Liimaa lippaan

Papinkujan kollin lapsuudessa vappua vietettiin aina lähes saman kaavan mukaan. Mummo aloitti siman valmistuksen hyvissä ajoin ennen vappua ja sitä sitten käytiin poikien kanssa salaa maistelemassa. Joskus sai mummo tehdä kaksikin ämpärillistä kun keskenkäynyttä oli siemailtu hiukan liikaa ennen aikojaan. Vapun aattona nautitun siman painikkeena oli aina tippaleipiä ja serpentiinejä oli ripusteltu kotiin sikin sokin. Kaiken huippu oli kuitenkin vapun päiväkävely kaupungilla. Ensin mentiin kelistä riippumatta Kauppalankadulle eli nykyiselle Manskille ja ostettiin punainen vappupallo. Sitten mentiin katsomaan kommunistien vappukulkuetta ja sen jälkeen sään salliessa syötiin jäätelöt jos kioski oli jo avattu. Sitten mentiin kotiin ja juotiin taas simaa ja syötiin tippaleipiä. Lapsuudesta onkin jäänyt hyvin mieleen kuumat kesät ja räntäsateiset mutta simaiset vaput.

Vuosien kuluessa vapunviettokin sitten muuttui. Ensin pyörittiin poikien kanssa ratalla eli keskustassa jo vapun aattona ja ihmeteltiin aikuisten vapun viettoa ja nähtiin jopa humalaisia. Rihkamakauppiaitten tavaroita himoittiin mutta rahan tiukkuus esti usein hankinnat. Ylioppilaaksi pääsy muutti taas tapoja. Ikääkin oli sen verran, että ravintoloihin oli asiaa ihan luvan kanssa. Tärkeimmäksi juhlapäiväksi muodostui vapun aatto ja juhlapaikka vaihtui kodista ja kadusta ravintoloitten ihmeelliseen maailmaan. Taas häärättiin siman, mutta hieman vahvemman parissa. Tippaleipiä ei syöty enää, enkä olekaan niitä lapsuuden jälkeen syönyt. Vapun päivänä levättiin kotona aaton rasitusten jälkeen eikä useinkaan lähdetty kaupungille juhlimaan. Vapun päivähän oli silloin harmaalakkisten kalkkisten ja kommunistien juhlapäivä.

Ylioppilaslakin taisin laittaa lakkiaisten jälkeen ensimmäisen kerran päähäni kun täytin 40 vuotta. Siitä lähtien vapun viettoon on kuulunut lähes aina juhlinta Kouvolan keskustassa. Hurjimmat jopa kokoontuvat aamulla Jaakonpuistoon kuuntelemaan torvisoittoa ja siemailemaan kuoharia. Sen homman olen tähän asti onnistunut onneksi jättämään väliin mutta yleensä puolenpäivän jälkeen levoton sielu alkaa vaatia miestä sinne ratalle eli keskustaan. Jos keli sallii niin Tompan ja Holvin terasseilta on hyvä aloittaa. Jos ei salli, niin sitten mennään sisälle. Muutama neuvoa antava pitkä ja kylmä olut mukavassa seurassa virittää oikeaan tunnelmaan ja kun kello lähenee kolmea niin edessä on päivän kohokohta. Legendaarinen vappujuhlien paikka ravintola Popsis ja sen yhteislaulutapahtuma ovat ehdottomasti vapun parasta antia. Siellä ovat kaikki tutut ja muutama ihan outokin ja mikä hauskinta, samat ihmiset iloisina ja juhlatuulella vuodesta toiseen. Herrojen rypyt on juotu suoriksi ja naisilla meikit peittävät elämän tuomat pikku uurteet. Laulu raikaa, olut kuohuu ja skumppapullot poksahtelevat. Muistellaan vanhoja, ihmetellään nykypäivän menoa ja katsotaan silti luottavaisina tulevaan. Muutaman tunnin laulelun ja hauskanpidon jälkeen porukka jakautuu pikku ryhmiin ja lähtee jatkoille kuka mihinkin. Huimimmat jopa Mutteriin asti jatkamaan iloittelua.

Näin se vappu varmaan menee tänäkin vuonna. Liimaa ja ilmastointiteippiä on varattu alkuvalmisteluihin sillä ensin täytyy kuitenkin kiinnittää viime vappuna irronnut ylioppilaslakin lippa. Komea siitä tulee, tarkistakaa vaikka vappuna.

Jussi Untolahti