Kouvola nousee kuin Fenix-lintu tuhkasta

Kaupunginjohtaja Merita Tuikku myhäili tyytyväisenä Kouvolan rapistuvan kaupungintalon isossa kulmahuoneessa. Taitaa olla lähdön aika. Vuoden 2009 tapahtuneen 6 kunnan yhteenliittymisen jälkeen alkaneen valituksen ja itkun tie oli kuljettu päähänsä. Heti uuden Kouvolan synnyn jälkeen alkoi armoton valitus ja vaatimusten tulva. Kävelykatua Manskia vaadittiin korjattavaksi ja puroa poistettavaksi. Katu olisi pitänyt kattaa ja parkkipaikat haluttiin maan alle. Kulttuuri-ihmisten eliitti Rakel Porarin ja Hertta Längen johdolla taas vaativat kaiken vanhan palauttamista Kouvolan keskustaan. Vanhaa puutalojen täyttämää Kouvolaa vaati takaisin myös runsas epämääräisten haikailijoitten joukko. Uutta sairaalaa vaadittiin sinne ja tänne ja kokoomus ja ruotsalaiset junailivat kotkalaisen ministerin kanssa kaikki virastot pois Kouvolasta. Yhtään koulua ei olisi Kouvolasta saanut lakkauttaa mutta kuten Tuikku sarkastisesti totesi, koulujen kanssa on sama sääntö kuin siipikarjanhoidossa. Jokaisella kanalla ei tarvitse olla omaa kukkoa ja alle yhtä kanaa ei kannata pitää. Vaatimusten ja syytösten määrä sen kuin lisääntyi. Kaikkialta oli viety loputkin palvelut, koulut, neuvolat, kirjastot, postit, pankit, kaupat ja kapakat. Nyt ne on uuden Kouvolan toimesta viety sieltäkin missä niitä ei enää vuosiin, jopa vuosikymmeniin, ole edes ollut. Yksi taho vaati market-alueen kehittämistä, toinen keskustan elvyttämistä ja jokaisesta entisestä itsenäisestä kunnasta esitettiin toinen toistaan hurjempia vaatimuksia. Kaikki oli kuulemma tämän onnettoman uuden Kouvolan synnyn syytä. Kukaan ei enää Kouvola-vihassaan käsittänyt, että monien palveluitten lopettamisten ja karsimisten syynä olivat usein myös yksityiset yritykset, ei aina Kouvolan kaupunki.

Kaupunkilaisten jatkuvaan narinaan kyllästynyt kaupunginjohtaja Tuikku otti whiskyn murheeseen ja päätti pistää toimeksi eli hösseliksi. Sitä saa mitä tilaa eli tehdään perkele kuten kansa vaatii. Manski remontoitiin nopeasti ja avattiin liikenteelle kaksisuuntaisena sorapintaisena katuna. Muutkin keskustan kadut muutettiin vihreiksi sorapintaisiksi ekokaduiksi. Kuukaudessa kuolivat kapakat, baarit ja suuri osa pikkukaupoista. Pölyhuiskien ja astmalääkkeiden myynti nousi räjähdysmäisesti ja terveyskeskuksissa oli satojen metrien jonot köhiviä kansalaisia. Vuoden päästä yrityksistä tyhjentyneet liikerakennukset purettiin ja tilalle ostettiin syrjäseuduilta 200 romahtamaisillaan olevaa puutaloa jotka kasattiin keskelle Kouvolaa sikin sokin. Ihmiset hävisivät keskustasta, myös Rakel, Hertta ja ne haikailijatkin. Rotat muuttivat tilalle. Nekin pakenivat Kouvolasta Valkealan viljaville pelloille kun ruoka keskustasta loppui. Kauppaa käytiin enää hiljaisella market-alueella ja Helsingin mökkiläisetkin ajoivat vauhdilla ohi aution Kouvolan. Valokennoilla liikkuvat risupallot ostettiin kaduille pyörimään ja luomaan aitoa aavemaista tunnelmaa. Vaihe I eli autio villin lännen kaupunki EkoKouvola oli valmis.

Alkoi vaihe II jolloin kaikki sivukylien koulut päätettiin säilyttää ja uusiakin rakennettiin jos joku lupasi kiimoissaan lapsia tehdä. Neuvoloita ja kirjastoja perustettiin ja palveluautoja hankittiin ajamaan joka torpalle sijainnista huolimatta. Päteviä työntekijöitä ei saatu mihinkään ja epäpäteviä palkattiin virkaan kuin virkaan. Yritysten nopea joukkopako alkoi Kouvolasta. Vuohijärven tehtaan paikalle perustettiin valtava perunapelto ja Utin lentokenttä muutettiin kaalipelloksi ihan vain muistuttamaan, että Suomen merkitys Venäjän porttina oli mennyttä vuosikymmeniksi. Helikopterit ja laskuvarjojääkärit muuttivat tietysti Kuopion uuteen varuskuntaan Rissalan lentokentän kupeeseen. Logistiikkalueella oli myytävänä kymmeniä halleja ja satoja kilometreja ratakiskoa. UPM:n Kuusanniemeen rakennettiin tehtaitten tilalle uusi Golf-Center jonka oudon värisillä "ruskioilla" joku työnsä menettänyt joskus jopa pelasikin. Viiden vuoden päästä Kouvolassa oli enää vajaat 10 000 asukasta, nekin haja-asutusalueilla ja keskustassa ei ollut juurikaan elämää muualla kuin kaupungintalolla. Vähän sielläkin. Ohimenevää ihmistä mentiin oikein ikkunaan katsomaan. Kaupungin talous oli rappiolla ja konkurssi edessä. Valtuutettuja ei enää ollut montaakaan koska kaikki olivat muuttaneet pois Kouvolasta ja uusia halukkaita ei ollut. Kaupungin 3 jäljellä olevaa ruostunutta lumiauraa riittivät hyvin hiljentyneen liikenteen tarpeisiin ja julkinen liikenne oli loppunut jo ajat sitten. Kaupunkiin saapuneet maahanmuuttajat olivat hävinnet lähes kokonaan. Kaupunginjohtaja oli omista varoistaan ostanut kaikille lähtiäislahjana junalipun Kuopioon oikein I-luokassa ja oli jopa huomaamatta ollut seuraamassa savolaisten päättäjien "no voe tokkiisa" mölötystä kun Lentävä Kalakukko saapui Kouvolasta lasteineen komeasti raiteelle yksi.

Vaihe II oli suoritettu loppuun ja kaupunginjohtaja Merita Tuikku jätti työpöydälleen komeat kaupunginjohtajan käädyt, IPhonen ja kaupungin avaimet. Hän hyppäsi Audiinsa ja hurautti viimeisen kerran halki autioituneen Kouvolan kohti uusia haasteita. Etupenkillä oli Savo-Suomi sanakirja ja navigaattorissa uuden kodin osoite Mikkelissä. Vanhan kasarmialueen asunnon Merita Tuikku oli jo tyhjentänyt  ja asunnon avaimet oli toimitettu talon kaupasta valittaneelle entiselle valtuutetulle Visa Niitylle. Pitäköön talon hyvänään ja tehköön siitä vaikka yleisen Valitusten kartanon samanhenkisille kavereilleen.

Se oli sitten siinä, sanoi moni mutta Kouvolaa ei kuitenkaan oltu vielä lyöty. Ensin alkoi elpyä Kouvolan ja Kotkan välinen junaliikenne koska Kouvolan sairaat vietiin valtion kustannuksella Kotkan keskussairaalaan hoitoon erityisillä sairaalajunilla. Vetureita ja vaunuja huollettiin Kouvolassa ja henkilökuntaa alkoi palailla entisiin tehtäviinsä. Myös paikallisjunaliikenne elpyi joka suuntaan koska muuta julkista liikennettä ei ollut. Lohenkalastus Kymijoessa koki melkoisen uudistuksen. Tehtaitten ja voimalaitosten häviäminen mahdollisti lohen nousun yläjuoksulle asti ja alueesta alkoi muodostua perhokalastajien paratiisi. Alueelle muodostui runsaasti alan palveluita tarjoavia veneyrittäjiä ja pian eräs rohkea avasi jo kalastustarvikeliikkeen Kouvolan vanhassa keskustassa entisen Manskin keskellä olevaan puuröttelöön. Lisää yrityksiä ja kalamiesten kaipaamia kapakoita alkoi tulla keskelle Kouvolaa. Ravintola Golden Salmon alakerran saluunoineen oli pian Kouvolan ykköspaikka. Rohkea paikallinen rakentaja Jaakko Jousi alkoi suunnitella vanhojen talojen purkua ja uusien rakentamista. Joku huima mietti jopa katujen päällystämistä ja oman Kouvolan hotellin rakentamista. Taitaa taas käydä kuin Kaipiaisissa, tuumi eräs viisas sivustakatsoja.

Kaipiaisten mies sai nimittäin päävoiton lotossa. Otti hatkat hommista ja parissa vuodessa kaikki rahat oli juotu. Kova työmies kun oli, niin pääsi takaisin entisiin hommiin. Kuukauden päästä paukahti uusi loton päävoitto. Voi perkele, taasko se sama ruljanssi alkaa, tuumi Kaipiaisten mies.

Jussi Untolahti

Joutomies

Valkeala

Kouvolan Kyttä

Kouvolan Sanomissa oli ilmoitus jossa haettiin Kouvolan kaupungin palvelukseen kovakätistä ja julmaa saneeraajaa. Pääsyvaatimukset olivat tiukat. Valitun pitää olla täysin lahjomaton, säälimätön, armoton, synkkä ja erakkomainen henkilö. Hymyttömyys ja vittumaisen miehen maine lasketaan eduksi. Kaupallinen koulutus, ajokortti ja prosenttilaskutaito ovat myös tarpeen. Alexander Stubb suljettiin näin pois hakijoitten joukosta. Tehtävä oli yksinkertainen. Tarkoituksena oli tuottaa ja säästää 50 miljoonaa euroa, kaupungin budjetin säästöjen lisäksi, virkaan valittavan henkilön oman harkinnan mukaan. Minut valittiin tehtävään ja palkkioksi sovittiin 10 % säästöjen koko summasta eli 5 miljoonaa euroa. Kouvolan Kyttä oli valintani uudeksi titteliksi ja virka-autoksi vaadin keltaisen Toyota Landcruiserin. Auton kylkiin maalattiin ilkeästi naureskeleva keskisormea näyttävä ruma äijä ja autossa oli myös jäätelöauton tapaan kovaääninen merkkisignaali jota Kouvolan Kyttänä sitten pelotteena soittelen kun lähestyn kulloinkin saneerattavaa työpaikkaa tai muuta kohdetta.

Työt aloitin välittömästi ja palkkasin avukseni 3 täysin ilman omaatuntoa olevaa entistä alkoholisoitunutta pankinjohtajaa ja yhden samanlaisen tuurijuopon juristin. Palkkioksi lupasin kullekin 250 000 euroa vuodessa puhtaana käteen jos he pysyvät vuoden töissä selvin päin ja tavoitteena ollut 50 miljoonan euron säästö ja tuotto syntyy. Assistentit olivat niin innoissaan jo ensi palaverissa, että he päättivät heti  irtisanoa kaupungin koko ylimmän johdon. Päätin kuitenkin, että aloitetaan hieman rauhallisemmin.

Ensitöiksi kaupungin kaikkien luottamusmiesten palkkiot poistettiin kokonaan koska kyseessä on yhteisten asioitten hoito eli ns. talkootyöt. Kokousjuomat jokainen saa myös tuoda itse. Matkakorvaukset luvattiin maksaa halvimman vaihtoehdon mukaan kaikille joitten matka kaupungintalolle on yli 5 kilometriä suuntaansa. Kaikki eläkeiän saavuttaneet pyyhkäistiin heti eläkkeelle ja uusia ei tilalle palkattu talon ulkopuolelta. Kaupungin kehitysyhtiö Kinno lakkautettiin ja tulospalkkiot kiellettiin, Helsingin juppikonsulenteille annettiin porttikielto Kouvolaan ja omat virkamiehet ja luottamusmiehet pakotettiin vastuunottoon. Kaikki asunto- ym. edut pantiin tarkkaan syyniin ja pääosin lopetettiin. Vesilaitoksen hulevesi hulluttelijat siirrettiin oikeisiin töihin ja virkamiehet velvoitettiin vastaamaan puhelimiin 1 minuutin sisällä rahallisten sanktioitten uhalla. Kaikista kaupungin kiinteistöistä sammutettiin joka toinen julkisten tilojen valaisin ja työhuoneitten lämpötilaa laskettiin 2 astetta. Katuvalojen käyttöaikaa vähennettiin yksi tunti ja eri laitosten valaistusta assistentit lähtivät tutkimaan haukan katseella. Käyttöveden lämpötilaa laskettiin myös koska käsien pesuun kelpaa viileämpikin vesi. Suihkussa saavat käydä kotona. Ensimmäisen viikon työt oli tehty ja alkava pelon ilmapiiri luotu kaupunkiin. Kouvolan Kytän kauhua herättänyt keltainen Toyota Landcruiser vietiin lukittuun talliin ilkivallan pelossa.

Seuraava viikko aloitettiin myös räväkästi. Palkkoja leikattiin siten että kaikki yli 6000 euroa tienaavat menettävät 10 % tuloistaan ja muut samassa suhteessa. Alle 2500 euroa tienaavilta ei palkkaa pienennetty. Kaikki virkamiesten matkat pantiin tarkan syynin alle ja luottamusmiesten matkustelu Kouvolan ulkopuolelle kiellettiin kokonaan. Kaikki kokoukset ja palaverit pitää järjestää Kouvolassa ja käyttää paikkakunnan omia palveluita. Vuokralääkärit pantiin Helsingin junaan ja uusia halukkaita palkattiin Virosta ja muistakin maista. Ei kuitenkaan Venäjältä. Kaikki hankinnat pyritään ohjaamaan paikkakunnan yrityksille vaikka kepulikeinoin. Kalliit merkkipäivälahjat peruttiin ja tilalle annetaan kaupungin vaakunaviiri ja porukalla kehutaan päivänsankaria niin perkeleesti. Työpaikoilta papereitten, kynien, työkalujen, wc-paperin ym. käyttötavaroitten kotiin vieminen tehdään mahdottomaksi runsaitten pistokokeitten voimalla ja potkujen uhalla. Työttömät pankinjohtajat olivat tästä tehtävästa aivan innoissaan ja vieroitustuskissaan ollut lakimies ei meinannut housuissaan pysyä. Ensimmäinen miljoona oli säästetty mutta tahtia on pakko kiristää koska säästöä pitää saada miljoona viikossa.  Ulkona ei kukaan Kytän tiimistä enää uskaltanut pimeän aikaan liikkua.

Seuraavana maanantaina ryhmä oli aivan liekeissä. Jokainen oli viikonlopun aikana miettinyt uusia pirullisia keinoja säästöjen löytämiseksi. Kaupungin kaikki asunnot pantiin myyntiin ja kaikki käyttämätön tavara myytiin suurissa huutokaupoissa hyvään hintaan. Ihmiset ostivat risoja koneita ja lapioita hullun lailla ja Kymi Sinfonietta vastasi juhlamusiikista. Sen jälkeen sen rahoitus lopetettiin.  Samassa humussa lopetettiin kaikki kaupungin museot ja tavarat myytiin taas huutokaupalla, tällä kertaa ilman orkesteria. Haltioituneet ostajat toki vetivät innoissaan karaokea ostamiinsa rukkeihin ja kirnuihin nojaillen ja marttojen ilmainen rokkapata porisi. Huutokauppojen tuotto laskettiin kulujen vähenemisen lisäksi Kaupungin Kytän tavoitteeseen. Kahden kuukauden kuluttua oli kasassa säästöä ja rahaa jo runsaat 10 miljoonaa. Koko tiimi varustettiin pippurisumuttimilla ja kumipampuilla.

Seuraavaksi ryhdyttiin kyttäämään työpaikkoja ja kaikki laiskimmat pantiin saman tien pihalle. Yli 500 tyhjäntoimittajaa sai hatkat. Muutamaa kymmentä tosi laiskaa suositeltiin piruttain vastuunalaisiin tehtäviin Iitin ja Savitaipaleen kuntiin. Komeitten työtodistusten turvin heidät sinne myös oitis valittiin. Sitten naurettiin niin perkeleesti. Kaikkien teiden ja katujen hoito laskettiin alempaan hoitoluokkaan ja puistot siivottiin vain satunnaisesti. Säästöä alkoi olla kasassa jo 20 miljoonaa. Nuorempi ja fiksumpi porukka alkoi lähteä kaupungilta muihin hommiin ja henkilökunnan keski-ikä nousi oikein kohinalla. Kohta saadaan loputkin eläkkeelle, naureskeli saneerausryhmä perjantaipalaverissaan. Tiimille ostettiin luotiliivit ja turvakengät.

Tähän tyyliin jatkettiin vielä 7 kuukautta ja tavoite saatiin kasaan. Runsaat 50 miljoonaa oli siis säästetty. Kaupungilla jäljellä olevat työntekijät olivat niin peloissaan, että eivät edes tervehtineet toisiaan ja seuraaviin kunnallisvaaleihin saatiin niin vähän ehdokkaita, että ainoa ehdokas, joka ei päässyt valtuustoon, oli Savitaipaleelta takaisin Valkealaan alivuokralaisasuntoonsa muuttanut entinen kansanedustaja Reijo Tossavainen.

Hiljaiselta ja synkältä kaupungintalolta hain palkkioni tuhkanharmaalta kaupungin talousjohtajalta. Luodinkestävillä laseilla hiljattain varustetun keltaisen Toyota Landcruiserin jätin kaupungintalon eteen jossa se seuraavana yönä poltettiin. Ravintola Oléssa nautitulla loistavalla ja kostealla päättäjäislounaalla kiitin tiimiä hyvästä työstä ja juomaan langenneille pankinjohtajille ja tuomarille maksoin kullekin 250 000 euron palkkion ja loput 4 miljoonaa siirsin sitten omalle pankkitilille. Tukevassa humalassa ollut porukka päätti heti poiketa ensin maistraatissa muuttamassa nimensä ja sitten mennä kasvoleikkaukseen, ettei heitä kukaan enää Kouvolassa tunnista. Kotiin mentiin kävellen, sillä meille suivaantuneet taksikuskit eivät tiimiä kyytiin huolineet koska kaikki kaupungin ajot olivat takseilta loppuneet.

VR sentään huoli junaan ja illalla hyppäsin Katajanokalla kevyessä nousuhumalassa Viking Linen laivaan ja lähdin kohti Tukholmaa ostamaan tuliterää Bentley Continental GT autoa joka maksaa hulppeat 350 000 euroa. Aamuyöllä heräsin kun Satu töni minua ja väitti, että olin unissani leveä hymy naamalla läpsinyt häntä persuksille ja laulanut reippaita marssilauluja kuten Oolannin sota ja Kolme pientä elefanttia. Samalla olin kuulemma kajautellut äänekkäitä hurraa-huutoja pelastetulle Kouvolalle ja karjahdellut, että shampanjaa koko laivalle, Kouvolan kaupunki tarjoaa.

Jäi Bentley ostamatta, sillä untahan se perhanan saneeraus valitettavasti vain oli.

Jussi Untolahti

Joutomies

Valkeala