Soitto on suruista tehty, murheista muovailtu

Suru on ihmeellinen tunne. Sen voi kohdata kukin meistä milloin tahansa, missä tahansa ja surun asteita on lukematon määrä. Vuosien takainen tapahtumakin voi tulla äkisti mieleen ja varsinkin yksin ollessa jonkin asteinen suru saattaa vallata mielen. Sitten se hiljalleen muuttuu muisteloiksi ja pian asia poistuu mielestä uusien mielikuvien myötä. Hetkellistä surua voivat aiheuttaa elokuvat, lehtijutut tai jopa valokuvat jotka palauttavat jonkun vanhan asian mieleen. Suruun on helppo hetkellisesti vaipua. Se on niin inhimillistä.

Suru voi tulla silmäkulmaan myös jonkun ihmisen saamasta huonosta kohtelusta tai kohtalosta, epäoikeudenmukaisuudesta, yksinäisyydestä, petoksesta, epäonnesta ja tavoitteiden tai elämäntyön luhistumisesta. Surua voi siis tuntea hyvinkin monesta asiasta ja myös semmoista ilon sekaista surua, naurua kyynelten läpi, kokee aina silloin tällöin. Läheisten, ystävien ja tuttujen poismenot aiheuttavat surua ja sekalaista mielialojen sekasotkua kukin omalla omituisella tavallaan. Ennenaikaisesti lähteneitten ystävien ja tuttujen kuvia vilistää joskus silmissä ja kustakin palaa aina mieleen muistoja, surullisia, hauskoja ja joskus vähemmän hauskojakin. Jonkun vakavasti sairaan lähtö tuntuu oikealta ja jopa armahtavalta mutta kuitenkin siihen liittyy aina suru ja alakulo tunteiden vuoristoratoineen. Lasten ja nuorten kuolemia taas ei osaa koskaan ymmärtää. Ihmisen ikääntyminen tuo vielä väistämättä näitä tapahtumia ja tuntemuksia koko ajan enenevässä määrin lisää.

Toisten ihmisten käytös aiheuttaa surua ehkä kaikkein eniten. Aiheuttajia voivat olla koulukaverit, työyhteisön jäsenet, naapurit, sukulaiset, harrastusten kautta saadut ihmissuhteet ja jopa läheiset ihmiset. Ihmisiä kiusataan, sorretaan, syytetään, mollataan, eristetään, pilkataan ja jopa pahoinpidellään tai omaisuutta vahingoitetaan. Syynä voi olla kotimaa, ihonväri, seksuaalinen suuntautuminen, vamma, erilainen käytös, parisuhde, lihavuus, laihuus, älykkyys, tyhmyys, osaamattomuus, eristäytyneisyys, pukeutuminen, köyhyys, rikkaus tai muuten vain valtavirrasta poikkeaminen. Sen kohteeksi voi joutua meistä kuka tahansa riippumatta siitä kuinka hyvin käyt kouluasi, teet työtäsi tai elät elämääsi. Siis sinäkin.

Läheisimpien ihmisten aiheuttamaan suruun ja pahaan oloon on kaikkein vaikeinta tottua. Sitä joutuvat kokemaan lapset, vanhemmat, isovanhemmat ja parisuhteen osapuolet. Lapsia kohtaan toiminta on täysin anteeksiantamatonta ja kokemuksien aiheuttamat traumat saattavat seurata pientä kulkijaa läpi koko elämän. Samoin jo puolustuskyvyttömiin vanhuksiin kohdistuvat hyväksikäytöt ja huono kohtelu eivät ole sivistyneeseen yhteiskuntaan kuuluvia asioita. Parisuhteissa ilmenevä syyttely ja henkinen väkivalta sekä jopa yksilön vahingoittaminen ovat luku sinällään. Niistä ei puhuta ja ne usein vaietaan kuoliaiksi häpeän tunteen myötä. Vain suru jää elämään omaa elämäänsä osapuolien mieliin. Toivottavasti molempien.

Lisääntyvien vihapuheitten ja aggressioiden maailmassa meillä ihmisillä taitaa olla itsetutkiskelun ja peiliin katsomisen aika. Kaikilla!

Jussi Untolahti