Mallikkaat kuleksijat

Jurrikoiksihan meitä suomalaisia, varsinkin miehiä, usein sanotaan. Tosiasiassa me suomalaiset olemme kuitenkin sosiaalista ja seurankipeää kansaa. Ensimmäisillä etelän matkoillakin joku koko matkan ajan ylipirteänä ympäriinsä loikkinut maanikko aina keksi, että matkan jälkeen pitää Suomessa järjestää muisteluilta. Siellä sitten valokuvia katseltiin, sangria virtasi, sombreropäinen porukka söi paellaa, taustalla soi Eviva Espanja ja humalaisimmat esittivät flamencoa kastanjetit kolisten. Jos Suomessa kolme ihmistä tekee tai harrastaa samaa asiaa niin pian alkaa armoton pohtiminen, että minkä niminen seura tai yhdistys perustetaan. Hätäisimmät perustavat harrastusten perusteella jopa yrityksiä muitten ”kyssäkaalin ystävien” tai ”umpihankitarpojien” yllyttäminä. Huonostihan niille yrityksille kuitenkin valitettavan usein käy.

Joka kaupungissa ja monissa pienemmissäkin paikoissa on nykyään aktiivisten uramiesten valtakunnallisia yhdistyksiä kuten Reservinupseerit, Round Table, Leijonat, Rotaryt ja Vapaamuurarit. Jotkut Rotary-klubit ottavat jo naisiakin jäseniksi. Naisten järjestöjä ovat taas Soroptimistit, Zonta-järjestö, Martat, Suomen UN-Women eli entinen Unifem, jumppaseurat sekä monet miesjärjestöjen naistoimikunnat. Martat havittelevat jo miehiäkin jäsenikseen ja molemmat sukupuolet kelpaavat myös Autoliiton, 4-H kerhon ja Nuorkauppakamarin listoille. Uskokaa tai älkää mutta myös jäsenistöltään hyvinkin selkeästi rajatut järjestöt kuten Imetyksen Tuki Ry ja Insinöörien Rouvat Ry löytyy myös Suomesta. Poistuvia vaikuttajia alkavat olla kaikki sotaveteraanien, sotainvalidien, lottien ja sotaorpojen järjestöt.

Kouvolassakin moni harrastaa hieman erikoisempia asioita oikein seuran tai yhdistyksen puitteissa. Kouvolassa Olviretki, Kuusankoskella Ohrana ja Valkealassa Beer Team nimisten olutseurojen kokouksissa vaalitaan olutkulttuuria ja nautitaan kai oluttakin. Kymenlaakson viiniseura pyörittelee, nuuskii, maistelee, kurlaa ja sylkee erilaisia viinejä ja keskustelee niistä asiantuntevasti. Joku kuulemma nieleekin. Näissä seuroissa ei juovuta ja juoman laatu sekä sen erilaiset maut ja ominaisuudet ovat pääasiassa. Myös erilaisten makkaroitten ystävillä ja nauttijoilla on omat seuransa. Muistelen, että Kouvolassa oli aikoinaan myös läskisoosin saloihin perehtynyt yhdistys. Konut Tählet on nimensä mukaisesti tähtiä tarkkaileva yhdistys jolla on oma tähtitornikin Jaalassa ja Puukkojunkkarit eivät suinkaan hypi ”puukkohippasilla” vaan he vaalivat rauhanomaisissa merkeissä vanhaa puukkokulttuuria ja myös tekevät upeita puukkoja Kouvolan Kasarminmäellä. Jaalan Kädentaitajat Ry ei nimestään huolimatta ole mikään peräkammarin poikien yhdistys vaan keskittyy toiminnassaan lähinnä tekstiilitöitten tekoon ja perinteen säilyttämiseen. Myös erilaisia etunimiseuroja Suomessa löytyy ja kai niissäkin on jäseniä seutukunnaltamme. Ainakin ”vuoden Markku” valitaan Suomalainen Markku-liitto Ry nimisen yhdistyksen toimesta. Takavuosilta muistan myös Ylä-Mannerissa kokoontuneen älykköjen yhdistyksen nimeltään Kouvolan Vapaasti Ajattelevat Individualistit. Vaikka siellä oli jäsenenä monta nättiä mimmiä, niin siihen ei liitytty koska ei oikein osattu lausua edes yhdistyksen nimeä ja individualistin merkityskin taisi olla hiukan hakusessa.

Epävirallisissa seuroissa ja yhdistyksissä oli kuitenkin sitä jotain. Hurtti huumori ja mielikuvitus pääsevät silloin valloilleen. Elimäellä ja Korialla vaikutti aikoinaan hauskan herraseurueen matkusteluun painottunut yhdistys nimeltään Mallikkaat Kuleksijat. Patasaaren Raittiusyhdistys piti ”kuivia” kokouksiaan Liirin Kyöstin mökillä Saimaan Patasaaressa ja meillä hiukan nuoremmilla kolleillakin oli pari mojovaa yhdistystä. VSOP eli Vilhelmiina Sofian Osattomat Perilliset keskittyi konjakin ja loppuillasta jaloviinan nauttimiseen, aromilasista tietysti. VVY eli Vilpittömät Vitun Ystävät yritti taas harjoittaa toimintaansa usein juuri VSOP:n kokousten jälkeen. Molempien toiminta loppui pian koska VSOP:n toiminta oli meille kolleille tuiki kallista ja VVY:n toimintakertomukseen taas ei juurikaan saatu mitään kirjoitettavaa. Yhdistysten henki toki elää yhä voimakkaana entisten jäsenten keskuudessa. Puulaakisarjoissa pelasi Kymenrannan Pallo (KyrPa) ja Pilkanmaan Luistelijat (PilLu) aikana jolloin valtalehti käytti seuroista vain nimien lyhennyksiä taulukoissaan. Luistelijat johti sarjaa ja Pallo yritti tiukasti tavoittaa. Kolmantena olisi hyvin voinut olla vaikka Herstan Pesis.

Suomi on yhdistysten ja tapahtumien luvattu maa ja hyvin on pärjätty Kouvolan seudullakin. Tampere pisti silti vielä paremmaksi. Siellä oli aikoinaan iso naisten pyöräilytapahtuma nimeltään Likkojen Polkaisu. Muutti sitten nopeasti nimeään joten ei ehditty täältä asti mukaan.

Jussi Untolahti