Mäntyjen juuressa Sputnikia ja Gagarinia kytättiin
Elämäni ensimmäiset 15 vuotta kotini oli Papinkujan varrella, nykyisen pääkirkon ja hovioikeudentalon välissä. Isossa talossa asuttiin kolmen sukupolven voimalla, kuten silloin usein oli tapana. Yläkerrassa oli lisäksi 3 asuntoa, joten naapureita ja kavereita oli ihan samassa talossakin. Aamulla postiluukusta kolahti kaksi sanomalehteä, Kouvolan Sanomat ja Uusi Suomi. Kuviahan niistä aluksi taisin tutkia ja sitten muffalta kyselin lisää. Mummolla ja muffalla oli aikaa asioista kertoa koska molemmat olivat jo eläkkeellä. Ensimmäiset kuvat, jotka ovat jääneet mieleeni, olivat Unkarin kansannousun ajoilta vuonna 1956 jolloin muistaakseni Avussa oli surullinen juttu pienestä orvoksi jääneestä pojasta jonka nimi oli muistaakseni Malik. Kuurilan junaonnettomuus talvella 1957 vaati 26 uhria ja kysymysteni tulva oli kuulemma valtava. Pienen pojan oli kai vaikea käsittää niin monen ihmisen samanaikaista kuolemaa. Syksyllä 1957 loppui sitten ensimmäinen lapsuuden jakso kun menin Kankaan kansakoulun 1. luokalle. Pienelle miehelle aukeni täysin uusi maailma kun opettaja Eeva Parosen hyvässä huomassa opin lukemaan. Tiedonhalu oli valtava ja niinpä harjoittelin kotona lukemalla lasten kirjojen lisäksi myös sanoma- ja aikakausilehtiä. Radiosta kuuntelin urheilua ja varsinkin Pekka Tiilikaisen ja Paavo Noposen Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelujen selostuksia ja Voitto Hellstenin juoksut jäivät ikuisesti mieleen. Monet kuunnelmat, kuten ”Hyvää iltaa, nimeni on Cox”, olivat hiuksia nostattavan jännittäviä. Muissa suosituissa kuunnelmissa seikkailivat mm. Pekka Lipponen, Kalle-Kustaa Korkki ja Paul Temple.
Syksyllä 1960 oli Rooman olympialaiset ja meille tuli televisio, komea saksalainen puukuorinen Grundig. Kisat naulitsivat minut television ääreen niin tarkkaan, että opettajani Kaarin Penttilä huolestui ja soitti jopa asiasta vanhemmilleni. Huimat tv-sarjat Rin Tin Tin ja Lassie olivat myös lasten suuria suosikkeja. Silloin televisio ohitti ainakin hetkeksi mielenkiinnossa painetun sanan mutta lisätietoa ammennettiin edelleen lehtien palstoilta. Sputnikia 1957 ja Juri Gagarinin avaruuslentoa huhtikuussa1961 seurasin niskat kipeinä pihalla pimeässä. Ryssän vehkeitä, putoaa vielä niskaan, pelottelivat kulmakunnan isommat kollit. Yhteiskouluun oli oikein pääsykokeet ja oppikoulun aloitin saman vuoden syyskuussa legendaarisessa hirsilinnassa eli vanhassa puulyseossa. Vuoden 1962 syksyllä alkanut Kuuban kriisi oli kovasti esillä ja sitä seurattiin sekä sanomalehdistä että televisiosta. Jopa kolmatta maailmansotaa pelättiin. Marraskuussa 1963 Presidentti John F. Kennedy murhattiin Dallasissa ja lehtiä ja televisiota seurattiin tarkkaan sekä kuunneltiin vanhempien puheita asiasta. Tokion olympialaiset vuonna 1964 menivät hankalien tv-lähetysaikojen vuoksi pahasti ohi joten niistä saatiin eniten tietoa sanomalehtien palstoilta, hiukan myös radiosta ja tv:n uutislähetyksistä. Pauli Nevalan keihäänheiton olympiakullasta kuultiin urheilutunnilla uuden uimahallin saunassa. TV:stä katseltiin silloin mm. sarjoja Route 66, Me Tammelat, Ben Casey ja Peyton Place. Radiossa oli -60 luvulla oikeastaan vain pari nuorille tehtyä musiikkiohjelmaa. Kaleidoskooppi ja Kahdeksan kärjessä olivat todella suosittuja kuten myös Kotimainen puolituntinen ja Radio Luxemburgia yritettiin myös kuunnella. Hieman myöhemmin radion rinnakkaisohjelmaan tullut Nuorten Sävellahja oli jo todella kova juttu. Päätietolähteenä paikkansa säilyttivät silti edelleen sanomalehdet ja televisio.
Noina vuosina Kouvolassa rakennettiin paljon. Kankaan koulun naapuriin nousi Lääninhallituksen iso toimitalo, Säästöpankin talo tehtiin Kauppalankadun varteen ja uusi rautatieasema kohosi vanhan aseman taakse. Kerrostaloja rakennettiin kovan asuntopulan takia runsaasti ja myös kaupungintalo, Kuntotalo, yhteiskoulu, lyseo, uimahalli, postitalo ja lääkäritalo ilmestyivät katukuvaan. Tapahtui sitä tuohon aikaan Kouvolassa toki muutakin. Vanhan poliisilaitoksen edessä palanut iso ns. Sjöblomin liiketalo ja KK-Auton eli nykyisen Delta-Auton tulipalo olivat aikoinaan kovia juttuja. Niitä juostiin paikalle katsomaan kuten aina kun keskustan lähellä paloi. Fillareilla mentiin vähän pitemmällekin. Kouvolan Sanomista sitten tutkittiin tapahtumia ja etsittiin, josko olisi itsekin päästy kuviin mukaan. Kauppalan muuttumista kaupungiksi juhlittiin vuonna 1960 komean ilotulituksen kera ja kotiseutuylpeys sekä usko tulevaan olivat huipussaan. Rahauudistus vuoden 1963 alussa oli iso asia. Uusia rahoja ihmeteltiin ja 10 markkaa tuntui vanhan tonnin jälkeen pikkurahalta. Toki siitäkin sai Paasikiven korvan kohdalta oikein taittamalla tehtyä vekkulin rotan. Simca-autoilla taituroinutta Jose Gangan taitoajoryhmää ja sen aivan käsittämättömiä temppuja ihailtiin Salpausselänkadulla pidetyssä vauhdikkaassa näytöksessä ja mikroautoilla ajettiin kilpaa Tornitalojen parkkipaikalla Asko Kipon ollessa paikkakuntalaisten suuri suosikki. Kellomäessä vuonna 1965 sattuneessa junien yhteentörmäyksessä sai surmansa 4 henkilöä ja toisessa junassa oli myös yhteiskouluun tulevia koulukavereita. Siihen aikaan koulun alueelta ei saanut välitunnilla poistua mutta kun huhut olivat hurjia, niin mehän lähetettiin koulun pihalta yksi rohkea agentti ostamaan Ilta-Sanomat joka siihen aikaan ilmestyi vasta iltapäivällä.
Muistan hyvin myös jutun jossa Kouvolan Sanomien toimittajat ajoivat venäläisellä Jalta pikkuautolla Vuohijärveltä Hillosensalmelle, vaikkei sinne tietä vielä ollutkaan. Tie tuli vasta vuonna 1968. Myös nykyisen Mikkelintien rakentamisesta -60 luvulla oli paljon juttua lehdissä ja varsinkin asfaltoinnin suorittaneita jugoslavialaisia työmiehiä ihmeteltiin kovasti ja työn laatua epäiltiin laajalti. Aprillipäivinä piti päästä lehden kimppuun jo aikaisin ja oli todella hienoa etsiä toimittajien keksimiä aprillipiloja. Pari tarinaa on jäänyt hyvin mieleen. Aseman puistoon oli laskeutunut lentävä lautanen ja eräänä loskaisena keväänä radan alapuolella asuville jaettiin kaupungintalolla ilmaiseksi kumisaappaita koska alueen kadut olivat erittäin huonossa kunnossa. Kaupungintalolla olikin väkeä kuin joulunavauksessa. Kouvolan Sanomien suosittua lukemista olivat myös pilapiirtäjä Poonahin mahtavat ja aina ajankohtaiset pilapiirrokset joista sittemmin usein myös legendaarisessa Ylä- Mannerissa kavereitten kanssa keskusteltiin. Kuvissa olevien henkilöitten esikuvia myös kilvan arvailtiin. Poonahista oltiin Kouvolassa kovasti ylpeitä ja hänestä povattiin yleisesti Kari Suomalaisen seuraajaa Helsingin Sanomiin.
Aina tukena ja turvana olleet isovanhempani kuolivat -60 luvun puolivälissä. Siihen loppui sitten taas yksi jakso pienen pojan elämässa ja alkoi uusi outo aika. Täytin 15 vuotta, sain mopon ja ainakin omasta mielestäni minusta tuli nuori mies. Elämä muuttui kertaheitolla helpoksi ja vapaaksi ja reviiri sekä myös vastuu laajeni entiseen verrattuna moninkertaiseksi. Pikkuveljeäkin piti vahtia vähän tarkemmin, vanhemmat kun olivat töissä. Silti maailma ikään kuin avautui ja sisäinen palo houkutti levotonta sielua alati kulkemaan. Se palo ei ole koskaan sammunut.
Täysillä siis elettiin ensimmäiset 15 huoletonta vuotta Papinkujan kollin nuoruudessa. Sen aikaista elämää ilman kaikkia teknisiä laitteita on näin kuusikymppisenä mukava miettiä. Maailma muuttui kuitenkin nopeasti ja tekniikan kehitys mullisti elämän. Nykyään kaikki on toisin, yhteydenpito ja tiedon saaminenkin on paljon helpompaa. Mediakin on muuttunut. Uusi Suomi on vaihtunut Hesariin, Kouvolan Sanomat on pitänyt asemansa ja kotiin jaettavat ilmaiset paikallislehdet lisäävät osaltaan torstain muhevaa tarjontaa. Tuleva tilattavien lehtien arvonlisävero, television ja radion lukuisat uutislähetykset ja Internet vievät aivan varmasti hieman lukijoita varsinkin aikakauslehdiltä. Paikallisesti en kuitenkaan usko painetun sanan ylivoiman murtuvan. On aina hienoa saada käteensä tuore sanomalehti. Sanomalehtiin me suomalaiset luotamme ja niistä on mukava lukea maailman ja valtakunnan tapahtumien lisäksi myös paikalliset uutiset ja ilmoitukset. Muutkin kuin By Night-palstalla olevat.
Lukeminen kannattaa aina, sanoi Jörn Donner aikoinaan television kirjamainoksessa ja oli niin pirun oikeassa.
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti