Lago di Garda Italia
Minua ovat aina kiinnostaneet autourheilu, moottoripyöräily ja tietysti vähän rauhallisemmat matkailu sekä luonto. Selkeät ukkolajit kuten golf, tennis, sauvakävely, uinti, petanque, kyykkä ja mölkky ovat saaneet jäädä muitten huoleksi. En ole koskaan ollut kiinnostunut myöskään valokuvaamisesta. Matkoilla on silti aina kulkenut mukana joku digipokkari tai vastaava härveli mutta itse kuvaus on jäänyt lähes täysin Satun huoleksi. Kuvat ovat olleet kuitenkin mieluisia muistoja hienoilta retkiltä vaikka niitä on yleensä ollutkin aika vähän. Tammikuussa 2010 sitten ostin pitkän harkinnan jälkeen kunnollisen Canonin järjestelmäkameran ja silloin kaikki yllättäen muuttui. Minusta tuli yhtäkkiä innokas valokuvaaja. Pian piti ostaa jo pitkä objektiivikin, että saa kuvia hieman kauempaa ja seuraava hankinta oli sitten kameranjalusta tarkempia otoksia varten. Sopivat vermeet olivat siis läjässä mutta nyt ei ollut kuin yksi iso ongelma. Puuttui se taito ottaa niitä hienoja kuvia. Pikku juttu luulin, luin joitain oppaitakin ja katselin muitten otoksia sekä KENin sivuilla olleita hienoja kuvia. Niin, ja kuvasin paljon. Hyvällä tuurilla tuli joitain ihan hienojakin kuvia mutta suurin osa oli ns. ”sutta ja sekundaa”. Nykyään on kuitenkin hienoa kun kuvia voi katsella tietokoneella ja niitä ei tarvitse kehittää. Surkeat otokset voi myös poistaa välittömästi kun taas paremmat voi sitten tallentaa koneelle tai lisämuistiin. Sen huomasin pian, että kuvaaminen ja kriittinen suhtautuminen omiin kuviin ovat sitä parasta oppia.
Talvinen Verla
Kuvannut olen sitten auto- ja motskarimatkoilla, eräretkillä, kävely- ja fillarilenkeillä Kouvolassa, venereissuilla, melontaretkillä, perhejuhlissa, monissa tapahtumissa ja jopa parvekkeella kotona. Poliisiksikin minua on kuvausmatkoilla luultu. Olin kuvaamassa kouvolalaisia mopo-poikia tuolla eräällä teollisuusalueella kun pojat suljetulla pihalla esittivät todella hienoa taitoajoa mopoillaan. Joku porukasta epäili, että olen moottoripyörällä liikkuva siviilipukuinen poliisi. Tapahtuman järjestänyt veljenpoikani Niki joutui tunnustamaan, että kuvaaja on setäni Jussi. Mahtoi poikaa sedän käytös hävettää. Olen myös skannannut tietokoneelle melkoisen määrän vanhoja valokuvia. Kun selvisi, että veljenpoikani Niki ei tiennyt edes isovanhempiensa aikaisemmista vaiheista oikeastaan mitään, niin mielessä alkoi itää ajatus sukumme elämästä kertovasta kuvakirjasta. Käytin kuvakirjan tekoon Ifolorin selkeää ohjelmaa ja niitä on sitten tähän mennessä syntynytkin jo kolme kappaletta, yksi sukumme historiasta ja kaksi veljeni Ollin perheen tärkeistä tapahtumista. Muutamista matkoista on myös jo kirja suunnitteilla, samoin kuin Satun suvun vaiheista. Myös omakohtaisiin kokemuksiin perustuva autoista ja moottoripyöristä kertova kuvakirja on väikkynyt mielessä.
Ruuhkainen kanava Puolassa
Nykyään kamera on lähes aina mukana joko repussa, motskarin takalaukussa tai auton takakontissa. Jokaiselta retkeltä tulee lisää kuvia mutta suurin osa niistä joutuu kyllä deletoinnin uhriksi. Omaan galleriaan päätyy toki osa ja joitain olen julkaissut myös KENin sivuilla sekä Picasan verkkosivuilla olevassa julkisessa galleriassani. Kun kameran ja lisälaitteet ostin niin kehuin Satulle, että yksi hyvä kuva riittää ja kameran hinta on tienattu. Ei ole vielä sattunut kohdalle mutta huominen voi kaiken muuttaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti