lauantai 9. huhtikuuta 2011

Nakit ja muusi Kultaisessa Kannuksessa

                                                 
                                                   Kannuksen pyöreä pöytä
                                                        Kuva Boris Grahn

Monitoimimies Pertti ”Spede” Pasanen ja kumppanit avasivat Speden Saluunan uudessa Hansakeskuksessa 26.05.1967. Speden kerrottiin tulleen avajaisiin komealla punaisella Ford Mustangin avomallilla jonka rekisterinumero oli ASU-1. Spede oli pysäköinyt autonsa Saluunan eteen, kiinnittänyt sen riimulla valaisintolppaan ja heittänyt takapaksista auton eteen paalin heiniä. Cowboy oli saapunut saluunaansa. Pian Saluunan avaamisen jälkeen ilmeisesti samat herrat avasivat Lappeenrannassa ravintolan jonka nimi oli Simon Rysä.  Spedestä kerrottiin silloin monia tarinoita. Tarinan mukaan hänellä oli myös toinen auto, kuplafolkkari jonka rekisterinumero oli loogisesti ASU-2. Itse olen nähnyt seuraavan hauskan tapauksen. Herrat Spede Pasanen ja Simo Salminen istuivat illastamassa kouvolalaisessa ravintolassa. Naapuripöydässä istunut hieman juopunut neito huomautti heille että herrat ne vaan syövät. Maistuisi se iltapala meille tytöillekin. Spede kutsui hovimestarin paikalle ja ajattelin että nyt tuli tytöille lähtö. Mitä vielä, hetken päästä kahden neidon pöytään katettiin talon komein kattaus ja vartin päästä tarjoilija kantoi pöytään suuren kannella varustetun hopeanvärisen tarjoiluvadin. Neidot virittivät kankaiset servietit minihameitten ja polvien suojaksi ja nauttivat saamastaan suuresta huomiosta. Avasivat sitten tarjoiluvadin kannen. Sieltä paljastui 2 nakkia, pieni nökäre muusia ja sinappituubi. Ravintola oli Kultainen Kannus.

Kun Red Carin toiminta loppui siirryttiin ihan oikeaan ravintolaan, Hansan yläkerrassa olleeseen Kultaiseen Kannukseen. Se oli meille nuorille kolleille taas kerran ihan uusi maailma. Hovimestari otti asiakkaat vastaan ja vei pöytään, meidätkin. Heti alusta asti suosittiin aivan tanssilattian vieressä ollutta pyöreää pöytää josta oli helppo tarkkailla ravintolan elämää. Siitä näki hyvin eteiseen tulijat ja baariin menijät sekä loistavasti tanssilattialle. Tanssilattian takimmainen nurkka oli meidän tanssitaidottomien suosikkipaikka varsinkin kun hinkattiin hitaita hieromabiisejä.  Pöydästä muodostui se usein mainittu ”pyöreä pöytä” ja siinä istuneitakin alettiinkin kutsua hieman ilkikurisesti pyöreän pöydän ritareiksi. Ritareista en niinkään tiedä sillä tosiasiassa porukka koostui löyhästä kaveriporukasta jonka koostumus vaihteli runsaasti. Pöydässä istui ahkerasti myös monia KENin jäseniä. Minusta pöydän suosio perustui sen loistavaan sijaintiin ja erittäin hyviin tarkkailumahdollisuuksiin. Mitäpäs me nuoret pojat muuta tulimme ravintolaan kuin mimmejä tarkkailemaan. Siihen se useimmiten sitten jäikin. Saattoihan siinä tosin joskus herkkinä hetkinä tulla muutakin mieleen. Jokunen hieno suhde siellä ”ritareittenkin” saamattomuudesta huolimatta syntyi ja osa niistä on voimassa vieläkin. Kannuksessa minäkin muuten tapasin nykyisen vaimoni Satun jo vuonna 1979 mutta harkitsevana miehenä mietin asiaa pienen hetken, 22 vuotta.  Sommelossa sitten kohdattiin uudestaan vuonna 2001 ja siitä lähtien on yhdessä oltu. Kannuksen ansiota siis alunperin tämäkin liitto.


Speden jälkeen ravintolaa pyöritti ainakin Krouvarit Kallas & Luotio niminen firma ja myös Lahteen sittemmin Hotelli Grandin omistajaksi siirtynyt Markku Loikala vaimoineen. Markun jälkeistä omistajaa en muista mutta olikohan vastapäistä Kummitätiä pyörittäneellä Jussi Piensalmen firmalla jotain tekemistä Kannuksenkin kanssa? Kertokaa jos muistatte. Kannuksen henkilökunnasta muistan monia. Ovella oli ainakin Kyttälän Jussi, Henttosen Seppo, Kepon Hanski, Raemaan Rape ja Jääskeläisen Kale. Oli muitakin. Hovimestareista muistan Jouko Räihän, meidän poikien suuren suosikin Sirpa Kokon ja myöskin Markku Loikala sekä hänen vaimonsa tekivät hovin hommia. Tarjoilijoista mieleen muistuu Raemaan Seija, Hiiri sekä huikea humoristi Elli. Elli saattoi kävellä mustassa töttörötukassaan pitkin ravintolaa eriväriset kengät jaloissaan. Ellin jouluglögi oli karmea yhdistelmä Chartreuse likööriä, whiskyä ja Ginger Alea. Pari oikein nättiä baarimestariakin, tumman ja vaalean, muistan hyvin. Baarin sielu oli kuitenkin kaikkien tuntema legenda, Kouvolan baarimestarien kruunamaton kuningas Jose’ Mozo.


Siihen aikaan juotiin apinajuomaa eli cabanaa ja kolaa, olutta, vodkaa ja puolukkamehua sekä mustaa ryssää ja valkovenäläistä.  Mimmien suosikkijuomia olivat sininen enkeli, ampiainen ja muut vähän makeammat juomat. Ravintolassa ja baarissa tapahtui kaikenlaista hauskaa. Erästäkin kouvolan poikaa portsarit kantoivat baarista pienen häiriköinnin jälkeen pihalle. Jalat 20 cm maasta irti oleva kannettava ilmoitti suureen ääneen baarin ovella että ”ette varmasti saisi vietyä jos en muutenkin olisi jo lähdössä”. Asenne oli kohdallaan. Naamiaisista tullutta hehkeää blondia herrat yrittivät loppuillasta iskeä tosissaan. Siinä sitten vähän myöhemmin blondin kanssa rinnakkain kustiin pisuaariin Kannuksen vessassa. Miehet muistavat varmasti aikanaan Kannuksen vessassa pienimuotoista liiketoimintaa harjoittaneen Hessun. Hessulla oli vessan seinässä pieni lääkekaappi josta hän myi tarvitseville partavettä, deodoranttia, suusuihkeita, kortonkeja ym. miesten tarvikkeita. Hessulla oli aina käsillä myös vaateharja jolla yritteliäs nuori mies auliisti harjasi hilseet asiakkaitten olkapäiltä. Takki puhki vuodessa, naureskeltiin Hessun aktiivisuudelle. Suusuihke oli varsinkin liikaa ottaneiden suosiossa. Sillä oli hyvä poistaa oksennuksen tuoksu ja jatkaa sen jälkeen taas illan viettoa. Oikein väsyneille Hessu vuokrasi pientä korvausta vastaan toista vessan eriötä pikku huilia varten. Siellä nuokkui voimia keräten moni Kouvolan poika. Taisinpa siellä joskus mietiskellä minäkin. Hessun ammattinimike oli meidän poikien keksimä komealta kalskahtava ”Pippelkumikonsulentti”. Myöhemmin yhä Kouvolassa vaikuttava Hessu tunnettiin myös Kannuksen, Saluunan ja Sip Pubin portierina.


Musiikki Kannuksessa oli alkuaikoina peräti liveä. Normaalisti sama bändi soitti koko kuukauden. Orkestereista muistan ainakin Rolf Bergströmin ja Pyhimykset sekä Kössi Härmän orkesterin. Vierailevina tähtinä nähtiin myös sen ajan showbändien eliittiä. Pertti Metsärinteen Orkesterin monet muistavat vieläkin huikeasta kappaleesta ”Hirvenmetsästys”. Todellinen huipputapaus oli aina Pentti-Oskari Kankaan ja Seitsemän Seinähullun vierailu ja show. ”Hullujen kuljetusauto”, kuten keikkabussissa kyljessä luki, oli tuttu näky Kannuksen edessä. Livemusiikki loppui aikoinaan ja Kannuskin siirtyi levymusiikkiin. Levyn pyörittäjinä toimivat ainakin Tuija, Partasen Jarmo sekä upea pörrötukkainen blondi jonka nimeä en muista. Joku muistaa kyllä.


Kannuksesta siirryttiin sitten aikanaan ”Taivaallisen makkurin aukion” toiselle laidalle Ravintola Kummitätiin joka tunnettiin myös nimillä Kummityttö ja Green Apple. Vasta niitten jälkeen alkoi orastava aikuisuus.

Muistot ovat hienoja!

Jussi Untolahti


1 kommentti :

Anonyymi kirjoitti...

Siis kyllä on niin osuva kuvaus Kannuksesta