Toukokuun viimeinen päivä oli pienenä poikana suurta juhlaa. Suvivirsi kajautettiin täydellä volyymilla vanhassa kirkon näköisessä kirkossa Sakaristonmäellä ja sitten alkoi kesäloma. Saman päivänä lähdettiin sitten isovanhempien kanssa Uttiin Haukkajärven Vennanniemeen kesänviettoon ja siellä oltiin koko kesä aina syyskuun alkuun asti. Silloinhan koulujen lomakin kesti vielä kokonaiset 3 kuukautta. Illalla päivää vielä juhlistettiin veljeni Ollin syntymäpäiväjuhlilla jotka sattuivat aina samalle päivälle. Kesäparatiisi oli juhlavasti avattu ja taas alkoi yksi elämysten kesä. Silloin ei muistaakseni kesäisin edes satanut.
Utti, Haukkajärvi ja vieressä ollut armeijan harjoitusalue olivat parasta mitä pikkujätkät pystyivät kuvittelemaan. Armeija järjestikin meille paljon ohjelmaa. Oli sotaharjoituksia joissa nähtiin panssarivaunuja, syöksyveneitä, sotakoiria, lentokoneita ja laskuvarjohyppyjä jopa Haukkajärveen. Myös isoisäni järjesti meille ahkerasti kaikenlaisia hommia. Jos ei muuta ollut, niin sitten korjattiin mökkitietä porukalla. Kaupassa käytiin Utin lentokentän vieressä Osuuskauppa Jykevän myymälässä. Kauppapäivät olivat juhlahetkiä. Aina saatiin jäätelöt ja jos lentokentällä oli toimintaa, niin sinne mentiin katselemaan lentokoneita. Kiire ei meitä piinannut.
Isoisäni, tai kuten meillä sanottiin muffa, oli vanhanajan toiminnan mies jolla oli ihan oma käsitys laeista ja pykälistä. Eräänä kesänä muffa oli päättänyt rakentaa tilalleen yhden mökin lisää jo kahden olemassa olevan mökin lisäksi. Siinä ei mitään rakennuslupia kyselty, muffa oli sitä mieltä että omalla maallaan saa tehdä mitä haluaa. Inkerilästä ostettiin sitten vanha hirsitalo joka siirrettiin Vennaan ja pystytettiin tarvittavin muutoksin uudestaan. Ei sen mökin lupia kukaan koskaan kysellyt ja muffalla oli jo vastaus valmiinakin. Siinähän se vanha talo on ollut vuosikymmeniä, mitä nyt vähän korjattiin. Seuraavana kesänä rantaan rakennettiin valaistu majakka että pimeällä oli helpompi tulla veneellä kotilaituriin. Jotenkin muistan että aina siellä rakennettiin jotain.
Muffan ”joustava” suhtautuminen lakiin tuli selkeästi esiin monella tavalla. Hinaajan Väinölän vetämästä Enso-Gutzeitin tukkilautasta irronneita irtotukkeja hinattiin veneellä kotirantaan ja niistä tehtiin polttopuita. Irtotukkien kyttäys olikin meille pikkupojille hauskaa puuhaa. Kalastaa saimme tietysti ilman mitään lupia ja lisäksi hän oli sitä mieltä että jokaisen pitää mahdollisimman paljon selvitä itse asioistaan. Kun meidät Ollin kanssa oli ilmoitettu järven toisella puolella olevaan uimakouluun, niin sinne meitä ei suinkaan viety autolla. Muffa oli juuri ostanut uuden moottoriveneen jolla hän oli opettanut myös minut ajamaan. Hän ilmoitti että pojat menevät sitten itse uimakouluun moottoriveneellä pelastusliivit päällä. Nythän moisesta vastuuttomuudesta saisi varmaan linnaa mutta silloin ei kukaan asiaa ihmetellyt. Äitini tosin oli kuulemma kysellyt, että kuinka kaksi uimataidotonta mukulaa voi ajella yksin veneellä. Muffa totesi että uimakouluunhan ne ovat menossa joten kai ne osaavat uida ainakin jo kotimatkalla. Niin sitten tehtiin ja hyvinhän se sujui. Entisenä suojeluskuntamajurina muffa tunsi kaikki armeijan miehet ja kun Utin harjoitusalue rajoittui omiin maihin, niin niitä armeijan maita sai myös hänen mielestään käyttää kuin omiaan. Lähinnä se tarkoitti sitä että sillä alueella saimme Ollin kanssa ajella muffan autoilla niin paljon kuin halusimme. Asfalttitielle meno oli kuitenkin kielletty. Voitte uskoa että kyllä me pojat autoilla ajelimme ja paljon.
Isovanhempani kuolivat -60 luvun puolivälin jälkeen ja siihen loppuivat hienot Utin kesät. Mopolla kävin usein mökillä mutta muuten käyttö jäi vähiin. Kun sain ajokortin vuonna 1968, mökille tuli käyttöä enemmänkin mutta se oli kuitenkin lähes yksin minun käytössä. Joskus ennen -70 luvun puoliväliä Venna sitten myytiin Kymenlaakson Osuusmeijerille henkilökunnan virkistyskäyttöön. Minä ehdin siitä Utin paratiisista nauttia lähes 25 vuotta. Niitä kesiä en unohda koskaan.
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti