perjantai 4. marraskuuta 2011

Olli, kädet ylös!


                                                     

Kotikaupunkimme Kouvola on nykyisessä laajuudessaan tuottanut monia hienoja urheilijoita. Muistellaanpa muutamaa vanhaa ja vähän uudempaakin sankaria. Kultavääpeli Ilmari Salminen voitti vuonna 1936 Berliinin olympialaisten kultamitalin 10 000 metrin juoksussa 0,2 sekunnin erolla ennen Kuusankosken Arvo Askolaa. Suomen kolmoisvoiton varmisti Volmari Iso-Hollo. Ilmari Salminen sai ansioistaan patsaan Ässä-tornin eteen mutta Arvo Askola kuuluu niihin Kouvolan seudun suuruuksiin jotka ovat hiljalleen painuneet unholaan suurelta yleisöltä ja varsinkin nuorisolta.

Heikki Hasu, olympiavoittaja vuonna 1948 St. Moritzissa yhdistetyssä ja vuonna 1952 Oslossa viestihiihdossa, on monille nuoremmille outo mies ja kovat mäkimiehet, vuoden 1956 Cortina d. Ampezzon olympialaisten hopeamitalisti Aulis Kallakorpi ja Holmenkollenin voittaja Topi Mattila, kuuluvat samaan kastiin. Mäkimiehistä muistan myös Kouvolan Hiihtoseuran Reijo Sorsan. Kansallisen tason hyppääjä jonka nimi kovasti nauratti meitä kolleja. ”Sorsa lentää” selostimme keskenämme katsomossa. Ihan kelpo mäkimies Reijo Sorsa kuitenkin oli. Muistan myös erään mäkimiehen josta vitsailtiin, että kuulutus meni jokaisessa kisassa jotenkin näin. ”Numero 27, Evert Mäyrä, Kainuun Hiihtoseura”. Evert hyppäsi, yleisö kohahti, kuuluttaja oli hetken hiljaa ja jatkoi, ”Mäkeä korjataan”. Nimi ja seura on tietysti keksitty. Pikaluistelussa Kouvolan kovin nimi oli -50 luvun lopulla ja -60 luvun alussa Suomen nuorten ehdottomaan kärkikaartiin kuulunut Kouvolan Poikien Reino ”Reiska” Niemelä. Reiskalla oli kaikki edellytykset ihan maailman huipulle mutta toisin kävi. Joku saattaa Reiskan muistaakin ihan muista ansioista. Calgaryn olympiakisojen hopeamitalistin jääkiekkoilija Timo Suden komea kääntölaukaus ja ura KooKoon, Tapparan sekä Suomen maajoukkueen riveissä muistetaan toki Kouvolassa vielä hyvin, tosin vain vanhemman kaartin toimesta.

Mestaripainija Herman Kare on jäänyt elämään Kouvolaan lähinnä nimeään kantavan painiturnauksen ansiosta. Monet kovat painimiehet, mm. Mauno Latosuo, Veikko Lavonen ja Ismo Kamesaki, muistetaan jo huonommin. Samoin olympiaedustajat, voimistelija Otto Kestola ja uimahyppääjä Pentti Koskinen. Melbournen vuoden 1956 olympialaisten voimistelun joukkuekilpailun pronssimitalisti Olavi Leimuvirta on lähes täysin unohdettu. Maantiepyöräilyssä Kouvolan naiset tekivät aikoinaan selvää jälkeä. Hannele Hurri, Irma Jussila, Ritva Mykkänen ja Asta Forssell voittivat vuosina 1962-1980 yhteensä 15 Suomen mestaruutta. Eipä siinä muille montaa mestaruutta jäänyt. Mutta onko kilpapyöräilijä Reijo Munne tuttu mies, hän kilpailee vieläkin ja on voittanut mm. monta ikämiesten Suomen mestaruutta. Jousiammunnan monikertainen Suomen mestari Risto Ylätalo Kaipiaisista saattaa olla monelle myös hieman tuntemattomampi suuruus. Räpyläuinnissa 44 Suomen mestaruutta saavuttaneen Ari Palven ura on toki kaikille hyvin tuttu. Vai onko?

Kouvolan yleisurheilijoista muistetaan ehkä parhaiten Moskovan vuoden 1980 olympialaisten kävijä ja moninkertainen kolmiloikan ja pituushypyn Suomen mestari Olli Pousi. Ollihan hyppäsi kolmiloikkaa peräti 16,82 ja se on kova tulos vielä tänäänkin. Yli 90 metriä keihästä nakannut Pentti Sinersaari muistetaan myös melko hyvin. Keihäänheittäjät Väinö Kuisma ja Antero Toivonen sekä juoksijat Harri Vesala, Marjo Lakka ja Terhi Tarkiainen ovat jo vähän vaikeampia muistaa samoin kuin kovat liki 20 metriä työntäneet kuulamörssärit Aulis Toivonen ja Antero Paljakka. Pikajuoksija Eeva Haimikin tunnetaan kai jo paremmin ”Anttilan raketin” Visa Hongiston äitinä. Vuoden 1948 Lontoon olympialaisten seiväshypyn hopeamitalisti Erkki Kataja lienee kaikkein huonoimmin tunnettu olympiasankarimme.

Moottoriurheilussakin Kouvolassa on menestytty. Vilho Hietanen voitti Jyväskylän suurajot Allardilla vuonna 1953 ja autokouluyrittäjä Jaana Pajula-Ihaksi oli naisten ralliautoilun Suomen mestari vuonna 1994 Opel Asconalla. Kirsi Ansas voitti naisten jokamies-luokan Suomen mestaruuden peräti 5 kertaa ja oli pari muuta kertaa mitaleilla. Vuoden 2011 rallicrossin Suomen mestaruuden voitti Valkealan Atro Määttä Ford Focuksella. Moottoripyöräilijät Timo Pohjola, Seppo Rossi, Jari Suhonen ja Juha Pakkanen ajoivat aikoinaan SM-mitaleille ja osa heistä loi kansainvälistäkin uraa. Jari Suhonen jopa kiersi melkoisen hyvällä menestyksellä Superbike-luokan MM-sarjaa. Moottoriveneilijät Kari ja Nanna Kaksonen ovat menestyneet hyvin avomeriveneitten kilpailuissa ja voittaneet jopa maailmanmestaruuden Off 3B luokassa vuonna 2006.

Kymmenissä muissakin lajeissa ja sarjoissa on Kouvolassa ollut aikojen saatossa paljon menestyneitä urheilijoita. Ei voi unohtaa mm.  joukkuepelejä, keilailua, suunnistusta ja ammuntaa. Aikoinaan Suomen mestaruus oli lajissa kuin lajissa kova ja arvostettu saavutus. Nykyään tarjonta on niin runsasta, että moni hieno suoritus jää monen lajin osalta vain melko pienen asiantuntijajoukon tietoisuuteen. Todelliseen kuuluisuuteen ja myös koviin ansioihin tarvitaan oikea laji ja maailmanlaajuinen menestys. Sitä sattuu aika harvan lajin ja urheilijan kohdalle. Menkääpä jonnekin ”maailman turuille” ja kysykää ihmisiltä, kuka on Sami ”Musti” Jauhojärvi tai vaikkapa Matti Nykänen. Voi olla, etteivät yllättäen heitä tunnekaan. Ari Vatasen, Mika Häkkisen, Kimi Räikkösen tai Jari Litmasen saattaisi joku jopa tietääkin.

Mutta kuka oli Aholan Olli? Annan pikku vinkin. Hän oli 210 cm pitkä kouvolalainen sähkömies. Niin juuri, sama mies joka pelasi koripalloa Kouvoissa muistaakseni joskus -60 luvun lopulla. Olli oli pituutensa vuoksi hyvä kaveri hyökkäyspään korinaluspelissä. Kun Olli ehti korin alle, niin valmentajan suusta kajahti varmuuden vuoksi huuto, ”Olli, kädet ylös”. Sitten takamiehet pelasivat pallon Ollille ja Olli pisti sen koriin. Helppoahan se oli kun sen osasi ja oli riittävän pitkä. Kuinka moni muuten voi rehellisesti sanoa, että muistaa Aholan Ollin?

Vain harvat suuret sankarit muistetaan aina, heti ja helposti. Muut menestyjät vaipuvat aikojen saatossa unohduksen rajan tuntumaan. Ketään ei sinne kuitenkaan aivan yksin ja unohduksiin jätetä. Saavutuksenne jäävät urheilun historiaan ja aina joskus me teitä lämmöllä muistelemme, niin nytkin.

Jussi Untolahti

Ei kommentteja :