tiistai 18. elokuuta 2015

Kouvolasta Katariinaan


Kotka on oikeastaan aika erikoinen paikka. Kuvitelkaapa, jos Kouvola pantaisiin poikki aseman kohdalta ja radan eteläpuolella ei asuisi oikeastaan ketään. No, asuuhan täällä toki muutama ihminen noissa saarissa ja sitten vähän enemmänkin meren tuolla puolen Venäjällä ja Virossa. Tiivis keskusta on ns. Kotkan saarella ja marketit on sijoitettu moottoritien varteen yhtä tyhmästi kuin Kouvolassakin eli esim. Prisma ja Citymarket eivät suinkaan ole kävelymatkan etäisyydellä toisistaan.

Runsaan kahden kuukauden aikana olen tavannut jo koko joukon kotkalaisia. Olen saanut erittäin hyvää palvelua lukuisissa yrityksissä remontin ja sisustamisen merkeissä sekä tavannut jo koko joukon mukavia uusia naapureita. Kotkan negatiivisimman miehen tapasin ihan heti muuton jälkeen. Jonotin punkkirokotetta kaupungintalon alakerrassa ja siihenhän se sitten tuli kertomaan ajatuksiaan Kotkasta. Täällä on kaikki päin ahteria. Virkamiehet ovat osaamattomia omaa etua tavoittelevia pölvästejä, tori ja keskusta ovat hiljaisia, kantasatama pilataan uudella rakennushankkeella, Meripäivät ovat vain juopottelevien teinien mellastusareena, urheilujoukkueissa kaikki ovat ulkomaisia pelaajia, jopa mustia, ja kaupungin talous on tahallaan ajettu konkurssin partaalle. Koko kylä pitäisi kuulemma myydä ryssille jos nyt nekään tätä kurjuuden pesää haluavat ostaa.


Riemastuin jutuista ihan ääneen hymyillen ja samalla hetkellä tuli mieleen synnyinkaupunkini Kouvola ja sitä ahkerasti mollaavat kuntalaiset kaikenlaisine liittoineen. Seuraavan lauantaina tapasin toisen kotkalaisen. Istuin Seurahuoneen terassilla oluella ja siihen tuli herrasmiehen oloinen mies ilman kenkiä. Olin siis tavannut paljasjalkaisen kotkalaisen. Aloin viihtyä.

Jos Kotkaa ja Kouvolaa vertaillaan, niin täällä asuville tuo meri on äärimmäisen tärkeä. Moni on sanonut, ettei voisi asua ns. kuivalla maalla. Meren sijaan Kouvolassa taas on komea Repoveden alue ja esim. Mustilan arboretum. Marketit syövät molempien kaupunkien keskustojen kauppoja. Kotkassa kauppakeskus Pasaati tosin peittoaa Hansan mennen tullen. Torit ovat aika verkkaisia molemmissa mutta kävelykatu Manskin ravintolat eivät pärjää Sapokan sataman kuppiloille kesäaikaan. Talvella tilanne on päinvastoin. Täällä kuulemma tuulee aina ja talvella varsin kylmästi. Liikenneyhteydet Helsingin suuntaan autolla ovat loistavat. Moottoritietä koko matka. Junalla kulkijoita taas Kouvola palvelee huomattavasti paremmin. Vaikka meren rannalla ollaan, niin laivallakaan täältä ei pääse mihinkään kauemmas, ei edes viinanhakuun Viroon.

Tuoretta kalaa saa Kouvolastakin mutta täällä sitä voi ostaa suoraan satamasta. Aina on jonoa Kuusisen saaren kalakaupassa ja valikoima on erittäin monipuolinen. Usein saa jopa samana päivänä pyydettyä kalaa ja muutkin ovat korkeintaan eilen pyydykseen uineita. Savustin oli siis pakko ostaa, kuten myös kaasugrilli, ja nyt on ahkerasti treenattu ruoan laittoa ihan pihalla.

Nähtävyyksiä täällä on runsaasti ja niitäkin olen jo kolunnut ajan niin salliessa. Osa tosin vaatii sijaintinsa vuoksi veneen tai tuurimoottorin käyttöä. On linnoituksia, näkötorneja, vanhoja tykkipattereita, Ruotsinsalmen taistelun tapahtumapaikkoja ja komeita saaria kuten Kaunissaari, Haapasaari, Varisaari ja monta, monta muuta. Keisarillinen kalamaja Langinkoskella oppaan hienoine tarinoineen on vaikuttava paikka ja Katariinan meripuiston ja Sapokan vesipuiston kaltaisia paikkoja ei Kouvolasta löydy. Museokeskus Wellamo ja Maretarium kaloineen ovat myös paikkoja joihin Kouvolalla ei ole asettaa mitään vastaavaa peliin.

Koripallossa KTP ja Kouvot ovat molemmat kovia ja futiksessa KTP yrittää sinnitellä ylimmällä sarjatasolla ainoana laaksokunnassa kun Mypalle kävi kuten kävi. Jääkiekossa Kouvola on mahtikaupunki Kotkaan verrattuna ja varmasti seuraan tarkkaan KooKoon edesottamuksia kauden mittaan. Erilaisten tapahtumien määrässä ei varmaan juurikaan ole eroa mutta Kotkan Meripäivillä käy enemmän ihmisiä kuin Kouvolan tapahtumissa yhteensä ja Kotkan tunnettavuus kaupunkina on omaa luokkaansa. Meripäivät tosin jakavat Kotkan saarella asuvien mielipiteet melko vahvasti ja monet pakenevatkin silloin merelle tai jonnekin muualle häiriöitten pelossa. Tykkimäki vesipuistoineen, Taiteiden Yö ja vahvatunnelmainen Milljazz ovat taas Kouvolan valttikortteja.  

Kumpi on sitten parempi paikka asua? No eihän sitä voi noin vain sanoa. Hyvät puolensa kummassakin ja huonojakin löytyy. Napakoihinkin tai täällä Tekstareihin taitavat kirjoittaa samat henkevät henkilöt molemmissa kaupungeissa sillä niin on samaa negatiivista tekstiä. Asuinpaikkana tämä Kotkan eteläkärjessä oleva Katariina on kuitenkin aivan loistava jos vertaa Jaakonpuiston vieressä asumiseen. Kertaakaan en ole herännyt yöllä meluun ja päivisinkin on aikamoisen hiljaista. Kotikatuni on nimittäin ns. pelastustie jossa on ajokiellot molemmissa päissä ja kulku on sallittu vain meidän pihaan. On täällä toki häiriöitäkin. Eilen aamupäivällä naapurin kissa mennä kolisteli katua alas. Iltapäivällä oli sitten hieman hiljaisempaa.

Kotkassa siis nyt asun ja näillä näkymin pitkään, jos hengissä kestän. Kouvolassa toki vierailen aika usein ja varsinkin kesällä Allun torikahvilaa ei Kotkan torilla peittoa mikään. Kotkalaiset ovat tosin ylpeitä possoistaan eli munkkipossuistaan mutta ihan yhtä hyviä saa toki Allultakin.

Täällä ollaan, huusi Mooses pensaasta vai oliko se nyt Jussi Kotkasta?



Jussi Untolahti

Kotka

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Vain Kotka lentää aurinkoon


Kymenlaakson naapurikaupungit Kouvola ja Kotka muodostavat Kymijoen rantamaille eripuraisen mutta niin rakkaan kiistaparin. Kiistakumppaneita yhdistävät kymenlaaksolaisuuden lisäksi Kymijoki, huonot tieyhteydet, hiljainen junarata ja ainaiset keskinäiset kiistat. Suomi-Ruotsi, Tampere-Turku ja Rauma-Pori ovat vastaavia loistavia parivaljakoita. Vähän niin kuin Matti ja Teppo tai Mortti ja Vertti.

Yhteisiä tekijöitä näillä Kymenlaakson helmillä on paljon. Kymijoki virtaa kaupunkien halki, molemmat ovat suuren kuntaliitoksen tuloksia ja molemmissa on kohta isoista tehtaista vain rippeet jäljellä. Kumpikin kaupunki tarjoaa hyvät mahdollisuudet opiskelijoille, teatterin ystäville, kuntoilijoille, retkeilijöille, bilettäjille ja golfin pelaajille. Kesämökkiläisiä hellitään upeilla mökkitonteilla molemmissa kaupungeissa ja Helsingistä pääsee Kotkaan moottoritietä pitkin ja Kouvolaan taas nopeaa junayhteyttä käyttäen, jos VR sen sallii. Kotkassa tosin meri taitaa niukasti peitota Repoveden kansallispuiston luonnonystävien sieluista taistellessa. Legendaariset kuppilat Kairo ja Mutteri ovat myös melkoisen tasavertaisia ja ilotalotoimintakin tuli hyvin tunnetuksi niin Kotkan punaisessa talossa kuin Valkealan motellilla ja Jaalassa. Molempien torit vaatisivat lisää toimintaa ja talvisin molempien keskustat ovat liian hiljaisia. Molempien ongelmana ovat lukuisat entiset kuntakeskustat sekä niitten eriarvoisuus palvelujen suhteen ja molemmissa kaupungeissa riittää erimielisyyksiä ylläpitäviä päättäjiä.

Kotka peittoaa Kouvolan kirkkaasti monessa suhteessa. Todella upea Merikeskus Vellamo hakkaa Kouvolan museot mennen tullen ja koko Kantasatama tulee vielä muodostamaan varsinaisen helmen kaupungin keskelle. Sapokka kahviloineen ja puistoineen on vielä hienompi kuin Kouvolan lukuisat puistot ja kotkalaisia kuljettaa ympäröivään ainutlaatuiseen luontoon yhteisalukset kun taas Kouvolasta ei Repovedelle julkisilla välineillä vielä oikein pääse. Kotkan Meripäivät on maakunnan mahtavin yleisötapahtuma ja Santalahden leirintäalue on komeampi ja monipuolisempi kuin Käyrälampi. Kotkan suuri Mussalon satama on vilkkaampi kuin Kouvolan Tornionmäen logistiikka-alue ja keskussairaala monipuolisempi kuin Kuusankosken Poks. Musiikkiguru Junnu Vainio päihittää taitavan Kalevi Kullasvaaran ja Kotkasta onkin tehty paljon enemmän lauluja, elokuvia ja teatteriesityksiä kuin Kouvolasta ja myös kotkalaisten itsetunto ja kotipaikkaylpeys ovat hieman eri tasolla kuin kouvolalaisten. Kotkalla on aina ollut vaikutusvaltaisemmat poliitikot (lue Häkämiehet) kuin Kouvolassa ja he ovat myös valtaansa osanneet käyttää kotiseutunsa parhaaksi.

Siihen se sitten jääkin. Kouvola on suurempi ja siten tulevaisuudessa vaikutusvaltaisempi. Kotka saa raikkaan juomavetensä Kouvolan hiekkaharjuista ja urheilussa Kouvola peittoaa Kotkan komeasti. Kookoo, Kouvot ja KPL ovat ihan eri kastissa kuin Kotkan vastaavat seurat jotka ovat jotenkin olleet jatkuvassa alamäessä. No, koripallossa taisto on kyllä usein aika tasaista. Kouvola on myös vilkkaampi moottoriurheilu- ja ravikaupunki. Varuskuntien suhteen Kotka on ns. jälkijunassa ja Utin lentokenttäkin on paljon vilkkaampi kuin Kymin kenttä. Kauppapaikkana Kouvola on aivan omaa luokkaansa Kotkaan verrattuna. Prisma on valtava ja Kävelykatu Manski sekä kauppakeskus Hansa erikoisliikkeineen ovat ainakin kesällä hyvin vilkkaita ja Kouvolan uusi kauppakeskus Veturi saa Kotkan Pasaatin näyttämään suorastaan aneemiselta. Monipuolinen Tykkimäen huvipuisto laitteineen on ihan eri suuruusluokkaa yleisömagneettina kuin Kotkan Maretario ahvenineen ja haileineen. Helsinki-Vantaan lentokentälle pyyhkäisee reilussa tunnissa kuten Kotkastakin ja rautatieyhteydet Kouvolasta ovat selvästi paremmat ympäri Suomea ja nyt myös sinne Helsinki-Vantaalle pääsee junalla kun uusi kehärata valmistui.

Aika tasavahoja ovat siis kinastelevat naapurukset. Silti se Kotka minutkin vei. Lopullisestiko, no se nähdään sitten tulevaisuudessa.

Jussi Untolahti

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kouvola sai ansionsa mukaan

Olihan mielenkiintoiset vaalit. Demarit kärsivät oikein rökäletappion ja vasemmistoliittokin hävisi. Eduskunta siirtyi siis taas hiukan oikealle. Samoin se miehistyi, en siis nyt tarkoita ryhdistäytymistä, vaan eduskunnassa on nyt 3 naista vähemmän kuin ennen. Kovia nimiä tippui kelkasta, Kimmo Sasi, Jouni Backman, Päivi Lipponen, Pekka Ravi ja Paula Lehtomäki muutaman muun lisäksi.

Persut on nyt otettava tosissaan ja Timo Soinin ykköstavoite on hallitukseen pääsy. Siitä kielii jo Soinin lieventyneet mielipiteet mm. Kreikan avustamisesta. Puolue tulee saamaan melkoisen monta ministeriä ja ehdottomasti yksi paikka kuuluu Kouvolan Jari Lindströmille. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Lindström sopisi hyvin vaikkapa työvoimaministeriksi. Hakkaraisen Teuvo taitaa kuitenkin jäädä valtioneuvoston ulkopuolelle. Toisaalta Teuvolla on nyt eduskunnan tyhmimmän miehen paikka haarukassa kun entinen persu James Hirvisaari ei paikkaansa onneksi pystynyt uusimaan.

Hallituksen muodostavat keskustan kanssa todennäköisesti kokoomus ja perussuomalaiset. Alexander Stubb saa ulkoministerin salkun mutta muu paikkajako tulee aiheuttamaan kovempaa jupinaa kuin hallitusohjelma. Niin siinä vain käy, että maan tulevaisuus on melkoisen kokemattoman joukon käsissä seuraavat 4 vuotta. Demarien uhoamista oppositiossa on mielenkiintoista seurata ja veikkaan, että, he salamana unohtavat kaiken sen, mitä ovat edellisessä hallituksessa tyrineet. Poliittinen muisti on näet kovin lyhyt.

Kouvolassa menivät vaalit ihan munille kuten muuten edellisessä blogikirjoituksessani ennustinkin. Kaiken maailman liitoissa ym. Kouvolan morkkaamiseen keskittyneissä ryhmissä touhuavilta kaupunkilaisilta ei voi oikeastaan parempaa odottaakaan. Saapa nähdä ivaileeko taas joku hulander/salander, vai mikä se nyt oli, ennustuksestani minulle. Minähän povasin nyt, että vain Jari Lindström menee läpi mutta Markku Pakkanen järjesti mukavan yllätyksen. Ääniä valui runsaasti Kouvolan ulkopuolelle ja äänestysprosenttikin oli aika alhaalla. Viime vaaleissa kouvolalaisia kotipaikallaan kusettanutta Reijo Tossavaista äänesti liki 3500 tyhmää kouvolalaista. Nytkään tämä suuri tunarien joukko ei osannut keskittää ääniään kotiseudun hyväksi kuten eivät osanneet edellisissä vaaleissakaan. Niinpä kouvolalaisia jäi rannalle melkoisen kovilla äänimäärillä kuten mm. Sari Palm, Markku Laukkanen, Harri Helminen ja Pekka Korpivaara. Kahta viimeksi mainittua riidankylväjää sinne eduskuntaan nyt ei kaivattukaan. Jatkavat sitten omalla linjallaan valitettavasti paikallispolitiikassa. Kokoomuksen ehdokasasettelu, mm. Marko "Foppa" Forssin hankkiminen ehdokkaaksi Kotkaan, aiheutti sen, että kenelläkään kokoomuslaisella ei ollut mitään mahdollisuutta näissä vaaleissa. Jari Larikan tie nousi lopullisesti pystyyn ja Jyrki Hyttisen on turha enää jatkossa yrittää valtakunnan politiikkaan. Näytöt on annettu mutta eväät eivät riitä. Kouvolassa ainoa todella positiivinen seikka oli siis Jari Lindströmin menestys. Nyt on hyvät mahdollisuudet saada Kouvolasta ministeri ja siihen tehtävään asiallinen Lindström sopii oikein hyvin.

Tämä onnettomien kotipaikan mollaajien ja huonolla itsetunnolla varustettujen ihmisten kaupunki pitää kai siirtää Kouvostoliittoineen (kuvatkoot ja arvostelkoot vaikka kyntövakoja) vuodeksi pariksi Pohjanmaan lakeuksille opettelemaan kotiseudun arvostusta ja harjoittelemaan tervettä Kymenlaakso-uhoamista. Kaupunki kustantaa lähtijöille puukot.


Jussi Untolahti

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kusessa ollaan Kouvolassa ja äänestää pitäisi

Ennakkoäänet on annettu ja nyt on edessä varsinainen vaalipäivä. Enää on vain yksi pulma, ketä äänestää? Aika moni tuttu pähkäilee jopa äänestämättä jättämistä ja juuri äsken hyvä ystäväni kertoi jättäneensä ennakkoäänestyksessä tyhjän lipun. Kannanottohan sekin on tähän poliittiseen farssiin.

Suomi on ollut kokemattomien miesten ja naisten käsissä ja se näkyy. Sama linja tulee jatkumaan sillä missään tapauksessa maan johtoon ei saada osaavaa ja kokenutta poliitikkoa. Valitettavasti herrat Stubb, Sipilä, Rinne ja Soini kuuluvat taitoineen ja taustoineen ns. kakkosketjuun. Veikkaan jopa, että Alexander Stubb jättää kokoomuksen puheenjohtajuuden epäonnistumisen hetkellä. Erkki Tuomiojalle ja varsinkin Carl Haglundille nostan hattua. Hallituksen jättäneillä populisteille näytän keskisormea ja osoitan suurta halveksuntaa.

Kokoomuksen johdolla maa on ajettu todelliseen ahdinkoon. Pääministeri Jyrki Kataisen raukkamainen europako jätti isänmaamme selfieitä suoltavan Alexander Stubbin käsiin. Kataisen pelkurimaisella tyylillä maamme olisi sodan jälkeen ollut Neuvosto-Suomi ja itsenäisenä olisi eletty vasta noin 25 vuotta. Kotikaupunkiani Kouvolaa Kokoomus Kataisen johdolla kohteli todella tylysti. Täältä vietiin pois hovioikeus, hallinto-oikeus ja aluehälytyskeskus ja ne kaikki vielä Jyrki Kataisen kotiseudulle Kuopioon. Ehdokasasettelulla Kokoomus teki tässä vaalipiirissä vielä edellisiä vaalejakin isomman virheen hankkimalla ehdokkaaksi espoolaisen julkkispoliisin Marko "Foppa" Forssin. Tämä ja vaalipiirin laajeneminen lopullisesti varmistivat sen, että Kouvolasta ei kokoomuslaista kansanedustaa tule nytkään.

Kouvolan demarit ovat ryssineet vielä enemmän. Keskinäiset riidat, kateus ja armoton nurkkakuntaisuus (lue anjankoskelaisuus-kuusankoskelaisuus) tekivät tuhoisaa jälkeä. Kouvolan seudun ainoa nouseva kyky Antti Koivisto pelattiin tylysti ulos ja ryhmä jakautui kahtia. Demarien rasitteena on vielä täysin noviisi puheenjohtaja Antti Rinne jota puolustusministeri Carl Haglund eilisessä tv:n puheenjohtajatentissä vei kuin mätää kukkoa. Rinne ei edes tiennyt mitä papereita oli jo allekirjoittanut. Myötähäpeän tunne nousi päällimmäiseksi. Kouvola jää ilman demaria eduskunnassa sillä Harri Helmisestä ei kansanedustajaa tule.

Kepu on toista maata. Kannatus on pilvissä ja odotukset ovat kovat. Menestys johtuu tuuliviirimäisestä ja kokemattomasta Juha Sipilästä. Sipilän suurin ansio on se, että hän on ollut hiljaa. Kun Juha Sipilä ja puoluesihteeri Timo Laaninen ovat avanneet suunsa, ilmassa on aina katastrofin ainekset. Sipilä puhuu esim. ydinvoimasta ihan mitä sattuu paikkakunnasta ja kuulijoista riippuen. Timo Laanisen ihmeellisiä, sanoinko vai en, verotuskommentteja on oiottu oikein molempien herrojen voimin. Minusta herrat jäivät kiinni ns. rysän päältä ja yrittävät nyt valehtelemalla korjata sanottuja totuuksia. Kouvolassa Kepulla on se etu, että täällä vapautuu edellisissä vaaleissa Reijo Tossavaista äänestäneiden tyhmien kouvolalaisten (lue valkealalaisten) liki 3500 ääntä. Ne saattavat aukaista Markku Laukkaselle tien eduskuntaan. Hänen äänilläänhän "Tussumainen" sinne tavallaan menikin.

Kovasti hallitukseen pyrkivät Persut ovat Kouvolassa vaikeuksissa. Riitelevä ja useisiin osiin jakautunut sakki ei ole saanut täällä mitään aikaan ja lammasmainen Jari Lindström ei ole uskaltanut ottaa isännän paikkaa ja lyödä nyrkkiä pöytään. Tossavaisen viime vaalien kusetus kummittelee taustalla ja kaikkea vastustanut Pekka Korpivaara ei edustajan paikkaa saa, vaan sen vie Jari Lindström.

Kristilliset ovat osaavaa väkeä. He äänestävät kovalla prosentilla ja näin saattaa aueta paikka jälleen kerran Sari Palmille. Jos hänet valitaan, niin rouvan pitää ottaa kyllä jämäkämpi ote myös valtakunnan politiikassa ja pyrkiä ainakin ryhmänsä huipulle.

Seuraava hallitus muodostetaan todennäköisesti isojen puolueiden kesken. Toisaalta se on hyvä koska Jyrki Kataisen pakkoavioliitto viiden muun puolueen kanssa päättyi huonosti. Yhden pienen puolueen sinne hallitukseen kuitenkin haluaisin. Rkp:n Carl Haglund on tällä hetkellä suomalaisten poliitikkojen ehdotonta eliittiä. Hyväkäytöksinen mies uskaltaa sanoa mielipiteensä, tuntee asiansa ja on todella edustava ja älykäs esiintyjä. Harmi jos hän jää hallituksen ulkopuolelle.

Viime vaaleissa ennustin tuloksen aika hyvin ja joku kokoomuksen kouvolalainen pikkurivimies, oliko se nyt halander, hulander, hilander tai sitten joku muu, otti herneitä nenään tappion hetkellä ja kirjoitti blogissaan minusta hiukan ivallisesti eikä kuitenkaan julkaissut vastinettani. No, ei se mitään, ennustan jälleen hänen ilokseen. Jossain vaalipaneelissa Kouvolan ehdokkaat ennustivat, että täältä menee läpi 5 kansanedustajaa. Ei muuten mene. Jari Lindström on varma ja pieniä mahdollisuuksia on Markku Laukkasella ja Sari Palmilla.

Veikkaan silti vain yhtä paikkaa. Jos viisi edustajaa menee läpi, muutan kaikkien iloksi Kotkaan.

Muistakaa äänestää!

Jussi Untolahti



sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kouvolan komeita kaaroja

                           
                 
                                   
                                 Vauxhall Ventora II 3,3 Litre vm. 1970

Joskus -60 luvun alkupuolella autot alkoivat kiinnostaa minua enemmän kuin koulunkäynti tai urheilu. Koulua oli pakko käydä mutta kilpaurheilu sai jäädä kun mielenkiinnon veivät autot ja autourheilu. Varsinainen innostus iski kun nuorena kollina pääsin isän kanssa ensimmäisen kerran elämässäni katsomaan rallikilpailua. Silloinen Saimaan Ralli teki nuoren miehen levottomaan mieleen lähtemättömän jäljen ja sytytti ikuisen kipinän ja vauhdin hurman. Siihen aikaan Kouvolassa oli jo yllättävän paljon hienoja autoja vaikka autojen tuontisäännöstely oli purettu vasta muutama vuosi aikaisemmin. Silloin me kollit myös tiedettiin, kenen ne hienot pelit olivat.  Muutama niistä on jäänyt ikuisesti mieleen.

Ensimmäinen hieno ja erikoinen auto, jota me kovasti ihailimme, oli naapurissamme asuneen entisen hävittäjälentäjä Väinö Rannan punainen avoauto MGB 1800. Talvisin Väinö ajeli hienolla harmaalla -30 luvun lopun jenkillä, muistaakseni Plymouth. Samoihin aikoihin Kouvolassa oli myös pari komeaa Dodge Lancer farmaria, toinen Harsi Oy:n Vesa Harsilla ja toinen Soku-ketjun Pekka Solapurolla. Pekka jopa ajeli Lancerilla ST-ajoja Palosaran Ekun kanssa. Jenkkeihin luotti myös Kouvolan Rakentajat Oy:n omistaja kiinteistöneuvos Paavo Eerola jolla oli hieno Chevrolet Impala ja poikansa Seppo ajeli nykyään tuiki harvinaisella saksalaisella Glas 1700 autolla. Toinen tunnettu rakennusmies Aarne Liiri ajoi BMW 501 mallilla ja sittemmin komealla Pontiac Parisiennella ja hänen pojallaan Jukka Liirillä oli upea musta Pontiac Grand Prix. Myös verojohtaja Teppo Mäkelän musta Mercedes-Benz 220 S oli hieno peli.

Tekstiilikauppiaat luottivat Jaguareihin. Kymen Sukan Kaukiaisilla oli Jaguar XJ 2,8 ja Artellan Sinkkosilla samanlainen 4,2 litrainen brittiaristokraatti. Riepu Oy:n herrat Lasse Tilus ja Jarmo Uusi-heimala ajelivat jonkun aikaa hieman vanhemmalla Jaguar XK mallilla joka sittemmin poistui liikenteestä kosteusongelmien takia. Valio-Asu Oy:n myymäläpäällikkö Esa Pyötsiä ajeli Kouvolan ainoalla Porschella, malli oli vihreä 912. Eurooppalaisia jalorotuisia olivat silloin myös Alfa Romeot. Maansiirtoyrittäjä Seppo Askola ajeli valkoisella Alfa 1750 Berlinalla ja rakennusyrittäjä Lauri Huikko vihreällä 2000 Berlina mallilla. Laurin poika Kalle taas ohjasti urheilullista punaista 2000 GTV Alfaa. Rauno ”Arska” Petäjällä oli sininen kaksipaikkainen Opel GT ja Kouvolan Auto Oy:n Pekka Lairilalla samanlainen punainen urheiluauto. Opeliin oli myös kiintynyt ralliautoilija ja kuljetusyrittäjä Jarmo Paavola jolla oli peräkkäin parikin nopeaa Opel Rallye Kadettia, hopeanharmaa II ryhmän peli ja punainen I ryhmäläinen. Musiikkipiireistä tutun Toni Nyholmin ajopeli oli keltainen brittisportti Austin Healey 3000. Grahnin Boris taas toi Sveitsistä nopean ja urheilullisen punaisen BMW 3.0 SI huippumallin.

Laurilan liikennöitsijäsuvun vesat Hannu ja Anssi pitivät myös erikoisista autoista. Hannulla oli valkoinen Ford Mustang ja Anssilla huikea mattavihreä sotajeep, muistaakseni Willys. Anssilla oli myös vihreä kaksiovinen jenkki, olikohan Dodge Polara tai Monaco. Elorannan rakennusliikkeen nuorempi polvi ajeli punaisella Ford Escort 2000 RS mallilla, sillä pitkänokkaisella. Jaalasta olleet Siltasen veljekset Eero ja Teijo hankkivat nopean rallivireisen Ford Capri 3000 GT:n ja harvinaisen punaisen Lotus Europa urheiluauton joka sitten vaurioitui pahasti kun auto putosi kuljetuslavetin päältä. Kymen Hoviakin aikanaan pitänyt kolmas Jaalan mies Tommi Jankeri oli myös urheiluautoilijoita. Ensin oli hulppea Ford Mustang Mach I ja sitten nopea Datsun 260 tai 280 ZX. Joskus kuultiinkin huimia tarinoita edellä mainittujen herrojen kisailuista Jaalan tiellä matkalla Kouvolaan. Kouvolan Rakentajat Oy:n ostaneella Rakennusliike Mikko Revolla oli myös erikoisia autoja. Volvo 164, Mercedes-Benz 300 SEL 6,3 ja huippuharvinainen Maseratin koneella varustettu Citroen SM. Kesätyöni vuoksi pääsin, mukavan pomoni paikallisjohtaja insinööri Pentti Saaren ansiosta, kahta ensin mainittua ajamaankin. Citroen SM:stä minut kuitenkin pidettiin päättäväisesti loitolla.

Me nuoret kollit toki arvostimme jo siihen aikaan näitä hieman urheilullisempia ajoneuvoja mutta silti mielestämme Kouvolan komeimmat autot olivat hammasteknikko Väinö Ylösmäellä. Hänellä oli aivan käsittämättömän upea punamusta Rambler Marlin ja myös punainen ponycar Rambler Javelin, molemmat tietysti kaksiovisia. Sittemmin Väinö ajeli myös kullanvärisellä Mercury Cougarilla, joka taitaa olla nykyäänkin Kouvolassa.

Ei me osattu silloin olla edes kateellisia, ihailtiin vaan ja haaveiltiin. Joskus päästiin onneksi jonkun huippupelin kyytiinkin. Näistä edellä mainituista autoista huolisin vieläkin minkä tahansa harrastepeliksi. Ehkäpä sitä vielä kerran repäistään!

Jussi Untolahti