Meillä Suomessa on vuosia ollut vallalla buumi joka muuttaa monet hyvät ja käyttökelpoiset sanat ns. hienoiksi ilmaisuiksi. Otetaanpa muutama esimerkki. Juoppo on päihdeongelmainen tai alkoholisti, patajuoppo on rappioalkoholisti ja kolinaa juova puliukko (Helsingissä spurgu) on korvikealkoholisti. Lihava nainen on muodokas, runsasmuotoinen, naisellinen tai jopa kehopositiivinen ja lihava mies on vastaavasti komistunut, pyylevä tai itäbalttilaisen rodun edustaja. Joskus asia ilmaistaan hienosti myös painoindeksillä (BMI). Näille isoille aikuisille sitten myydään iästä riippumatta isojen tyttöjen ja poikien vaatteita tai XL-modea. Laiha eli kansanomaisesti luuviulu on alipainoinen, mallimainen, jopa anorektikko tai sitten huolestuttavan pienellä BMI:illä varustettu syömärajoitteinen. Kääpiö on lyhytkasvuinen, sokea näkövammainen ja invalidi liikuntarajoitteinen. Laiska eli vähätöinen on työrajoitteinen, erakko on epäsosiaalinen ja kylähullu on innovatiivinen persoona. Rehellisiä hulluja ei ole enää lainkaan vaan kaikilla kymmenillä ryhmillä on omat hienot nimensä. Ammateissa on sama suuntaus vallalla. Siivooja on siistijä, talonmies kiinteistönhoitaja, baarimyyjä ravintola-alalla ja kampaaja on hiustaiteilija ja lähes kaikkien parturien sukunimi on Salo, kuten parturiliikkeiden nimet Salon Maija ja Salon Paula kertovat. Portsari on vahtimestari, viinien kanssa läträävä ravintolatyöntekijä on sommelier ja keittiömestari on chef. Oman ryhmänsä muodostavat juuri nämä lisääntyvät vieraskieliset ammattinimikkeet kuten senior advisor, copy writer, it-manager ja junior salesman. Autoliikkeissäkin on usein jälkimarkkinointipäällikkö jonka työ, nykyisin hienosti toimenkuva, keskittyy pääosin huolto- ja korjaustoimintaan.
Edellä mainittujen asioitten kanssa vielä jotenkin selvitään mutta kun siirrytään nimityksiin joita käytetään muista kuin suomalaisista ihmisistä niin sitten ollaan todella heikoilla jäillä. Ruotsalaista ei suinkaan voi kutsua hurriksi, norjalaista turskaksi, ranskalaista sammakoksi, saksalaista Rovaniemen polttajaksi, italialaista Napolin suutariksi, espanjalaista Manolitoksi tai kreikkalaista vällykäärmeeksi eikä edes kotimaista lappilaista Aslakiksi tai jopa nunnukaksi Pirkka-Pekan ja Aaken luomien mainioitten persoonien mukaan. Suomessa yleisesti venäläisistä käytetty nimitys ryssä on myös julistettu pannaan vaikka sana tulee suoraan kyseisen valtion englanninkielisestä nimestä. Tanskalaisiakin kutsutaan juuteiksi Jyllannin niemimaan mukaan, eivätkä he siitä suutu. Virolaiset taas sanovat meitä suomalaisia poroiksi ja norjalaiset puhuvat Piirkoista jonkun tv-ohjelman mukaan. Ruotsissa me olemme finnjäveleitä ja Venäjällä tsuhnia. Aurinkorannoilla meille suomalaisille saattaa olla enemmänkin hauskoja nimityksiä. Virolainen takkutukka Sofi Oksanenkin nimitteli meitä suomalaisia miehiä vaimojaan hakkaaviksi, kultaista noutajaa ulkoiluttaviksi juopoiksi. Se oli suoraa ja rehellistä arviointia ilman minkäänlaista yleistämistä. Piskit kusivat silloin pitkään pesuhuoneitten nurkkaan kun kukaan ei kehdannut mennä niitten kanssa ulos. Saattavat tosin kaikki meitä suomalaisia nimittelevät olla ainakin osin oikeassa, mutta niin ollaan sitten kai mekin, kun muista puhumme hieman värikkäämmin ilmaisuin.
Perussuomalaisten kansanedustaja ja henkinen omatunto Teuvo Hakkarainen halusi kuulemma aikoinaan muodostaa Persujen, Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen yhteisen hallituksen jonka nimeksi olisi sitten muodostunut komealta kalskahtava PersVaKo-hallitus. Se ei sitten onneksi onnistunut mutta mies kuitenkin nostatti varsinaisen myrskyn kun erehtyi puhumaan torilla maleksivista neekeri-ukoista jotka pitäisi panna räntäsateessa risusavottaan. Neekeri on jo kauan ollut kielletty sana niin meillä kuin muuallakin, mutta miksi näin hyvin asiaa kuvaavasta sanasta on muodostunut ajan kuluessa loukkaava ja kielletty ilmaus. Nyt pitää käyttää sanoja musta, värillinen, afrikkalainen, afro-amerikkalainen tai tummaihoinen. Veljenpoikani Niki sanoi pienenä mustaa ihmistä ruskeanahkaiseksi ja supikoiraa supikaksi, minusta molemmat olivat hyviä ilmaisuja. Nimitys tumma viittaa taas ihan aitoon kotimaiseen mustalaiseen, romaaniin tai kaaloon. Ennen mustalaisista käytettiin myös nimeä tattari. Kun minä olin nuori, niin neekeri oli ihan normaali käyttösana, samoin kuin mustalainen. Ei niillä ketään haluttu eikä myöskään yritetty loukata. Nyt ei aina oikein tiedä miten kunkin ryhmän jäseniä pitäisi kutsua, ettei loukkaisi tai suorastaan syyllistyisi rotusortoon. Muistan että joskus takavuosina runsaasti paheksuntaa sai osakseen myös Mikko Alatalon mainio sanoitus kappaleessa ”Kyllä sitä nyt ollaan niin neekeriä”, jossa hyväntahtoinen pilkka lopulta kuitenkin kohdistui kotimaiseen rytmimusiikin esittäjään Timo Kojoon. Brunbergin suositut neekerinpusut kiellettiin myös loukkaavina. ”Taasen ostetaan Halvan maukasta lakritsaa” lauloivat mustaihoiset Suistomaan Poljentopojat eli The Delta Rhythm Boys jälkikäteen runsaasti paheksutussa hauskassa lakumainoksessa. Liekö asialla sama paheksujien porukka joka yritti kieltää Aku Ankan julkaisun koska Akuhan hilluu Ankkalinnassa ilman housuja.
Kun olin nuori poika, en ollut koskaan nähnyt neekeriä. Eräänä kesäiltana -60 luvun alkupuolella kaupungilla alkoi kiertää huhu, että Kouvolan rautatieasemalla on neekeri. Jumalauta, että tuli kiire, sinne painuttiin porukalla ja juoksujalkaa. Ei suinkaan antamaan turpaan oudolle kulkijalle, vaan katsomaan elävää neekeriä. Siellähän se neekeri sitten odotteli ”Lentävää Kalakukkoa” valkoiset hampaat loistaen ja suu ystävällisessä hymyssä. Arvasi varmaan miksi suuri joukko pikkupoikia otsa hiessä seisoi ja tuijotti outoa ja kiehtovaa näkyä. Junaan hypätessään vielä hymyili ja vilkutti meille iloisesti. Oli sitä illalla kotona kerrottavaa.
Rotusortajiksi emme itseämme asemalla tunteneet, tosin eipä me silloin taidettu tuntea koko sanaa. Jotenkin enemmän maailmaa nähneeltä olo silti tuntui. Nyt on sitten Teuvo Hakkarainenkin luvannut luopua tästä n-sanasta. Minäkin olen käyttänyt n-sanaa vain ja ainoastaan tässä blogikirjoituksessa, kyseessä ei siis ole osaltani rasismi vaan vakavien asioitten julkinen pohtiminen.
Pahastukoon ken haluaa!
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti