Muutettiin tammikuun alussa uuteen asuntoon keskelle Kouvolaa. Viikon päästä muutosta kaikki alkoi olla kunnossa. Pahimmat pelot eivät kuitenkaan toteutuneet, yllättävän vähän uutta piti hankkia, yksi hyllystö, säilytyslaatikoita, pesukone ja telkkari sentään ostettiin. Parvekekalusteet toki kaipaavat vielä pientä lisäystä. Jotain vanhaa ajettiin myös kaatopaikalle tai miten se nyt nykyään sanotaan, jäteasemalle.
Keittiössä syntyi ainoa ongelma. Siellä on monta valopistettä ja minusta ne riittivät hyvin. Satu oli jyrkästi eri mieltä. Keittiöön pitää kuulemma saada joku halvatun Lokki kattoon roikkumaan. Kaikki oli ihan hyvin kunnes näin sen Lokin ja varsinkin hintalapun. Muovisesta valaisimesta 350 €, kyllä lähti paineet, siis veren, nousuun. Satu lohdutti että se Lokki on usein Anttilassa tarjouksessa hintaan 249 €, siis halvalla? Katselin ja ehdottelin mielestäni vastaavia lyhtyjä, hintaluokka noin 50 - 60 €, mutta eipä kelvanneet. Viime viikolla oli sitten Anttilassa se saamarin Lokki taas tarjouksessa, nyt hintaan 199 €. Yritin pitää lehteäkin piilossa mutta joku hemmetin naisten salaliitto täytyy olla kyseessä koska ensin asiasta huomautti äitini, sitten sen ilmoituksen huomasi Satu ja viimeisenä peliin puuttui kohtalo eli anoppi. Ilmoitti puhelimella että haluaa ostaa sen Lokin Satulle syntymäpäivälahjaksi ja pyysi vielä Satua hankkimaan itse valaisimen. Antaa sitten rahat myöhemmin, niin kuin tekikin.
Kolme minuuttia puhelun jälkeen ulko-ovi kolahti ja vartin päästä isossa laatikossa lymyillyt Lokki oli lehahtanut Anttilasta meidän olohuoneeseen. Rakennussarjahan sekin oli, eihän nykyään mitään saa kokonaisena. Koska olin alun perin ollut kyseisen Lokin hankintaa vastaan, suhteellisen napakkaa vastarintaa jopa, niin en nytkään puuttunut alkaneen projektin hoitoon. Satu sen sitten kasasi ja kokoon saikin vieläpä melko näppärästi. Mutta katossa olikin yllättäen talon ainoa ns. sokeripala ja Lokissa tietysti pistotulppa. Lisäksi se sokeripala koukkuineen oli tietysti ihan väärässä paikassa. Puhiseva Lokin omistaja säntäsi lamppukauppaan. Tuloksena oli välikappale ja metrin verran sähköjohtoa. Satu näpräsi netin ohjeitten avulla sen lisäjohdon siihen välikappaleeseen kiinni ja nyt puuttui enää uuden kiinnityskoukun proppaus kattoon ja välijohdon liittäminen siihen sokeripalaan. Veljeni Olli kutsuttiin apuun koska hänellä on kaikki mahdolliset traktoria pienemmät työkoneet ja työkalut.
Tänään aamulla Satu lähti palaveriin Kasarminmäelle ja Olli saapui koneineen. Projekti siirtyi miesten hoteisiin. Uuden koukun paikka mitattiin tarkkaan ja sitten porattiin todella kovaan kiviseen kattoon reikä proppua ja koukkua varten. Pääkatkaisijasta pantiin varoiksi kaikki virrat poikki ja sitten se Satun tekemä välijohto liitettiin siihen sokeripalaan. Pistotulppa paikoilleen ja lyhty koukkuun roikkumaan, Lokki oli paikkansa löytänyt ja oli valon juhlan aika. Pääkatkaisijasta virrat päälle ja sitten katkaisijasta Lokki tulille. Vaan eipä syttynyt vaikka oli oikein energialampulla varustettu. Vaihdoimme uuden lampun mutta sama tulos. Tutkittiin sitten vielä, että kaikki liitokset olivat varmasti paikoillaan ja kiristetty kunnolla. Pimeänä pysyi Lokki. Viimeiseksi päätettiin tutkia se Satun tekemä välijohto. Netin ohjeilla tehty homma oli ohjeitten mukaan täydellisesti toteutettu. Ohjeissa ei vain ollut sanottu että johdon päistä pitää kuoria sitä eristemuovia pois jotta sähkö kulkee. Johdot olivat siis napakasti oikeilla paikoillaan mutta kun se sähkö ei muovin läpi kulje eli netin ohjeisiin ei siis voi aina täysin luottaa. Poistimme Ollin kanssa eristeen ja kasasimme homman uudestaan. Johan innostui Lokki palamaan. Olli antoi pitempään liitossa olleen miehen vakaan neuvon. Älä puhu koko hommasta Satulle mitään, kun on huomenna ne yhteiset juhlatkin. Päätin noudattaa neuvoa.
Nyt on Lokki katossa valaisemassa meidän lintukotoa mutta kun on jo tämä kesä. Eihän sitä tarvitse vasta kuin syksyllä. Uutuudenviehätys voi olla silloin jo ohi.
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti