Munaton mies

Kun Papinkujan kolli pienenä käskettiin ruokakauppaan ostoksille, niin silloin menin Saveniuksen kauppaan joka oli siinä Savonkadun ja Salpausselänkadun kulmassa nykyisen Lääninpuiston alueella. Kauppa oli jaettu kahteen osaan siten, että maitotuotteet sai oikealta puolelta ja muut tavarat vasemmalta puolelta. Myyjät ja rouva Savenius olivat tiskin takana ja heille annettiin mummon kotona kirjoittama ostoslista. Rouva ja puotipuksut latoivat tavarat isoon kassiin ja sitten ostokset maksettiin. Monet käyttivät myös ns. vastakirjaa johon ostokset merkittiin ja sitten kerran kuussa maksettiin. Kaupassa käynti oli silloin helppoa koska ei juurikaan tarvinnut valita eri tuotemerkkien välillä. Tosin eipä niitä paljon eri vaihtoehtoja ollutkaan, kauraryynikin oli kauraryyniä. Leipä oli hapanleipää, ranskanleipää, hiivaleipää, ohraleipää ja näkkileipää. Maito ostettiin maitokannuun ja lisäksi oli piimää sekä kai jotain viiliä. Voita oli tasan yhtä lajia kuten kananmuniakin. Muistelen, että Hartolan meijerin voita siihen aikaan kehuttiin paremmaksi kuin muita mutta sitä ei Saveniuksen kaupasta saanut. Makkaroina oli lauantai, sipulitee ja berliini sekä lenkkiä ja suomimakkaraa. Muistelen, että oli myös jotain Hampparin käyrää. Juustoa oli pari lajia ja sitä ostettiiin harvoin. Perunat, marjat, omenat ja mansikat viljeltiin silloin mökillä Utissa itse joten niitä ei useinkaan tarvinnut talven aikana ostaa. Jauhelihat ja muut lihatuotteet haettiin Lasipalatsista Lehtisen lihakaupasta tai Kauppahallista. Myös torilla asioitiin mummon kanssa ahkeraan sillä siihen aikaan siellä sai vielä myydä myös lihaa ja kalaa. Silakkaa tosin hienot ihmiset ostivat kuulemma vain kissalle. Helppoa oli ostaminen silloin eikä mistään kulutushysteriasta ollut tietoakaan.

Nyt on kaikki toisin. Semmoiselle ihmiselle joka on huono tekemään päätöksiä, kauppareissu on painajainen. Monta puhisevaa äijää olen puodeissa nähnyt, kun rouva tekee valintaa kymmenen samanlaisen sämpyläpussin välillä tai puristelee appelsiineja niin, että neste lentää. Kurkkujen valintaa ei kaino kestä katsella. Esimerkiksi perunoita on aivan liian montaa eri laatua, uusia, vanhoja, jauhoisia, jauhotonta, pestyä, multaista ja pussiin pakattua. Hedelmiä on niin maan tuhottomasti. Osa semmoisia, ettei nimeä osaa lausua. Ei siellä kaupassa tosin ketään olekaan, jolle sen nimen lausuisi. Leipää on monta hyllyllistä ja monen väristä. Karppaajille vielä omat laatunsa. Väristäkään ei enää tunnista kun ruisleipääkin on vaaleana. Lukutaidottomat ovat lirissä. Leikkeleitä on kymmenien metrien tiski täynnä eri laatuja ja vielä ovat perkeleet keksineet ilkeyttään ruveta pakkaamaan niitä erikokoisiin pakkauksiin 20-50 gramman välein. Joissakin vielä muka kaupantekijäisinä + 20 grammaa. Tutki siinä sitten hintoja. Seuraava hyllykkö on täynnä grillimakkaroita. Niitten sisään on tungettu erilaisia juustoja, chiliä, pekonia, valkosipulia ja joihinkin jopa lihaakin yli 100 % kokonaispainosta. Siihen vielä sitten lisäksi kevyt-versiot, nakit napsauksella tai ilman, bratwurstit, habanerot, krakovanmakkarat, mustat makkarat ja ryynimakkarat palvilla tai ilman. Vihanneksia on pakastettuna ja ilman enemmän kuin laki sallii kuten myös mausteita ym. sörsseleitä. Mätämaito ostokset jätän suosiolla Satun hommaksi. Oluen osto taas on helppoa, Pirkkaa 24-pack kärryyn ja menoksi. Oivariini vauhdissa kyytiin ja sitten sille epätietoisuuden suolle.

Seuraavien tuotteiden oston vaikeudesta olen kirjoittanut ennenkin. Maailman ruminta eläintä sika-nautaa eli nötköttiä on toki tarjolla mutta aito lehmää ei ole. Se on joko nautaa, raavasta tai jopa kuollessaan muuttunut häräksi. Sika on porsasta tai possua rypsillä, viljalla tai ilman. Erilailla marinoituja en edes vilkaise. Kana on muuttunut kananpojaksi, broileriksi, kukoksi tai jopa Nuggetiksi tai Hornetiksi ja lammas on karitsaa. Pässiä ei taida sentään olla tarjolla. Olisiko hommissaan treenannut itsensä liian sitkeäksi syödä? Pässin kiveksiä jotkut herkkusuut kuulemma nauttivat. Makaroneista eli hienosti pastasta ei ota selvää kukaan. On pitkää, lyhyttä, miniä ja kymmeniä eri muotoja linnunpesästä lähtien sekä jopa useita eri värejä. Samalta kaikki kuitenkin maistuvat.

 

Eniten kuitenkin mietityttävät kananmunat. Ne ovat yksi selvittämätön viidakko vaikka värejä ei olekaan kuin kaksi. Niitä löytyy ainakin seuraavat laadut; orsi, virike, luomu, lattia, vapaa, omega, camelina, extra, aito, kultamuna ja makumuna. Lista kuulostaa enemmänkin gigolon CV:ltä. Lisäksi on myös onnellisen kanan pyöräyttämät munat. Mitähän helvetin virikkeitä niille kanoille on muuten järjestetty? Leluja, pelejä, ehkäpä superviriili kukko vai kannustaako munakonsulentti kanoja huutelemalla, että muna päivässä pitää kirveen loitolla. Entäs sitten ne onnelliset kanat. Onkohan se jotenkin tutkittu milloin se kana sen onnenhetken kokee? Onko se kukon saapuessa, ennen vai jälkeen munimisen vai riemastuuko se ihan vaan siitä ettei nykyisen tehotuotannon seurauksena vieläkään perse revennyt? Viipottaa sitten onnellisesti potpottaen ympäri kanalaa ja esittelee ehjää ahteriaan.

Kuten varmaan arvaatte, olen lähdössä kauppaan. Munia en osta.

Jussi Untolahti