Kouvolan Paskosuon diagnoosit

Loppukesän samettinen pimeys elokuussa 2035 alkoi hitaasti väistyä kun Horttanainen havahtui herätysvalon lempeään hehkuun. Hän venytteli raukeasti itseään ja näppäili hetken sängyn vieressä olevaa tietokoneen näyttöä. Tietokone onnitteli 52 v. synttärien takia, valot syttyivät taloon ja pihalle, kahvinkeitin napsahti päälle ja automaattinen pölynimuri aloitti uupumattoman työnsä. Sängyn laidalla istunut Horttanainen käynnisti myös itsestään liikkuvan ruohonleikkurin ja avasi keittiön oven alareunan. Kultainen noutaja Topi livahti pihalle ja lähti hölkkäämään kohti Tornionmäen vesitornin luona olevaa postilaatikkojen keskittymää. Samaan suuntaan jolkutteli parikymmentä muutakin lehdenhakuretkellä olevaa koiraa. Laatikkojen luona Topi panna läsäytti Harjuntien iloluontoista puudelia ja palaili sitten tyytyväisenä kotiin uuteen kukoistukseen statussymbolina noussut Uusi Suomi hampaissaan. Taidelehti Seiskan omistukseen ajautuneet Hesari ja Kouvolan Sanomat oli lopetettu jo aikoja sitten kuten muutkin printatut lehdet.

Horttanainen vilkaisi lehteä, napautti ruokapöydän näppäimistöä ja isoon 50-tuuman näyttöön keittiön seinälle ilmestyi päivän ohjelma. Ratamoon, apteekkiin ja sitten palkitsevalle oluelle Holvin terassille. Horttanainen kirosi hiljaa itsekseen, illan ohjelmassa näkyi myös sen yhden tyrkyn mimmin kanssa Popsiksessa juovuspäissään sovitut treffit. Horttanainen naputteli kevyesti rinnassaan olevaa mikrosirua, josko se olisi merkinnyt treffit väärälle päivälle. Olihan se niitä pikku virheitä tehnyt ennenkin. Vaan ei ollut nyt. Horttanainen näpelöi tietokoneella autotallin autonpesukoneen päälle ja latasi samalla sähköauton akut. Päätti sitten kuitenkin lähteä keskustaan Tornionmäki-Shuttlella, automaattisella pikkubussilla eli Sutturalla, joksi leikkisät tornionmäkeläiset sitä kutsuivat koska se antoi kyytiä kenelle tahansa. Voipahan sitten perjantain kunniaksi ottaa useammankin oluen. Saattaa se illan treffikumppanikin alkaa tuntua paremmalta, naurahti Horttanainen. Automaattinen jääkaappi oli antanut jo aamupalan puudelia haikeana muistelevalle Topille ja nyt Horttanainen ohjelmoi keittiön valmistamaan hyvän päivällisen kunhan hän palaa retkeltään. Täytyy vain muistaa antaa älypuhelimella käsky kun lähtee Manskilta kotiin päin.

Horttanainen ajeli sähköisellä potkulaudalla Sutturan pysäkille ja lukitsi kulkuvälineensä telineeseen kymmenien muitten joukkoon. Taskussa ollut maksukortti väläytti kulkuvaloa ja vahvisti, ettei Horttanainen matkustanut pummilla. Lipuntarkastajaa suorastaan kyrsi valon jatkuva vilkkuminen. Taitaa olla pummit liikkeellä fillareilla, totesi synkkä virkanainen hiljaa itsekseen. Suttura päräytti keskustaan ja siellä Horttanainen vaihtoi Paskosuon Ratamoon menevään Shuttleen jolle vekkulit kouvolalaiset olivat antaneet hauskan lempinimen Rämemajava. Aamu-usva alkoi jo haihtua Putkinotkosta ja aurinkokin vilkkui Palomäen takaa kun Horttanainen saapui Ratamoon, kirjasi aulan automaatissa itsensä saapuneeksi ja sai ohjeet jossa käskettiin seurata lattian punaista linjaa tai hypätä punaiseen automaattikuljettimeen. Runsaat 300 metriä taivallettuaan hän saapui ovelle jonka lednäytössä luki Horttanainen. Sen takaa paljastui kaatuneen solariumin näköinen magneettikuvauslaite jonka hunajainen ääni käski riisuutua ja käydä pitkäkseen laitteen pehmeälle vuoteelle. Hunajainen ääni  toi kaikkea vekkulia Horttanaisen mieleen mutta nyt oli valitettavasti tosi kyseessä. Rinnassa oleva mikrosiru oli viikko sitten käskenyt hänet tähän kuvaukseen eli jotain oli ilmeisesti vialla. Laite raksutti aikansa ja vei Horttanaisen putken toiseen päähän ja takaisin. Hunajainen ääni pyysi sitten pukeutumaan, kiitti käynnistä ja laite syöksi vielä kidastaan luottokortin näköisen läpyskän jonka käski sitten vihreää linjaa seuraten viedä diagnoosiautomaattiin joita oli alakerran vastaanottohuoneessa ainakin 10 kappaletta. Tosin kolme automaattia oli poissa käytöstä kosteusvaurioiden takia mutta eipä siellä ollut juuri jonoakaan.

Diagnoosiautomaatti näytti, ettei mistään vakavasta ole kysymys ja siirsi Horttanaiselle pari reseptiä sähköisesti apteekkien tietokoneille sekä lähetti kotikoneelle elämänohjeita. Kihtiarvot olivat hieman koholla ja polvessa pientä kulumaa eli ei mitään uutta. Horttanainen hyppäsi Rämemajavan takasillalle, hurautti kävelykatu Manskin alapäähän ja poikkesi apteekissa. Rinnassa ollut mikrosiru toi apteekin näytölle Horttanaisen reseptit ja putkiposti syöksi pian sisuksistaan pari lääkepakettia. Maksu korttikoneeseen, lasi vettä apteekin automaatista ja pillerit naamaan. Kotoa lähdöstä oli kulunut pari tuntia, sairaudet todettu, lääkkeet saatu ja hoito aloitettu mutta kenenkään kanssa Horttanainen ei ollut aamun tunteina vielä vaihtanut sanaakaan. Nyt oli elämän ja nautinnon aika.

Lähes kaikki Kouvolan ravintolat olivat siirtyneet automaattiseen itsepalveluun, nappia painamalla sai haluamansa tuotteen ja se maksettiin automaatilla. Rinnan mikrosiru vahvistaa vaadittavan iän jos ostaa alkoholia tai tupakkaa. Ne paikat hän halveksuen kiersi kaukaa. Horttanainen käveli Ravintola Holvin terassille jonka aina iloinen ilmapiiri ja ystävälliset tarjoilijat vetivät miestä puoleensa. Tiskiltä iso tuoppi ja maksu oikein vanhanaikaisesti rahalla. Nuori tarjoilija hämmästeli seteliä, kysyi pomolta joka nyökytteli setelin olevan ihan laillinen maksuväline. Horttanaista nauratti ja  mieliala alkoi kohota, nostellaan nyt vähän niitä kihtiarvoja sillä onhan taskussa lääkkeet vaivaan. Samalla asialla oli terassilla jo monta tuttua KENin jäsentäkin ja tarina alkoi taas olla legendaarista vanhojen muistelua. Kerrattiin tarinoita takavuosien bensa-autoista, kuntaliitoksesta, hulevesistä, tappajatalitinteistä ja housuihinsa paskoneista toimittajista sekä naurettiin niin maan perkeleesti. Vertailtiin ravintolan tietokoneella rintojen mikrosirujen näyttöjä ja myhäiltiin hyväksyvästi hyvin toimivalle terveydenhoidolle. Huhu eli entinen ylilääkäri kertoi, että lisää uusia diagnoosinäyttöjä saataisiin Paskosuolle jo joulun tienoilla. Muutama tuoppi ja tunti siinä vanhoja muistellessa meni mukavasti mutta viimein alkoi koti kutsua Tmäen miestä. Pikku viesti älypuhelin Lumia 10000 Flop mallilla kotikoneelle ja keittiö alkoi Tornionmäessä valmistaa maittavaa iltapäiväpalaa eikä ne illan treffitkään sen tyrkyn kanssa enää huolestuttaneet. Polvikin oli jo lääkkeiden voimasta taistelukunnossa.

Näin se menee Tornionmäen miehen perjantai 2035 sillä silloinhan ei enää yli 50-vuotiaat töissä käy. Automaatit hoitavat hommat.

Jussi Untolahti