Kouvolan keskustavisio 2030-seminaarissa Kouvolan kaupungin kaavoitusarkkitehti Hannu Tylli esitteli visioitaan Kouvolan kaupungin elävöittämiseksi. Kymijoen rannat pitäisi ottaa paremmin käyttöön, Kansalaistori muutetaan puistoksi, tori siirretään Manskille, Kuusaanlampi otetaan virkistyskäyttöön ja Urheilupuistoon rakennetaan Messukeskus tyyppinen kompleksi jossa sitten pelataan kaikki Kouvojen, Mypan, KPL:n ja Kookoon ottelut. Huomatkaa, että nyt on kyse visioista jotka sisältävät kaikenlaisia mieleen tulleita ideoita, huimiakin. Niin pitääkin olla, visiot ja unelmat ovat sallittuja silloin kun pyritään selkeään muutokseen. Tarkoitus on nimenomaan tuoda esiin uusia ajatuksia eikä torjua mitään niistä heti vaan kypsytellä ajatuksia hiljalleen. Hannu Tyllin lisäksi kouvolalaisilta on myös tullut huikeita ehdotuksia. Ravintolalaiva Kuusankosken sillan viereen kuulostaa hienolta. Lisäksi kansalaiset kaipaavat kaikenlaisia tapahtumia lisää. Kouvolan kaupunki aikookin perustaa ideointiryhmiä jotka ryhtyvät miettimään lisää uusia ideoita ja kehittelemään niitä toimintakelpoisiksi. Tarkoitus on käsittääkseni kehittää kaikkia uuden Kouvolan taajamia kunkin vahvuuksien ja tarpeitten mukaan. Lopullisen päätökset tekevät sitten aikanaan virkamiesten esitysten perusteella kaupunkilaisten valitsemat luottamusmiehet.
Papinkujan kollin lapsuudessa ja nuoruudessa ei juurikaan visioitu eikä tapahtumiakaan ollut kovin paljoa. Armin ja Gilin rautatieasemalla käynnistä minulla ei ole vielä mitään kuvaa mutta presidentti Kekkosen vierailuista jo jotain hämärästi muistan. Muistelen myös, että korkean Neuvostojohtajan Kliment Voroshilovin junan pysähtymistä mentiin katsomaan oikein Kaipiaisten asemalle ja kaikissa näissä tapahtumissa oli väkeä kuin meren mutaa. Utin lentokentällä järjestetyt juhannusjuhlat olivat isoja tapahtumia joita järjestettiin muistaakseni joka toinen vuosi Korian juhannusjuhlien kanssa vuorotellen. Utti oli meidän kollien mielestä paljon parempi koska siellä oli lentokoneita, huikeita ilmailunäytöksiä ja moottoripyörilläkin ajettiin kilpaa. Niistä juhlista on jäänyt mieleen myös laulaja-humoristi Eemeli huimine juttuineen ja hauskoine lauluineen. Loppukesään ja alkusyksyyn kuuluivat Tivolit joita Kouvolassa oli joka vuosi, aluksi Marjoniemen kentällä ja sitten yhteiskoulun alapuolella Sumulaakson reunassa. Muistan sieltä myös joskus -60 luvun alkupuolelta tyttöjen kovasti ihaileman brittibändin nimeltään Seven Nine Thirteen. Saattoivat ne ollakin brittejä. Taitoajoa Simca-autoilla kävi Salpausselänkadulla esittämässä parikin ranskalaisryhmää Jean Sunnyn ja Jose Gangan johdolla ja Liiketornien parkkipaikalla ajettiin ensimmäisiä mikroautokisoja. Hinkkismäellä käytiin katsomassa moto-crossia ja Marjoniemessä järjestettiin ainakin yhdet ns. romutusajot joissa viimeinen kentällä liikkunut auto oli voittaja. Torilla autoliikkeet järjestivät jopa yhteisiä vaihtoautonäyttelyitä ja Autoliiton perherallit olivat erittäin suosittuja liikennekilpailuja. Messuja oli ainakin Kuntotalolla ja Ammattikoululla ja Torimarkkinat olivat tärkeitä tapahtumia niin aikuisille kuin meille kolleillekin. Siihen aikaan mainontaa tehtiin myös lentolehtisillä ja kaupungin ylle ilmestynyt lentokone sai Papinkujan kollit salamannopeasti liikkeelle. Mainoksia kerättiin niin paljon kuin ehdittiin ja koneelle karjuttiin ”lentolehtisiä, lentolehtisiä”. Tulipalot olivat aina kolleille kovia juttuja. Pelkkä hälytysajoneuvon ääni toi sähköä elämään ja lähtövalmiudessa oltiin heti.
Itsenäisyyspäivän sotilasparaatit Kymen Lukolla olivat suosittuja ja Kouvolan muuttuminen kaupungiksi vuonna 1960 oli suuri kansanjuhla. Talviurheilun suurin tapahtuma oli Salpausselän kisojen jälkeisenä maanantaina järjestetty Kouvolan iltamäki johon kaikki maailman huiput saapuivat hyppäämään ja ennen kisoja kovaäänisistä pauhannut Radetzky-marssi ei unohdu koskaan. Paikalla oltiin aina jo pari tuntia ennen kisojen alkua laskemassa persmäkeä jyrkässä rinteessä nykyisen pienemmän mäen kohdalla. Oli hienoa katsella Aulis Kallakorven, Helmut Recknagelin, Veikko Kankkosen, Niilo Halosen, ja monien muitten huippujen komeita hyppyjä. Kisojen jälkeen meitä kolleja kiinnosti kovasti, minkälaisilla autoilla huiput lähtivät Palomäeltä pois. Siihen aikaan kilpailijoiden autot nimittäin pysäköitiin siihen kadulle heti katsomon taakse ja silloin oli myös hyvä mahdollisuus pyytää tähdiltä nimmareita. Kuusaanlammella käytiin katsomassa jäärata-ajoja ja Marjoniemessä järjestettiin hiihtoratsastuskilpailuja joissa ratsukko veti hiihtäjää yli huimien hyppyreiden ja läpi tiukkojen mutkien. Hieman pienempiä mutta todella tärkeitä talvisia tapahtumia olivat luistinradan soittoillat ja rusettiluistelut sekä koulujen ohjelmalliset konsut. Ensimmäisinä oppikouluvuosina konsuissa ei edes tanssittu. Ei toki osattukaan. Silloin mentiin musiikin tahdissa ns. piirileikkiä eli tallattiin misukoitten kanssa käsi kädessä ympäri lyseon aulaa tai yhteiskoulun voimistelusalia. Oli se silti kova juttu. Pian toki kuvioihin tuli myös tanssi letkajenkan ja rautalankamusiikin tahdittamina.
The Renegadesin vierailu Kuntotalolla oli pakollinen kuvio vaikka ei se Cadillac oikein meidän kollien suosikkimusiikkia ollutkaan mutta kun kaikki pikkumimmit olivat siellä, niin pakkohan se oli mennä. Ensimmäiset kaupunkipäivät vuonna 1968, joista sitten muodostui Kouvola-päivien nimellä tunnettu tapahtuma, olivat kaiken uuden alku. Sokoksen edessä näin silloin ensimmäisen kerran elämässäni grillattuja broilerin puolikkaita ja vieläkin se tuoksu ja maku saavat veden kielelle. Danny-show käärmeineen Utin lentokentällä vuonna 1972 jäi jostain syystä väliin mutta muuten oltiin kaikissa tapahtumissa innokkaasti mukana.
Sittenhän näitä tapahtumia alkoi tulla. Tilapäinen kävelykatu eli nykyinen Manski, Dixie-päivät, Taika-päivät, Dekkari-päivät, Taiteiden Yö, Muodin Yö, Sadonkorjuu-tapahtuma, Kouvolan-Komia musiikkitapahtuma ja Kymi GP raviradalla. Rata-autoilua oli Kellomäessä, moottoripyöräkisoja Korjalassa ja urheilukentällä ajettiin Fiat 126 autoilla Ratapotti-sarjaa. Ralli-crossia ja rock-juhlia oli Tykkimäessä sekä konsertteja Kenkäkukkulalla ja Keskuspuiston teltassa. Nykyään Kouvolan tapahtumakalenterissa on vuosittain satoja tapahtumia. Pieniä ja isoja, jokaiselle jotain. Silti aina välillä joku valittaa, kun mitään ei tapahdu.
Eipä silloin pienenä Papinkujan kollina osattu edes vaatia enempää ja kovasti oltiin tyytyväisiä näihinkin tapahtumiin vaikka nykyajan nuorten kaupunkilaisten mielestä elämä silloin olisi ollut vallan tylsää. Kouvolan keskustavisio 2030 on nyt totista totta. Kun se on saatu valmiiksi ja toteutettu, niin minä täytän juuri 80 vuotta. Lupaan olla silloin monessa mukana jos käsi käy, henki pihisee ja Satu sallii.
Olethan sinäkin!
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti