Aamulla 06.30 jo illalla ladattu kahvinkeitin päälle ja sitten nautinnollinen suihku. Lämpömittari näyttää jo +17 astetta. Kahvit ja iso sämpylä aamupalaksi sekä aamun uutisten läpikäynti kaikessa rauhassa. Sitten pihalle ja BMW pressun alta pois. Pölyt huuhdellaan pyörän päältä ja punaiset muovikatteet saavat pintaan uuden kiiltävän vahan. Takaisin yläkertaan, kypärän visiirin pesu ja vahaus ja sitten ajovarusteet päälle ja uudestaan ulos. Kello on jo liki yhdeksän ja ensimmäinen etappi on pituudeltaan saatanalliset 100 m kotipihasta Teboilin mittarin viereen. Tankkiin 14 litraa menovettä hintaan 1,6490 litralta. Hintansa arvoista silti. Sitten menoksi ja alkuponnistusten hiki alkaa kuivua jo kohta Valkealan kirkon jälkeen. Pian ohitetaan vauhdilla Vuohijärvi, Orilampi, Voikoski, Mäntyharju ja Hirvensalmi. Lämpöä jo runsaat +20 astetta kun eteen avautuu Joutsa. Takana reilun parin tunnin veto ja ansaittu jäätelö Joutsan torilla. Nokka kohti Jyväskylää ja sieltä vanhaa 4-tietä Jämsän suuntaan. Seuraavalla pysähdyspaikalla takalaukusta eväsleivät ja pullo vichyä ja vartin tauon jälkeen taas baanalle. Korpilahdella lyhyt tankkauspaussi kun mittarissa alkaa olla jo liki 240 kilometriä ja sitten pikku rykäys Kärkistensalmen sillan jälkeen olevan rantakahvilan pihaan. Kahvit ja korvapuusti nautitaan ulkoterassilla ja sitten varpaat järviveteen hetkeksi likoamaan. Siinä muistuu mieleen sillan paikalla aikoinaan ollut lossi ja varsinkin Jyväskylän Suurajojen aikaiset valtavat jonot. Runsas puolituntinen kuluu nopeasti, lämpöäkin jo +25 ja Keski-Suomen luonto panee parastaan. Ainoa mikä ihmetyttää on se, että nyt on jo neljäs pysähdys, eikä se ole vieläkään ilmestynyt esiin.
Matka jatkuu sitten pitkin ehkä Suomen hienointa moottoripyöräreittiä kohti Sysmää ja yli Pulkkilanharjun upeitten maisemien. Hiljaa lirutellen Vääksyn kanavan yli ja sitten nokka kohti Vierumäkeä ja Vuolenkoskea. Pikku väsymys iskee näinkin lähellä kotia ja niinpä Vuolenkoskella järven rannalla oleva kioski saa hieman jo uupuneen motoristin koukkaamaan pihaan ja piristävän kahvin ostoon.
Silloin se täysin yllättäen taas ilmestyy. Jostain se siihen tulee kuin tyhjästä ja aloittaa tarinoinnin. Kehuu ensin pyörän ja kysyy kohteliaasti, mistä kaukaa motoristi on tullut. Kun olen tarinani kertonut, tämä jo hyvinkin ikääntynyt lippahattupäinen mies kertoo ajelleensa nuorena miehenä vuosia Jawa merkkisellä moottoripyörällä. Yhteys löytyy heti, sielunveljiähän tässä ollaan. Siinä sitä sitten istutaan vierekkäin ja tarina luistaa kuin itsestään. Kiirettä ei ole enää kummallakaan ja molemmat kertoilevat toisilleen elämänsä tähtihetkiä moottoripyörän selässä. Kahvimukikin on jo tyhjentynyt ja niinpä haen meille molemmille uudet mukilliset kuumaa juomaa. Kaveri nappaa pari palaa sokeria tiskiltä ja imee sitten kahvinsa niiden läpi ja tarina jatkuu. Kertoo sitten kuinka kylmää hommaa moottoripyöräily ennen oli ja hymyilee hyväntahtoisesti kun pyyhin hikeä otsaltani. Tunti siinä menee mutta sitten alkaa tie, koti ja sauna kutsua nuorempaa motoristia. Kiitän juttutuokiosta ja toivotan hyvää kesän jatkoa. Vastauksena saan ystävällisen hyvän matkan toivotuksen, aja varovasti huikkaa kaveri vielä perään. Isolle tielle päästyäni vilkaisen kioskille ja heilautan kättä hyvästiksi. Kaverin käsi nousee samalla sekunnilla, on seurannut lähtöäni tarkkaan kuin loppuhuipennusta odottaen. Näin on kahden eri-ikäisen motoristin hieno yhteinen hetki ja elämää täynnä ollut juttutuokio auttamatta ohi. Toivottavasti kaveri jatkoi taivaltaan yhtä hyvin mielin kuin minä.
Kotimatkalla mietin vanhenemista. Jaalan kohdalla alkoi naurattaa. Tiedättekö mitä hyvää huomasin siinä, että olen jo 60 vuotta täyttänyt. On alkanut tuo nuorena kuolemisen pelko hellittää.
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti