maanantai 30. toukokuuta 2011

Elämä tarvitsee unelmia



Liikuntatapahtumat ovat nykyään suosittuja. Naisten kymppi Helsingissä veti viikko sitten mukaan liki 20 000 juoksijaa ja kävelijää. Kouvolassa lauantaina juostu 10-Nainen tapahtumasai liikkeelle n. 1600 iloista liikunnan harrastajaa ja mukana oli monta KENiä niin reitillä kuin reitin varrellakin. Osa Kouvolan aktiivisista liikkujista oli vielä samaan aikaan Tukholman maratonilla.

Tukholman 33. maratonin juoksi lauantaina maaliin liki 15 500 osallistujaa. Maaliin asti juoksi myös 5545 suomalaista joista jokainen omalla esiintymisellään varmasti muistutti rakkaita naapureita 1-6 lukemista ja Bratislavan illasta. Kouvolalaisia tuli maalilinjan yli 81 kappaletta, ainakin postinumeroiden mukaan. Jos muualla asuvat Kouvolan entiset nuoret lasketaan mukaan, niin luku on varmaan yli 100.

Kilpailun kärkeen juoksivat Afrikan huimat menijät hyvillä noin 2.14.00 ajoilla. Paras ruotsalaisen nimen omaava oli kymmenes ja paras suomalainen oli sijalle 17 ajalla 2.28.04 juossut Marko Vaittinen. Yhdistetyn moninkertainen arvokisavoittaja Hannu Manninen muuten juoksi maaliin ajalla 2.57.12 ja oli sijalla 256 eli varsin kova suoritus. Naisten sarjan 4. oli ajalla 2.41.21 Suomen Leena Puotiniemi. Kaikki edellä mainitut ovat toki päätoimisia urheilijoita. Todelliset harrastajat ja juoksun varsinaiset sankarit tulevat näitten huippujen takana. He toteuttavat unelmaansa itse itseään vastaan aikatavoitteilla tai ilman, yksin tai porukalla. Varsinaisena päämääränä on enemmänkin liikunnan ilo ja maali kuin huippuaika. Aikaa silti jokainen mittaa ja varmasti parannus edelliseen suoritukseen on mukavaa mutta jonkun minuutin hitaampikin aika ei suinkaan masenna. Maaliin pääsy on aina henkilökohtainen voitto ja tuo mukanaan varmasti hienon hyvänolon tunteen, ainakin kun hetki maaliintulosta on kulunut.

Mikä sitten saa ihmisen lähtemään maratonille esimerkiksi Tukholmaan tai vaikkapa New Yorkiin? Voisihan sitä juosta Kouvolasta 21 kilometriä Orilammen suuntaan ja takaisin. Siinähän se sitten olisi eikä maksa mitään. Se unelmien toteuttaminen ei nyt vaan kuitenkaan toimi ihan niin. Ihmisillä on suuria unelmia ja tavoitteita joitten eteen tehdään enemmän tai vähemmän töitä vuoden mittaan ja sitten koko homma kruunataan jollain hienolla tavalla. Yksi lähtee Milanoon La Scalaan katsomaan oopperaa, toinen Monacon F-1 kisoihin, motoristit taas menevät Hollannin Asseniin RR kisoja katsomaan. Joku painuu Lappiin vaeltamaan tai kalaan ja lintubongari makaa viikon ulkoluodolla ja kyttää kurppia. Edellä mainittuihin pääsee mukaan rahalla ja jonkinlaisella normaalilla yleiskunnolla sekä voimakkaalla sisäisellä palolla joka vaatii unelmien toteutusta edes kerran elämässä. Assenin matkaan tarvitaan vähän perslihaksiakin. Maratonille taas ei lähdetä ilman ahkeraa harjoittelua. Se on yleensä pitkä projekti joka sitten kruunataan siellä unelmien maratonkisassa joka ei useinkaan ole mikään Käyrälammen ympärijuoksu. Siihen uhrataan aikaa ja varojakin jonkun verran. Usein lähdetään porukalla ja mukana on huoltojoukkoja ja kannustajia eli kyseessä on pelkän juoksun lisäksi myös hieno sosiaalinen tapahtuma. Hyvin usein se ei jää tähän yhteen kertaan vaan unelmat elävät elämäänsä ja saavat ihmiset innostumaan yhä uusiin koetuksiin.

Kouvolasta Tukholman maratonille osallistui siis liki 100 juoksijaa. Median edustajina olivat mukana ainakin Kouvolan Sanomien toimittaja Katariina Hakaniemi (4.47.54) ja Kymenlaakson radion päällikkö Vesa Grekula (4.29.42). Poliisin edustajana mukana oli Liikkuvan poliisin ylikomisario Jari Strengell (4.38.38) ja Ympäristön ravintolapuolen toimialajohtaja KEN Apa Salmi (3.49.14) testasi myös kuntoaan tulevia vielä huimempia koitoksia varten. Naisten sarjassa KEN Jaana Suuronen (4.40.53) paineli myös matkan todella hyvää vauhtia ja vielä komea KEN-paita päällä. Myös KEN Jukka Vähäuski pisteli maaliin ajassa 4.09.02.

Jaana Suuronen oli sijalla 2413 ja sijalla 2630 oli Katariina Hakaniemi. Uskon että neidot eivät juostessaan paljon sijoituksia miettineet. Sykemittarista varmaan seurattiin että syke pysyy oikealla tasolla ja sitten lopussa tultiin sen verran kovaa kuin rahkeissa oli varaa. Molemmat nimittäin paransivat sijoitustaan huimasti 30 kilometrin jälkeen. Voimienjako ja huolto toimivat siis loistavasti.

Kuulostaako maraton helpolta? Kokeilkaapa vaikka ensi lauantaina kävellä Kouvolasta Utin ABC:lle ja takaisin. Siinä tulee hiukan yli puolet maratonin matkasta. Hurjimmat voivat kokeilla hölkätä.

Viime lauantaina moni toteutti liikunnallisen unelmansa. Onnea heille!

Jussi Untolahti

Ei kommentteja :