Sen kunniaksi
Ensimmäisen kerran kirjoitin julkisesti Kouvolan Sanomien Lukijalta-palstalle joskus -90 luvun puolivälin paikkeilla. Yritin kovistella Kouvolan päättäjiä ja virkamiehiä ja jopa luulin, että asioihin voi kirjoittelulla vaikuttaa. Välillä toki kirjoittelin myös hyvin positiivisessa hengessä minulle niin tärkeän kotikaupunkini Kouvolan ja myös sen lähiseutujen asioista. Ehdottelin Kimolan kanavaan sulkua ja Keskuspuistoa Kotiharjun suolle. Joskus myös tölvin niitä ”Suomen turhin kaupunki” teeman levittäjiä ja nimesin heidät jopa ihmispolojen alimpaan kastiin. Samaan paikkaan toivottelin myös koko ”Kouvostoliitto” touhun ja kauhistelin muistomerkkiä jossa sankarivainajien nimet on sijoitettu torson kulkusten ja ahterin alle. Samaa mieltä olen muuten kaikista kolmesta vieläkin. Nyt kymmenien lehtikirjoitusteni jälkeen olen kuitenkin huomannut, että hyödytöntähän se on ollut. Mulkun maineenkin tässä on tietyissä piireissä saanut. Se ei tosin haittaa, omasta mielestä kuitenkin hymyilevän kapineen maineen. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, on siis pelin henki nykyään, niin kunnallispolitiikassa kuin myös liike- elämässä. Katsokaa vaikka UPM:n ja Nordean touhuja. Kouvolan Sanomiin kirjoittelua olen vähentänyt huomattavasti koska en pidä lehden tavasta lyhentää kirjoituksia ja muuttaa otsikoita. Samasta asiasta ovat minulle valittaneet myös mm. entinen kansanedustaja Markku Laukkanen ja entinen Anjalankosken valtuutettu Hannu Haimi. Lisäksi Kouvolan Sanomien nettipalstalta olen nykyään yrittänyt pysyä poissa koska siellä vallitseva sensuuri ja kirjoittajien kohtelu ei ole tasapuolista kaikkia kohtaan.
Vuoden 2010 huhtikuun viimeisenä päivänä perustin Facebook-ryhmä KENin ja yritin sitten sitä kautta levittää positiivista henkeä uuteen Kouvolaan. Ryhmän suosio, keskustelun innokkuus ja mahtavaksi paisunut valokuvakokoelma ovat olleet hämmentäviä asioita. Samoin asian tiimoilta syntyneet uudet ihmissuhteet ja monien vanhojen suhteitten lämpeneminen ovat olleet upeita kokemuksia. KEN-Gaala vajaa vuosi sitten Kouvolan Vaakunassa oli suuri menestys ja uusia juhlia onkin kovasti kyselty. Suunnitelmia on mutta keskeneräisistä projekteista on turha etukäteen huudella joten odotellaan nyt rauhassa. Kerron heti kun on lyödä faktaa pöytään. KEN elää ja sen lupaan, että viimeistä lukua asiassa ei ole vielä kirjoitettu.
Koska ihmisessä usein piilee ns. Jekyll ja Hyde ilmiö niin viime keväänä myös se perusmulkku luonteeni nosti päätään, siis noin kuvainnollisesti. Minua alkoi kiinnostaa oman blogin perustaminen kun lueskelin mm. muutaman muun KENin ansioituneita blogeja. Minua kiinnosti kirjoittaa johonkin niin hyvästä kuin pahastakin. Maaliskuun puolivälissä sitten kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni ”Kouvolasta kotoisin” palstalla. Aiheena taisi silloin olla politiikka ja lähestyvät vaalit. Henkireiäksi ja ajankuluksi sitä kirjoittamista itselleni tavoittelin ja haaveilin muutamasta kymmenestä lukijasta. Palstalle olen sittemmin kirjoitellut monestakin aiheesta. Vanhat nuoruuden ajan kapakat on käyty uudestaan, haukuttu Tossavainen useaankin otteeseen, muisteltu jo poistuneita yrityksiä, kerrottu lapsuudesta Papinkujalla, ostettu kortsuja puoliksi salaa, puhuttu uskonnosta, autoista, entisen ajan kaipuusta ja naureskeltu kaksois-sukunimille. Osa on ollut sitä positiivista Jussia mutta paljon on ollut myös kritiikkiä päättäjiä, politiikkoja ja joskus jopa yrityksiä ja palveluitakin kohtaan. Pääosin olen kuitenkin ainakin yrittänyt kirjoittaa ns. ”pilke silmäkulmassa” mutta onhan se joskus ollut hieman totisempaakin puuhaa.
Eniten minua on kuitenkin hämmästyttänyt ”Kouvolasta kotoisin” blogin lukijamäärät. Kävijälaskurin seuraaminen on vetänyt miehen nöyräksi ja hämmästys on ylittänyt innostuksen. Tänäänkin laskuri naputtaa vääjäämättä eteenpäin ja lukijamäärä ylittää 10 000 lukijan huikean määrän. Yritän jatkossakin saada aikaan tarinoita jotka edes jotenkin liittyvät minulle niin tärkeään Kouvolaan.
Teille lukijoille suuri kiitos ja nöyrä kumarrus!
Jussi Untolahti (KEN)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti