Sukkahousut päässä

                                                 Murjaanien kuningas

Poliitikkojen touhuista olen taas kehitellyt muutaman uuden termin. Valehteleminen sai nyt Husu Husseinin myötä uuden verbin jota voi kai käyttää myös eduskunnassa. Nyt "husutellaan" eli puhutaan potaskaa tai sitten kerrotaan mitä olisi voinut ehkä tapahtua. Termi sopii hyvin varsinkin nykyisille demareille ja etenkin Antti Rinteelle vappusatasineen. Matematiikassa Rinnettä kehnompi on vain Kokoomuksen Alexander Stub. Joutaisivat siis yhdessä sinne hallituksen iltakouluun matikkalinjalle. Toinen termi on "tehdä Peteliukset" eli pyydellä anteeksi kaikkiin suuntiin. Voisi se toki olla myös "petelöidä". Hauska vihreä ukko teki siis itsestään täysin naurettavan. Kolmas huvittava piirre on sitten tämä politiikan uusi peli "Tiesinkö vai enkö". Pelin jo hyvin taitavat osaavat loistavasti käyttää myös termiä "en minä niin sanonut" tai "en minä niin tarkoittanut". Valtakunnan ykköspelaaja on tällä hetkellä kotkalainen demari ja ministeri Sirpa "takinkääntäjä" Paatero. Haastajia toki riittää.

Minä olen kertonut pitkän taipaleeni varrella tarinoita ja vitsejä mm. mustista, valkoisista, keltaisista, punaisista, homoista, lesboista, sukupuolta vaihtaneista ja a-luokan lihansyöjistä. Vegetaristeista ja vegaaneista en ole juttua vääntänyt. Ne ovat outoa väkeä. Olen vitsaillut politiikoista, poliiseista, blondeista, vanhoista, nuorista, seniileistä, hulluista, laiskoista, ahkerista, rosvoista, savolaisista, laihialaisista, mustalaisista, lappilaisista, venäläisistä, ruotsalaisista, norjalaisista, englantilaisista, ranskalaisista, amerikkalaisista varsinkin ja jopa kiinalaisista ja japanilaisista. Ja monista muista. Turkkilaisista en ole vitsaillut. Ne ovat totista väkeä.

Olen makeasti nauranut eri ihmisten, kansakuntien ja ihmisryhmien toilailuille ja epäonnistumisille etenkin somen videoilla. Kissavideot vain hymyilyttävät. Aikoinaan Radio Jerevanin venäläisvitsit olivat hulvattomia ja toki olen nauranut myös Peteliuksen ja Kallialan lukuisille loistaville hahmoille. Eritoten mieleen ovat painuneet myös Heikki Kinnusen ja Leo Lastumäen mahtavat roolisuoritukset. Tosielämässä hupia tuovat nämä turhien julkkisten toilailut ja kiinnijäämiset milloin mistäkin typeryydestä. Kun rahat ja maine on sitten mennyt, niin kaikki on muitten syytä, verot ja laskut ovat älyttömia ja turhia maksaa ja lain kouran tavoittelun ei pitäisi meitä koskea. Mehän olemme valtakunnan kermaa. Päälle vielä sitten hauis- ja tissikuvia someen sekä Seiskaan ja maine sen kuin kasvaa. Eikä kukaan näistä tunareista onneksi edes "petelöi". Hauskaa siis on ollut ja tulee olemaan hamaan tappiin asti. Heillä ja meillä.

Eihän tämä oma elokaan ole aina ihan nappiin mennyt. Itsekin olen aikoinaan syyllistynyt sellaiseen jota Petelius nyt selkä köyryssä naksahdellen pyytelisi anteeksi. Olin nimittäin Nokian pikkujouluissa Tiernapoikien Murjaanien kuningas. Vaimon mustat sukkahousut päässä säilä heiluen vetelin osuuteni kovaa ja komeasti. No, oli siellä päässä kyllä hiukan jalompaakin tavaraa. Suosio oli taattu ja jopa encorea pyydettiin. Myöhemmin illalla ei tarvinnut itse viinaa ostaa. Eikä muuten kaduttanut yhtään. Mitä nyt hiukan krapula aamulla. Muista toilailuista en edes kerro vaikka niistä moni tietää ainakin parhaat palat. Tuovat silti usein hymyn kasvoilleni. Ei tarvitse kiikkustuolissa sitten katua, ettei tullut mitään tehtyä.

Yhtään en "husutellut" ja keneltäkään en siis nytkään anteeksi pyytele eli "petelöi". Pyydelkööt ne joita kaduttaa. Toisaalta olen aina sanonut, että joskus naurattaa kun ns. hienot ihmiset sanovat, että päivääkään en elämästä vaihtaisi. Minulla niitä päiviä kyllä riittäisi mutta ei ne tekemiset silti juurikaan kaduta saati aiheuta anteeksipyyntöjen tulvaa eri suuntiin. 

Tehty mikä tehty.

Jussi Untolahti
Joutomies
Kotka