Kouvolan päättäjien aivoriihi Tompassa

Sekalainen joukko riitaisan Kouvolan poliittisia päättäjiä istui kaupunginvaltuuston kiihkeän kokouksen jälkeen Tompassa kaljalla ja pyyhki hikeä uraisilta kasvoiltaan. Vitutus valtasi rajusti alipalkatun joukon. Ei tästä saatana tule mitään. Valtuuston kokoukset ovat kuin Loppiaispainit, virkamiehetkin pompottavat valtuutettuja miten tahtovat ja kaupunkilaiset kirjoittelevat ihan älyttömiä juttuja Napakoihin. Ja sitten ovat nämä ainaiset vastarannan kiisket ja valittajat. Puolueista lähtee väkeä ja kohta on hippejä, juntteja ja muita ihmisen irvikuvia valtuustosali täynnä. Kukaan ei muista minkä ryhmän on perustanut ja monet valtuutetut eivät tunnusta siis enää mitään aatetta tai selkeää linjaa. Oma etu ja julkisuus ovat nyt tärkeämpiä. Sekä kuntalaisille että valtuutetuille on siis nyt näytettävä kuka on herra talossa. Keinoja pohdittiin innokkaasti. Mietittiin aikaistettuja veronkorotuksia, palvelujen alas ajamista, irtisanomisia, uhkailuja, palkanalennuksia ja tehtävien lisäämisiä tai vähentämisiä mutta pelättiin samalla asian tuomaa negatiivista julkisuutta. Saattaa mennä omakin paikka. Jopa kiusaussyytteitä pelkäsi joku tulevan kauhistellen samalla virkamiesten ja kuntalaisten mahdollisia ylimitoitettuja reaktioita.

Päätettiin ottaa pari olutta lisää jos se vaikka auttaisi asioitten käsittelyä. Iso kiho avasi ankaraa pohdintaa helpottavan piikin baariin. Kaupungin laskuun tietysti nimikkeellä aivoriihi. Porukan työmoraali kasvoi selkeästi ja ilme kirkastui. Ihan kuin joillekin olisi kasvanut pikku sarvetkin otsaan. Pohdittiin ensin perseennuolemista eli palkkioiden alentamista tai jopa joukkoeroa kituvan kaupungin hommista. Idea hylättiin nopeasti kun joku toi esiin omien tulojen radikaalin putoamisen ja aseman menetyksen sekä sen tuoman glorian katoamisen. Päätettiin pistää baarin piikkiin muutama kierros lisää.

Pitkään hiljaa ollut, asiaa ja ennen kaikkea omaa talouttaan pohtinut, poliittisen uransa alamäessä oleva valtuutettu sai ylevän idean. Vaati äänekkäästi puheenvuoroa ja sen myös heti sai. Kostetaan niille virkamiehille ja kuntalaisille kaikki vinoilu ja pompotus sekä ilkeä kirjoittelu Napakoissa. Kateuskin nosti päätään. Kaupunginjohtajakin hakee aktiivisesti muualla. Kotka saattaa saada akkutehtaan ja Iitin Kymiring taitaa lähteä käyntiin. Näytetään Toikalle ja samalla Iitin ja Kotkan virkamiehille kuinka ison kaupungin raha puhuu. Nostetaan omaa statusta ja siinä sivussa hiukan parannetaan myös omaa taloutta. Hiukan-sana nosti ilkeän hymyn puhujan huulille. Kuntalaisten ja muittenkin arvostelua on helpompaa kuunnella kun henkilökohtainen talous on kunnossa. Voi lähteä hyvillä mielin vaikka golfia pelailemaan maailman turuille.

Poliittisen alamäen uhkaama valtuutettu jatkoi ylevää puhettaan. Työmotivaatiota parannetaan aluksi nostamalla reilusti luottamusmiesten kokous- ja tehtäväpalkkioita ja valitaan jopa lautakuntien johtoon uusia palkallisia luottamusmiehiä ainakin kaupunginjohtajan palkan suuruisella summalla. Aluksi vaikkapa vain puolipäiväisesti. Kaikkien virkamiesten palkoista leikataan heti 10 % ja yhden miehen valtuustoryhmien palkkiot puolitetaan. Mietitään sitten jatkoa, kun suurin kohu on laantunut. Hiljaisuus laskeutui pieneksi hetkeksi Tomppaan mutta muutaman sekunnin kuluttua tämä valtuutettujen sekalainen joukko puhkesi voimallisiin hurraa-huutoihin ja kilvan mylvähteli isoja prosenttilukuja. Yhteisymmärrys oli hetkessä saavutettu. Ympäri kuppilaa vedettiin ison kihon johdolla pari kierrosta riehakasta letkajenkkaa naisvaltuutettujen kuumia uumia uhmakkaasti hivellen. Iso kiho tilasi kuohujuomaa koko kuppilalle uuden sekä rahakkaan Kouvolan kunniaksi ja rahvas hurrasi luullen Kouvolan talouden nyt pelastetun. Eivät tienneet, mitä rouvat ja herrat olivat juuri ahneissa päissään keksineet. Baarin piikki alkoi olla melkoisen komeaa katseltavaa ja Antto teroitteli jo uutta Kouvolan pelastajien käyttöön.

Yllä oleva juttu on tietysti täyttä fiktiota eikä kenenkään kannata tästä mieltään pahoittaa. Eihän nyt Kouvolan vastuulliset päättäjät tuommoiseen sorru kaupungin taloudellisen tilan ollessa vielä melkoisen kehno. Päinvastoinhan asia taitaa olla, jos kuulin Holvissa erään kiivaan keskustelun ihan oikein.

Huoli pois arvoisat Kouvolan asukkaat. Täytyypä tässä alkaneen syksyn kunniaksi avata paikallinen hiipuva digiaviisi ja lukea miten virkamiehet ja valitsemamme valtuutetut ovat itseään säästämättä Kouvolan eteen uhrautuneet. 

Jussi Untolahti

Joutomies

Valkeala

Kouvola nousee kuin Fenix-lintu tuhkasta

Kaupunginjohtaja Merita Tuikku myhäili tyytyväisenä Kouvolan rapistuvan kaupungintalon isossa kulmahuoneessa. Taitaa olla lähdön aika. Vuoden 2009 tapahtuneen 6 kunnan yhteenliittymisen jälkeen alkaneen valituksen ja itkun tie oli kuljettu päähänsä. Heti uuden Kouvolan synnyn jälkeen alkoi armoton valitus ja vaatimusten tulva. Kävelykatua Manskia vaadittiin korjattavaksi ja puroa poistettavaksi. Katu olisi pitänyt kattaa ja parkkipaikat haluttiin maan alle. Kulttuuri-ihmisten eliitti Rakel Porarin ja Hertta Längen johdolla taas vaativat kaiken vanhan palauttamista Kouvolan keskustaan. Vanhaa puutalojen täyttämää Kouvolaa vaati takaisin myös runsas epämääräisten haikailijoitten joukko. Uutta sairaalaa vaadittiin sinne ja tänne ja kokoomus ja ruotsalaiset junailivat kotkalaisen ministerin kanssa kaikki virastot pois Kouvolasta. Yhtään koulua ei olisi Kouvolasta saanut lakkauttaa mutta kuten Tuikku sarkastisesti totesi, koulujen kanssa on sama sääntö kuin siipikarjanhoidossa. Jokaisella kanalla ei tarvitse olla omaa kukkoa ja alle yhtä kanaa ei kannata pitää. Vaatimusten ja syytösten määrä sen kuin lisääntyi. Kaikkialta oli viety loputkin palvelut, koulut, neuvolat, kirjastot, postit, pankit, kaupat ja kapakat. Nyt ne on uuden Kouvolan toimesta viety sieltäkin missä niitä ei enää vuosiin, jopa vuosikymmeniin, ole edes ollut. Yksi taho vaati market-alueen kehittämistä, toinen keskustan elvyttämistä ja jokaisesta entisestä itsenäisestä kunnasta esitettiin toinen toistaan hurjempia vaatimuksia. Kaikki oli kuulemma tämän onnettoman uuden Kouvolan synnyn syytä. Kukaan ei enää Kouvola-vihassaan käsittänyt, että monien palveluitten lopettamisten ja karsimisten syynä olivat usein myös yksityiset yritykset, ei aina Kouvolan kaupunki.

Kaupunkilaisten jatkuvaan narinaan kyllästynyt kaupunginjohtaja Tuikku otti whiskyn murheeseen ja päätti pistää toimeksi eli hösseliksi. Sitä saa mitä tilaa eli tehdään perkele kuten kansa vaatii. Manski remontoitiin nopeasti ja avattiin liikenteelle kaksisuuntaisena sorapintaisena katuna. Muutkin keskustan kadut muutettiin vihreiksi sorapintaisiksi ekokaduiksi. Kuukaudessa kuolivat kapakat, baarit ja suuri osa pikkukaupoista. Pölyhuiskien ja astmalääkkeiden myynti nousi räjähdysmäisesti ja terveyskeskuksissa oli satojen metrien jonot köhiviä kansalaisia. Vuoden päästä yrityksistä tyhjentyneet liikerakennukset purettiin ja tilalle ostettiin syrjäseuduilta 200 romahtamaisillaan olevaa puutaloa jotka kasattiin keskelle Kouvolaa sikin sokin. Ihmiset hävisivät keskustasta, myös Rakel, Hertta ja ne haikailijatkin. Rotat muuttivat tilalle. Nekin pakenivat Kouvolasta Valkealan viljaville pelloille kun ruoka keskustasta loppui. Kauppaa käytiin enää hiljaisella market-alueella ja Helsingin mökkiläisetkin ajoivat vauhdilla ohi aution Kouvolan. Valokennoilla liikkuvat risupallot ostettiin kaduille pyörimään ja luomaan aitoa aavemaista tunnelmaa. Vaihe I eli autio villin lännen kaupunki EkoKouvola oli valmis.

Alkoi vaihe II jolloin kaikki sivukylien koulut päätettiin säilyttää ja uusiakin rakennettiin jos joku lupasi kiimoissaan lapsia tehdä. Neuvoloita ja kirjastoja perustettiin ja palveluautoja hankittiin ajamaan joka torpalle sijainnista huolimatta. Päteviä työntekijöitä ei saatu mihinkään ja epäpäteviä palkattiin virkaan kuin virkaan. Yritysten nopea joukkopako alkoi Kouvolasta. Vuohijärven tehtaan paikalle perustettiin valtava perunapelto ja Utin lentokenttä muutettiin kaalipelloksi ihan vain muistuttamaan, että Suomen merkitys Venäjän porttina oli mennyttä vuosikymmeniksi. Helikopterit ja laskuvarjojääkärit muuttivat tietysti Kuopion uuteen varuskuntaan Rissalan lentokentän kupeeseen. Logistiikkalueella oli myytävänä kymmeniä halleja ja satoja kilometreja ratakiskoa. UPM:n Kuusanniemeen rakennettiin tehtaitten tilalle uusi Golf-Center jonka oudon värisillä "ruskioilla" joku työnsä menettänyt joskus jopa pelasikin. Viiden vuoden päästä Kouvolassa oli enää vajaat 10 000 asukasta, nekin haja-asutusalueilla ja keskustassa ei ollut juurikaan elämää muualla kuin kaupungintalolla. Vähän sielläkin. Ohimenevää ihmistä mentiin oikein ikkunaan katsomaan. Kaupungin talous oli rappiolla ja konkurssi edessä. Valtuutettuja ei enää ollut montaakaan koska kaikki olivat muuttaneet pois Kouvolasta ja uusia halukkaita ei ollut. Kaupungin 3 jäljellä olevaa ruostunutta lumiauraa riittivät hyvin hiljentyneen liikenteen tarpeisiin ja julkinen liikenne oli loppunut jo ajat sitten. Kaupunkiin saapuneet maahanmuuttajat olivat hävinnet lähes kokonaan. Kaupunginjohtaja oli omista varoistaan ostanut kaikille lähtiäislahjana junalipun Kuopioon oikein I-luokassa ja oli jopa huomaamatta ollut seuraamassa savolaisten päättäjien "no voe tokkiisa" mölötystä kun Lentävä Kalakukko saapui Kouvolasta lasteineen komeasti raiteelle yksi.

Vaihe II oli suoritettu loppuun ja kaupunginjohtaja Merita Tuikku jätti työpöydälleen komeat kaupunginjohtajan käädyt, IPhonen ja kaupungin avaimet. Hän hyppäsi Audiinsa ja hurautti viimeisen kerran halki autioituneen Kouvolan kohti uusia haasteita. Etupenkillä oli Savo-Suomi sanakirja ja navigaattorissa uuden kodin osoite Mikkelissä. Vanhan kasarmialueen asunnon Merita Tuikku oli jo tyhjentänyt  ja asunnon avaimet oli toimitettu talon kaupasta valittaneelle entiselle valtuutetulle Visa Niitylle. Pitäköön talon hyvänään ja tehköön siitä vaikka yleisen Valitusten kartanon samanhenkisille kavereilleen.

Se oli sitten siinä, sanoi moni mutta Kouvolaa ei kuitenkaan oltu vielä lyöty. Ensin alkoi elpyä Kouvolan ja Kotkan välinen junaliikenne koska Kouvolan sairaat vietiin valtion kustannuksella Kotkan keskussairaalaan hoitoon erityisillä sairaalajunilla. Vetureita ja vaunuja huollettiin Kouvolassa ja henkilökuntaa alkoi palailla entisiin tehtäviinsä. Myös paikallisjunaliikenne elpyi joka suuntaan koska muuta julkista liikennettä ei ollut. Lohenkalastus Kymijoessa koki melkoisen uudistuksen. Tehtaitten ja voimalaitosten häviäminen mahdollisti lohen nousun yläjuoksulle asti ja alueesta alkoi muodostua perhokalastajien paratiisi. Alueelle muodostui runsaasti alan palveluita tarjoavia veneyrittäjiä ja pian eräs rohkea avasi jo kalastustarvikeliikkeen Kouvolan vanhassa keskustassa entisen Manskin keskellä olevaan puuröttelöön. Lisää yrityksiä ja kalamiesten kaipaamia kapakoita alkoi tulla keskelle Kouvolaa. Ravintola Golden Salmon alakerran saluunoineen oli pian Kouvolan ykköspaikka. Rohkea paikallinen rakentaja Jaakko Jousi alkoi suunnitella vanhojen talojen purkua ja uusien rakentamista. Joku huima mietti jopa katujen päällystämistä ja oman Kouvolan hotellin rakentamista. Taitaa taas käydä kuin Kaipiaisissa, tuumi eräs viisas sivustakatsoja.

Kaipiaisten mies sai nimittäin päävoiton lotossa. Otti hatkat hommista ja parissa vuodessa kaikki rahat oli juotu. Kova työmies kun oli, niin pääsi takaisin entisiin hommiin. Kuukauden päästä paukahti uusi loton päävoitto. Voi perkele, taasko se sama ruljanssi alkaa, tuumi Kaipiaisten mies.

Jussi Untolahti

Joutomies

Valkeala

Kouvolan Kyttä

Kouvolan Sanomissa oli ilmoitus jossa haettiin Kouvolan kaupungin palvelukseen kovakätistä ja julmaa saneeraajaa. Pääsyvaatimukset olivat tiukat. Valitun pitää olla täysin lahjomaton, säälimätön, armoton, synkkä ja erakkomainen henkilö. Hymyttömyys ja vittumaisen miehen maine lasketaan eduksi. Kaupallinen koulutus, ajokortti ja prosenttilaskutaito ovat myös tarpeen. Alexander Stubb suljettiin näin pois hakijoitten joukosta. Tehtävä oli yksinkertainen. Tarkoituksena oli tuottaa ja säästää 50 miljoonaa euroa, kaupungin budjetin säästöjen lisäksi, virkaan valittavan henkilön oman harkinnan mukaan. Minut valittiin tehtävään ja palkkioksi sovittiin 10 % säästöjen koko summasta eli 5 miljoonaa euroa. Kouvolan Kyttä oli valintani uudeksi titteliksi ja virka-autoksi vaadin keltaisen Toyota Landcruiserin. Auton kylkiin maalattiin ilkeästi naureskeleva keskisormea näyttävä ruma äijä ja autossa oli myös jäätelöauton tapaan kovaääninen merkkisignaali jota Kouvolan Kyttänä sitten pelotteena soittelen kun lähestyn kulloinkin saneerattavaa työpaikkaa tai muuta kohdetta.

Työt aloitin välittömästi ja palkkasin avukseni 3 täysin ilman omaatuntoa olevaa entistä alkoholisoitunutta pankinjohtajaa ja yhden samanlaisen tuurijuopon juristin. Palkkioksi lupasin kullekin 250 000 euroa vuodessa puhtaana käteen jos he pysyvät vuoden töissä selvin päin ja tavoitteena ollut 50 miljoonan euron säästö ja tuotto syntyy. Assistentit olivat niin innoissaan jo ensi palaverissa, että he päättivät heti  irtisanoa kaupungin koko ylimmän johdon. Päätin kuitenkin, että aloitetaan hieman rauhallisemmin.

Ensitöiksi kaupungin kaikkien luottamusmiesten palkkiot poistettiin kokonaan koska kyseessä on yhteisten asioitten hoito eli ns. talkootyöt. Kokousjuomat jokainen saa myös tuoda itse. Matkakorvaukset luvattiin maksaa halvimman vaihtoehdon mukaan kaikille joitten matka kaupungintalolle on yli 5 kilometriä suuntaansa. Kaikki eläkeiän saavuttaneet pyyhkäistiin heti eläkkeelle ja uusia ei tilalle palkattu talon ulkopuolelta. Kaupungin kehitysyhtiö Kinno lakkautettiin ja tulospalkkiot kiellettiin, Helsingin juppikonsulenteille annettiin porttikielto Kouvolaan ja omat virkamiehet ja luottamusmiehet pakotettiin vastuunottoon. Kaikki asunto- ym. edut pantiin tarkkaan syyniin ja pääosin lopetettiin. Vesilaitoksen hulevesi hulluttelijat siirrettiin oikeisiin töihin ja virkamiehet velvoitettiin vastaamaan puhelimiin 1 minuutin sisällä rahallisten sanktioitten uhalla. Kaikista kaupungin kiinteistöistä sammutettiin joka toinen julkisten tilojen valaisin ja työhuoneitten lämpötilaa laskettiin 2 astetta. Katuvalojen käyttöaikaa vähennettiin yksi tunti ja eri laitosten valaistusta assistentit lähtivät tutkimaan haukan katseella. Käyttöveden lämpötilaa laskettiin myös koska käsien pesuun kelpaa viileämpikin vesi. Suihkussa saavat käydä kotona. Ensimmäisen viikon työt oli tehty ja alkava pelon ilmapiiri luotu kaupunkiin. Kouvolan Kytän kauhua herättänyt keltainen Toyota Landcruiser vietiin lukittuun talliin ilkivallan pelossa.

Seuraava viikko aloitettiin myös räväkästi. Palkkoja leikattiin siten että kaikki yli 6000 euroa tienaavat menettävät 10 % tuloistaan ja muut samassa suhteessa. Alle 2500 euroa tienaavilta ei palkkaa pienennetty. Kaikki virkamiesten matkat pantiin tarkan syynin alle ja luottamusmiesten matkustelu Kouvolan ulkopuolelle kiellettiin kokonaan. Kaikki kokoukset ja palaverit pitää järjestää Kouvolassa ja käyttää paikkakunnan omia palveluita. Vuokralääkärit pantiin Helsingin junaan ja uusia halukkaita palkattiin Virosta ja muistakin maista. Ei kuitenkaan Venäjältä. Kaikki hankinnat pyritään ohjaamaan paikkakunnan yrityksille vaikka kepulikeinoin. Kalliit merkkipäivälahjat peruttiin ja tilalle annetaan kaupungin vaakunaviiri ja porukalla kehutaan päivänsankaria niin perkeleesti. Työpaikoilta papereitten, kynien, työkalujen, wc-paperin ym. käyttötavaroitten kotiin vieminen tehdään mahdottomaksi runsaitten pistokokeitten voimalla ja potkujen uhalla. Työttömät pankinjohtajat olivat tästä tehtävästa aivan innoissaan ja vieroitustuskissaan ollut lakimies ei meinannut housuissaan pysyä. Ensimmäinen miljoona oli säästetty mutta tahtia on pakko kiristää koska säästöä pitää saada miljoona viikossa.  Ulkona ei kukaan Kytän tiimistä enää uskaltanut pimeän aikaan liikkua.

Seuraavana maanantaina ryhmä oli aivan liekeissä. Jokainen oli viikonlopun aikana miettinyt uusia pirullisia keinoja säästöjen löytämiseksi. Kaupungin kaikki asunnot pantiin myyntiin ja kaikki käyttämätön tavara myytiin suurissa huutokaupoissa hyvään hintaan. Ihmiset ostivat risoja koneita ja lapioita hullun lailla ja Kymi Sinfonietta vastasi juhlamusiikista. Sen jälkeen sen rahoitus lopetettiin.  Samassa humussa lopetettiin kaikki kaupungin museot ja tavarat myytiin taas huutokaupalla, tällä kertaa ilman orkesteria. Haltioituneet ostajat toki vetivät innoissaan karaokea ostamiinsa rukkeihin ja kirnuihin nojaillen ja marttojen ilmainen rokkapata porisi. Huutokauppojen tuotto laskettiin kulujen vähenemisen lisäksi Kaupungin Kytän tavoitteeseen. Kahden kuukauden kuluttua oli kasassa säästöä ja rahaa jo runsaat 10 miljoonaa. Koko tiimi varustettiin pippurisumuttimilla ja kumipampuilla.

Seuraavaksi ryhdyttiin kyttäämään työpaikkoja ja kaikki laiskimmat pantiin saman tien pihalle. Yli 500 tyhjäntoimittajaa sai hatkat. Muutamaa kymmentä tosi laiskaa suositeltiin piruttain vastuunalaisiin tehtäviin Iitin ja Savitaipaleen kuntiin. Komeitten työtodistusten turvin heidät sinne myös oitis valittiin. Sitten naurettiin niin perkeleesti. Kaikkien teiden ja katujen hoito laskettiin alempaan hoitoluokkaan ja puistot siivottiin vain satunnaisesti. Säästöä alkoi olla kasassa jo 20 miljoonaa. Nuorempi ja fiksumpi porukka alkoi lähteä kaupungilta muihin hommiin ja henkilökunnan keski-ikä nousi oikein kohinalla. Kohta saadaan loputkin eläkkeelle, naureskeli saneerausryhmä perjantaipalaverissaan. Tiimille ostettiin luotiliivit ja turvakengät.

Tähän tyyliin jatkettiin vielä 7 kuukautta ja tavoite saatiin kasaan. Runsaat 50 miljoonaa oli siis säästetty. Kaupungilla jäljellä olevat työntekijät olivat niin peloissaan, että eivät edes tervehtineet toisiaan ja seuraaviin kunnallisvaaleihin saatiin niin vähän ehdokkaita, että ainoa ehdokas, joka ei päässyt valtuustoon, oli Savitaipaleelta takaisin Valkealaan alivuokralaisasuntoonsa muuttanut entinen kansanedustaja Reijo Tossavainen.

Hiljaiselta ja synkältä kaupungintalolta hain palkkioni tuhkanharmaalta kaupungin talousjohtajalta. Luodinkestävillä laseilla hiljattain varustetun keltaisen Toyota Landcruiserin jätin kaupungintalon eteen jossa se seuraavana yönä poltettiin. Ravintola Oléssa nautitulla loistavalla ja kostealla päättäjäislounaalla kiitin tiimiä hyvästä työstä ja juomaan langenneille pankinjohtajille ja tuomarille maksoin kullekin 250 000 euron palkkion ja loput 4 miljoonaa siirsin sitten omalle pankkitilille. Tukevassa humalassa ollut porukka päätti heti poiketa ensin maistraatissa muuttamassa nimensä ja sitten mennä kasvoleikkaukseen, ettei heitä kukaan enää Kouvolassa tunnista. Kotiin mentiin kävellen, sillä meille suivaantuneet taksikuskit eivät tiimiä kyytiin huolineet koska kaikki kaupungin ajot olivat takseilta loppuneet.

VR sentään huoli junaan ja illalla hyppäsin Katajanokalla kevyessä nousuhumalassa Viking Linen laivaan ja lähdin kohti Tukholmaa ostamaan tuliterää Bentley Continental GT autoa joka maksaa hulppeat 350 000 euroa. Aamuyöllä heräsin kun Satu töni minua ja väitti, että olin unissani leveä hymy naamalla läpsinyt häntä persuksille ja laulanut reippaita marssilauluja kuten Oolannin sota ja Kolme pientä elefanttia. Samalla olin kuulemma kajautellut äänekkäitä hurraa-huutoja pelastetulle Kouvolalle ja karjahdellut, että shampanjaa koko laivalle, Kouvolan kaupunki tarjoaa.

Jäi Bentley ostamatta, sillä untahan se perhanan saneeraus valitettavasti vain oli.

Jussi Untolahti

Joutomies

Valkeala

Vladin viimeinen lento

Ihmiselle on tässä maailmassa asetettu rasitteeksi kaikenlaisia vaivoja, riesoja, kiusauksia ja vastuksia. En nyt suinkaan puhu naisista tai muistakaan elämäämme sulostuttavista asioista enkä myöskään politiikasta, sairauksista tai muista ikävistä asioista. Puhun eläimistä, hankalista eläimistä.

Metsissä vaanii karhuja, susia, ilveksiä, villisikoja, käärmeitä, hulluja metsoja ja muita verenhimoisia petoja. Niitten kanssa tulee kuitenkin melko hyvin toimeen ja eihän niitä juuri koskaan edes näe. Käärmeet nyt ovat kuitenkin vähän hankalia ainakin kokonsa puolesta koska niitä on hieman vaikea havaita. Hirvet ja kauriit taas ovat vahingollisia vain liikenteelle ja taimikoille. Rotat, myyrät ja hiiret pitää loitolla näppärä ja mukava kotikissa. Meidän katti pärjäsi käärmeittenkin kanssa.

Supit, ketut, siilit, jänikset, oravat ja pikkulinnut ovat pääosin mukavaa väkeä ja niitä on ihan kiva nähdä pihapiirissäkin. Pulut pysyköön torilla ja naakat kirkontorneissa. Lepakot taas ovat hieman mystisiä mutta onneksi ne syövät itikoita.

Melkoisen hankalia ovat kaikki pienet lentävät ötökät varsinkin silloin kun juuri haluat istua rauhassa kylmällä saunaoluelle mökin terassilla. Itikat, sääsket, mäkäräiset ym. pörriäiset pystyy kuitenkin helposti tappamaan tai karkottamaan nopeilla käsillä ja nykyään tekniikankin avulla. On elektronista itikankarkoitinta, ansoja ja itikkasavuja ja tietysti sitä legendaarista Offia. Kaikkia kun käyttää yhtaikaa, niin oluetkin saa nautittua suhteellisen rauhassa. Paarmojen ja ampiaistenkin kanssa tulee juttuun jotenkin koska niitä on yleensä aika harvoin elämästä nautiskelijaa kiusaamassa.

Kärpäset taas ovat varsinaisia perkeleitä ja niitten on pakko olla alun perin Venäjältä kotoisin. Siksi olenkin tutustunut niitten elämään tarkemmin. Kärpänen on melkoisen tyhmä joukkosielu mutta ahne, sinnikäs, nopea ja määrätietoinen. Se pyyhkäisee ovesta tai ikkunasta sisään ja se tulee aina yksin. Se on tiedustelija eli samanlainen vakooja kuin venäläinen desantti sotien aikana. Kärpänen alkaa tutkia talon sisällä paikkoja sinne tänne lennellen etsiessään syötävää ja ikään kuin kiusatakseen nokosilla olevaa isäntää, se laskeutuu tämän nenänpäähän. Siinä se tekee kuitenkin pahan virheen. Isäntä herää ja läimäyttää kärpästä joka ehtii väistää. Nenä kipeytyy ja isännän kiukku nousee. Amatööri tekee tässä vaiheessa usein ison virheen. Hän jahtaa kärpäsen pihalle ja seurauksena on katastrofi.

Ammattilainen toimii toisin. Tämä ensimmäinen tiedustelijakärpänen pitää nimittäin eliminoida  armotta kuten desantitkin sodan aikana. Kärpäset toimivat näet niin, että tiedustelijaksi on valittu tyhmemmän porukan äänin se vallanhimoisin kärpänen, vaikkapa Vladimir, kavereitten kesken Vladi, jota muut odottavat 200 metrin päässä jalat polvia myöten lehmänpaskassa ja ovat valmiita lähtemään joukolla Vladin osoittamaan suuntaan. Kun Vladi ei palaa, porukka lähettää seuraavaksi vakoilulennolle vaikkapa Sergein. Kun olet listinyt Sergeinkin ja muutaman sitä seuraavan Dimitrin ja Igorin, alat olla voiton puolella. Siellä lehmänpaskassa polviaan myöten seisovan porukan keskimääräinen älykkyysosamäärä alkaa nimittäin olla jo sitä luokkaa, että ne huomaavatkin viihtyvänsä lehmän jätöksissä oikein hyvin ja alkavat jopa innoissaan syödä sitä. Tiedustelijoitakaan ei enää lähetetä. Sota tai ainakin taistelu on päättynyt sinun voittoosi.

Tiedustelijan kohtalo on kova mutta onneksi loput kaverit saavat elää elämänsä loppuun asti paratiisissaan eli polviaan myöten lehmänpaskassa. Sinä taas nautit kylmän saunaoluen kaikessa rauhassa.

Vladin muistolle!

Jussi Untolahti

Papinkujan kollin hulluja tempauksia

 

Juuri kouluiän saavuttaneena alkoivat Papinkujan kollin kujeilut erilaisten kiehtovien tempausten parissa niin kotona Kouvolassa kuin mökillä Utin Vennassa. Nämä seuraavat ainakin muistuivat hyvin mieleen. Kaikista en ole enää täysin ylpeä mutta suurin osa oli hauskaa, jännittävää, vaarallista ja joskus myös kipua tuottavaa. Vaarantunne ja hallittu riskinotto on aina kiehtonut ja nostanut kollin suoritustasoa niin hyvässä kuin pahassakin ja se on vaikuttanut koko elettyyn elämääni. Mummoni sanoi sitä tyhmyydeksi. Vanhoissa naisissa asuu kuulemma suuri viisaus. 

• Irroittaa veneen tappi järvellä. Upposi vasta ihan mökin rannassa. Lyhyt veneilykielto.
• Laskea suksilla liiterin katolta. Sukset poikki ja nenä auki.
• Hypätä Töröstin hyppyrimäesta kaverin suksilla. Naama kipeä ja naapurin pojalle uudet sukset.
• Laittaa Marjoniemessä kolikoita kiskoille junan eteen. Niemen kioskista jäi karkit ostamatta.
• Hypätä hitaan tavarajunan kyytiin Tanttarista Marjoniemeen. Hengissä ollaan.
• Pudota heikkoihin jäihin Tanttarin suolla siinä Ratamon alueella. Huopaset jäässä kotiin.
• Härnätä Utissa sonnia pellolla. Ankaraa peräkkäin juoksua.
• Opettaa Utissa kanoja lentämään heittämällä ilmaan navetan ajosillalta. Munimattomia kanoja ja porttikielto naapurin tilalle.
• Tehdä Utissa omia pommeja. Sormet edelleen tallella.
• Käydä omenavarkaissa. Puhuttelu kotona.
• Laittaa kieli pakkasella metallisiin tikarappusiin. Mummo irroitti. Vitutusta ja kylmää liemiruokaa.
• Lääninhallituksen edessä laittaa hattu tiiliskiven päälle. Moni potkaisi ja huusi lujaa. Perään eivät pystyneet juoksemaan.
• Soittaa pirunviulua naapurin ikkunalla. Nopea pako.
• Heittää mökillä kiukaalle ämpärillinen vettä, kun oli ruotsalaisia vieraita. Tungosta ovella ja hirveää hurrien huutoa. Vaari myhäili ja kehui.
• Kiivetä Utissa laitumella hevosen selkään. Koni ryntäsi eteenpäin, minä en. Perse kipeä.
• Vetää siiman päässä ollutta lompakkoa poimimaan pysähtyneitten edestä. Yleistä naurua tai kiroilua.
• Teljetä naapurin isäntä ulkohuussiin. Helvetinmoinen meteli.
• Työntää peruna opettaja Niilo Jalkasen Volvon pakoputkeen. Ei jääty katsomaan.
• Polttaa polttolasilla erilaisia materiaaleja kuten filmejä ja housun polvia. Ei isoja vahinkoja.
• Pudota fillarin tangolle. Sanat eivät riitä kertomaan.
• Kusta sähköpaimeneen. Isot pojat väittivät, että se on parempaa kuin naisen kanssa. Nyt tiedän, ettei ole.

Tämä kaikki melko viaton temppuilu tapahtui nuoruudessa ikävuosien 8-12 vaiheilla. Kaikki sen jälkeiset temput eivät ehkä kestä päivänvaloa tai kantti ei riitä niistä vielä kertomaan. Kerron kaiken sitten siellä viimeisellä terassilla.

 

Jussi Untolahti

Papinkujan kolli

 

Niin hieno oli Kouvola silloin

 

Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin se lähtee Posiolle. Nuorena miehenä se pyyhkäisi Lappiin yhtä soittoa mutta nyt se yöpyy Kajaanissa. Aamulla se ajelee Kuusamoon hankintamatkalle. Olutta, viiniä, kuohuvaa sekä hyvää ruokaa. Riipisen riistaherkusta vielä matkaan karhunlihaa ja muita herkkuja. Sitten Posiolle erämaan hiljaiseen syliin.

Tunti saapumisen jälkeen se istuu kelomökin rappusilla hiljaisuutta ihmetellen ja nauttii ns. ajokaljat. Karjalaa tietysti. Rantasaunan piipusta nousee jo savu ja toisen oluen jälkeen lähtee ajatus lentoon. Kevyt tuuli heilauttaa harmaata tukkaa ja hymy paljastaa kasvojen uurteita. Muistot alkavat kuljettaa miestä. Mieleen palailee pätkittäin 70 vuotta elettyä elämää. Joitakin lapsuuden muistoja, mopon, pappa Tunturin saanti, pikaluistelu, jalkapallon pelaaminen Susissa, minuutin pituinen ensimmäinen seksi, ajokortin autuus ja vastenmielisen koulunkäynnin huipennus valkolakkiin. Rippikoulun olisi voinut jättää väliin mutta armeijasta jäi ihan mukavat muistot.

Sitten mieleen nousee nuoruuteni hieno Kouvola. Koulujen konsut, rusettiluistelut, Jennyn suomimakkarat, nuorisotalo Lärvä, Mannerin baari, Kouvola-päivät, keskioluen vapautuminen, Speden Saluuna, Red Car, Kultainen Kannus, lämpimät kesäyöt, nätit tytöt ja öiset naku-uinnit Utin Vennassa, reissut kavereitten kanssa, Kartsan kisat, Keihäsmatka Mallorcalle, Nipan grilli, juhannukset Kultakivessä, kesätyöt, opiskelu, kilpa-autoilu ja sitten jopa orastava työelämä. Nuoren miehen elämän hienoja kohokohtia ja joskus hieman kitkeriäkin tapahtumia, joita voi nyt hymyssä suin muistella. Ei kuitenkaan kiikkustuolissa Reino-tossuissa keppiä heristellen. Ei ikinä.

Töitä tuli tehtyä isoissakin taloissa, Korian Kalusteella, UPM:llä, Stockmannilla ja Nokialla. Yrittäjänäkin sitten liki 15 vuotta. Laiskalle miehelle ei työ koskaan ole ollut mikään tarunhohtoinen unelma. Se oli kuitenkin oiva keino ansaita rahaa hauskanpitoon, matkailuun, alppihiihtoon, surffaukseen, autoihin, moottoripyöriin ja muuhun mukavaan touhuun ystävien ja kavereitten kanssa. Yksi avioliittokin tuli ja meni.

Joutomiehen elämä alkoi sitten 52-vuotiaana kesäkuun alussa 2003. Matkustelu jatkui edelleen, nytkin mukana olevan toisen vaimon kanssa, niin autolla kuin moottoripyörällä. Talvisin käytiin Lapissa jopa puskahiihtoreissuilla mutta se kidutus loppui onneksi lyhyeen. Muutaman hiihtomatkan jälkeen tuli mieleen vanhan ystäväni viisaat sanat, jos ei ole muuta tapaa kuljettaa puita metsässä kuin jalkojen alla, niin olkoon. Siirryimme syksyisiin kalaretkiin Pohjois-Karjalaan, Kainuuseen, Koillismaalle ja Lappiin. Saalis on ollut aina laihahko mutta matkat ja maisemat hienoja.

Kolmas olut tuo eteen nykyhetken ja totuuden. Mies on 70 mittarissa yhä jonkinlaisessa iskussa. Ainakin ajatus kulkee, olut maistuu, matka jatkuu ja muistot lämmittävät. Hymy nousee taas kasvoille. Jotain hyvääkin tässä ikääntymisessä on. Alkaa hiljalleen tuo nuorena kuolemisen pelko hellittää. Elämä on siis mukavaa sekä elämyksiä tuottavaa ja kun matkassa Posiolla on mukana myös tuo toinen ja viimeinen vaimo, kannustava sielunkumppani Satu, niin ei muuta kuin eteenpäin.

Sitä kannustusta on muuten riittänyt vuosien varrella. Kerron kuitenkin vain yhden tarinan. Kesällä Siikakoskella maalattiin Satun kanssa lasiverannan ikkunanpuitteita ja niitä on paljon. Ehtoon jo saapuessa Satu kannusti kulman takaa ja huusi, että loppu lähestyy Jussi. Vastasin, että kyllähän minä sen tiedän, se on kaikilla edessä, mutta maalataan nyt kuitenkin vielä näitä ikkunoita. 

Lähes huomaamatta Posio kietoutuu hiljaisen erämaan pehmeään hämärään. Haen muutaman oluen lisää ja lähden rantasaunan lämpöön. Satu meni jo.

Aamukahvilla ajatus on kirkas ja aivan seitinohut untuvainen kohmelo tuntuu mukavalta seuralta. Se tekee jo lähtöään ja totean, että etkö jäisi vielä hetkeksi. Kohmelo naurahtaa ovella ja sanoo, että nyt on aika mennä, mutta älä Jussi hätäile, me tapaamme vielä.

Niin tehdään!

Jussi Untolahti

Joutomies

Posio

 

 

 

Ruotsalaisen Kouvolan eli Bamsebyn tarinoita

Kouvolan uusi ruotsinkielinen nimi Bamseby kuulostaa aluksi ylipirteän loviisalaisäidin lässytykseltä lapsilleen mutta sitten tajusin, että näinhän sen pitääkin Kouvolassa mennä. Ruotsalaisuudessa on Kouvolan pelastus. Bamseby saa entiset kouvolalaiset kirosanat betonihelvetti ja Kouvostoliitto kuulostamaan entistä enemmän alatyylisiltä ja rahvaanomaisilta omaa kotikuntaansa solvaavien moukkien käyttämiltä ilmaisuilta. Betony eli entinen Popsiskin on nykyään pub Socis ja joka torstainen hapansilakkailta on suuri menestys. Bamseby pelastaa koko pohjoisen Kymenlaakson ja luo uuden uljaan yhteiseen hiileen puhaltavan seutukunnan.

Bamsebysta kehittyy nopeasti Suomen johtava ruotsalaisuuden ja ruotsinkielisen kulttuurin avomielinen ja suvaitsevainen keskus. Kaupungin myötämielinen suhtautuminen kaikkeen ruotsalaisuuteen viittaavaan saa ihmeitä aikaan. Venäläiset muuttavat takaisin Pietariin Kouvostoliiton sortumisen myötä ja tänne alkaa virrata ruotsinkielistä väestöä aluksi Etelä-Kymenlaaksosta ja sitten muualtakin Suomesta. Kymmenen vuoden kuluttua Bamsebyn väkiluku on jo noin 140 000 ja RKP on kaupungin suurin puolue. Ruotsin kieli on kaupungin ykköskieli ja kaupunkiin virtaa kaikenlaisia stipendejä ja apurahoja Ruotsista ja muualtakin Skandinaviasta ja kulttuurielämä suorastaan räjähtää uuteen uljaaseen nousukiitoon. Euroopan Unioni seuraa haltioituneena "Lilla Stockholmin" kehitystä ja tukee avokätisesti ruotsalaisen elämäntavan ylistystä ja kehitystä Bamsebyssa. 

Vuonna 2030 Bamsebyssa hapansilakka tuoksuu, kansa hymyilee, Vikingarna-musiikki soi ja lihapulla/muusi kioskit elävät kulta-aikaa. Vallasväki syö krapuja, laulaa juomalauluja ja kuuntelee Bellmanin viisuja. Museoita on enemmän kuin laki sallii, nuuskaa myydään puoli-ilmaiseksi kaikille täysi-ikäisille, kaupungin autokannasta 80 % on Volvoja ja kaikki vanhat Saabit on korjattu kaupunkilaisten ilmaiskäyttöön. Bamsebyssa on myös tarjolla kaikkien käyttöön 5000 kpl sinikeltaisia Monark ja Crescent merkkisiä polkupyöriä ja Utti-Hammassyrjän lentoasemalta SAS lentää halpalentoja ympäri Eurooppaa. Arki-iltaisin kaupunkilaiset Strömsön tapaan ahertavat hymyssä suin kymmenissä kerhoissa rakentaen kaikkea kivaa vanerista ja lastulevystä sekä tanssivat varsinkin juhannuksena kepeästi hypähdellen kansantansseja kymmenien salkojen ympärillä hiphip-hurraata huutaen ja laadukasta viiniä sekä akvaviittia hienostuneesti siemaillen. Ruotsalaista olutta ei sentään Bamsebyhyn tuoda. Valkoisissa kesäpuvuissa ja olkihatuissa liikkuvat komeat herrat ja vaaleat daamit kiltteine lapsineen herättävät ansaittua ihastusta alueelle tulvivissa turistijoukoissa. Kaupungin suurin nähtävyys on suohon uponnut sairaala johon järjestetään opastettuja sukellusretkiä. Uuden sairaalan paikasta keskustellaan sivistyneesti kaupungin päättäjien kesken. Ruotsin kuninkaallisetkin ovat rakentaneet uuden kesähovinsa Bamsebyn rantamaille Rävvattenin Estellevikiin.

Politiikka ja kunnan asioitten hoitaminen sujuu nykyään täysin ilman riiteleviä pikkupoliitikkoja herrasmiesmäisen RKP:n taitavalla johdolla ja kaupungin talous on ollut jo vuosia ylijäämäinen ja veroprosentti Suomen pienin. Kaupunginjohtaja Marita Toikas on rivakka ja kunnioitettu rouva ja Bamsebyn uudet kansanedustajat Jarl Lindström (UK eli Uljas Kymenlaakso), demareitten Anders Björkqvist sekä RKP:hen loikannut Wilhelm Vackerby ovat ministeriainesta ja arvostettuja poliitikkoja Helsingin Arkadianmäellä. Joka vuosi Bamsebyssa myönnetään korkeasti arvostettu ja tavoiteltu titteli, Årets Bamse - Vuoden Bamse, ansioituneelle kaupunkilaiselle, joka saa ilmaisen sisäänpääsyn kaikkiin Bamsebyn tapahtumiin, työsuhde Volvon ja komean valkovuokkokruunun jota voi sitten ylväästi kantaa koko kesän. Talvella sallitaan tukan- tai kaljunvärisen pipon käyttö kruunun alla.

Nuoriso parveilee Manskilla, på Mansken, entiseen tapaan, nyt ylähuuli nuuskasta pullottaen ja päästelee suustaan tunnettuja ruotsinkielisiä kauheuksia kuten "fy fan", "sjutton också" och "banne mig". Nuorten neitojen patterikäyttöiset käsipuhaltimet saavat pitkät kutrit hulmuamaan aivan kuin Ruotsin Euroviisuedustaja Carolalla konsanaan. HC BeeHoo (Bamsebys Hockey) on jo vuosia pelannut jääkiekkoa SM-Liigan kärkikaartissa ja BC Bamse on voittanut kymmenen kertaa koripallon Suomen mestaruuden valmentajaguru Johan Tojkanderin (ent. Jukka Toijala) johdolla. Koiranpaskoista, tai siis Bamsebyssa fiinisti koirankakoista, ei valita kukaan sillä lähes kaikki kaupungin koirat ovat hyvin kasvatettuja Länsi-Götanmaan pystykorvia jotka tekevät asiansa tarkasti merkityille alueille jotka sitten yön aikana siivotaan. Monen uroskoiran nimi on muuten Daniel ja neidoissa suosittu nimi on Victoria. Kaupungin katujen, raittien ja jalkakäytävien lumitöistäkin on tullut bamsebylaisten harrastus ja oman talon edustan hyvin hoidetut lumityöt ovat statussymboli jonka eteen kovien pyryjen aikoina kaupunkilaiset ahertavatkin hymyssä suin hej, hej tervehdyksiä huudellen ja naapureitaan sekä kaupunkia auliisti auttaen. 

Kouvolan Entiset Nuoret (KEN), nykyään Förra Ungdomar i Central Kouvola (FUCK), kunnioittaa menneitä aikoja pitämällä ruotsinkielisessä nimessään yhä sanan Kouvola. FUCK rajaa toimialueekseen entisen kuuden kunnan muodostaman uuden Kouvolan sekä Iitin ja ottaa mukaan myös Bamsebyhyn liittyneitten Luumäen, Savitaipaleen, Mäntyharjun ja Vierumäen entiset nuoret.

Hyvin sujuu elämä Bamsebyn raiteilla ja kylillä. Vanhoja riitaisia ja velkaisia takavuosien aikoja eivät kohteliaat ja kotiseudustaan ylpeät bamsebylaiset enää edes muistele. Skål på den saken!

Heja Bamseby! 

Johan Undvik

Örn

Hiljaista on ollut ilman koronaakin

Aluksi voisin vetää biisin ”Ei aika mennyt koskaan palaa” tai sitten sen toisen vanhan eli ”Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu, entiselleen ei mikään jää. Jotenkin tämä aika alkaa nimittäin muistuttamaan lapsuuden ja nuoruuden vuosista kotikaupungissani Kouvolassa. Toki silloin -60 luvulla kaupungin talous oli kunnossa, poliitikot tolkussaan, kaupungissa yksi puliukko ja kehitys meni oikeaan suuntaan. Muuten oli aika hiljaista. 

Meille kolleille oli tapahtumia hyvin vähän ja kaikki ne toki koluttiin. Seurattiin niska kenossa ensimmäistä tekokuuta ja Laikan ja Gagarinin lentoja. Kauhisteltiin Kennydyn murhaa ja Kuuban kriisiä. Ne olivat kaikki kuitenkin aika kaukana meidän kollien silloisesta elämästä. Brittiläinen The Renegades kävi Kuntotalolla vetämässä kovan hittinsä Cadillacin ja joskus poikkesi kiertävä tivoli Sumulaakson suoralla. Marjoniemen kentällä oli hiihtoratsastuskisoja. Nuoremmille kerrottakoon, että hevosella ei suinkaan ollut suksia vaan kilpailussa hevonen ja ratsastaja vetivät perässään hiihtäjää läpi mutkaisen reitin ja yli isojen hyppyreitten.

Urheilukentällä KUP pelasi jääpalloa, KPL pesistä ja Pallokentällä Sudet Suomi-sarjan futista ja jääkiekkokin alkoi ottaa ensiaskeliaan Kouvolassa. Golfista ei oltu kuultukaan. Joskus oli jopa yleisurheilukisoja. Mieleen on jäänyt huima musta pikajuoksija Paul Drayton ja eräs paikkakunnan oma poika joka Kouvolan Sanomien kympillä veti kansan hurratessa pari kierrosta hurjaa maailmanennätysvauhtia ja vaipui sitten uupuneena tiilimurskan reunaan. Taitoajaja Jose Ganga esitteli taitojaan Kouvolan keskustassa Simca-autoillaan ja tornitalojen parkkipaikalla ajettiin mikroautoilla kilpaa. Kipon Asko oli kova kuski. Isoja juttuja olivat myös Palomäen suuret mäkikisat aina maanantaina Salpausselän kisojen jälkeen. Vieläkin muistan Veikko Kankkosen, Niilo Halosen, Helmut Recknagelin ja Koba Tsakadzen.

Talvella luistinradalla järjestettiin soittoiltoja ja vahtimestarien soittamana musiikkina soi aikansa hitit kuten Violetta ja Sealed with the kiss. Kohokohtia olivat rusettiluistelut ja niissä jokainen sai rusetin jossa oli numero ja sitten neitojen ja kollien piti etsiä sama numero vastakkaisen sukupuolen joukosta. Mimmit luistelivat keskellä kenttää pienehköä rinkiä ja kollit kiersivät ulompana kuin kissa kuumaa puuroa. Siihen se sitten yleensä jäikin, kun ei uskallettu edes mennä kysymään sitä numeroa. Parin löytäneet rohkeat sitten palkittiin suklaalevyillä ja muilla pienillä makupaloilla. Kai sen parin kanssa piti sitten kohteliaasti vetää muutama kierros jäällä hämmentävän hiljaisuuden vallitessa. Erilleen luistelu oli suuri helpotus. Suurta makunautintoa toivat kioskin kuuma mehu ja kotimatkalla nakkikioskin haljenneet nakit joihin joskus oli jopa hiukan rahaa. Vähän vastaavia touhuja olivat koulujen konsut. Siellä soi musiikki ja mimmien kanssa käveltiin käsikädessä jonkinlaista piirileikkiä. Kaikki muuttui kun tuli letkajenkka ja rautalankamusiikki. Siitä se sätkiminen alkoi ja loppua ei näy. Kauppalankadulla käveltiin aseman ja Kymen Lukon väliä suurin toivein ja mietittiin isompien kollien hurjia juttuja naisista. Ylämannerissa käynneistä ei silloin vielä edes haaveiltu mutta usko tulevaan oli luja.

Kaksi suurta tapahtumaa oli kuitenkin vuosittain ja ne vetivät meidät kollit yleisön joukkoon magneetin lailla. Uudenvuoden vastaanotto ja ilotulitus Kymen lukolla olivat vuoden kohokohtia. Yhtä iso juttu oli Vappuna kommunistien vappukulkue hulmuavine lippuineen ja torvisoittoineen. Sitä paheksuttiin vaikkei oikein tiedetty miksi. Kai kotoa saatua oppia. Kerrottiin myös kollien kesken kovaa juttua ja naurettiin niin pirusti. Mitä eroa on tukkikuormalla ja kommunistien vappukulkueella? Tukkikuormassa on puupäät edellä ja punaiset liput perässä. Kommareilla päinvastoin. Myös Kouvolan mieskuoron laulua kuunneltiin Vappuna. Joistain leivosista ne lauloivat valkoiset lakit päässä. Muita musiikkitapahtumia ei juurikaan ollut, mitä nyt kesäisin naapurin äijä pihalla veteli kännissä saunan jälkeen Liljankukkaa kovaa ja korkealta. Nauratti niin pirusti.

Kommunistit, torvet, raketit ja haljenneet nakit olivat siis elämän kohokohtia. Ei sitä paljoa silloin tarvittu josko eipä osattu oikein odottaakaan. Nyt on vielä hiljaisempaa mutta, uskokaa pois, kyllä tästä koronastakin selvitään. Pian taas kavereita tavataan, laulu raikaa, olut virtaa, tapahtumia riittää ja samat tarinat kerrotaan uudelleen. Ja nauretaan niin pirusti.


Nokka pystyyn!

Jussi Untolahti
Joutomies
Kotka

Lenin Kouvolaan

Miettikääpä millaisessa maailmassa me nyt juuri elämme. Itsevaltiaat polkevat ihmisoikeuksia ja hallitsevat pelolla mm. USA:ta, Venäjää, Kiinaa, Turkkia, Unkaria, Puolaa, Pohjois-Koreaa ja monia muita maita. Näistä arjen sankareista ei koskaan tiedä, mitä ne keksivät ja jopa tekevät. Joku saattaa jopa vallata Krimin. Ainiin, taisi jo muuten tehdäkin sen

Suomessa alkaa olla samanlaista sekoilua. Antti Rinne ei millään meinaa luopua vallan kahvasta vaikka peli on jo pelattu. Tulee Kekkosen  aika mieleen. Nyt demarit nuolevan Rinteen ahteria niin, että pukamat läpättävät. Sekin on tosin kaksinaamaista peliä. Antti Lindtman on jo hylännyt Rinteen mutta Sanna Marin käyttää häntä vielä hyväkseen. Marinkin pullauttaa Rinteen pelistä heti kun hänet on valittu pääministeriksi. Demarien uskottavuus on siis täysin kadonnut. Jos valinta on Sanna Marin niin puolue siirtyy reippaasti kohti Vasemmistoliittoa ja Lindtman vie demareita Kepun suuntaa. Molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja.

Vielä kehnommin menee Kepulla. Kannatus laskee kuin lehmän häntä. No, sieltäpäinhän ne kepulit ovat kotoisinkin, siis maalta. Juha Sipilä häärää taustalla ja valju Katri Kulmuni ei tule apureineen koskaan nostamaan Kepua entiseen loistoon. Kohta nousee jostain Paavo Väyrysen myhäilevä hahmo.

Kokoomuksen Petteri Orpo teki itsestään säälittävän hahmon ritarin ruikuttaessaan Sanna Marinilta hallituspaikkaa puolueelleen. Ne haaveet tosin Marin torppasi hyvin näyttävästi. Kokoomus on siinä asemassa, että pääministeripuoluetta siitä ei tule pitkään aikaan. Yhteistyötäkin sen kanssa moni jo välttää.

Sitten on nämä fanaattiset Vihreät. Homma on ollut aina semmoista pikku puuhastelua jonkun ojan tai suon parissa. Vallassa ollessaan toiminta on ollut tarkasti hallituskumppanien ohjauksessa mutta nythän Pekka Haavisto oikein repäisi. Teki ilmeisesti laittomia päätöksiä ja yritti saada ne vielä virkamiehen syyksi. Virkamies ei toki tähän suostunut ja Haavisto kosti. Jossain tv-sarjassa oli aikoinaan hauska kommentti, että "homon kosto on kauhea". Haavisto jäi kuitenkin touhuistaan kiinni ja maan tavan mukaan ensin "husutteli" eli kertoi muunneltua totuutta ja sitten "petelöi" eli pyyteli anteeksi. Se oli kuitenkin myöhäistä ja nyt odotellaan asian selvitystä ja Haaviston eroa. Ei Haavistolla kuitenkaan mitään hätää ole. Tyhmä Suomen kansa äänestää hänestä seuraavan presidentin.

Yksi myhäilee. Jussi Halla-aho kommentoi viisaasti ja hyvin maltillisesti. Kannatus nousee ja seuraavissa vaaleissa sitten punnitaan, onko Persuista todelliseksi vaalivoittajaksi. Hallituksen muodostus voi tosin olla Jussille haastavaa. Kavereita ei oikein ole. Teuvo Hakkarainen nousee parrasvaloihin.

Joku jo miettii, että mitäpä tuo "Vileenin" kuva tekee tuolla ylhäällä. Kotkassa tuo patsas on usein maalattu punaiseksi ja sittemmin jo lähes unohdettu. Nyt ajattelin niin, että Kotka lahjoittaa Leninin patsaan Kouvolaan. Patsas sijoitetaan sinne uuden Kiina-terminaalin kiskoille punaisen resiinan päälle joka itsekseen liikkuu pitkin autiota ratapihaa. Siinä on "Vileenin" hieno katsella rataa jota pitkin piti tuoda neuvostojoukot parissa viikossa Helsinkiin Talvisodan alkaessa, Munillehan se Stalinin suunnitelma suomalaisten urheuden ja osaamisen takia meni. V.I. Leninin patsasta saa etukäteen ilmoitettuna päivinä käydä ammuskelemassa värikuulapyssyillä. Patsaan pesun taas suorittaa yhdyskuntapalveluun tuomitut äärioikeiston jäsenet. Siinä saattaa olla usko lujilla kun viikon Leniniä harjailee.

Mutta sitten asiaan. Tänään kunnioitetaan niitä, jotka ovat uhrauksia säästämättä itsenäisen Suomen meille jälkipolville mahdollistaneet. Suuri kunnia heille. 

Jussi Untolahti

Joutomies

Kotka

Sukkahousut päässä

                                                 Murjaanien kuningas

Poliitikkojen touhuista olen taas kehitellyt muutaman uuden termin. Valehteleminen sai nyt Husu Husseinin myötä uuden verbin jota voi kai käyttää myös eduskunnassa. Nyt "husutellaan" eli puhutaan potaskaa tai sitten kerrotaan mitä olisi voinut ehkä tapahtua. Termi sopii hyvin varsinkin nykyisille demareille ja etenkin Antti Rinteelle vappusatasineen. Matematiikassa Rinnettä kehnompi on vain Kokoomuksen Alexander Stub. Joutaisivat siis yhdessä sinne hallituksen iltakouluun matikkalinjalle. Toinen termi on "tehdä Peteliukset" eli pyydellä anteeksi kaikkiin suuntiin. Voisi se toki olla myös "petelöidä". Hauska vihreä ukko teki siis itsestään täysin naurettavan. Kolmas huvittava piirre on sitten tämä politiikan uusi peli "Tiesinkö vai enkö". Pelin jo hyvin taitavat osaavat loistavasti käyttää myös termiä "en minä niin sanonut" tai "en minä niin tarkoittanut". Valtakunnan ykköspelaaja on tällä hetkellä kotkalainen demari ja ministeri Sirpa "takinkääntäjä" Paatero. Haastajia toki riittää.

Minä olen kertonut pitkän taipaleeni varrella tarinoita ja vitsejä mm. mustista, valkoisista, keltaisista, punaisista, homoista, lesboista, sukupuolta vaihtaneista ja a-luokan lihansyöjistä. Vegetaristeista ja vegaaneista en ole juttua vääntänyt. Ne ovat outoa väkeä. Olen vitsaillut politiikoista, poliiseista, blondeista, vanhoista, nuorista, seniileistä, hulluista, laiskoista, ahkerista, rosvoista, savolaisista, laihialaisista, mustalaisista, lappilaisista, venäläisistä, ruotsalaisista, norjalaisista, englantilaisista, ranskalaisista, amerikkalaisista varsinkin ja jopa kiinalaisista ja japanilaisista. Ja monista muista. Turkkilaisista en ole vitsaillut. Ne ovat totista väkeä.

Olen makeasti nauranut eri ihmisten, kansakuntien ja ihmisryhmien toilailuille ja epäonnistumisille etenkin somen videoilla. Kissavideot vain hymyilyttävät. Aikoinaan Radio Jerevanin venäläisvitsit olivat hulvattomia ja toki olen nauranut myös Peteliuksen ja Kallialan lukuisille loistaville hahmoille. Eritoten mieleen ovat painuneet myös Heikki Kinnusen ja Leo Lastumäen mahtavat roolisuoritukset. Tosielämässä hupia tuovat nämä turhien julkkisten toilailut ja kiinnijäämiset milloin mistäkin typeryydestä. Kun rahat ja maine on sitten mennyt, niin kaikki on muitten syytä, verot ja laskut ovat älyttömia ja turhia maksaa ja lain kouran tavoittelun ei pitäisi meitä koskea. Mehän olemme valtakunnan kermaa. Päälle vielä sitten hauis- ja tissikuvia someen sekä Seiskaan ja maine sen kuin kasvaa. Eikä kukaan näistä tunareista onneksi edes "petelöi". Hauskaa siis on ollut ja tulee olemaan hamaan tappiin asti. Heillä ja meillä.

Eihän tämä oma elokaan ole aina ihan nappiin mennyt. Itsekin olen aikoinaan syyllistynyt sellaiseen jota Petelius nyt selkä köyryssä naksahdellen pyytelisi anteeksi. Olin nimittäin Nokian pikkujouluissa Tiernapoikien Murjaanien kuningas. Vaimon mustat sukkahousut päässä säilä heiluen vetelin osuuteni kovaa ja komeasti. No, oli siellä päässä kyllä hiukan jalompaakin tavaraa. Suosio oli taattu ja jopa encorea pyydettiin. Myöhemmin illalla ei tarvinnut itse viinaa ostaa. Eikä muuten kaduttanut yhtään. Mitä nyt hiukan krapula aamulla. Muista toilailuista en edes kerro vaikka niistä moni tietää ainakin parhaat palat. Tuovat silti usein hymyn kasvoilleni. Ei tarvitse kiikkustuolissa sitten katua, ettei tullut mitään tehtyä.

Yhtään en "husutellut" ja keneltäkään en siis nytkään anteeksi pyytele eli "petelöi". Pyydelkööt ne joita kaduttaa. Toisaalta olen aina sanonut, että joskus naurattaa kun ns. hienot ihmiset sanovat, että päivääkään en elämästä vaihtaisi. Minulla niitä päiviä kyllä riittäisi mutta ei ne tekemiset silti juurikaan kaduta saati aiheuta anteeksipyyntöjen tulvaa eri suuntiin. 

Tehty mikä tehty.

Jussi Untolahti
Joutomies
Kotka

Pakko on vaikkei taho

Omassa taloudessaan asuva ihminen tarvitsee runsaasti palveluita ja asioita, joita voi usein ostaa vain yhdeltä palveluntarjoajalta ja näitten palveluiden kilpailuttaminen on mahdotonta tai ainakin usein hyvin vaikeaa ja työlästä. Hinnoista ei voi neuvotella, eli tinkiä, vaan maksuun paukahtaa automaattisesti ns. listahinta. On siis ostopakko eli lasku tulee kuin hulevesi. Samanlaisten palveluiden ja ihmetysten pariin voi joutua myös erilaisten virkamiesten kanssa asioidessaan.

Kerron muutaman esimerkin. Otin yhteyttä maistraattiin koska asumani talon numeroon liittyy lisuke asunto B. Kuitenkin talossa ei kyseisen kadun puolella ole kuin yksi asunto ja sinnekin vain yksi ovi. Ei siis mitään A ja B asuntoa. Varmistin jopa asian tutkimalla taloa kadun puolelta. Ei se virkanainen asiaa kuitenkaan ymmärtänyt, vaikka lupasin jopa kuvan lähettää, siis talon, vaan selitti, että heidän tietonsa mukaan asia on nykyisellään ihan oikein. Asian tarkastaminen käymällä paikalla oli hänelle lähinnä kai vitsi. Tosin silloin satoikin, joten en viitsinyt asiasta enempää kuivaa virkanaista kiusata. Asun siis edelleen asunnossa B ja odottelen asunnon A ilmaantumista.

Kymenlaakson Jäte Oy:n hintojen kanssa voi hiukan pelata. Yhtiö ilmoittaa, että kahden hengen talous voi talviajaksi viikkojen 40-17 välillä pitkittää tyhjennysvälin 4 viikkoon. Näin olen myös tehnyt. Astia siis tyhjennettiin viikolla 40 ja siitä alkoi siis mielestäni pidempi tyhjennysväli. Vaan eipä alkanut. Astia tyhjennettiin myös viikolla 42. Legendaarisen Elon laskuopin mukaan, kun lukuun 40 lisätään 4, niin tulos on 44 eikä 42. Jäteyhtiö toki vastasi seuraavasti: ”Ajanjakso 41-17 ei ole jaollinen neljällä jolloin tyhjennysvälissä tapahtuu aina muutos niin, että joko viikoilla 40-42 on tyhjennykset 2vk välein, taikka viikot 16-18. Tässä tapauksessa viikot 40-42 oli tyhjennykset ja jatkuvat viikosta 42 alkaen 4 viikon välein viikkoon 18 asti”. 
Näinhän se tietysti menee mutta logiikan ja matematiikan sovellus on tasolla, jota on voinut opettaa heille vain itse Alexander Stubb. Tämän myös heille kerroin. Lopputuloshan on ilmeisesti ihan sama mutta toki yhtiölle on edullisempaa tehdä asia näin ja ottaa enemmän rahaa aikaisemmin sisään. Sain myös ystävällisen ja hauskan vastauksen asiaan. Ilkka Töyrylä kirjoitti seuraavasti. ”Ette ottaneet huomioon tuota viikon 18 osuutta jonka mainitsin tuossa vaan nojauduitte aloitusviikkoon, mikä vaikuttaa merkittävästi vaikka Jyrki Katainen opettaisi matikkaa. Laitathan linkin kun olet kirjoittanut blogia niin voidaan lueskella ja tutkailla opetusmielessä”. Linkki lähti Ilkalle mutta Herra meitä varjelkoon Kataisen opetuksilta.
Tämän jäteyhtiön kanssa saa muutenkin olla tarkkana. Pari talvea sitten sain laskun siitä, että jäteastiaa ei ollut päässyt tyhjentämään koska lumityöt olivat pihassa tekemättä. Eivät muuten olleet. Tapani mukaan tein lumityöt aamulla mutta katu oli toki nykytyylin mukaan auraamatta joskus pitkäänkin. Jätemies katsoi katua ja jätti siis astian laiskuuttaan hakematta. Onneksi olin aamulla napannut lumitöistä valokuvan, jonka myös esitin sitten jäteyhtiölle. Peruivat toki ylimääräisen laskun. Ei se katukaan muuten kovin paksun lumen peitossa ollut koska vaimo lähti aamulla ilman ongelmia etuvetoisella autolla töihin. Kuorma-auto ei siitä sitten päässyt. Ilmoitin jäteyhtiölle, että samaa kusetusta ei kannata uusia sillä pihaa valvoo vastedes turvakamera. Jäteastian tyhjennys on sittemmin toiminut oikein hyvin mutta tämmöinen jäteyhtiön toiminta aiheuttaa ylimääräistä työtä asiakkaille. Toisaalta se takaa toki asiakaspalvelulle runsaasti tekemistä ja sehän voi olla tavoitekin.

Sähkön ostaminen on myös taitolaji ja hintoja voi jopa kilpailuttaa esim. verkossa. Tosin vain sähkön osalta, sillä reilusti suurempaa osaa näyttelevä siirtohinta menee aina sitä tarjoavan yrityksen listahinnan mukaan. Onnistuin pari vuotta sitten ostamaan edullista sähköä Fortumilta. Sopimus päättyy tammikuun lopussa ja Fortum lähettikin uuden tarjouksen, jossa lupasi sähköä edulliseen päivän hintaan jo nyt. Maksan sähköstä nykyään 3,93 c/kwh ilman mitään perusmaksua. Nyt Fortum tarjosi sähköä hintaan 6,89 c/kwh ja siihen lisäksi 4,02 €/kk perusmaksua päälle. Äkkiä laskien korotus on meidän pienellä kulutuksella noin 126 %. Melko edullista siis. Tällä hinnalla en sähköä Fortumilta osta vaan odotan parempaa tarjousta sekä tutkailen muitten tarjoajien hintoja.

Tarkkana siis täytyy olla näitten viranomaisten ja palveluiden toimittajien kanssa. Olkaa tekin.

Jussi Untolahti
Joutomies
Kotka

Kouvoltaminen on taitolaji

Nykyään suomalaiset kouluiästä haudan partaalle ovat varsinaisia valittavia mulkvisteja. Ennen vanhaan jos asiat menivät huonosti, niin puristettiin nyrkkiä kasaan ja yritettiin entistä lujemmin saada asiat kuntoon.  Korkeintaan parhaalle kaverille hieman haukuttiin hallitusta, poliitikkoja ja pomoja. Paikallisiin päättäjiin luotettiin ja kaupunginjohtajaa jopa kunnioitettiin. Perjantaina sitten kossupullon kera saattoi emäntäkin saada huutia ja kyytiä. Sunnuntai toi sulan sovun ja maanantaina jatkui taas kova työ paremman huomisen eteen.

Nykyään on kaikki muuttunut. Syy on osin myös median, joka kertoo kaikki asiat julki ja usein jopa vailla todellista totuuspohjaa. Haetaan euron kuvat silmissä toinen toistaan mehevämpiä otsikoita. Ennen tähän syyllistyivät nämä halvatun Hymyt ja Seiskat mutta nykyään Hesarista lähtien koko media on saman huuhaajulkisuuden perässä. Ensilukemalla esim. Kouvolan Sanomista ja Kymen Sanomista ei voi enää uskoa kuin ja-sanat. Kaikki muu pitää tarkistaa seuraavan aamun lehdestä otsikon ”Korjauksia” alta. Sosiaalinen media lukuisine roskapalstoineen on sitten ihan oma lukunsa. Sieltä ei voi uskoa juurikaan mitään, no kissakuvat ovat ok mutta jo ehtymättömät selfiet ja kuvat ruoka-annoksista kertovat karmeaa tarinaansa eletyistä elämän tähtihetkistä.

Tuo kaikki on vielä pientä mutta kun maailma on mennyt siihen suuntaan, että kaikki haukutaan pataluhaksi. Suomalainen pahasta olosta kärsivä haukkuu naapurit, koiran ulkoiluttajat, lumiaurat, suolan levittäjät, kadunlakaisijat, postinkantajat, kauppiaat, taksit, bussikuskit, ym. mulkvistit. Seuraavaksi saavat osansa kaikki julkiset henkilöt paavista kunnallispoliitikkoon. Hyvän näköiset mimmit ovat lunttuja ja huoria, urheilijat doupattuja nakukuviensa esittelijöitä, omistava luokka ahneita paskoja, taiteilijat kehnoja apurahojen varassa eläviä yhteiskunnan suojatteja ja menestyslevyjä tekevät muusikot ja laulajat eivät osaa soittaa eivätkä laulaa. Kaikki muut ovat muuten vaan mulkkuja ja löyhämoraalisia ihmisen irvikuvia. Haukkujat käyttävät sanoja homo, lesbo, hutsu, suvakki, mutiainen, elätti, idiootti, vajakki ja vain kajakki puuttuu. Se on kai sitten semmoinen kajahtanut.

Tuonkin vielä jotenkin ymmärtää koska kateus ja oman elämän ongelmathan sen aiheuttavat. Mutta sitten tulevat kouvolalaiset. Kouvolalainen on lajinsa eliittiä. Kouvolalainen haukkuu kaiken omansa, muijan, lapset, anopin ja koko muun suvun. Niin, ja muijan suvun tietysti. Sitten se haukkuu Kouvolan. Sen johtajat, päättäjät, virkamiehet, taustavaikuttajat, terveyskeskuksen ja sairaalan, Ratamon, poliisin, juopot, raittiit, postin, julkisen liikenteen, torin, Pohjola-talon, kaupat ja tyhjät liikehuoneistot, kuppilat, huonokuntoiset tiet ja kadut, parkkipirkot, kävelykadun, kuntaliitoksen, Iitin kunnan, KymiRingin, Veturin ja Prisman sekä Osuuskaupan vielä erikseen. Betonia ja asfaltin rakoja se muistaa kuvata ja ylistää joka yhteydessä sekä kehua Kouvolaa Betonihelvetiksi ja Suomen turhimmaksi kaupungiksi. 

Tähän oman kotiseudun haukkumiseen lanseeraan nyt uuden termin. Tehdä ”kouvolat”, ”kouvoloida”, ”kouvoltaa”. Vuonna 2019 Kouvolassa valitaan ”Vuoden Kouvoltaja” jonka kaupungin kulttuuritoimisto suuressa viisaudessaan palkitsee vielä vuoden kulttuuritekona ja matkailutoimisto ideoi siitä uuden matkailumainoksen. Betonihelvetti vaipuu pulputtaen Paskosuohon ja kouvoltaminen saa valtavan suosion. Vuonna 2020 Kouvolassa järjestetään pesäpallostadionilla Kouvoltamisen SM-kilpailut jossa varsinkin oman kaupungin entiset Persut Reijo Tossavaisen johdolla ovat suuria ennakkosuosikkeja. Kouvola on pian kaikkien huulilla ja kansan kekseliäisyys antaa kouvoltamiselle ihan uusia muotoja. Nyt on vain pidettävä huoli, että kaikki Suomessa tietävät missä Kouvola on.

Siinähän se Kotkan yläpuolella.

Jussi Untolahti

Joutomies
Kotka

Partanen Pärnussa

Olen muutaman kerran pysähtynyt pitkän retken jälkeen lepäilemään Viron kesäpääkaupungin Pärnun upeille rannoille, viihtyisille kujille ja ennen kaikkea elämää pursuaville terasseille. Pärnu on kohta myös suomalaisten kesäpääkaupunki sillä suomea kuulee joka paikassa ja palvelukin pelaa hyvin myös suomeksi. Tosin tälläkin kertaa tapasin taas pari nuorta tarjoilijatyttöä jotka mieluummin puhuivat englantia. Pienenä vinkkinä Pärnuun menijöille, kylän parhaat pizzat ja kylmät oluet saa Steffanilta mutta paikka on niin suosittu, että sinne on aina jonoa. Pärnussa kohtasin myös Partasen.

Ensimmäisen kerran tapasin Partasen moottoripyöräreissulla muutama vuosi sitten Lapissa hotelli Inarin terassilla helteisenä heinäkuun iltana. Partanen, lapin mies, tosin junan tuoma, motoristi, puikulaperunan viljelijä, poromies, patologinen valehtelija mutta ennen kaikkea loistava seuramies ja tarinankertoja luojan armosta saapui hotellin terassille kumisaappaat jalassa, jätti ne rappusille ja tepsutteli sitten kuppilaan harmaat villasukat jalassa. Iski heti kiinni Satun kylkeen ja en ehtinyt baarista oluita hakea kun Partanen oli jo Satua pyydellyt emännäksi tilalleen ja lupaillut parempaa elämää pohjoisen taikayössä. Sitten alkoi tulla tarinaa. Meille ja muillekin paikalla olleille motoristeille Partanen kertoi olevansa ainoa motoristi joka on ajanut Ivalosta Utsjoelle 125 cc moottoripyörällä alle tunnissa. Matkaa on 175 km ja pyörän huippunopeus 125 km/h. Kaamasen kohdalla ennätysajossa oli tiellä nyppylän takana seisonut Lapin suurin poro. Partanen ei ehtinyt väistää mutta ei vauhtiakaan hiljentänyt vaan painui matalaksi pyörän päälle ja hujautti poron alitse. Utsjoella piti kuulemma Uulan Säästöstä (paikalliset kutsuvat liikettä Uulan Ryöstöksi) ostaa uusi kypärä sillä vanha siinä alitse ajossa halkesi kun poron pallit kolahtivat kovalla voimalla kypärän etuosaan.

Pari vuotta myöhemmin eräänä helteisenä heinäkuun ehtoona istuskelin Nidan kylän rantakadulla Klaipedan kaupungin edustalla olevalla pitkällä niemimaalla, Kuurin kynnäksellä. Viereiset penkit oli vallannut ryhmä Pielaveden Metsästysseuran ja Marttojen kesäretkeläisiä. Yhtäkkiä merestä nousi uimari, ukko kuin Saimaan norppa, joka hetken puuskutti, ravisteli vettä tukastaan ja aloitti silmät martoille vilkkuen sujuvan tarinoinnin jota pielavetiset ja myös minä kuuntelimme henkeä pidätellen. Jumalauta, sehän on Partanen, välähti samalla hetkellä. Partanen kertoi olleensa edellisenä iltana paikallisessa kuppilassa ja josta oli sitten iskenyt nätin tytön joka asui kuitenkin mantereen puolella Klaipedan kaupungissa. Viimeisellä lautalla oli sitten menty kaupunkiin ja tytön asunnolle öisten ilojen pariin. Aamulla Partanen oli herännyt Klaipedan sataman laidalla heinikosta ja yllään oli ollut vain nytkin jalassa olleet Jockeyn kalsarit. Kaikki muu oli ryöstetty. Oli kuulemma ollut hetken pikku pohdinnan aika. Toimen miehenä Partanen  oli tehnyt nopean tilannekatsauksen ja kun rahaa ei ollut lauttalippuun eikä kielitaitoakaan, oli Partanen päättänyt uida takaisin Nidaan noin 3 km matkan. Hyvin oli kuulemma mennyt, mitä nyt yhdelle konttilaivalle piti nyrkkiä heristää kun meinasi päälle ajaa. Tarina kerrottiin sittemmin jopa Pielaveden paikallislehdessä ja Martat kuulemma suunnittelevat jo kesäretkeä Inariin. Äijät rasvailevat aseitaan.

Taas kului aikaa pari vuotta mutta sitten Pärnussa erään sivukadun iloisessa kuppilassa kuulin jälleen tutun äänen joka kertoi huimaa tarinaa tällä kertaa Köyliön sekakuoron jäsenille. Partanenhan se siinä taas tarinoi uskomattomasta elämästään ja sekakuoro kantoi mallasta pöytään ihan pielavetisten tahtiin. Partanen oli tullut Pärnuun lomalle ja saitana miehenä ottanut huoneen hieman sivummalla olleesta halvahkosta hotellista. Huoneessa oli oikein parvekekin, tosin törkyisen sisäpihan puolella. Henkilökunta oli varoittanut Partasta menemästä parvekkeelle koska rakenteet olivat heikot. Lapin mieshän ei usko ennen kuin kokeilee. Partanen oli koittanut parveketta ensin yhdellä jalalla, sitten kahdella ja lopulta mennyt sinne kokonaan. Hyvin oli kuulemma kestänyt, ei näitten eestiläisten juttuihin ollut näemmä luottamista, tuumi Partanen. Seuraavaksi hän oli raahannut hotellin käytävältä ison nahkaisen laiskanlinnan parvekkeelle ja tehnyt lapinmiehen mukaisen moukun, olutlasi täyteen vodkaa ja hieman vissyä päälle. Sitten parvekkeelle istumaan ja nauttimaan eliksiiristä ja lämpimästä, hämyisestä Pärnun illasta. Hyvin kestivät rakenteet, hetken. Ensimmäisen vodkasiemaisun jälkeen parvekkeen kiinnikkeet nimittäin antoivat periksi ja koko parveke kera Partasen putosi parin kerroksen verran alla olleen vanhan kanalan katolle ja saman tien siitä myös läpi. Helvetinmoisen mustan pölyn laskeuduttua Partanen istui edelleen laiskanlinnassa naama mustana ja vaatteet pahnojen ja pölyn peitossa. Vodkalasista ei ollut läikkynyt pisaraakaan ja rauhallisena miehenä Partanen siemaili moukun loppuun, puisteli pahnat vaatteistaan ja meni naama noessa kysymään vastaanotosta huoneen vara-avainta kun oli kuulemma avain jäänyt kiireessä huoneen pöydälle. Rapuissa vastaan tulleelle siivoojalle oli vielä sanonut, että kolmannen kerroksen parveke saattaa vaatia lakaisua, tosin se on nyt helppo putsata ihan maantasalla.

Odotan mielenkiinnolla neljättä kohtaamistamme, kyllä se sieltä tulee tarinoineen.

Jussi Untolahti

Elämää nextillä levelillä

Telkkarista tulee nykyään paljon kaikkia kilpailuja ja ohjelmia joissa sitten asiantuntijat eli lähinnä toiset julkut arvostelevat toisia julkkuja tai julkuiksi pyrkiviä. Esitykset ovat pääosin hyviä, usein jopa erittäin hyviä. Esimerkkinä vaikkapa kelpo lauluohjelma Tähdet, Tähdet. Arvostelut taas ovat aivan eri kastista. Tästä on hyvänä esimerkkinä mm. The Voice Of Finland. Nykyään ei enää riitä sana hyvä tai vaikkapa modernisti, hyvin sä vedit. Arvostelu on noussut ihan uusiin sfääreihin. Nykyään kaikki on käsittämätöntä, jäätävää, ylivertaista, sairaan hyvää, veret seisauttavaa nextille levelille siirtävää häkellyttävää toisesta maailmasta olevaa loistavaa taidetta ja taitoa.

Sitten on tämä huumoriviihde. Ohjelmat ovat pääosin hirveää huutamista, räjäyttelyä, ahkeraa vitun hokemista ja täysin älyttömiä hahmoja. Ei ne vaan naurata, myötähäpeää toki herättävät. Verbaalista nokkeluutta vaativat ohjelmatkin alkavat olla tiensä päässä, kun raatilaisten nokkeluudet alkavat käydä vähiin. Hyvänä esimerkkinä Hyvät ja huonot uutiset. Ylen Nenäpäivän tylliunelma Sanna Stellan taas oli aivan omassa kastissaan. Varsinkin kun mimmi oli puettu siihen karmeaan lantiot levittävään ruskeaan pyllynpyörityspukuun. Ei ollut heiluminen lasten katseltavaa.

Somessa viihtyvä kansa on taas omaa luokkaansa. Tavallisilta ihmisiltä puuttuu täysin suhteellisuuden taju. Joku jo parhaat päivänsä nähnyt ikäneito tempaisee Faseen uuden selfien, toivottavasti naamasta, ja pian kaikki kaverit hokevat samaa mantraa, kaunis Veera, tyylikäs Veera, ihana Veera, nuorentunut Veera, samannäköinen Veera kuin 1979. Veera elää tällä viikon ja tempaisee uuden foton lauantaina viinipullon puolessa välissä. Ja samat kehut uudestaan. Herrat taas ovat somessa mieltyneet kuviin ruoka-annoksista. Niissä on nakkia pitkittäin ja poikittain, välillä jotain fiinimpääkin. Lohkoperunat ovat suosittuja ja kastikkeet on roiskittu lautasen reunoille ohuiksi viivoiksi. Kuka perkele ne sieltä saa syötyä, nuollakaan ei kehtaa ainakaan kylässä tai ravintoloissa. Annokset ovat kaikessa hienoudessaan niin pieniä, että ei niillä nälkä edes siirry ja kuvissa ne muistuttavat lähinnä jonkin elävän jätöksiä.

Sitten on nämä somen tuomat julkkikset. Homma on lähtenyt täysin käsistä. Verottajan ja iltapäivälehtien mukaan tienaavat vuodessa muutaman tonnin ja elävät leveää elämää. Ulosotossa enemmän tekstiä kuin Paasilinnan romaaneissa ja tappeluista ja pahoinpitelyistä syytteitä joka käräjillä. Naisillakin. Mimmeillä on omat laajenevat ongelmansa. Pienet tissit on vaihdettu isoihin ja niistä sitten laitetaan kuvia someen peilin kautta tai ilman. Tulee selfieitä ja belfieitä, kohta kai jo pilfieitä jos some sallii. Ja sitten odotellaan jääkiekkoilijaa tai ralliautoilijaa.

Suomalaiset ovat toki tässä hommassa vielä ihan amatöörejä. Mainion uutistoimiston Ampparit.fi uutisannin kautta löytyvät alan aateliset. Amerikkalaiset peffajulkkikset ovat ihan omalla tasollaan. Miljoonia kuvillaan ja tarinoillaan tienaavat mimmit osaavat hommansa. Jos omat eivät ole riittäneet niin apua on tuonut tohtori Silicon. Kaikki on suurennettu ja varsinkin ahterit aivan valtaviksi. Silloin kun minä olin nuori, niin ihanne oli sopusuhtainen timmi naisvartalo. Siinä sitä silmä lepäsi. Nyt kaikki on toisin. Isoa pitää olla ja kuvissa täytyy näkyä rintavakoa, persvakoa ja sitä kamelinvarvasta. Se vähä mitä päällä on, on mahdollisimman tiukkaa ja pääosin todella tyylitöntä. Eikös sen yhden mieskin, ei Folke, mennyt sekaisin tässä pyörityksessä. Muutama puolialaston mimmi samassa talossa kamerat koko ajan räpsyen kuvaavat toisiaan ja kilpailevat kellä on suurin leivinuunia muistuttava räystäsahteri. Ei sitä kestä Erkkikään.

Sitten on vielä tämä sukupuolineutraalisuus. Mihin se vielä johtaakaan? Kun aikoinaan poikamiehenä lähti ravintolaan, niin pääosin oli helppo erottaa naiset miehistä, siis ulkonäön perusteella. Iskuyrityksiäkin uskalsi tehdä. Kohta on kaikki toisin. On yhteiset vessat, yhteiset asut, perinteisiä naisten ja miesten juomia ei ole, kukaan ei uskalla lähestyä toista, kun ei tiedä mitä lähestyy ja kun vielä ahdistelunkin raja on niin matalalla, ettei uskalla edes kysyä, niin lirissä ollaan. Elämästä tulee tylsää, syntyvyys laskee, kapakat riutuvat, verotulot laskevat ja ihmiset vetäytyvät mökkeihinsä. Joku uskalias herraneutraali tietysti panee kaiken peliin ja yrittää saada kuppilasta seuraa. Mutta kyllä siinä karskeinkin mies herkistyy, sillä sukupuolineutraali iltaseura on kuin Kinder-yllätysmuna. Koskaan ei tiedä mitä sieltä kuoriutuu. Kun sisältö jo kolmantena kertana peräkkäin paljastuu samaa sukupuolta olevaksi entiseksi luokka- tai armeijatoveriksi tai voikkaalaiseksi jyrsijäksi, niin itkuhan siitä tulee. Uloskaan ei voi oikein paiskata, kun saattaa syyllistyä heitteillejättöön, kun tämä itseään etsivä neutraali pyörii sitten pihan lumihangessa miettien seuraavaa siirtoaan.

Te nuoret olette vielä kusessa. Koittakaa kestää!

Jussi Untolahti

Kotka

Kankaan koulun tappajat

Niinhän siinä silloin kävi. Lapset ja Kankaan koulu joutuivat Kouvolassa vallitsevan kostonhaluisen politiikan uhreiksi. Tässä aluepolitiikan, outo termi muuten yhden kaupungin sisällä, myllerryksessä järjen valo tuntui osalta poliitikkoja sammuneen kokonaan ja nyt kostettiin mm. jo kuihtuvan Ratamon mahdollinen sijoittaminen vanhaan Kouvolaan ja varmaan monta muutakin asiaa joista me veronmaksajat emme edes tienneet mitään. Asiaan vaikutti varsinkin niitten kuntalaisten mielipiteet joissa jokainen postin, kaupan, bensa-aseman, pankin ja monen muun palvelun loppuminen on uuden Kouvolan syytä. Samoin kostonhalusta kiiluvin silmin on kokonaan unohdettu kaupungin taloudellinen ahdinko joka on syytä myös lain noudattamisesta eikä suinkaan aina pelkästään asioiden huonosta hoidosta.

Jotenkin raakaa oli peli valtuuston äänestyksessä ja nämä alla luetellut henkilöt lakkauttivat Kouvolan perinteikkäimmän koulun. Syitä on tietysti monia. Osa pelkäsi ryhmän mielipidettä, osa oman työpaikkansa säilymistä kaupungin palveluksessa, suuri osa äänesti koston kiilto silmissä, osa oman edun nimissä, osa vallan himossa ja muutama henkilökohtaisen kaunan vuoksi. Loppujen syitä voi vain arvailla.

He tappoivat Kankaan koulun.

Demarit               Koko ryhmä Kankaan koulua vastaan (14 edustajaa)

Kuusankoski-Anjalankoski linjalla johdettu demariryhmä piti yllä pelon ilmapiiriä ja siten ryhmäkurin voimakkaasti mukana pelissä Valto Kosken hengen yhä leijuessa ryhmän yllä. Muutenkin sisäisten ristiriitojen repimä joukko on saanut aikaan sen, että Kouvolasta ei ensi eduskuntavaaleissakaan saada demareitten edustajaa eduskuntaan.

Kankaan tappajia kaikki tyynni.

Harri Helminen             Jukka Nyberg            Marjo Lakka             

Hannele Viljakainen      Maria Eloranta          Raimo Laine             

Ensio Töttö                    Outi Kasurinen          Ville Salonen                  

Antti Koivisto                 Kari Leinonen            Päivi Kossila

Katja Airaksinen            Reino Grönlund

Kepulit                 Koko ryhmä Kankaan koulua vastaan (9 edustajaa)

Kepun "peltohenkilöt" äänestivät kostonhenkisenä ryhmänä kehitystä ja säästöjä vastaan. Kepun ryhmä ei onneksi kokonaisuutena pysty paljoa pahaa tekemään hyvästä yrityksestä huolimatta. Keskittyvät tulevaisuudessa lähinnä uuden Kouvolan arvosteluun ja kehityksen jarruttamiseen sekä kehumaan kuinka hyvin asiat ennen olivat, varsinkin Valkealassa.

Kankaan tappajia hekin

Reijo Valkeapää          Topi Seppälä                 Maija Lehtomäki     

Liisa Varjola                 Janne Wall                    Markku Pakkanen        

Sari Lankinen               Kimmo Jokiranta           Mirja Lonka

Vasemmisto          Koko ryhmä Kankaan koulua vastaan (2 edustajaa)

Pieni ja merkityksetön ryhmä jolla ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia Kouvolan asioissa. Tuskinpa seuraavassa valtuustossa enää mukana.

Kankaan tappajia silti hekin

Tiina Saavalainen         Matti Liukkonen

Sitoutumattomat   Kankaan koulua vastaan 4 edustajaa ja puolesta 1

Sitoutumattomia vietiin kouluneuvos Sakari Viinikaisen johdolla kuin mätää kukkoa. Kaunisnurmen koulun entinen rehtori veti kotiinpäin oikein hartiavoimin. Osuva titteli muuten tuo kouluneuvos Kouvolan perinteikkäimmän koulun kaatajalle. Hiipuvan sitoutumattomien ryhmän poliittinen alasajo on hyvässä vauhdissa ja seuraavat vaalit lyövät viimeisen naulan arkkuun. Sieluttoman ryhmän kuolintaistelussa Kouvolan asioitten ja talouden korjaus on nykyään taka-alalla ja kukaan ei enää odota ennen niin asialliselta ryhmältä mitään mainetekoja.

Kankaan kaadossa täysin rinnoin mukana

Sakari Viinikainen         Pulla Peltola        Matti Norppa      

Vesa Kaarlampi

Kankaan koulun puolesta siviilirohkeutta osoittaen

Marja-Terttu Nuorivuori

Persut                Kankaan koulua vastaan 4 edustajaa ja puolesta 6

Persujen riitaisa ryhmä jakaantui kahtia ja saattaa jakautua tulevaisuudessa enemmänkin jopa kahteen ihan viralliseen ryhmään kovan valtataistelun seurauksena. Tulevaisuudessa lähes kaikki energia menee muitten tekemisten haukkumiseen, oman ryhmän valtataisteluun ja uusien ryhmien perustamiseen. Jari Lindström tulee olemaan kovilla ja Anssi "loikkari" Tähtinen saattaa loikkia jonnekin ihan muualle muutaman muun onnettoman omaa etuaan tavoittelevan "känkkäränkän" kera. Mikään ei siis ole muuttunut.

Kankaan kaatajia "valkoisen Suomen" hengessä

Jari Lindström             Anssi Tähtinen         Toni Lampiranta    

Antti Eskelinen

Kankaan koulun puolesta

Pertti Paloranta          Seppo Nikkanen        Juha Päivärinta     

Jari Käki                     Jouni Suninen            Pekka Korpivaara

Kokoomus         Kankaan koulua vastaan 7 edustajaa ja puolesta 6

Entinen kouvolalainen kansanedustajapuolue on myös jakautunut kuppikuntiin ja varmistanut ettei Kouvolasta enää tule kokoomuslaista kansanedustajaa. Nyt on sorruttu myös aluepolitiikan syövereihin. Kokoomuksen tulevaisuus Kouvolassa on todella huono kun otetaan huomioon Jyrki Kataisen johdolla tehty Kouvolan kuppaaminen tyhjiin ja vielä Kuopion suuntaan. Kaikki lähestyvät vaalit varmasti pelottavat ja tulos tulee olemaan kehno

Kaatoivat Kankaan koulun

Jyrki Hyttinen                Matti Sorsa                  Jari Suomela         

Sinikka Rouvari             Maarit Helkala             Marjatta Nykänen     

Kirke Sipiläinen

Puolustivat Kankaan koulua

Jari Larikka                    Birgit Koskela            Tapio Karvonen     

Hannu Kähärä               Jouko Leppänen        Jani-Ville Heikari

Vihreät                     Kankaan koulun puolesta 1 edustaja ja vastaan 1

Pieni marginaaliryhmä äänesti omantunnon mukaan ja jakautui kahteen osaan. Nyt ei ollutkaan kyse puun halaamisesta, ydinvoimasta tai Kymen Hovista. 

Kankaan koulua vastaan

Kaisa Spies

Kankaan koulun puolesta

Ritva Sorvali

Kristilliset            Koko ryhmä Kankaan koulun puolesta (4 edustajaa)

Kristilliset yllättivät taas kerran ainakin minut. Vastuuntuntoista politiikkaa joka kantaa huolta lapsista ja kaupungin taloudesta. Tälle ryhmälle toivon todella runsaasti lisää kannatusta ja vastuuta kaupungin parhaaksi vaikka itse pakana olenkin.

Kankaan koulun puolesta yhteisen hyvän hengessä

Sari Palm              Arto Sahamies           Sakari Smeds       

Vesa Vainio

Mitähän me kaupunkilaiset nyt tehdään? Koulu meni mutta rakennus on vielä jäljellä. Nyt meillä kouvolalaisilla on totinen näytön paikka. Kankaan koulussa ei pian ole enää opetusta ja meidän on vaikka kansalaistottelemattomuuden keinoin estettävä useitten tahojen katalat suunnitelmat Kankaan koulun suhteen.

Moni rakentaja himoitsee Kankaan koulun tonttia itselleen ja myös hyvä-veli järjestelmän käyttöä on syytä pelätä. Ei sitä koulua nyt sentään pureta, sehän on suojeltu rakennus mutta sen laaja etupiha haluttaisiin kyllä rakennuspaikaksi parille kerrostalolle. Sille ei saa käydä kuin suojellulle Aseman koululle joka piilotettiin sinne isojen kerrostalojen taakse. Tiedättekö muuten missä se Aseman koulu on?

Kankaan koulusta ei myöskään saa tulevaisuudessa muodostua Kouvolan "kultapossukerhon" eli kaupungin ylimmän johdon ja luottamusmiesten lukittua luxuspalatsia jonka työtiloja, saunoja, porealtaita ja baareja julman kokoinen vartija kaitsee ja päästää sisään vain lupakortilla tai kutsulla varustetut arvohenkilöt. Silloin katoaa viimeinenkin uskottavuus päättäjiä kohtaan ja yhteys kuntalaisten ja päättäjien välillä katkeaa lopullisesti.

Pidetään nyt näitä edushenkilöitä ja heidän tekojaan tarkoin silmällä sekä muistetaan nämä Kankaan koulun kaatajat sunnuntain vaaleissa.

Älkää kuitenkaan kouvolalaiset vaipuko surun ja murheen alhoon. Samanlaisia päättäjiä täällä Kotkassakin on joten riitelyt laaksokunnan kaupunkien kesken tulevat jatkumaan ja otsikot ovat komeita paikkakunnan sensaatiolehdissä. Täällä Kotkassa jo tänään herätti kateutta Kouvolan urheiluakatemian saama tukiraha joka on paljon suurempi kuin Kotkan saama vastaava tuki. Siitä se katkera poru taas alkaa. 

Mikään ei siis muutu vaikka muutama päättäjä toivottavasti vaihtuu. Ikävä ei pudonneita ja luopujia tule.

Jussi Untolahti  
Joutomies
Kotka