Näille uusavuttomille nykynuorille aina naureskellaan. Eihän ne onnettomat osaa edes ruokaa laittaa, saati pyykkejä pestä. Muutenkin ovat kaikin puolin saamatonta, kelvotonta ja meluavaa joukkoa.
Ei se tosiasiassa ennen ollut juurikaan helpompaa. Ensimmäisen oman asunnon kunniaksi päätin pitää tupaantuliaiset ja grillijuhlat. Aikaisempi ruoanlaittokokemus rajoittui makkaran paistoon partioretkillä. Veljeni Ollin kanssa hankittiin komea grilli ja toimittiin sitten grillimestareina. Käytiin ostamassa Korian paikallisesta kaupasta semmoinen ainakin 4 kilon painoinen paisti, helvetin iso lähes pyöreä lihaköntti. Komealta näytti ja ei muuta kun mausteita ja suolaa runsaasti pintaan ja grilliin hirveät roihut. Köntti grilliin ja sitten vain kavereitten kanssa nautittiin olutta ja odoteltiin, että herkku kypsyy. Hiilet loppuivat kesken ja naapurin taksikuski haki korvausta vastaan lisää Napan Essolta. Pari kolme tuntia huolellisesti grillattu lihaköntti mustui ja hiiltyi pinnasta muutaman sentin syvyydeltä mutta sisältä se oli edelleen raaka. Ei sitä syönyt pirukaan, ei edes tukevasti humaltuneet kaverini, jotka nyt eivät todellakaan olleet mitään kovin nirsoa sakkia ruoan tai varsinkaan juoman suhteen. Lihaköntti heitettiin sitten naapurin hurtalle joka sen kyllä veti naaman ja makasi sitten voipuneen näköisenä pari päivää pihanurmikolla. Seuraava gourmet-kokeilu tapahtui jauhelihan kanssa. Sitä paistoin levy kuutosella ainakin puoli tuntia jotta on varmasti kypsää. Olihan se, rapeaa ja kypsää. Kivikovana kelpasi hyvin vaikka hiekoitussoraksi mutta ei sitäkään syömään pystynyt. Sitä en uskaltanut antaa edes sille hurtalle. Kalliita kokeiluja olivat molemmat. Korialta piti lähteä taksilla Kouvolaan kuppilaan syömään ja sitten tietysti valomerkkiin asti roikuttiin baaritiskillä siellä silloisessa Kummitädissä.Pyykinpesu tuotti ongelmia vielä myöhemminkin. Ensimmäisen, ja toistaiseksi myös viimeisen, yhdeksän vuotta kestäneen avioliiton jälkeen taidot olivat hieman ruostuneet. Kerrostalon pesutuvassa tälläsin kaikki pyykit isoon koneeseen ja pesujauhetta perään. Siihen aikaan käytin vielä valkoisia kalsareita ja kun ensimmäinen koneellinen oli valmis, niin ne kalsarit olivat komean pinkit koska pyykkien joukossa oli myös punaisia t-paitoja. Siellä ne sitten kuivuivat talon kuivaushuoneessa kaikkien nähtävinä. Taloyhtiön naiset hymyilivät merkitsevästi ja miehet välttelivät minua pitkään talon yhteisessä tiistaisaunassa. Kalsareitten väriongelmasta selvisin miehen logiikalla, pinkit pesuun mustien ja sinisten t-paitojen kanssa ja hyvä tuli. Sen jälkeen olen muuten ostanut vain mustia kalsareita ja t-paitoja. Pyykinpesuun liittyy myös eräs niin tyypillinen kokemus jo Kouvolaan paluun jälkeen. Lauantai-ehtoona olin saunan jälkeen lähdössä Kouvolaan illanviettoon ja huomasin, että eipä löydy yhtään puhtaita kalsareita. Nyrkkipyykillä pesin kaksi paria kalsareita nopeasti edustuskuntoon ja laitoin sitten ne kiukaan yläpuolelle kuivumaan. Viinipullo auki ja odottelemaan. Siihenhän ne unohtuivat ja ajan päästä aloin haistella palaneen käryä. Olivat tippuneet ajastimella varustetun kiukaan päälle joka oli vielä kuumana. Molempien kalsarien perspuolella isot liki kämmenen kokoiset reiät ja kamala haju. Lähde ne jalassa sitten neitoja hurmaamaan. Pesuoperaatio uusiksi ja seuraavat kalsarit kuivasin tukankuivaajalla. Ilman jäin sinäkin iltana mutta ei se ainakaan kalsareista kiinni ollut.
Sen nuoruuden avioliiton aikana oli meillekin hankittu koira, Collie nimeltään Santtu. Iso ja komea koira joka oli myös kova syömään. Puolikas lenkkimakkara tai 12 broilerilihapullaa kymmenen perunan kera oli sopiva päiväannos isolle ja energiselle koiralle. Eron jälkeen koira jäi minulle ja kerran sitten pitkän työpäivän jälkeen keittelin sille taas niitä perunoita. Nukahdin sohvalle ja heräsin kun tuttu palomies tuli terassin ovesta sisään ja sanoi, että käynpä ottamassa tuon lieden pois päältä. Perunat olivat mustia kuivassa kattilassa ja talossakin hieman käryä. Naapuri oli haistanut käryn mutta patalaiskana miehenä ei viitsinyt tulla katsomaan, vaan soitti palokunnan. Kyllä oli hienoa, 4 paloautoa pihassa, mäki mustanaan uteliaita ihmisiä ja koira telmi palomiesten kanssa pihalla. Illalla paikallisessa pubissa ihmiset tarjosivat säälistä monta olutta kun huhu kertoi jo koko talon palaneen ja minunkin pelastuneen kuin ihmeen kaupalla.
Älkää uusavuttomat nykynuoret surko, kyllä se maailma opettaa. Opetti se ennenkin!
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti