Pallinaama
Kirjoitin blogissani 22.03.2013 tarinaa naamaani kasvaneista
lisäosista eli hiiren palleista ja niitten poistosta. Kertoja elää ja tarina
jatkuu joten tässä lisää.
4. yhteys 25.03.2013
Kotkan keskussairaalasta saapui kirjeessä ilmoitus, että
lähetteeni oli otettu vastaan ja mahdollisen toimenpiteen aika ilmoitetaan
sitten myöhemmin. Jotenkin turhan makuinen tiedotus sillä kai se lähete nyt
yleensä menee perille jos lääkäri sen Kouvolasta muistaa eteenpäin laittaa.
5. yhteys 26.03.2013
Kouvolan terveyskeskuksesta saapui lasku siitä 3 minuutin
lääkärikäynnistä ja summa oli 13,80 eli melkoisen edullista on poiketa lääkärin
pakeilla vaikkakin lyhyen ajan. Aikaisempi hoitajan luona käynti ei ilmeisesti
sitten maksanut mitään.
6. episodi 14.04.2013
Pallit poissa
Parina edellisenä yönä silmän vieressä ollut veitikka oli vuotanut
hiukan verta tyynylle. Illalla katselin telkkaria kun tunsin, että poskelleni
putosi jotain. Kokeilin sormella poskea ja semmoinen pieni musta mötikkä putosi
syliin. Pallithan ne siinä pienen kuivan rusinan näköisenä sylissä köllöttivät.
Olivat kai jotenkin kuivuneet ja putosivat sitten itsestään pois. Silmäkulmasta
ei edes tullut verta joten asia oli siltä osin hoitunut itsestään.
7. yhteys 15.05.2013
Kotkan keskussairaalasta tuli kutsu toimenpiteeseen ja siinä
sanottiin, että operoinnin jälkeen ei ole soveliasta ajaa autoa. Satulla sattui
olemaan työpäivä joka ei sallinut muutoksia ohjelmaan eli hänestä en
kuljettajaa Kotkan reissulle saanut joten ilmoitin meneväni sinne
moottoripyörällä koska autoa ei saa ajaa. Satun kanssa käydyn ennätys lyhyen kolmen
sanan keskustelun, et muuten mene, jälkeen ymmärsin, että pitää sittenkin hankkia
kuljetus Kotkaan.
8. yhteys 31.05.2013
Perjantaina sitten lähdettiin Kotkaan veljeni Ollin kanssa
komeasti oikein Volvolla ja paikalla oltiin taas tapani mukaan hyvissä ajoin.
Silmäyksikössä oli väkeä aula täynnä vauvasta vaariin ja me vielä siinä
välissä. Minulle oli varattu aika klo 11.00 ja ilmoituksessa oli kehotettu
varautumaan myös pieniin aikataulun viivästyksiin. Puoli tuntia aikataulusta
myöhässä minut kävi pyytämässä sisään oikein lääkäri. Mukavan tuntuinen
kohtelias nuori mies kätteli, esitteli itsensä ja pyysi anteeksi viivästystä.
Oli kuulemma ollut hiukan hektinen aamu. Viittasin ns. kintaalla viivästykselle
ja sanoin, että minullahan ei elämässäni ole enää koskaan kiirettä joten eipä
haittaa pikku muutokset. Näytin heti lääkärille valokuvan jossa se isoin palli oli vielä
paikallaan jotta ei luule minua luulosairaaksi. Kertoi niiden joskus irtoavan
itsestään ja sanoi kuulleensa jonkun leikanneen itsekin näitä pallukoita pois.
Liekö oli lukenut blogiani. Seuraavaksi tohtori tutki operoitavat lisukkeet ja
kertoi sitten rauhallisesti mitä tehdään. Kertoi puuduttavansa toisen puolen ja
kysyi luvan, josko saisi leikata toisen pallin ilman puudutusta koska kipu on
hyvin pientä. Sehän sopi minulle joten hoitajan avustuksella ryhdyttiin sitten
itse operaation suorittamiseen. Silmän ympärykset puhdistettiin huolellisesti,
toinen puoli puudutettiin, silmät peitettiin kokonaan ja vain leikattavat
kohdat jäivät näkyviin. Sen puuduttamattoman pallin poisto nipisti hiukan mutta
toisen puolen pallukan poistosta en tiennyt mitään. Tohtori laittoi vielä
siihen yhden tikin ja veti laastarit molempien päälle. Hoitaja antoi mukaan
tarkat ohjeet siitä mitä jatkossa tulee tehdä laastareille ja milloin tikin voi
poistaa. Se oli sitten siinä koko juttu ja aikaa meni rapiat 15 minuuttia. Me
lähdimme Ollin kanssa Sapokkaan Tulikukon terassille nauttimaan kesästä ja
pullakahveista.
Koko touhuun meni siis runsaat kaksi ja puoli kuukautta
ensimmäisestä hoitajalla käynnistä laskien. Koko ajan sain asiantuntevaa,
nopeaa ja ystävällistä kohtelua kaikilta asianosaisilta joita tapasin koko
episodin aikana. Kotkan operaatio maksoi 27,50 euroa joten
kokonaiskulut olivat noin 41 euron haminoille kun Ollikaan ei huolinut
bensarahaa kuljetuksesta. Kohdallani julkinen terveydenhoito pelasi siis edullisesti, loistavasti ja mukavan ilmapiirin vallitessa. Niin se varmaan menee suurimmalla
osalla mutta ainahan joku kokee tulleensa huonosti hoidetuksi ja kohdelluksi.
Potilaassahan ei koskaan voi olla vikaa vai voiko sittenkin?
Kunhan vielä saadaan Ratamo valmiiksi niin tässähän uskaltaa
silmäkulmat siloisina ikääntyä ihan rauhassa.
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti