Vauxhall Ventora II 3,3 Litre vm. 1970
Joskus -60 luvun alkupuolella autot alkoivat kiinnostaa minua enemmän kuin koulunkäynti tai urheilu. Koulua oli pakko käydä mutta kilpaurheilu sai jäädä kun mielenkiinnon veivät autot ja autourheilu. Varsinainen innostus iski kun nuorena kollina pääsin isän kanssa ensimmäisen kerran elämässäni katsomaan rallikilpailua. Silloinen Saimaan Ralli teki nuoren miehen levottomaan mieleen lähtemättömän jäljen ja sytytti ikuisen kipinän ja vauhdin hurman. Siihen aikaan Kouvolassa oli jo yllättävän paljon hienoja autoja vaikka autojen tuontisäännöstely oli purettu vasta muutama vuosi aikaisemmin. Silloin me kollit myös tiedettiin, kenen ne hienot pelit olivat. Muutama niistä on jäänyt ikuisesti mieleen.
Ensimmäinen hieno ja erikoinen auto, jota me kovasti ihailimme, oli naapurissamme asuneen entisen hävittäjälentäjä Väinö Rannan punainen avoauto MGB 1800. Talvisin Väinö ajeli hienolla harmaalla -30 luvun lopun jenkillä, muistaakseni Plymouth. Samoihin aikoihin Kouvolassa oli myös pari komeaa Dodge Lancer farmaria, toinen Harsi Oy:n Vesa Harsilla ja toinen Soku-ketjun Pekka Solapurolla. Pekka jopa ajeli Lancerilla ST-ajoja Palosaran Ekun kanssa. Jenkkeihin luotti myös Kouvolan Rakentajat Oy:n omistaja kiinteistöneuvos Paavo Eerola jolla oli hieno Chevrolet Impala ja poikansa Seppo ajeli nykyään tuiki harvinaisella saksalaisella Glas 1700 autolla. Toinen tunnettu rakennusmies Aarne Liiri ajoi BMW 501 mallilla ja sittemmin komealla Pontiac Parisiennella ja hänen pojallaan Jukka Liirillä oli upea musta Pontiac Grand Prix. Myös verojohtaja Teppo Mäkelän musta Mercedes-Benz 220 S oli hieno peli.
Tekstiilikauppiaat luottivat Jaguareihin. Kymen Sukan Kaukiaisilla oli Jaguar XJ 2,8 ja Artellan Sinkkosilla samanlainen 4,2 litrainen brittiaristokraatti. Riepu Oy:n herrat Lasse Tilus ja Jarmo Uusi-heimala ajelivat jonkun aikaa hieman vanhemmalla Jaguar XK mallilla joka sittemmin poistui liikenteestä kosteusongelmien takia. Valio-Asu Oy:n myymäläpäällikkö Esa Pyötsiä ajeli Kouvolan ainoalla Porschella, malli oli vihreä 912. Eurooppalaisia jalorotuisia olivat silloin myös Alfa Romeot. Maansiirtoyrittäjä Seppo Askola ajeli valkoisella Alfa 1750 Berlinalla ja rakennusyrittäjä Lauri Huikko vihreällä 2000 Berlina mallilla. Laurin poika Kalle taas ohjasti urheilullista punaista 2000 GTV Alfaa. Rauno ”Arska” Petäjällä oli sininen kaksipaikkainen Opel GT ja Kouvolan Auto Oy:n Pekka Lairilalla samanlainen punainen urheiluauto. Opeliin oli myös kiintynyt ralliautoilija ja kuljetusyrittäjä Jarmo Paavola jolla oli peräkkäin parikin nopeaa Opel Rallye Kadettia, hopeanharmaa II ryhmän peli ja punainen I ryhmäläinen. Musiikkipiireistä tutun Toni Nyholmin ajopeli oli keltainen brittisportti Austin Healey 3000. Grahnin Boris taas toi Sveitsistä nopean ja urheilullisen punaisen BMW 3.0 SI huippumallin.
Laurilan liikennöitsijäsuvun vesat Hannu ja Anssi pitivät myös erikoisista autoista. Hannulla oli valkoinen Ford Mustang ja Anssilla huikea mattavihreä sotajeep, muistaakseni Willys. Anssilla oli myös vihreä kaksiovinen jenkki, olikohan Dodge Polara tai Monaco. Elorannan rakennusliikkeen nuorempi polvi ajeli punaisella Ford Escort 2000 RS mallilla, sillä pitkänokkaisella. Jaalasta olleet Siltasen veljekset Eero ja Teijo hankkivat nopean rallivireisen Ford Capri 3000 GT:n ja harvinaisen punaisen Lotus Europa urheiluauton joka sitten vaurioitui pahasti kun auto putosi kuljetuslavetin päältä. Kymen Hoviakin aikanaan pitänyt kolmas Jaalan mies Tommi Jankeri oli myös urheiluautoilijoita. Ensin oli hulppea Ford Mustang Mach I ja sitten nopea Datsun 260 tai 280 ZX. Joskus kuultiinkin huimia tarinoita edellä mainittujen herrojen kisailuista Jaalan tiellä matkalla Kouvolaan. Kouvolan Rakentajat Oy:n ostaneella Rakennusliike Mikko Revolla oli myös erikoisia autoja. Volvo 164, Mercedes-Benz 300 SEL 6,3 ja huippuharvinainen Maseratin koneella varustettu Citroen SM. Kesätyöni vuoksi pääsin, mukavan pomoni paikallisjohtaja insinööri Pentti Saaren ansiosta, kahta ensin mainittua ajamaankin. Citroen SM:stä minut kuitenkin pidettiin päättäväisesti loitolla.
Me nuoret kollit toki arvostimme jo siihen aikaan näitä hieman urheilullisempia ajoneuvoja mutta silti mielestämme Kouvolan komeimmat autot olivat hammasteknikko Väinö Ylösmäellä. Hänellä oli aivan käsittämättömän upea punamusta Rambler Marlin ja myös punainen ponycar Rambler Javelin, molemmat tietysti kaksiovisia. Sittemmin Väinö ajeli myös kullanvärisellä Mercury Cougarilla, joka taitaa olla nykyäänkin Kouvolassa.
Ei me osattu silloin olla edes kateellisia, ihailtiin vaan ja haaveiltiin. Joskus päästiin onneksi jonkun huippupelin kyytiinkin. Näistä edellä mainituista autoista huolisin vieläkin minkä tahansa harrastepeliksi. Ehkäpä sitä vielä kerran repäistään!
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti