Partanen Pärnussa

Olen muutaman kerran pysähtynyt pitkän retken jälkeen lepäilemään Viron kesäpääkaupungin Pärnun upeille rannoille, viihtyisille kujille ja ennen kaikkea elämää pursuaville terasseille. Pärnu on kohta myös suomalaisten kesäpääkaupunki sillä suomea kuulee joka paikassa ja palvelukin pelaa hyvin myös suomeksi. Tosin tälläkin kertaa tapasin taas pari nuorta tarjoilijatyttöä jotka mieluummin puhuivat englantia. Pienenä vinkkinä Pärnuun menijöille, kylän parhaat pizzat ja kylmät oluet saa Steffanilta mutta paikka on niin suosittu, että sinne on aina jonoa. Pärnussa kohtasin myös Partasen.

Ensimmäisen kerran tapasin Partasen moottoripyöräreissulla muutama vuosi sitten Lapissa hotelli Inarin terassilla helteisenä heinäkuun iltana. Partanen, lapin mies, tosin junan tuoma, motoristi, puikulaperunan viljelijä, poromies, patologinen valehtelija mutta ennen kaikkea loistava seuramies ja tarinankertoja luojan armosta saapui hotellin terassille kumisaappaat jalassa, jätti ne rappusille ja tepsutteli sitten kuppilaan harmaat villasukat jalassa. Iski heti kiinni Satun kylkeen ja en ehtinyt baarista oluita hakea kun Partanen oli jo Satua pyydellyt emännäksi tilalleen ja lupaillut parempaa elämää pohjoisen taikayössä. Sitten alkoi tulla tarinaa. Meille ja muillekin paikalla olleille motoristeille Partanen kertoi olevansa ainoa motoristi joka on ajanut Ivalosta Utsjoelle 125 cc moottoripyörällä alle tunnissa. Matkaa on 175 km ja pyörän huippunopeus 125 km/h. Kaamasen kohdalla ennätysajossa oli tiellä nyppylän takana seisonut Lapin suurin poro. Partanen ei ehtinyt väistää mutta ei vauhtiakaan hiljentänyt vaan painui matalaksi pyörän päälle ja hujautti poron alitse. Utsjoella piti kuulemma Uulan Säästöstä (paikalliset kutsuvat liikettä Uulan Ryöstöksi) ostaa uusi kypärä sillä vanha siinä alitse ajossa halkesi kun poron pallit kolahtivat kovalla voimalla kypärän etuosaan.

Pari vuotta myöhemmin eräänä helteisenä heinäkuun ehtoona istuskelin Nidan kylän rantakadulla Klaipedan kaupungin edustalla olevalla pitkällä niemimaalla, Kuurin kynnäksellä. Viereiset penkit oli vallannut ryhmä Pielaveden Metsästysseuran ja Marttojen kesäretkeläisiä. Yhtäkkiä merestä nousi uimari, ukko kuin Saimaan norppa, joka hetken puuskutti, ravisteli vettä tukastaan ja aloitti silmät martoille vilkkuen sujuvan tarinoinnin jota pielavetiset ja myös minä kuuntelimme henkeä pidätellen. Jumalauta, sehän on Partanen, välähti samalla hetkellä. Partanen kertoi olleensa edellisenä iltana paikallisessa kuppilassa ja josta oli sitten iskenyt nätin tytön joka asui kuitenkin mantereen puolella Klaipedan kaupungissa. Viimeisellä lautalla oli sitten menty kaupunkiin ja tytön asunnolle öisten ilojen pariin. Aamulla Partanen oli herännyt Klaipedan sataman laidalla heinikosta ja yllään oli ollut vain nytkin jalassa olleet Jockeyn kalsarit. Kaikki muu oli ryöstetty. Oli kuulemma ollut hetken pikku pohdinnan aika. Toimen miehenä Partanen  oli tehnyt nopean tilannekatsauksen ja kun rahaa ei ollut lauttalippuun eikä kielitaitoakaan, oli Partanen päättänyt uida takaisin Nidaan noin 3 km matkan. Hyvin oli kuulemma mennyt, mitä nyt yhdelle konttilaivalle piti nyrkkiä heristää kun meinasi päälle ajaa. Tarina kerrottiin sittemmin jopa Pielaveden paikallislehdessä ja Martat kuulemma suunnittelevat jo kesäretkeä Inariin. Äijät rasvailevat aseitaan.

Taas kului aikaa pari vuotta mutta sitten Pärnussa erään sivukadun iloisessa kuppilassa kuulin jälleen tutun äänen joka kertoi huimaa tarinaa tällä kertaa Köyliön sekakuoron jäsenille. Partanenhan se siinä taas tarinoi uskomattomasta elämästään ja sekakuoro kantoi mallasta pöytään ihan pielavetisten tahtiin. Partanen oli tullut Pärnuun lomalle ja saitana miehenä ottanut huoneen hieman sivummalla olleesta halvahkosta hotellista. Huoneessa oli oikein parvekekin, tosin törkyisen sisäpihan puolella. Henkilökunta oli varoittanut Partasta menemästä parvekkeelle koska rakenteet olivat heikot. Lapin mieshän ei usko ennen kuin kokeilee. Partanen oli koittanut parveketta ensin yhdellä jalalla, sitten kahdella ja lopulta mennyt sinne kokonaan. Hyvin oli kuulemma kestänyt, ei näitten eestiläisten juttuihin ollut näemmä luottamista, tuumi Partanen. Seuraavaksi hän oli raahannut hotellin käytävältä ison nahkaisen laiskanlinnan parvekkeelle ja tehnyt lapinmiehen mukaisen moukun, olutlasi täyteen vodkaa ja hieman vissyä päälle. Sitten parvekkeelle istumaan ja nauttimaan eliksiiristä ja lämpimästä, hämyisestä Pärnun illasta. Hyvin kestivät rakenteet, hetken. Ensimmäisen vodkasiemaisun jälkeen parvekkeen kiinnikkeet nimittäin antoivat periksi ja koko parveke kera Partasen putosi parin kerroksen verran alla olleen vanhan kanalan katolle ja saman tien siitä myös läpi. Helvetinmoisen mustan pölyn laskeuduttua Partanen istui edelleen laiskanlinnassa naama mustana ja vaatteet pahnojen ja pölyn peitossa. Vodkalasista ei ollut läikkynyt pisaraakaan ja rauhallisena miehenä Partanen siemaili moukun loppuun, puisteli pahnat vaatteistaan ja meni naama noessa kysymään vastaanotosta huoneen vara-avainta kun oli kuulemma avain jäänyt kiireessä huoneen pöydälle. Rapuissa vastaan tulleelle siivoojalle oli vielä sanonut, että kolmannen kerroksen parveke saattaa vaatia lakaisua, tosin se on nyt helppo putsata ihan maantasalla.

Odotan mielenkiinnolla neljättä kohtaamistamme, kyllä se sieltä tulee tarinoineen.

Jussi Untolahti

Elämää nextillä levelillä

Telkkarista tulee nykyään paljon kaikkia kilpailuja ja ohjelmia joissa sitten asiantuntijat eli lähinnä toiset julkut arvostelevat toisia julkkuja tai julkuiksi pyrkiviä. Esitykset ovat pääosin hyviä, usein jopa erittäin hyviä. Esimerkkinä vaikkapa kelpo lauluohjelma Tähdet, Tähdet. Arvostelut taas ovat aivan eri kastista. Tästä on hyvänä esimerkkinä mm. The Voice Of Finland. Nykyään ei enää riitä sana hyvä tai vaikkapa modernisti, hyvin sä vedit. Arvostelu on noussut ihan uusiin sfääreihin. Nykyään kaikki on käsittämätöntä, jäätävää, ylivertaista, sairaan hyvää, veret seisauttavaa nextille levelille siirtävää häkellyttävää toisesta maailmasta olevaa loistavaa taidetta ja taitoa.

Sitten on tämä huumoriviihde. Ohjelmat ovat pääosin hirveää huutamista, räjäyttelyä, ahkeraa vitun hokemista ja täysin älyttömiä hahmoja. Ei ne vaan naurata, myötähäpeää toki herättävät. Verbaalista nokkeluutta vaativat ohjelmatkin alkavat olla tiensä päässä, kun raatilaisten nokkeluudet alkavat käydä vähiin. Hyvänä esimerkkinä Hyvät ja huonot uutiset. Ylen Nenäpäivän tylliunelma Sanna Stellan taas oli aivan omassa kastissaan. Varsinkin kun mimmi oli puettu siihen karmeaan lantiot levittävään ruskeaan pyllynpyörityspukuun. Ei ollut heiluminen lasten katseltavaa.

Somessa viihtyvä kansa on taas omaa luokkaansa. Tavallisilta ihmisiltä puuttuu täysin suhteellisuuden taju. Joku jo parhaat päivänsä nähnyt ikäneito tempaisee Faseen uuden selfien, toivottavasti naamasta, ja pian kaikki kaverit hokevat samaa mantraa, kaunis Veera, tyylikäs Veera, ihana Veera, nuorentunut Veera, samannäköinen Veera kuin 1979. Veera elää tällä viikon ja tempaisee uuden foton lauantaina viinipullon puolessa välissä. Ja samat kehut uudestaan. Herrat taas ovat somessa mieltyneet kuviin ruoka-annoksista. Niissä on nakkia pitkittäin ja poikittain, välillä jotain fiinimpääkin. Lohkoperunat ovat suosittuja ja kastikkeet on roiskittu lautasen reunoille ohuiksi viivoiksi. Kuka perkele ne sieltä saa syötyä, nuollakaan ei kehtaa ainakaan kylässä tai ravintoloissa. Annokset ovat kaikessa hienoudessaan niin pieniä, että ei niillä nälkä edes siirry ja kuvissa ne muistuttavat lähinnä jonkin elävän jätöksiä.

Sitten on nämä somen tuomat julkkikset. Homma on lähtenyt täysin käsistä. Verottajan ja iltapäivälehtien mukaan tienaavat vuodessa muutaman tonnin ja elävät leveää elämää. Ulosotossa enemmän tekstiä kuin Paasilinnan romaaneissa ja tappeluista ja pahoinpitelyistä syytteitä joka käräjillä. Naisillakin. Mimmeillä on omat laajenevat ongelmansa. Pienet tissit on vaihdettu isoihin ja niistä sitten laitetaan kuvia someen peilin kautta tai ilman. Tulee selfieitä ja belfieitä, kohta kai jo pilfieitä jos some sallii. Ja sitten odotellaan jääkiekkoilijaa tai ralliautoilijaa.

Suomalaiset ovat toki tässä hommassa vielä ihan amatöörejä. Mainion uutistoimiston Ampparit.fi uutisannin kautta löytyvät alan aateliset. Amerikkalaiset peffajulkkikset ovat ihan omalla tasollaan. Miljoonia kuvillaan ja tarinoillaan tienaavat mimmit osaavat hommansa. Jos omat eivät ole riittäneet niin apua on tuonut tohtori Silicon. Kaikki on suurennettu ja varsinkin ahterit aivan valtaviksi. Silloin kun minä olin nuori, niin ihanne oli sopusuhtainen timmi naisvartalo. Siinä sitä silmä lepäsi. Nyt kaikki on toisin. Isoa pitää olla ja kuvissa täytyy näkyä rintavakoa, persvakoa ja sitä kamelinvarvasta. Se vähä mitä päällä on, on mahdollisimman tiukkaa ja pääosin todella tyylitöntä. Eikös sen yhden mieskin, ei Folke, mennyt sekaisin tässä pyörityksessä. Muutama puolialaston mimmi samassa talossa kamerat koko ajan räpsyen kuvaavat toisiaan ja kilpailevat kellä on suurin leivinuunia muistuttava räystäsahteri. Ei sitä kestä Erkkikään.

Sitten on vielä tämä sukupuolineutraalisuus. Mihin se vielä johtaakaan? Kun aikoinaan poikamiehenä lähti ravintolaan, niin pääosin oli helppo erottaa naiset miehistä, siis ulkonäön perusteella. Iskuyrityksiäkin uskalsi tehdä. Kohta on kaikki toisin. On yhteiset vessat, yhteiset asut, perinteisiä naisten ja miesten juomia ei ole, kukaan ei uskalla lähestyä toista, kun ei tiedä mitä lähestyy ja kun vielä ahdistelunkin raja on niin matalalla, ettei uskalla edes kysyä, niin lirissä ollaan. Elämästä tulee tylsää, syntyvyys laskee, kapakat riutuvat, verotulot laskevat ja ihmiset vetäytyvät mökkeihinsä. Joku uskalias herraneutraali tietysti panee kaiken peliin ja yrittää saada kuppilasta seuraa. Mutta kyllä siinä karskeinkin mies herkistyy, sillä sukupuolineutraali iltaseura on kuin Kinder-yllätysmuna. Koskaan ei tiedä mitä sieltä kuoriutuu. Kun sisältö jo kolmantena kertana peräkkäin paljastuu samaa sukupuolta olevaksi entiseksi luokka- tai armeijatoveriksi tai voikkaalaiseksi jyrsijäksi, niin itkuhan siitä tulee. Uloskaan ei voi oikein paiskata, kun saattaa syyllistyä heitteillejättöön, kun tämä itseään etsivä neutraali pyörii sitten pihan lumihangessa miettien seuraavaa siirtoaan.

Te nuoret olette vielä kusessa. Koittakaa kestää!

Jussi Untolahti

Kotka

Kankaan koulun tappajat

Niinhän siinä silloin kävi. Lapset ja Kankaan koulu joutuivat Kouvolassa vallitsevan kostonhaluisen politiikan uhreiksi. Tässä aluepolitiikan, outo termi muuten yhden kaupungin sisällä, myllerryksessä järjen valo tuntui osalta poliitikkoja sammuneen kokonaan ja nyt kostettiin mm. jo kuihtuvan Ratamon mahdollinen sijoittaminen vanhaan Kouvolaan ja varmaan monta muutakin asiaa joista me veronmaksajat emme edes tienneet mitään. Asiaan vaikutti varsinkin niitten kuntalaisten mielipiteet joissa jokainen postin, kaupan, bensa-aseman, pankin ja monen muun palvelun loppuminen on uuden Kouvolan syytä. Samoin kostonhalusta kiiluvin silmin on kokonaan unohdettu kaupungin taloudellinen ahdinko joka on syytä myös lain noudattamisesta eikä suinkaan aina pelkästään asioiden huonosta hoidosta.

Jotenkin raakaa oli peli valtuuston äänestyksessä ja nämä alla luetellut henkilöt lakkauttivat Kouvolan perinteikkäimmän koulun. Syitä on tietysti monia. Osa pelkäsi ryhmän mielipidettä, osa oman työpaikkansa säilymistä kaupungin palveluksessa, suuri osa äänesti koston kiilto silmissä, osa oman edun nimissä, osa vallan himossa ja muutama henkilökohtaisen kaunan vuoksi. Loppujen syitä voi vain arvailla.

He tappoivat Kankaan koulun.

Demarit               Koko ryhmä Kankaan koulua vastaan (14 edustajaa)

Kuusankoski-Anjalankoski linjalla johdettu demariryhmä piti yllä pelon ilmapiiriä ja siten ryhmäkurin voimakkaasti mukana pelissä Valto Kosken hengen yhä leijuessa ryhmän yllä. Muutenkin sisäisten ristiriitojen repimä joukko on saanut aikaan sen, että Kouvolasta ei ensi eduskuntavaaleissakaan saada demareitten edustajaa eduskuntaan.

Kankaan tappajia kaikki tyynni.

Harri Helminen             Jukka Nyberg            Marjo Lakka             

Hannele Viljakainen      Maria Eloranta          Raimo Laine             

Ensio Töttö                    Outi Kasurinen          Ville Salonen                  

Antti Koivisto                 Kari Leinonen            Päivi Kossila

Katja Airaksinen            Reino Grönlund

Kepulit                 Koko ryhmä Kankaan koulua vastaan (9 edustajaa)

Kepun "peltohenkilöt" äänestivät kostonhenkisenä ryhmänä kehitystä ja säästöjä vastaan. Kepun ryhmä ei onneksi kokonaisuutena pysty paljoa pahaa tekemään hyvästä yrityksestä huolimatta. Keskittyvät tulevaisuudessa lähinnä uuden Kouvolan arvosteluun ja kehityksen jarruttamiseen sekä kehumaan kuinka hyvin asiat ennen olivat, varsinkin Valkealassa.

Kankaan tappajia hekin

Reijo Valkeapää          Topi Seppälä                 Maija Lehtomäki     

Liisa Varjola                 Janne Wall                    Markku Pakkanen        

Sari Lankinen               Kimmo Jokiranta           Mirja Lonka

Vasemmisto          Koko ryhmä Kankaan koulua vastaan (2 edustajaa)

Pieni ja merkityksetön ryhmä jolla ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia Kouvolan asioissa. Tuskinpa seuraavassa valtuustossa enää mukana.

Kankaan tappajia silti hekin

Tiina Saavalainen         Matti Liukkonen

Sitoutumattomat   Kankaan koulua vastaan 4 edustajaa ja puolesta 1

Sitoutumattomia vietiin kouluneuvos Sakari Viinikaisen johdolla kuin mätää kukkoa. Kaunisnurmen koulun entinen rehtori veti kotiinpäin oikein hartiavoimin. Osuva titteli muuten tuo kouluneuvos Kouvolan perinteikkäimmän koulun kaatajalle. Hiipuvan sitoutumattomien ryhmän poliittinen alasajo on hyvässä vauhdissa ja seuraavat vaalit lyövät viimeisen naulan arkkuun. Sieluttoman ryhmän kuolintaistelussa Kouvolan asioitten ja talouden korjaus on nykyään taka-alalla ja kukaan ei enää odota ennen niin asialliselta ryhmältä mitään mainetekoja.

Kankaan kaadossa täysin rinnoin mukana

Sakari Viinikainen         Pulla Peltola        Matti Norppa      

Vesa Kaarlampi

Kankaan koulun puolesta siviilirohkeutta osoittaen

Marja-Terttu Nuorivuori

Persut                Kankaan koulua vastaan 4 edustajaa ja puolesta 6

Persujen riitaisa ryhmä jakaantui kahtia ja saattaa jakautua tulevaisuudessa enemmänkin jopa kahteen ihan viralliseen ryhmään kovan valtataistelun seurauksena. Tulevaisuudessa lähes kaikki energia menee muitten tekemisten haukkumiseen, oman ryhmän valtataisteluun ja uusien ryhmien perustamiseen. Jari Lindström tulee olemaan kovilla ja Anssi "loikkari" Tähtinen saattaa loikkia jonnekin ihan muualle muutaman muun onnettoman omaa etuaan tavoittelevan "känkkäränkän" kera. Mikään ei siis ole muuttunut.

Kankaan kaatajia "valkoisen Suomen" hengessä

Jari Lindström             Anssi Tähtinen         Toni Lampiranta    

Antti Eskelinen

Kankaan koulun puolesta

Pertti Paloranta          Seppo Nikkanen        Juha Päivärinta     

Jari Käki                     Jouni Suninen            Pekka Korpivaara

Kokoomus         Kankaan koulua vastaan 7 edustajaa ja puolesta 6

Entinen kouvolalainen kansanedustajapuolue on myös jakautunut kuppikuntiin ja varmistanut ettei Kouvolasta enää tule kokoomuslaista kansanedustajaa. Nyt on sorruttu myös aluepolitiikan syövereihin. Kokoomuksen tulevaisuus Kouvolassa on todella huono kun otetaan huomioon Jyrki Kataisen johdolla tehty Kouvolan kuppaaminen tyhjiin ja vielä Kuopion suuntaan. Kaikki lähestyvät vaalit varmasti pelottavat ja tulos tulee olemaan kehno

Kaatoivat Kankaan koulun

Jyrki Hyttinen                Matti Sorsa                  Jari Suomela         

Sinikka Rouvari             Maarit Helkala             Marjatta Nykänen     

Kirke Sipiläinen

Puolustivat Kankaan koulua

Jari Larikka                    Birgit Koskela            Tapio Karvonen     

Hannu Kähärä               Jouko Leppänen        Jani-Ville Heikari

Vihreät                     Kankaan koulun puolesta 1 edustaja ja vastaan 1

Pieni marginaaliryhmä äänesti omantunnon mukaan ja jakautui kahteen osaan. Nyt ei ollutkaan kyse puun halaamisesta, ydinvoimasta tai Kymen Hovista. 

Kankaan koulua vastaan

Kaisa Spies

Kankaan koulun puolesta

Ritva Sorvali

Kristilliset            Koko ryhmä Kankaan koulun puolesta (4 edustajaa)

Kristilliset yllättivät taas kerran ainakin minut. Vastuuntuntoista politiikkaa joka kantaa huolta lapsista ja kaupungin taloudesta. Tälle ryhmälle toivon todella runsaasti lisää kannatusta ja vastuuta kaupungin parhaaksi vaikka itse pakana olenkin.

Kankaan koulun puolesta yhteisen hyvän hengessä

Sari Palm              Arto Sahamies           Sakari Smeds       

Vesa Vainio

Mitähän me kaupunkilaiset nyt tehdään? Koulu meni mutta rakennus on vielä jäljellä. Nyt meillä kouvolalaisilla on totinen näytön paikka. Kankaan koulussa ei pian ole enää opetusta ja meidän on vaikka kansalaistottelemattomuuden keinoin estettävä useitten tahojen katalat suunnitelmat Kankaan koulun suhteen.

Moni rakentaja himoitsee Kankaan koulun tonttia itselleen ja myös hyvä-veli järjestelmän käyttöä on syytä pelätä. Ei sitä koulua nyt sentään pureta, sehän on suojeltu rakennus mutta sen laaja etupiha haluttaisiin kyllä rakennuspaikaksi parille kerrostalolle. Sille ei saa käydä kuin suojellulle Aseman koululle joka piilotettiin sinne isojen kerrostalojen taakse. Tiedättekö muuten missä se Aseman koulu on?

Kankaan koulusta ei myöskään saa tulevaisuudessa muodostua Kouvolan "kultapossukerhon" eli kaupungin ylimmän johdon ja luottamusmiesten lukittua luxuspalatsia jonka työtiloja, saunoja, porealtaita ja baareja julman kokoinen vartija kaitsee ja päästää sisään vain lupakortilla tai kutsulla varustetut arvohenkilöt. Silloin katoaa viimeinenkin uskottavuus päättäjiä kohtaan ja yhteys kuntalaisten ja päättäjien välillä katkeaa lopullisesti.

Pidetään nyt näitä edushenkilöitä ja heidän tekojaan tarkoin silmällä sekä muistetaan nämä Kankaan koulun kaatajat sunnuntain vaaleissa.

Älkää kuitenkaan kouvolalaiset vaipuko surun ja murheen alhoon. Samanlaisia päättäjiä täällä Kotkassakin on joten riitelyt laaksokunnan kaupunkien kesken tulevat jatkumaan ja otsikot ovat komeita paikkakunnan sensaatiolehdissä. Täällä Kotkassa jo tänään herätti kateutta Kouvolan urheiluakatemian saama tukiraha joka on paljon suurempi kuin Kotkan saama vastaava tuki. Siitä se katkera poru taas alkaa. 

Mikään ei siis muutu vaikka muutama päättäjä toivottavasti vaihtuu. Ikävä ei pudonneita ja luopujia tule.

Jussi Untolahti  
Joutomies
Kotka                                                                                                                                                

  

Karmein manaus

                                               

Kiroileminen on taitolaji. Taiteilijaprofessori Veikko Sinisalo lienee ollut Suomen virallinen ykkönen mutta kyllä kiroilun jalon taidon osaavia loistavia amatöörejäkin löytyy. Nykynuorten huorittelun ja homottelun oppii jokainen mukula valitettavasti jo samalla kuin puhetaidonkin. Näitä homo-huora-vittu-mulkku hokijoita en kuitenkaan laske aidoiksi kiroilijoiksi. Kyseessä on pikemmin nuoruuden epävarmuuden esiin tuomaa itsensä tehostusta ja valitettavasti usein puheeseen tahtomattaan tarttuneita sanoja joita käytetään sitten myös ilkeään nimittelyyn myöhemmälläkin iällä.

Nimittelyä taas ei lasketa kiroilun jaloon taitoon. Nimittely on henkilökohtaisempaa ja usein loukkaavaksi tarkoitettua totista sanailua johon saattaa liittyä jopa katkeruuttakin. Miehistä käytettiin ennen kovia nimityksiä kuten sälli, hampuusi, pärinäpoika, katupoika, hunsvotti, lättähattu, naistennaurattaja ja auervaara. Aisankannattaja oli outo sana ja se liitettiin meidän pikkukollien keskuudessa jotenkin isäntään ja renkiin. Jätkä, satamajätkä ja lentojätkä taas olivat ihan kelpoja nimiä alansa ammattilaisille. Uudempia haukkumanimiä olivat puli-ukko, tenukeppi, puistokemisti, metsien mies, nörtti, tv-sarja Hill Street Bluesista omittu rakinlöyhkä sekä erilaiset versiot peniksestä. Naisten kanssa oltiin hiukan varovaisempia ja ehkä jopa hienotunteisempia. Vähän vanhempi nimitys kokotti oli hieman outo kun taas hepsankeikka oli suorastaan riemastuttava kuten surinasussukin. Lintuihin näitä elämän sulostuttajia myös usein verrattiin. Kalkkunasta tullut kalkaani oli vähän rumempi ilmaus kuten kanakin. Hieman uljaammat kuten pulu, kurppa ja kotka herättivät myös negatiivista huomiota naisten keskuudessa. Kottarainen oli siinä ja siinä kuten myös harmaavarpunen. Papukaija viittasi puheripuliin mutta kyyhkyseni oli jo sallitun puolella. Kissa menettelee mutta nykyilmauksen, puuma, monet naiset kokevat loukkaavaksi. Miestä usein ansaitustikin kutsutaan siaksi mutta sillä nimellä saattaa silti olla miehiä yhdistävä ja rintaa kohottava gloriansa kuten myös pukilla. Lammas on paha nimitys ja kettukin hiukan negatiivinen. Leijona on kova juttu ja samaan kastiin lasketaan myös karju ja sonni. Jos taas naista sanoo lehmäksi, niin on todella heikoilla jäillä tai siellä ilottomassa selibaatissa. Huhu taas kertoo myös naisten käyttävän keskuudessaan varsin räväkkää kieltä meistä miehistä. Lieköhän on totta?

Voimasanojen valinta kertoo miehestä paljon. Puolihomon luutunsoittajan näköinen vakosamettihousuinen baskeripää voi täräyttää suustaan niinkin kaameita manauksia kuin pakana, hiivatti, hitsi, vitsi ja hui kamala. Edellä mainitut sopivat hyvin naisille kuten myös saakeli, hitto, jumankekka ja astetta kovempi perhana. Rantaruotsalainen Emsalö-Emäsalo alueelta vetäisee tiskiin kamalat jufenaut, fy fan, banne mej ja sjutton också. Tässä vaiheessa suomenkielinen purskahtaa nauruun ja meinaa kusta housuihinsa. Luutunsoittajan vähän vanhempi maripaitainen lajitoveri saattaa päräyttää ilmoille sanat pentele, samperi, jumankauta, halvattu, hiisi vieköön ja lempo soikoon. Humoristeilta löytyy jo enemmän mielikuvitusta vaativia yhdistelmiä kuten, voi hevonperse, voi kilinpillu, voi sianleuka ja Speden keksimä voihan rähmä tehostettuna kämmenen läjäytyksellä sanojan omaan otsaan. Naapurin otsaan läjäyttäminen taas saattaa aiheuttaa hallitsemattoman puhetulvan ja peräkkäin juoksua. Näitä edellä mainittuja naurettavia ilmaisuja ei kukaan kunnon itsetunnolla varustettu kiroilija ikinä käytä edes daamiseurassa ellei sitten halua itselleen täydellisen nössön mainetta.

Aidon kirosanan ja oikeaoppisen kiroilun teho perustuu suomen kieleen, oikeaan aikaan, paikkaan, painotukseen ja ennen kaikkea sattuvan kirosanan valintaan. Asiansa osaavan kiroilijan tunnistaa ensimmäisen sanan ensimmäisestä tavusta. Ensimmäistä tavua voimakkaasti painottaen ja r-kirjainta selvästi korostaen perkele on maailman kaunein ja tehokkain kirosana. Se korostaa myös voimakkaasti lausujan persoonaa ja antaa vakuuttavan kuvan kiroilijan tunteitten palosta kyseisessä tilanteessa. Kyllä siinä amatöörimäiset vitunhokijat lauletaan syvälle sinne kuuluisaan suohon ja kaiken maailman donnerwetterit, fuck yout ja bloody hellit kuulostavat enemmänkin naisten moottorimunakutsujen drinkkilistalta. Saatana ja helvetti oikein etupainoisesti tiuskaistuna tulevat seuraavina mutta kuitenkin selvästi jälkeen jääneinä. Kaikki kolme edellä mainittua kotimaista voimasanaa viittaavat selkeästi alakerran hiilihankohommiin ja niiden käyttö onkin suomenkielessä jo vahvaa perinnetietoa joka siirtyy alan miesten mukana isiltä pojille. Näitten sanojen lisäksi ei herrasmies oikein muita kirosanoja tarvitsekaan koska ns. alatyylin käyttäjät eivät todellakaan kuulu kiroilijoitten aateliin.

Väärän kirosanan valinnut onneton mies voi menettää uskottavuutensa, itsetuntonsa ja maineensa lopullisesti niin naisten, miesten kuin työnantajienkin keskuudessa. Mitäpä luulette tapahtuvan, jos karski metallimies hitsari epäonnistuneen hitsisauman jälkeen kovasti tuohtuneena pamauttaa suustaan karmeimman manauksensa, voi hitsin pimpula.

Jussi Untolahti

Lahtelaista, totta kai!

Olihan melkoisen komeat ja tapahtumarikkaat MM-hiihdot Lahdessa. Suomelle tuli kohtalaisesti menestystä, oli huikeaa draamaa ja nähtiin jopa kovaa kinaa suomalaisen Anne Kyllösen ja suksihuollon kesken. Kilpakumppanitkin saivat välillä kuulla kunniansa. Varsinkin Norjan Petter Northug todisti taas olevansa mulkku vailla vertaa. Pilkkasi muita hiihtäjiä koko ajan, iloitsi siitä kun väsähtänyt Iversen loppukaarteessa sai nurin suomalaisenkin ja 50 km:n hiihdon jälkeen haukkui vielä kaikki norjalaiset voittaneen britti Andrew Musgraven ”pubihiihtäjäksi”. On siinä Norjan nuorisolle oiva esikuva.

Katselin kisojen kaikki lähetykset kotona televisiosta käytännössä ilmaiseksi. No, vähän meni olutta ja viiniä mutta kohtuullisesti. Laskin, että jos olisin ostanut liput kaikkiin tapahtumiin, niin rahaa olisi mennyt n. 370 euroa ja parkkilippuihin jopa 240 euroa. Tähän kun lisätään bensat Kotkasta Lahteen ja takaisin 11 kertaa kevyellä kaasujalalla, polttoainetta olisi palanut n. 280 eurolla. Yhden hengen kisaretket olisivat siis maksaneet n. 900 euroa koko ajalta. Jos Satu jostain käsittämättömästä syystä olisi lähtenyt mukaan, niin rahaa olisi palanut liki 1300 euroa. Tähän sitten vielä syömiset ja juomiset päälle. Tuiki kallista hommaa saattaa joku ajatella.

Ylen välittäminä kisat olivat kyllä hienoa katseltavaa kotona. Pitkät studiolähetykset ennen ja jälkeen jokaisen kilpailun olivat mukavaa seurattavaa. Hyvät juontajat ja asiantuntijat tarkkoine analyyseineen ja taustoineen toivat paljon uutta tietoa katsojille. Nyt tiedän senkin, että Matti Heikkinen aina aamuisin ensimmäiseksi tutkii sijoitustensa pörssikurssit. Itse kisojen aikana television kautta tuleva tulospalvelu oli loistavaa ja selostuskin ihan kelvollista, joten kisojen seuraaminen on siten helppoa ja mielenkiintoista. Kilpailijoiden haastattelutkin ovat ihan asiallista katsottavaa, vaikka eiväthän nämä nykyurheilijat juuri mitään sanokaan. Iivo Niskaseltakin oli energiajuomapullot otettu talteen ennen telkkarin eteen menoa. Moneen muuhun kisaan verrattuna kilpailijoiden tunteet toki pääsivät nyt esiin aika hyvin, välillä jopa kyyneleitten kera.

Väkeä Lahteen olisi toki mahtunut enemmänkin mutta tiedottaminen saattoi hiukan ontua. Eilen kilpailun ja hiihtoliiton isot päälliköt selittelivät tv:ssä talouden huonoa tilaa ja lipunmyynnin jäämistä reilusti tavoitteesta sekä ihmettelivät eritoten heikkoa lipunmyyntiä porteilla päivittäin. Kun yksi päivä oli myyty loppuun, kansalle saattoi jäädä ajatus, että jos sinne ei saakaan enää lippuja. Yle olisi ehkä voinut aktiivisemmin lähetyksissään tiedottaa lipputilanteesta ja opastaa kansaa. Nyt saattoi moni jäädä kotiin tv:n ääreen.

Yksi asia ihmetytti minua koko kisojen ajan. Kuinkahan monta kertaa Yle otti esiin vuoden 2001 kisojen suomalaisia hätkähdyttäneen dopingskandaalin? Kun asiantuntijaksikin oli hankittu dopingista silloin 2001 kärynnyt Virpi Sarasvuo ja jopa Harri Kirvesniemi oli antamassa lausuntojaan, niin kyllä kansa taas sai kokea häpeän hetkiä koko rahalla. Olisikohan nämä doupatut asiantuntijat jo voinut jättää unholaan ja etsiä muita tilalle. Tämä toistuva vanhojen kaivelu oli Yleltä täysin järjetöntä, sillä onhan niistä hetkistä jo kulunut 16 vuotta ja kaikki asianosaiset eivät ole enää edes hengissä. Vaikea on ymmärtää niitä Ylen ammattilaisia, jotka tämän tason muisteloihin sortuivat vai onko tämä sitä Ylen uutta journalistista linjaa.

Kunhan Norja seuraavan kerran järjestää MM-hiihdot, niin uskon, että Norjan televisioyhtiö ottaa Ylestä mallia ja kertaa useita kertoja Petter Nordhugin öykkäröinnit ja rattijuoppousskandaalin, Martin Jonsrud Sundbyn dopingpannan ja Therese Johaugin huulirasvadopingin sekä näyttää katuvia norjalaisia hiihtojohtajia päät riippuen pyytämässä anteeksi norskeilta. No, eihän ne Norjan johtajat kai paljon anteeksi pyydelleet ja mutta varmasti Norjan televisio ihan jo suomalaisten iloksi näitä Norjan häpeän hetkiä näyttävästi toistelee pitkin kisalähetyksiä.

Jussi Untolahti
Kotka

Saatanan tunarit

Politiikka on erikoista peliä. Suomen haukutuin ministeri Anne Berner on joutunut kaiken kansan sylkykupiksi ja omien hallitustoverien hylkäämäksi. Persujen Timo Soinin ansiosta maahan saadaan todennäköisesti hyvinkin pian vero sekä moottoripyörille että myös veneille. Kateusveroksihan sitä kansa kutsuu. Nyt kun ministeri Anne Berner teki ilmeisesti hallituksessa aiemmin sovitun sopimuksen mukaisen selvityksen autoverosta ja liikenneväylien rahoituksesta, niin Kokoomus kuin Persutkin kiirehtivät heti moittimaan ja kiistämään uuden esityksen. Normaali täysjärkinen poliitikko olisi ehdottanut rakentavan keskustelun aloittamista esityksen muokkaamiseksi laiksi. Näin eivät kuitenkaan toimineet hallituskumppanit vaan Orpo-Soini parivaljakko oli heti eri mieltä. Heitä komppasivat tietysti myös pitkä rivi opposition punademareita ja viherpiipertäjiä. Niille perkeleille ei näet kelpaa mikään muu kuin itse keksitty asia. Muut ovat ehdotuksineen täysin ahterista. Tästä kaikesta voi vetää sen johtopäätöksen, että seuraavat vaalit ovat jo liian lähellä. Kun Suomen poliitikkoja seuraa, niin ainahan heille vaalit ovat liian lähellä ja oma paikka pikkuisine vallanrippeineen liipaisimella. Jokaista vaaleissa tippuvaa seuraankin mielihyvällä vaikka ainahan sinne niitä ”stubbeja ja hakkaraisia” jää kunnallispolitiikan pöhlöistä puhumattakaan.

Mutta takaisin niihin veroihin. Ministeri Bernerin ehdotus lupasi meille hankintahinnaltaan edullisia verottomia autoja, joista sitten vero maksetaan vuosittaisella käyttömaksulla pikkuhiljaa. Jotenkin tämä kuulostaa hyvältä mutta niin poliitikot kuin kansakin ovat nousseet vastaan. Onhan siinä esityksessä toki ongelmansa mutta vastahan se on alku tulevalle lausuntokierrokselle ja keskustelulle. Tätä ei kuitenkaan tahdota sallia, ettei vaan Kepu hyödy esityksestä liikaa. Vuosittainen tasasummainen käyttömaksu onkin toisaalta väärin. Samanlaisella autolla ajavat naapurukset maksavat saman käyttömaksun, vaikka toinen ajaa kolminkertaisen määrän toiseen verrattuna. Bensassa olevaa veroa toki menee käytön mukaan. Ei siis täysin oikea tapa.

Kun kansa ei halua seurantalaitteita autoihin, niin polttoainevero on helppo tapa kerätä tämä uusi käyttömaksu ja se kohtelee kaikkia tasavertaisesti. Sekään ei toimi koska poliitikkoihin ei voi luottaa. Tieverkon parannuksiin polttoaineverosta saatu käyttömaksu ja korvamerkitty raha saattaa riitelevien poliitikkojen toimesta päättyä johonkin ihan muuhun kohteeseen. Paljon on siis vielä keskusteltavaa maamme päättäjillä ja veikkaanpa, että riitely on rehevää ennen kuin yläfemmat viuhuvat tiedotustilaisuudessa BOS-kolmikon kesken.

Olen aina jotenkin ymmärtänyt verot ja maksanut ne mukisematta mutta nyt keitti yli. Ei niinkään rahan takia vaan periaatteessa. Viime syksynä oli ohi 19. kausi moottoripyöräilyä, kun laitoin kulkuneuvon tallin perille talven viettoon. Olen viime vuosina ajellut aika vähän ja nyt oli suunnitelmissa lajin vaihto. Kotkassa on tullut usein mietittyä veneen hankintaa kalareissuja ja kauniita kesäpäiviä odotellessa. Kun hallituksen moottoripyörille ja veneille esitetty vero tuli ajankohtaiseksi, poistin ilkeyttäni moton vakuutuksesta ja rekisteristä sekä luovuin ajatuksesta ostaa vene. Niitä veroja en saatana maksa. Pyörä seisköön tallissa hallituksen muistomerkkinä hamaan tappiin asti. Sitten alkoi mielessä siintää avoauto kesän rientoihin ja nyt se hallitus miettii autoveron poistoa, joten senkään hankkiminen ei ole tällä hetkellä taloudellisesti järkevää. Mies siis vanhenee, harrastukset vähenevät ja vitutus nousee.

Jotainhan se on tehtävä. Onhan niitä vaihtoehtoja, sohvamakaus, pulujen bongaus, kukkakeppien veistely, naapurien kyttäys tai voisihan sitä alkaa vaikka kunnalliseksi täyspäiväiseksi valittajaksi. Vaan kun eivät nuokaan oikein kiinnosta. Pitkän pohtimisen jälkeen keksin loistavan idean. Ryhdyn juopottelemaan eli ryyppäämään. Istun omalla terassilla jalat pöydällä Kari Tapion musiikkia kuunnellen sekä olutta ja viiniä siemaillen ja annan ajatuksen lentää. Kertailen hiljalleen kaikki mahtavat reissut ja monet muutkin elämän kohokohdat. Naurahtelen itsekseni menneitä muistellen ja kaikki ikävät muistot jätän unhon yöhön. Noissa muisteloissa moni tämänkin blogin lukija vilahtelee ilokseni mukana. Nyt joku sanoo, että tuohan se vasta veroja valtiolle tuottaa. Vaikka olen eläkeläinen ja pian siis myös juoppo, en sentään tyhmä. Vaatiihan se tietysti välillä muutaman päivän selvin päin oloa mutta oluet ja viinit haen tietysti sieltä mistä tähänkin asti ja niistä ostoista ei Suomen valtio taatusti juurikaan kostu.

Ja tähän loppuun vielä julkinen lupaus. Niin pahasti olen poliitikkoihin pettynyt, että en enää ikinä äänestä vaaleissa yhtäkään luikuria vallan kahvaan. 

Saapa nähdä, kuinka äijän käy.

Jussi Untolahti

Kotka

Kouvolan lakritsia vai Helvetin betonia

Monet takavuosien suunnitelmat, tapahtumat ja useat epäonnistuneetkin yritykset todistavat, että ei Kouvolaa ja kouvolalaisia voi mitenkään syyttää saamattomiksi ja ideaköyhiksi. Jo -60 luvulla kaupunkia alettiin tehdä tunnetuksi monin keinoin, koska huomattiin, että Kouvolaa ei oikein muualla Suomessa tunneta. Varovasti toki lähdettiin liikkeelle esim. Kymenlaakson messujen ja paljon väkeä keränneitten Kouvola-päivien merkeissä. Huimiakin suunnitelmia tuli joskus esiin. Entinen kaupunginvaltuutettu, toimittaja, mainosmies ja yrittäjä Kalle Raski lanseerasi idean suuresta lumilinnasta joka talvisin rakennettaisiin Kouvolan torille. Kouvolan Sanomissa oli asiasta iso juttu ja komea piirros mahtavasta Talven Ihmemaasta. Idealle päättäjät lähinnä naureskelivat ja toteuttamatta se sitten jäikin. Muutaman vuoden päästä Kemin kaupunki sitten sai saman idean ja toteuttikin sen. Muistan aina erään kouvolalaisen yrittäjän sarkastisen heiton kun eräässä kaupungin palaverissa puhuttiin Kouvolan nähtävyyksistä. Kaveri sanoi, että kun muuta ei ole, niin kaivetaan Korjalan pelloille maailman suurin kuoppa. Kaupungin herrojen keskelle laskeutunut hiljaisuus oli mykistävää seurattavaa.

Lappeenrannan Humppafestivaalien, Seinäjoen Tangomarkkinoiden ja Savonlinnan Oopperajuhlien innoittamana Kouvolassakin ideoitiin monia tapahtumia. Lasten teatteripäivät, Koria Roll,  Erämessut, Dekkari-päivät ja Markku Purhon ideoimat Taikapäivät toivat elämää Kouvolaan. Kaikkein suurin ja lupaavin tapahtuma oli kuitenkin Saksan veljesten kehittelemät Dixie-päivät. Soitto soi Kouvola-talon vieressä olleessa suuressa teltassa, kävelykatu Manskilla kuten myös keskustan monissa kuppiloissakin. Väkeä oli todella paljon liikkeellä myös Kouvolan ulkopuolelta mutta johonkin kummaan ne Dixie-päivätkin onnistuttiin ryssimään. Olivatko sitten Dixiet joillekin päättäjille liiankin rahvaanomaista kulttuuria?  Lappeenrannassakin kulttuurieliittiin kuuluneet  päättäjät muuttivat Heikki Hietamiehen valtavan suosion saaneet Humppafestivaalit hienommaksi ja keksivät jopa uuden nimenkin. Uusi ja hienompi Blue Lake Festivals sitten pian loppuikin yleisön puutteen takia. Joku haitarifestarikin on ollut ohjelmassa Kouvolassa ja muistan sieltä ainoastaan huiman naisbändin nimeltä Nasevat Kurtut. Kun tiivistunnelmainen Miljazz Puolustusvoimien puolesta haudattiin niin toimivia isoja tapahtumia Kouvolassa ovat nykyään enää Korian rokkijuhlat ja Erämessut sekä Taika- ja Dekkaripäivien lisäksi Kouvolan Ydinkeskustan masinoimat Muodin Yö tapahtumat ja selkeä Kouvolan ykköstapahtuma, monikulttuurinen Taiteiden Yö. Senkin kulttuuritoimisto yritti aikoinaan pilata pyytämällä tilaisuuden avaajaksi savitaipalelaisen kansanedustajan ja myöhemmin jakamalla tapahtuman pitkin kyliä. Keskustassa tapahtumaa ei huomannut lainkaan. Samaa älytöntä jakoa on käytetty myös uuden vuoden ilotulituksen suhteen. Näitten lisäksi on tietysti monia ja elinkelpoisia pienempiä tapahtumia mutta niitten varaan ei kaupungin tunnettavuutta voi rakentaa.

Liikenteellisiä huimia haaveita on ollut useita mutta yksikään ei ole vielä toteutunut. Kymijoen kanavaa on puuhattu jo pitkään, Päijänteelle pääsyn mahdollistava Kimolan sulkukaan ei ole vielä päässyt toteuttamisvaiheeseen ja Verlan-Vuohijärven vesireitti on edelleen vailla Siikakosken sulkua. Kouvolan ohitustieltä ei ole saatu vanhaa ratapenkkaa pitkin sisääntuloreittä siihen Vaakunan viereen sekä sitten keskustaan ja Kotkan suuntaan. Samoin on jäänyt haaveeksi junayhteys Repoveden kansallispuistoon. Palokunnalle sentään saatiin vuosien saamattoman jahkailun jälkeen rampit sinne ohitustielle. Keskuspuiston ja Liiketornien välistä aluetta on kaavailtu tornitaloille joitten alle parkkialue sitten jäisi. Utin lentokentästä on haaveiltu milloin rahtikenttää, milloin oikein siviililiikenteen suurta keskusta. Olisi kyllä aika koppavaa hypätä keskustassa taksiin ja sanoa kuskille, että hurautapa tuonne Kouvola-Hammassyrjän kansainvälisen lentokentän ulkomaan terminaaliin. Siellä olisi sitten koneen lähtöä odotellessa mukava siemaista oluet ja seurata Lounge-tiloihin VIP-laput kaulassa rientäviä kiireisiä kaupungin virkamiehiä ja tärkeitä liike-elämän moguleja. Paljon matkailevat voisivat rehvakkaasti pyytää taksia vaikka näin, ”ajas Hamikse Ykkösee, oon nääs menos Schipholiin ja illal sit vähä Damiin bailaa”. Hamiksen Kakkonen on tietysti sitten se kotimaan terminaali.

Sitten alkoi kaukaa idästä kajahdella ja kovaa. Kouvolasta piti tulla Kiinan kaupan portti Eurooppaan ja Valkealasta kiinalaisen lääketieteen ja muitten kehoon kohdistuvien hoitojen suuri ja upea keidas. Varuskunta-alueen Pilvilinnasta oli tarkoitus rakentaa kiinalaisten asuintalo ja monikulttuurisen Kouvolan uusi keskus ja nähtävyys. China Town-Kouvola jäi kuitenkin toteutumatta. Kun uuden Kouvolan synty sitten läheni, niin pitkään uinuneet visionäärit taas heräsivät unestaan. Huiman pilvenpiirtäjärykelmän oli tarkoitus muodostaa ohitustien ja Kasarmin väliin todellinen Kouvolan portti Tervaskankaan ohella. Vielä huimempi suunnitelma oli Tervaskangasta, Prismaa, keskustaa ja eri asuinalueita yhdistävä raitiotie/kevytjuna raideliikenne joka olisi taannut kaikille helpon liikkumisen Kouvolan alueella. Kai sinne sitten olisi johonkin rakennettu mittavat parkkialueet ydinkeskustan ulkopuoleltakin tuleville kouvolalaisille.

Kouvolan kaupunki julisti taannoin kilpailun ammattilaisille ja sen tarkoituksena oli ideoida uutta Kouvolaa, lähinnä kai kuitenkin vain keskustaa. Parhaimmillaan se auttaa Kiinan kivistä huolimatta päättäjiä muistamaan myös uuden Kouvolan monien muitten taajamien järkevän ja tasapuolisen kehittämisen kunkin taajaman mahdollisuuksien ja tarpeitten mukaan.

On Kouvolassa siis paljon tehty ja yritetty nyt jo vanhemmankin kaartin toimesta. Tulokset ovat pitkällä tähtäimellä olleet mitä milloinkin mutta toivottavasti Kouvola tunnetaan tulevaisuudessa paremmin positiivisista puolistaan eikä liitoistaan ja Betonihelveteistään. Nyt kaupunki on liikaa Veturin, Tykkimäen, Repoveden ja Kouvolan lakritsin varassa.

Betonihelvetin keksijät taas voisivat ajan kuluksi miettiä uutta slogania Kouvolan matkailulle. Aikoinaan Albanian matkailutoimiston slogan "Tule Albaniaan, täällä ei ole mitään" saattaisi olla hyvä pohja huumorintajuisille Betonihelvetin keksijöille ja ihailijoille.

Jussi Untolahti

Musta Mannerheim

                             

Suomen Luuserit ja Tosi-Tv Ohjelmissa Itsensä Häpäisseet Ry:n kesäkokous pidetään vuosittain Savon sydämessä entisen pääministeri Jyrki Kataisen kotiseudulla Siilinjärvellä. Jyrki Katainen oli itse avaamassa tilaisuutta ja sanoi alkusanoikseen, että "heti näin aluksi haluaisin muistuttaa lähestyvistä vaaleista". Silloin koko luuserien ja muitten bimbojen joukko pomppasi pystyyn ja kääntyi katsomaan taakseen, että mitä vaaleita sieltä nyt saapuu. Katainen päätti lyhentää vartin puheensa sanoihin "julistan Luuserien kesäkokouksen avatuksi".

Taas kerran tilaisuus tuotti kuitenkin huikean ja henkeäsalpaavan idean. Joku neropatti keksi Aperita-humalassa täysin lyömättömän idean, tehdään elokuva nimeltään Musta Mannerheim ja palkataan pääosaan Telley Savalas Otieno. Viinoista ja suosionosoituksista ei meinannut tulla loppua millään ja paikalla olleet Ylen herrat lupasivat touhulle rahoituksen siltä horjuvalta seisomalta jos kenraali Airon rooliin valitaan Mauri Pekkarinen. Lopputulos Luuserien kesäpäivien parhaasta annista nähtiin sitten myöhemmin. Airon roolin sai kuitenkin kuulemma hyvin Pekkarisen näköinen pygmi.

Suomen Luuserit ja Tosi-Tv Ohjelmissa Itsensä Häpäisseet Ry:n seuraavan kesän kesäjuhlan anti ylitti edelliset vuodet taas kirkkaasti. Tilaisuuden avannut yhdistyksen kunniajäsen Jyrki Katainen muisti edellisen vuoden puheen ja avasi tilaisuuden huutamalla lujaa paloaseman katolta, "putelit suap avata". Siitä se taas lähti mutta legendaarista lopputulosta puidaan vielä monilla tasoilla ja pitkään. Paikalla ollut yhdistyksen toinen kunniajäsen, elokuvamoguli Markus Selin, sai aamustondiksen aikoihin nokkospuskassa kustessaan polttavan ajankohtaisen idean. Kuvataan seuraavana viikonloppuna Nilsiän Tahkovuorella kokoillan elokuva Nelson Mandelan vankilavuosista ja vapautumisesta. Selin oli yön höyryissä jo roolittanutkin koko elokuvan ja Nelson Mandelan rooliin tulee tietysti Tapio Rautavaara. Joku epäili Rautavaaran jo kuolleen joten rooliin valittiin Tapio Liinoja ja varalle Janus Hanski. Winnie Mandelaa esittää Hannele Lauri jos vain Botox-piikkien välillä Nilsiään ennättää. Varalle päätettiin valita Kati Outinen. Vankilaksi sovittiin hotelli Tahkovuoren baari koska silloin ei jano tekijöitä piinaa ja kaltereiksi kyllä riittää baarissa kukkia varten oleva puinen ristikko. Valkoisen steppausta harrastavan vankilanjohtajan rooliin valittiin paikalla jo ollut "Tanssii Tähtien Kanssa" julkkis, kansanedustaja  Jani Toivola, ja varalle Wilson Kirwa. Tosi-Tv ohjelmista pudonneet valittiin esittämään savannin villejä ja vapaita alkuasukkaita. Muut paikalla olleet valkoiset luuserit saivat mustien sorrettujen rooleja halunsa mukaan ja mustat taas saivat valkoisten siirtomaaherrojen roolit.  Jako aiheutti illalla baarissa pientä napinaa nopeasti siirtomaaherrojen roolin omaksuneitten mustien luusereitten takia.

Elokuva alkaa musiikkinumerolla jossa vastuullisen tehtävän vankilanjohtajana juuri saanut Jani Toivola laulaa Nilsiän Ravintola Syvärin karaokeillassa Toto Gutugnon kappaleen L'italiano (Olen suomalainen). Kotimatkalla humaltunut vankilanjohtaja Jan van der Toop vielä roskaväen toimesta pahoinpidellään. Kuvaajat väittävät joidenkin luusereitten hutkineen van der Toop/Toivolaa jopa ihan tosissaan. Surkean näköistä Mandelaa kuvataan runsaasti kalterien läpi. Liinojan rapistunut ilme tosin saattaa johtua siitä, että muu filmiryhmä on sillä puolella Tahkovuoren baaria jossa myydään viinaa. Mandelan pahoinpitelyjä ei näytetä koska kukaan ei halua hakata mukavaa Liinojaa. Kohtausten sijaan soi  kappale "Free Nelson Mandela"  ja kuvissa näkyy Amin Asikaisen murjottu naama. Elokuva huipentuu Nelson Mandelan vapautumiseen joka symbolisesti kuvataan siten, että uupunut Nelson Mandela eli Tapio Liinoja nousee aamuauringon kilossa Tahkovuoren tuolihissillä autuuteen eli Pöytävuorelle ihailemaan sorrosta vapautuvaa kotimaataan. Vallasta ja upeasta näystä hurmion saavuttanut Mandela herkistyy Nilsiän korpien kuiskiessa hänen jalkojensa juuressa ja virittää tunnepitoisen ja raastavan Mika Toivasen afrikkalaiseen tyyliin sovittaman tangon "Satumaa". 

Taide vapauttaa!

Jussi Untolahti

Kouvolan asemalla on neekeri

Meillä Suomessa on vuosia ollut vallalla buumi joka muuttaa monet hyvät ja käyttökelpoiset sanat ns. hienoiksi ilmaisuiksi. Otetaanpa muutama esimerkki. Juoppo on päihdeongelmainen tai alkoholisti, patajuoppo on rappioalkoholisti ja kolinaa juova puliukko (Helsingissä spurgu) on korvikealkoholisti. Lihava nainen on muodokas, runsasmuotoinen, naisellinen tai jopa kehopositiivinen ja lihava mies on vastaavasti komistunut, pyylevä tai itäbalttilaisen rodun edustaja. Joskus asia ilmaistaan hienosti myös painoindeksillä (BMI). Näille isoille aikuisille sitten myydään iästä riippumatta isojen tyttöjen ja poikien vaatteita tai XL-modea. Laiha eli kansanomaisesti luuviulu on alipainoinen, mallimainen, jopa anorektikko tai sitten huolestuttavan pienellä BMI:illä varustettu syömärajoitteinen. Kääpiö on lyhytkasvuinen, sokea näkövammainen ja invalidi liikuntarajoitteinen. Laiska eli vähätöinen on työrajoitteinen, erakko on epäsosiaalinen ja kylähullu on innovatiivinen persoona. Rehellisiä hulluja ei ole enää lainkaan vaan kaikilla kymmenillä ryhmillä on omat hienot nimensä. Ammateissa on sama suuntaus vallalla. Siivooja on siistijä, talonmies kiinteistönhoitaja, baarimyyjä ravintola-alalla ja kampaaja on hiustaiteilija ja lähes kaikkien parturien sukunimi on Salo, kuten parturiliikkeiden nimet Salon Maija ja Salon Paula kertovat. Portsari on vahtimestari, viinien kanssa läträävä ravintolatyöntekijä on sommelier ja keittiömestari on chef. Oman ryhmänsä muodostavat juuri nämä lisääntyvät vieraskieliset ammattinimikkeet kuten senior advisor, copy writer, it-manager ja junior salesman. Autoliikkeissäkin on usein jälkimarkkinointipäällikkö jonka työ, nykyisin hienosti toimenkuva, keskittyy pääosin huolto- ja korjaustoimintaan.

Edellä mainittujen asioitten kanssa vielä jotenkin selvitään mutta kun siirrytään nimityksiin joita käytetään muista kuin suomalaisista ihmisistä niin sitten ollaan todella heikoilla jäillä. Ruotsalaista ei suinkaan voi kutsua hurriksi, norjalaista turskaksi, ranskalaista sammakoksi, saksalaista Rovaniemen polttajaksi, italialaista Napolin suutariksi, espanjalaista Manolitoksi tai kreikkalaista vällykäärmeeksi eikä edes kotimaista lappilaista Aslakiksi tai jopa nunnukaksi Pirkka-Pekan ja Aaken luomien mainioitten persoonien mukaan. Suomessa yleisesti venäläisistä käytetty nimitys ryssä on myös julistettu pannaan vaikka sana tulee suoraan kyseisen valtion englanninkielisestä nimestä. Tanskalaisiakin kutsutaan juuteiksi Jyllannin niemimaan mukaan, eivätkä he siitä suutu. Virolaiset taas sanovat meitä suomalaisia poroiksi ja norjalaiset puhuvat Piirkoista jonkun tv-ohjelman mukaan. Ruotsissa me olemme finnjäveleitä ja Venäjällä tsuhnia. Aurinkorannoilla meille suomalaisille saattaa olla enemmänkin hauskoja nimityksiä. Virolainen takkutukka Sofi Oksanenkin nimitteli meitä suomalaisia miehiä vaimojaan hakkaaviksi, kultaista noutajaa ulkoiluttaviksi juopoiksi. Se oli suoraa ja rehellistä arviointia ilman minkäänlaista yleistämistä. Piskit kusivat silloin pitkään pesuhuoneitten nurkkaan kun kukaan ei kehdannut mennä niitten kanssa ulos. Saattavat tosin kaikki meitä suomalaisia nimittelevät olla ainakin osin oikeassa, mutta niin ollaan sitten kai mekin, kun muista puhumme hieman värikkäämmin ilmaisuin.

Perussuomalaisten kansanedustaja ja henkinen omatunto Teuvo Hakkarainen halusi kuulemma aikoinaan muodostaa Persujen, Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen yhteisen hallituksen jonka nimeksi olisi sitten muodostunut komealta kalskahtava PersVaKo-hallitus. Se ei sitten onneksi onnistunut mutta mies kuitenkin nostatti varsinaisen myrskyn kun erehtyi puhumaan torilla maleksivista neekeri-ukoista jotka pitäisi panna räntäsateessa risusavottaan. Neekeri on jo kauan ollut kielletty sana niin meillä kuin muuallakin, mutta miksi näin hyvin asiaa kuvaavasta sanasta on muodostunut ajan kuluessa loukkaava ja kielletty ilmaus. Nyt pitää käyttää sanoja musta, värillinen, afrikkalainen, afro-amerikkalainen tai tummaihoinen. Veljenpoikani Niki sanoi pienenä mustaa ihmistä ruskeanahkaiseksi ja supikoiraa supikaksi, minusta molemmat olivat hyviä ilmaisuja. Nimitys tumma viittaa taas ihan aitoon kotimaiseen mustalaiseen, romaaniin tai kaaloon. Ennen mustalaisista käytettiin myös nimeä tattari. Kun minä olin nuori, niin neekeri oli ihan normaali käyttösana, samoin kuin mustalainen. Ei niillä ketään haluttu eikä myöskään yritetty loukata. Nyt ei aina oikein tiedä miten kunkin ryhmän jäseniä pitäisi kutsua, ettei loukkaisi tai suorastaan syyllistyisi rotusortoon. Muistan että joskus takavuosina runsaasti paheksuntaa sai osakseen myös Mikko Alatalon mainio sanoitus kappaleessa ”Kyllä sitä nyt ollaan niin neekeriä”, jossa hyväntahtoinen pilkka lopulta kuitenkin kohdistui kotimaiseen rytmimusiikin esittäjään Timo Kojoon. Brunbergin suositut neekerinpusut kiellettiin myös loukkaavina. ”Taasen ostetaan Halvan maukasta lakritsaa” lauloivat mustaihoiset Suistomaan Poljentopojat eli The Delta Rhythm Boys jälkikäteen runsaasti paheksutussa hauskassa lakumainoksessa. Liekö asialla sama paheksujien porukka joka yritti kieltää Aku Ankan julkaisun koska Akuhan hilluu Ankkalinnassa ilman housuja.

Kun olin nuori poika, en ollut koskaan nähnyt neekeriä. Eräänä kesäiltana -60 luvun alkupuolella kaupungilla alkoi kiertää huhu, että Kouvolan rautatieasemalla on neekeri. Jumalauta, että tuli kiire, sinne painuttiin porukalla ja juoksujalkaa. Ei suinkaan antamaan turpaan oudolle kulkijalle, vaan katsomaan elävää neekeriä. Siellähän se neekeri sitten odotteli ”Lentävää Kalakukkoa” valkoiset hampaat loistaen ja suu ystävällisessä hymyssä. Arvasi varmaan miksi suuri joukko pikkupoikia otsa hiessä seisoi ja tuijotti outoa ja kiehtovaa näkyä. Junaan hypätessään vielä hymyili ja vilkutti meille iloisesti. Oli sitä illalla kotona kerrottavaa.

Rotusortajiksi emme itseämme asemalla tunteneet, tosin eipä me silloin taidettu tuntea koko sanaa. Jotenkin enemmän maailmaa nähneeltä olo silti tuntui. Nyt on sitten Teuvo Hakkarainenkin luvannut luopua tästä n-sanasta. Minäkin olen käyttänyt n-sanaa vain ja ainoastaan tässä blogikirjoituksessa, kyseessä ei siis ole osaltani rasismi vaan vakavien asioitten julkinen pohtiminen.

Pahastukoon ken haluaa!

Jussi Untolahti

Kouvola ja Kiina ikuisesti yhdessä

Täältä Kotkasta katsoen Kouvolan sekoilu Kiinaan liittyvissä asioissa alkaa näyttää huvittavalta varsinkin, kun tämä ei ole ensimmäinen kerta. Toki Kouvola pitää linjansa eikä edelleenkään suosi paikallisia yrityksiä hankinnoissaan. Kokoukset ja palaveritkin on usein mielellään viety oman kaupungin ulkopuolelle. On käyty sitten oksentelemassa ja kuseksimassa esim. Tallinnassa kuntalaisten piikkiin. Pari huimaa matkaakin muistuu mieleen takavuosina. Eräs Asuntomessumatka esim. Joensuuhun jolloin osa edustajista ei ehtinyt koko messualueelle. Samoin käytiin isolla porukalla ottamassa oppia kävelykadun mallista muistaakseni Ruotsissa. Munille meni sekin oppi ja nyt sitten aletaan mättää kiinalaista kiveä Manskin pintaan. Kouvolalaiset yrittäjät pelattiin jostain syystä hommasta ulos laittamalla tarjouspyyntöön täysin käsittämätön vaatimus valittavan yrityksen 8 miljoonan liikevaihdosta. Kateushan siinäkin taisi iskeä. Ettei vain naapurin kiviyrittäjä niilläkin rahoilla ostaisi vaikka uuden Mersun.

Jotenkin tuntuu, että Kouvolan herroille ja päättäjille on nyt iskenyt päälle ns. jumala-syndrooma. Sen oireet ovat ylimielisyys, ylemmyyden tunto ja usko siihen, että tässä voidaan tehdä ihan mitä tahansa kansan piikkiin. Luulevat vielä, että kapinen kansa ei saa kuitenkaan mitään tietää. Ja ovat sitten niin saatanan väärässä. Onhan se nykyään nähty, että lähes kaikki öykkärit ja huijarit jäävät kiinni koska aina joku tietää ja sitten toinen julkaisee. Siinä sitä sitten ollaan housut nilkoissa ja ihmetellään ihmisten pahuutta. Niiden veronmaksajien siis.

Ennen sanottiin, että pitääkös tässä hakea vanhainkodista uudet miehet, kun homma ei suju. Haetaan mistä haetaan mutta Kouvolan ainoa toivo on enää raju muutos. Ison luudan pitää lakaista pihalle riitelevät virkamiehet ja pikku poliitikot. Mitähän sitten tapahtuu? Aluksi saadaan uusia innokkaita ihmisiä peliin mukaan ja hommat alkavat sujua. Sitten pikkuhiljaa kateus ja ahneus alkavat nostaa päätään. Tulee riitaa ja mieliala myrkyttyy. Kierre on valmis. Homma korjataan nostamalla kokouspalkkioita ym. etuja ja lähdetään Tallinnaan virkistäytymään ja henkeä luomaan tissibaareihin ja pubeihin. Kun sen retken jälkipyykki on pesty, ollaan taas alkupisteessä. On jälleen uusien henkilöiden aika astua remmiin toimimaan edeltäjiensä tavoin.

Jotenkin säälittää tuo synnyinkaupunkini Kouvolan julkisuuskuva nykyään. Kaupunki tunnetaan Kouvostoliitosta, Betonihelvetistä, Kiina-yhteyksistä, riitelevistä politiikoista ja kun vielä mainio ravintola Popsiskin sai nimen Betony, niin siinähän olette kaulaanne myöten kusessa Suomen muka turhimmassa kaupungissa. Sieltä on noustava ja varsinkin Kouvolan mainontaa ja imagoa luovat henkilöt on saatava syrjään. Kaupunkia on alettava markkinoida sen vahvuuksilla eikä millään Betonihelveteillä. Nimittäin nykyään ihmiset ovat niin kiireisiä, usein jopa tehdyn kiireisiä, että aikaa somen ulkopuolelle jää liian vähän. Mainoksistakin luetaan vain otsikot ja kuka hullu nyt haluaa matkustaa kaupunkiin, jota mainostetaan Betonihelvettinä tai Kouvostoliittona ja jossa istutaan ravintolassa nimeltään Betony.

Minä tunnen Kouvolan vahvuudet ja jotenkin uskon, että niin tuntevat myös kouvolalaiset. Mitä sitten tekevät kuntalaiset? No, haukkuvat kymenlaaksolaiseen tyyliin kotiseutuaan ja nauravat päälle. Vaikutus on kuin aikoinaan Albanian matkailumainoksella, ”Tule Albaniaan, täällä ei ole mitään.”

Kouvolan mieltymys Kiinaan on herättänyt suuria odotuksia täällä Kotkassa. Nimittäin Kiinan virallinen uutistoimisto levitti 1966 maailmalle tiedotetta, jonka mukaan Kiinan suuri mies Mao Tse Tung oli uinut Jangtse-joessa 65 minuuttia ja edennyt sinä aikana 15 kilometriä. Hänen sanottiin taistelleen tuulta ja aaltoja vastaan sekä nousseen lopuksi jokilautalle osoittamatta mitään väsymisen merkkejä. Nyt Kotkassa liikkuu huhu, että Kouvolan isot herrat ovat päättäneet uusia Maon tempun yhdistääkseen kaupungin poliittista kenttää. Kovasti täällä odotellaan milloin Lamminmäen, Larikan ja Tähtisen johtama joukko pulpahtaa pintaan Kymin alajuoksulla. Hengissä toivottavasti.

Kouvolan parhaaksi tässäkin hengessä!

Jussi Untolahti
Kotka

Kouvolasta Katariinaan

Kotka on oikeastaan aika erikoinen paikka. Kuvitelkaapa, jos Kouvola pantaisiin poikki aseman kohdalta ja radan eteläpuolella ei asuisi oikeastaan ketään. No, asuuhan täällä toki muutama ihminen noissa saarissa ja sitten vähän enemmänkin meren tuolla puolen Venäjällä ja Virossa. Tiivis keskusta on ns. Kotkan saarella ja marketit on sijoitettu moottoritien varteen yhtä tyhmästi kuin Kouvolassakin eli esim. Prisma ja Citymarket eivät suinkaan ole kävelymatkan etäisyydellä toisistaan.

Runsaan kahden kuukauden aikana olen tavannut jo koko joukon kotkalaisia. Olen saanut erittäin hyvää palvelua lukuisissa yrityksissä remontin ja sisustamisen merkeissä sekä tavannut jo koko joukon mukavia uusia naapureita. Kotkan negatiivisimman miehen tapasin ihan heti muuton jälkeen. Jonotin punkkirokotetta kaupungintalon alakerrassa ja siihenhän se sitten tuli kertomaan ajatuksiaan Kotkasta. Täällä on kaikki päin ahteria. Virkamiehet ovat osaamattomia omaa etua tavoittelevia pölvästejä, tori ja keskusta ovat hiljaisia, kantasatama pilataan uudella rakennushankkeella, Meripäivät ovat vain juopottelevien teinien mellastusareena, urheilujoukkueissa kaikki ovat ulkomaisia pelaajia, jopa mustia, ja kaupungin talous on tahallaan ajettu konkurssin partaalle. Koko kylä pitäisi kuulemma myydä ryssille jos nyt nekään tätä kurjuuden pesää haluavat ostaa.

Riemastuin jutuista ihan ääneen hymyillen ja samalla hetkellä tuli mieleen synnyinkaupunkini Kouvola ja sitä ahkerasti mollaavat kuntalaiset kaikenlaisine liittoineen. Seuraavan lauantaina tapasin toisen kotkalaisen. Istuin Seurahuoneen terassilla oluella ja siihen tuli herrasmiehen oloinen mies ilman kenkiä. Olin siis tavannut paljasjalkaisen kotkalaisen. Aloin viihtyä.

Jos Kotkaa ja Kouvolaa vertaillaan, niin täällä asuville tuo meri on äärimmäisen tärkeä. Moni on sanonut, ettei voisi asua ns. kuivalla maalla. Meren sijaan Kouvolassa taas on komea Repoveden alue ja esim. Mustilan arboretum. Marketit syövät molempien kaupunkien keskustojen kauppoja. Kotkassa kauppakeskus Pasaati tosin peittoaa Hansan mennen tullen. Torit ovat aika verkkaisia molemmissa mutta kävelykatu Manskin ravintolat eivät pärjää Sapokan sataman kuppiloille kesäaikaan. Talvella tilanne on päinvastoin. Täällä kuulemma tuulee aina ja talvella varsin kylmästi. Liikenneyhteydet Helsingin suuntaan autolla ovat loistavat. Moottoritietä koko matka. Junalla kulkijoita taas Kouvola palvelee huomattavasti paremmin. Vaikka meren rannalla ollaan, niin laivallakaan täältä ei pääse mihinkään kauemmas, ei edes viinanhakuun Viroon.

Tuoretta kalaa saa Kouvolastakin mutta täällä sitä voi ostaa suoraan satamasta. Aina on jonoa Kuusisen saaren kalakaupassa ja valikoima on erittäin monipuolinen. Usein saa jopa samana päivänä pyydettyä kalaa ja muutkin ovat korkeintaan eilen pyydykseen uineita. Savustin oli siis pakko ostaa, kuten myös kaasugrilli, ja nyt on ahkerasti treenattu ruoan laittoa ihan pihalla.

Nähtävyyksiä täällä on runsaasti ja niitäkin olen jo kolunnut ajan niin salliessa. Osa tosin vaatii sijaintinsa vuoksi veneen tai tuurimoottorin käyttöä. On linnoituksia, näkötorneja, vanhoja tykkipattereita, Ruotsinsalmen taistelun tapahtumapaikkoja ja komeita saaria kuten Kaunissaari, Haapasaari, Varisaari ja monta, monta muuta. Keisarillinen kalamaja Langinkoskella oppaan hienoine tarinoineen on vaikuttava paikka ja Katariinan meripuiston ja Sapokan vesipuiston kaltaisia paikkoja ei Kouvolasta löydy. Museokeskus Wellamo ja Maretarium kaloineen ovat myös paikkoja joihin Kouvolalla ei ole asettaa mitään vastaavaa peliin.

Koripallossa KTP ja Kouvot ovat molemmat kovia ja futiksessa KTP yrittää sinnitellä ylimmällä sarjatasolla ainoana laaksokunnassa kun Mypalle kävi kuten kävi. Jääkiekossa Kouvola on mahtikaupunki Kotkaan verrattuna ja varmasti seuraan tarkkaan KooKoon edesottamuksia kauden mittaan. Erilaisten tapahtumien määrässä ei varmaan juurikaan ole eroa mutta Kotkan Meripäivillä käy enemmän ihmisiä kuin Kouvolan tapahtumissa yhteensä ja Kotkan tunnettavuus kaupunkina on omaa luokkaansa. Meripäivät tosin jakavat Kotkan saarella asuvien mielipiteet melko vahvasti ja monet pakenevatkin silloin merelle tai jonnekin muualle häiriöitten pelossa. Tykkimäki vesipuistoineen, Taiteiden Yö ja vahvatunnelmainen Milljazz ovat taas Kouvolan valttikortteja.  

Kumpi on sitten parempi paikka asua? No eihän sitä voi noin vain sanoa. Hyvät puolensa kummassakin ja huonojakin löytyy. Napakoihinkin tai täällä Tekstareihin taitavat kirjoittaa samat henkevät henkilöt molemmissa kaupungeissa sillä niin on samaa negatiivista tekstiä. Asuinpaikkana tämä Kotkan eteläkärjessä oleva Katariina on kuitenkin aivan loistava jos vertaa Jaakonpuiston vieressä asumiseen. Kertaakaan en ole herännyt yöllä meluun ja päivisinkin on aikamoisen hiljaista. Kotikatuni on nimittäin ns. pelastustie jossa on ajokiellot molemmissa päissä ja kulku on sallittu vain meidän pihaan. On täällä toki häiriöitäkin. Eilen aamupäivällä naapurin kissa mennä kolisteli katua alas. Iltapäivällä oli sitten hieman hiljaisempaa.

Kotkassa siis nyt asun ja näillä näkymin pitkään, jos hengissä kestän. Kouvolassa toki vierailen aika usein ja varsinkin kesällä Allun torikahvilaa ei Kotkan torilla peittoa mikään. Kotkalaiset ovat tosin ylpeitä possoistaan eli munkkipossuistaan mutta ihan yhtä hyviä saa toki Allultakin.

Täällä ollaan, huusi Mooses pensaasta vai oliko se nyt Jussi Kotkasta?

Jussi Untolahti

Kotka

Vain Kotka lentää aurinkoon

Kymenlaakson naapurikaupungit Kouvola ja Kotka muodostavat Kymijoen rantamaille eripuraisen mutta niin rakkaan kiistaparin. Kiistakumppaneita yhdistävät kymenlaaksolaisuuden lisäksi Kymijoki, huonot tieyhteydet, hiljainen junarata ja ainaiset keskinäiset kiistat. Suomi-Ruotsi, Tampere-Turku ja Rauma-Pori ovat vastaavia loistavia parivaljakoita. Vähän niin kuin Matti ja Teppo tai Mortti ja Vertti.

Yhteisiä tekijöitä näillä Kymenlaakson helmillä on paljon. Kymijoki virtaa kaupunkien halki, molemmat ovat suuren kuntaliitoksen tuloksia ja molemmissa on kohta isoista tehtaista vain rippeet jäljellä. Kumpikin kaupunki tarjoaa hyvät mahdollisuudet opiskelijoille, teatterin ystäville, kuntoilijoille, retkeilijöille, bilettäjille ja golfin pelaajille. Kesämökkiläisiä hellitään upeilla mökkitonteilla molemmissa kaupungeissa ja Helsingistä pääsee Kotkaan moottoritietä pitkin ja Kouvolaan taas nopeaa junayhteyttä käyttäen, jos VR sen sallii. Kotkassa tosin meri taitaa niukasti peitota Repoveden kansallispuiston luonnonystävien sieluista taistellessa. Legendaariset kuppilat Kairo ja Mutteri ovat myös melkoisen tasavertaisia ja ilotalotoimintakin tuli hyvin tunnetuksi niin Kotkan punaisessa talossa kuin Valkealan motellilla ja Jaalassa. Molempien torit vaatisivat lisää toimintaa ja talvisin molempien keskustat ovat liian hiljaisia. Molempien ongelmana ovat lukuisat entiset kuntakeskustat sekä niitten eriarvoisuus palvelujen suhteen ja molemmissa kaupungeissa riittää erimielisyyksiä ylläpitäviä päättäjiä.

Kotka peittoaa Kouvolan kirkkaasti monessa suhteessa. Todella upea Merikeskus Vellamo hakkaa Kouvolan museot mennen tullen ja koko Kantasatama tulee vielä muodostamaan varsinaisen helmen kaupungin keskelle. Sapokka kahviloineen ja puistoineen on vielä hienompi kuin Kouvolan lukuisat puistot ja kotkalaisia kuljettaa ympäröivään ainutlaatuiseen luontoon yhteisalukset kun taas Kouvolasta ei Repovedelle julkisilla välineillä vielä oikein pääse. Kotkan Meripäivät on maakunnan mahtavin yleisötapahtuma ja Santalahden leirintäalue on komeampi ja monipuolisempi kuin Käyrälampi. Kotkan suuri Mussalon satama on vilkkaampi kuin Kouvolan Tornionmäen logistiikka-alue ja keskussairaala monipuolisempi kuin Kuusankosken Poks. Musiikkiguru Junnu Vainio päihittää taitavan Kalevi Kullasvaaran ja Kotkasta onkin tehty paljon enemmän lauluja, elokuvia ja teatteriesityksiä kuin Kouvolasta ja myös kotkalaisten itsetunto ja kotipaikkaylpeys ovat hieman eri tasolla kuin kouvolalaisten. Kotkalla on aina ollut vaikutusvaltaisemmat poliitikot (lue Häkämiehet) kuin Kouvolassa ja he ovat myös valtaansa osanneet käyttää kotiseutunsa parhaaksi.

Siihen se sitten jääkin. Kouvola on suurempi ja siten tulevaisuudessa vaikutusvaltaisempi. Kotka saa raikkaan juomavetensä Kouvolan hiekkaharjuista ja urheilussa Kouvola peittoaa Kotkan komeasti. Kookoo, Kouvot ja KPL ovat ihan eri kastissa kuin Kotkan vastaavat seurat jotka ovat jotenkin olleet jatkuvassa alamäessä. No, koripallossa taisto on kyllä usein aika tasaista. Kouvola on myös vilkkaampi moottoriurheilu- ja ravikaupunki. Varuskuntien suhteen Kotka on ns. jälkijunassa ja Utin lentokenttäkin on paljon vilkkaampi kuin Kymin kenttä. Kauppapaikkana Kouvola on aivan omaa luokkaansa Kotkaan verrattuna. Prisma on valtava ja Kävelykatu Manski sekä kauppakeskus Hansa erikoisliikkeineen ovat ainakin kesällä hyvin vilkkaita ja Kouvolan uusi kauppakeskus Veturi saa Kotkan Pasaatin näyttämään suorastaan aneemiselta. Monipuolinen Tykkimäen huvipuisto laitteineen on ihan eri suuruusluokkaa yleisömagneettina kuin Kotkan Maretario ahvenineen ja haileineen. Helsinki-Vantaan lentokentälle pyyhkäisee reilussa tunnissa kuten Kotkastakin ja rautatieyhteydet Kouvolasta ovat selvästi paremmat ympäri Suomea ja nyt myös sinne Helsinki-Vantaalle pääsee junalla kun uusi kehärata valmistui.

Aika tasavahoja ovat siis kinastelevat naapurukset. Silti se Kotka minutkin vei. Lopullisestiko, no se nähdään sitten tulevaisuudessa.

Jussi Untolahti

Kouvola sai ansionsa mukaan

Olihan mielenkiintoiset vaalit. Demarit kärsivät oikein rökäletappion ja vasemmistoliittokin hävisi. Eduskunta siirtyi siis taas hiukan oikealle. Samoin se miehistyi, en siis nyt tarkoita ryhdistäytymistä, vaan eduskunnassa on nyt 3 naista vähemmän kuin ennen. Kovia nimiä tippui kelkasta, Kimmo Sasi, Jouni Backman, Päivi Lipponen, Pekka Ravi ja Paula Lehtomäki muutaman muun lisäksi.

Persut on nyt otettava tosissaan ja Timo Soinin ykköstavoite on hallitukseen pääsy. Siitä kielii jo Soinin lieventyneet mielipiteet mm. Kreikan avustamisesta. Puolue tulee saamaan melkoisen monta ministeriä ja ehdottomasti yksi paikka kuuluu Kouvolan Jari Lindströmille. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Lindström sopisi hyvin vaikkapa työvoimaministeriksi. Hakkaraisen Teuvo taitaa kuitenkin jäädä valtioneuvoston ulkopuolelle. Toisaalta Teuvolla on nyt eduskunnan tyhmimmän miehen paikka haarukassa kun entinen persu James Hirvisaari ei paikkaansa onneksi pystynyt uusimaan.

Hallituksen muodostavat keskustan kanssa todennäköisesti kokoomus ja perussuomalaiset. Alexander Stubb saa ulkoministerin salkun mutta muu paikkajako tulee aiheuttamaan kovempaa jupinaa kuin hallitusohjelma. Niin siinä vain käy, että maan tulevaisuus on melkoisen kokemattoman joukon käsissä seuraavat 4 vuotta. Demarien uhoamista oppositiossa on mielenkiintoista seurata ja veikkaan, että, he salamana unohtavat kaiken sen, mitä ovat edellisessä hallituksessa tyrineet. Poliittinen muisti on näet kovin lyhyt.

Kouvolassa menivät vaalit ihan munille kuten muuten edellisessä blogikirjoituksessani ennustinkin. Kaiken maailman liitoissa ym. Kouvolan morkkaamiseen keskittyneissä ryhmissä touhuavilta kaupunkilaisilta ei voi oikeastaan parempaa odottaakaan. Saapa nähdä ivaileeko taas joku hulander/salander, vai mikä se nyt oli, ennustuksestani minulle. Minähän povasin nyt, että vain Jari Lindström menee läpi mutta Markku Pakkanen järjesti mukavan yllätyksen. Ääniä valui runsaasti Kouvolan ulkopuolelle ja äänestysprosenttikin oli aika alhaalla. Viime vaaleissa kouvolalaisia kotipaikallaan kusettanutta Reijo Tossavaista äänesti liki 3500 tyhmää kouvolalaista. Nytkään tämä suuri tunarien joukko ei osannut keskittää ääniään kotiseudun hyväksi kuten eivät osanneet edellisissä vaaleissakaan. Niinpä kouvolalaisia jäi rannalle melkoisen kovilla äänimäärillä kuten mm. Sari Palm, Markku Laukkanen, Harri Helminen ja Pekka Korpivaara. Kahta viimeksi mainittua riidankylväjää sinne eduskuntaan nyt ei kaivattukaan. Jatkavat sitten omalla linjallaan valitettavasti paikallispolitiikassa. Kokoomuksen ehdokasasettelu, mm. Marko "Foppa" Forssin hankkiminen ehdokkaaksi Kotkaan, aiheutti sen, että kenelläkään kokoomuslaisella ei ollut mitään mahdollisuutta näissä vaaleissa. Jari Larikan tie nousi lopullisesti pystyyn ja Jyrki Hyttisen on turha enää jatkossa yrittää valtakunnan politiikkaan. Näytöt on annettu mutta eväät eivät riitä. Kouvolassa ainoa todella positiivinen seikka oli siis Jari Lindströmin menestys. Nyt on hyvät mahdollisuudet saada Kouvolasta ministeri ja siihen tehtävään asiallinen Lindström sopii oikein hyvin.

Tämä onnettomien kotipaikan mollaajien ja huonolla itsetunnolla varustettujen ihmisten kaupunki pitää kai siirtää Kouvostoliittoineen (kuvatkoot ja arvostelkoot vaikka kyntövakoja) vuodeksi pariksi Pohjanmaan lakeuksille opettelemaan kotiseudun arvostusta ja harjoittelemaan tervettä Kymenlaakso-uhoamista. Kaupunki kustantaa lähtijöille puukot.

Jussi Untolahti

Kusessa ollaan Kouvolassa ja äänestää pitäisi

Ennakkoäänet on annettu ja nyt on edessä varsinainen vaalipäivä. Enää on vain yksi pulma, ketä äänestää? Aika moni tuttu pähkäilee jopa äänestämättä jättämistä ja juuri äsken hyvä ystäväni kertoi jättäneensä ennakkoäänestyksessä tyhjän lipun. Kannanottohan sekin on tähän poliittiseen farssiin.

Suomi on ollut kokemattomien miesten ja naisten käsissä ja se näkyy. Sama linja tulee jatkumaan sillä missään tapauksessa maan johtoon ei saada osaavaa ja kokenutta poliitikkoa. Valitettavasti herrat Stubb, Sipilä, Rinne ja Soini kuuluvat taitoineen ja taustoineen ns. kakkosketjuun. Veikkaan jopa, että Alexander Stubb jättää kokoomuksen puheenjohtajuuden epäonnistumisen hetkellä. Erkki Tuomiojalle ja varsinkin Carl Haglundille nostan hattua. Hallituksen jättäneillä populisteille näytän keskisormea ja osoitan suurta halveksuntaa.

Kokoomuksen johdolla maa on ajettu todelliseen ahdinkoon. Pääministeri Jyrki Kataisen raukkamainen europako jätti isänmaamme selfieitä suoltavan Alexander Stubbin käsiin. Kataisen pelkurimaisella tyylillä maamme olisi sodan jälkeen ollut Neuvosto-Suomi ja itsenäisenä olisi eletty vasta noin 25 vuotta. Kotikaupunkiani Kouvolaa Kokoomus Kataisen johdolla kohteli todella tylysti. Täältä vietiin pois hovioikeus, hallinto-oikeus ja aluehälytyskeskus ja ne kaikki vielä Jyrki Kataisen kotiseudulle Kuopioon. Ehdokasasettelulla Kokoomus teki tässä vaalipiirissä vielä edellisiä vaalejakin isomman virheen hankkimalla ehdokkaaksi espoolaisen julkkispoliisin Marko "Foppa" Forssin. Tämä ja vaalipiirin laajeneminen lopullisesti varmistivat sen, että Kouvolasta ei kokoomuslaista kansanedustaa tule nytkään.

Kouvolan demarit ovat ryssineet vielä enemmän. Keskinäiset riidat, kateus ja armoton nurkkakuntaisuus (lue anjankoskelaisuus-kuusankoskelaisuus) tekivät tuhoisaa jälkeä. Kouvolan seudun ainoa nouseva kyky Antti Koivisto pelattiin tylysti ulos ja ryhmä jakautui kahtia. Demarien rasitteena on vielä täysin noviisi puheenjohtaja Antti Rinne jota puolustusministeri Carl Haglund eilisessä tv:n puheenjohtajatentissä vei kuin mätää kukkoa. Rinne ei edes tiennyt mitä papereita oli jo allekirjoittanut. Myötähäpeän tunne nousi päällimmäiseksi. Kouvola jää ilman demaria eduskunnassa sillä Harri Helmisestä ei kansanedustajaa tule.

Kepu on toista maata. Kannatus on pilvissä ja odotukset ovat kovat. Menestys johtuu tuuliviirimäisestä ja kokemattomasta Juha Sipilästä. Sipilän suurin ansio on se, että hän on ollut hiljaa. Kun Juha Sipilä ja puoluesihteeri Timo Laaninen ovat avanneet suunsa, ilmassa on aina katastrofin ainekset. Sipilä puhuu esim. ydinvoimasta ihan mitä sattuu paikkakunnasta ja kuulijoista riippuen. Timo Laanisen ihmeellisiä, sanoinko vai en, verotuskommentteja on oiottu oikein molempien herrojen voimin. Minusta herrat jäivät kiinni ns. rysän päältä ja yrittävät nyt valehtelemalla korjata sanottuja totuuksia. Kouvolassa Kepulla on se etu, että täällä vapautuu edellisissä vaaleissa Reijo Tossavaista äänestäneiden tyhmien kouvolalaisten (lue valkealalaisten) liki 3500 ääntä. Ne saattavat aukaista Markku Laukkaselle tien eduskuntaan. Hänen äänilläänhän "Tussumainen" sinne tavallaan menikin.

Kovasti hallitukseen pyrkivät Persut ovat Kouvolassa vaikeuksissa. Riitelevä ja useisiin osiin jakautunut sakki ei ole saanut täällä mitään aikaan ja lammasmainen Jari Lindström ei ole uskaltanut ottaa isännän paikkaa ja lyödä nyrkkiä pöytään. Tossavaisen viime vaalien kusetus kummittelee taustalla ja kaikkea vastustanut Pekka Korpivaara ei edustajan paikkaa saa, vaan sen vie Jari Lindström.

Kristilliset ovat osaavaa väkeä. He äänestävät kovalla prosentilla ja näin saattaa aueta paikka jälleen kerran Sari Palmille. Jos hänet valitaan, niin rouvan pitää ottaa kyllä jämäkämpi ote myös valtakunnan politiikassa ja pyrkiä ainakin ryhmänsä huipulle.

Seuraava hallitus muodostetaan todennäköisesti isojen puolueiden kesken. Toisaalta se on hyvä koska Jyrki Kataisen pakkoavioliitto viiden muun puolueen kanssa päättyi huonosti. Yhden pienen puolueen sinne hallitukseen kuitenkin haluaisin. Rkp:n Carl Haglund on tällä hetkellä suomalaisten poliitikkojen ehdotonta eliittiä. Hyväkäytöksinen mies uskaltaa sanoa mielipiteensä, tuntee asiansa ja on todella edustava ja älykäs esiintyjä. Harmi jos hän jää hallituksen ulkopuolelle.

Viime vaaleissa ennustin tuloksen aika hyvin ja joku kokoomuksen kouvolalainen pikkurivimies, oliko se nyt halander, hulander, hilander tai sitten joku muu, otti herneitä nenään tappion hetkellä ja kirjoitti blogissaan minusta hiukan ivallisesti eikä kuitenkaan julkaissut vastinettani. No, ei se mitään, ennustan jälleen hänen ilokseen. Jossain vaalipaneelissa Kouvolan ehdokkaat ennustivat, että täältä menee läpi 5 kansanedustajaa. Ei muuten mene. Jari Lindström on varma ja pieniä mahdollisuuksia on Markku Laukkasella ja Sari Palmilla.

Veikkaan silti vain yhtä paikkaa. Jos viisi edustajaa menee läpi, muutan kaikkien iloksi Kotkaan.

Muistakaa äänestää!

Jussi Untolahti