maanantai 13. marraskuuta 2017

Elämää nextillä levelillä


Telkkarista tulee nykyään paljon kaikkia kilpailuja ja ohjelmia joissa sitten asiantuntijat eli lähinnä toiset julkut arvostelevat toisia julkkuja tai julkuiksi pyrkiviä. Esitykset ovat pääosin hyviä, usein jopa erittäin hyviä. Esimerkkinä vaikkapa kelpo lauluohjelma Tähdet, Tähdet. Arvostelut taas ovat aivan eri kastista. Tästä on hyvänä esimerkkinä mm. The Voice Of Finland. Nykyään ei enää riitä sana hyvä tai vaikkapa modernisti, hyvin sä vedit. Arvostelu on noussut ihan uusiin sfääreihin. Nykyään kaikki on käsittämätöntä, jäätävää, ylivertaista, sairaan hyvää, veret seisauttavaa nextille levelille siirtävää häkellyttävää toisesta maailmasta olevaa loistavaa taidetta ja taitoa.

Sitten on tämä huumoriviihde. Ohjelmat ovat pääosin hirveää huutamista, räjäyttelyä, ahkeraa vitun hokemista ja täysin älyttömiä hahmoja. Ei ne vaan naurata, myötähäpeää toki herättävät. Verbaalista nokkeluutta vaativat ohjelmatkin alkavat olla tiensä päässä, kun raatilaisten nokkeluudet alkavat käydä vähiin. Hyvänä esimerkkinä Hyvät ja huonot uutiset. Ylen Nenäpäivän tylliunelma Sanna Stellan taas oli aivan omassa kastissaan. Varsinkin kun mimmi oli puettu siihen karmeaan lantiot levittävään ruskeaan pyllynpyörityspukuun. Ei ollut heiluminen lasten katseltavaa.

Somessa viihtyvä kansa on taas omaa luokkaansa. Tavallisilta ihmisiltä puuttuu täysin suhteellisuuden taju. Joku jo parhaat päivänsä nähnyt ikäneito tempaisee Faseen uuden selfien, toivottavasti naamasta, ja pian kaikki kaverit hokevat samaa mantraa, kaunis Veera, tyylikäs Veera, ihana Veera, nuorentunut Veera, samannäköinen Veera kuin 1979. Veera elää tällä viikon ja tempaisee uuden foton lauantaina viinipullon puolessa välissä. Ja samat kehut uudestaan. Herrat taas ovat somessa mieltyneet kuviin ruoka-annoksista. Niissä on nakkia pitkittäin ja poikittain, välillä jotain fiinimpääkin. Lohkoperunat ovat suosittuja ja kastikkeet on roiskittu lautasen reunoille ohuiksi viivoiksi. Kuka perkele ne sieltä saa syötyä, nuollakaan ei kehtaa ainakaan kylässä tai ravintoloissa. Annokset ovat kaikessa hienoudessaan niin pieniä, että ei niillä nälkä edes siirry ja kuvissa ne muistuttavat lähinnä jonkin elävän jätöksiä.

Sitten on nämä somen tuomat julkkikset. Homma on lähtenyt täysin käsistä. Verottajan ja iltapäivälehtien mukaan tienaavat vuodessa muutaman tonnin ja elävät leveää elämää. Ulosotossa enemmän tekstiä kuin Paasilinnan romaaneissa ja tappeluista ja pahoinpitelyistä syytteitä joka käräjillä. Naisillakin. Mimmeillä on omat laajenevat ongelmansa. Pienet tissit on vaihdettu isoihin ja niistä sitten laitetaan kuvia someen peilin kautta tai ilman. Tulee selfieitä ja belfieitä, kohta kai jo pilfieitä jos some sallii. Ja sitten odotellaan jääkiekkoilijaa tai ralliautoilijaa.

Suomalaiset ovat toki tässä hommassa vielä ihan amatöörejä. Mainion uutistoimiston Ampparit.fi uutisannin kautta löytyvät alan aateliset. Amerikkalaiset peffajulkkikset ovat ihan omalla tasollaan. Miljoonia kuvillaan ja tarinoillaan tienaavat mimmit osaavat hommansa. Jos omat eivät ole riittäneet niin apua on tuonut tohtori Silicon. Kaikki on suurennettu ja varsinkin ahterit aivan valtaviksi. Silloin kun minä olin nuori, niin ihanne oli sopusuhtainen timmi naisvartalo. Siinä sitä silmä lepäsi. Nyt kaikki on toisin. Isoa pitää olla ja kuvissa täytyy näkyä rintavakoa, persvakoa ja sitä kamelinvarvasta. Se vähä mitä päällä on, on mahdollisimman tiukkaa ja pääosin todella tyylitöntä. Eikös sen yhden mieskin, ei Folke, mennyt sekaisin tässä pyörityksessä. Muutama puolialaston mimmi samassa talossa kamerat koko ajan räpsyen kuvaavat toisiaan ja kilpailevat kellä on suurin leivinuunia muistuttava räystäsahteri. Ei sitä kestä Erkkikään.

Sitten on vielä tämä sukupuolineutraalisuus. Mihin se vielä johtaakaan? Kun aikoinaan poikamiehenä lähti ravintolaan, niin pääosin oli helppo erottaa naiset miehistä, siis ulkonäön perusteella. Iskuyrityksiäkin uskalsi tehdä. Kohta on kaikki toisin. On yhteiset vessat, yhteiset asut, perinteisiä naisten ja miesten juomia ei ole, kukaan ei uskalla lähestyä toista, kun ei tiedä mitä lähestyy ja kun vielä ahdistelunkin raja on niin matalalla, ettei uskalla edes kysyä, niin lirissä ollaan. Elämästä tulee tylsää, syntyvyys laskee, kapakat riutuvat, verotulot laskevat ja ihmiset vetäytyvät mökkeihinsä. Joku uskalias herraneutraali tietysti panee kaiken peliin ja yrittää saada kuppilasta seuraa. Mutta kyllä siinä karskeinkin mies herkistyy, sillä sukupuolineutraali iltaseura on kuin Kinder-yllätysmuna. Koskaan ei tiedä mitä sieltä kuoriutuu. Kun sisältö jo kolmantena kertana peräkkäin paljastuu samaa sukupuolta olevaksi entiseksi luokka- tai armeijatoveriksi tai voikkaalaiseksi jyrsijäksi, niin itkuhan siitä tulee. Uloskaan ei voi oikein paiskata, kun saattaa syyllistyä heitteillejättöön, kun tämä itseään etsivä neutraali pyörii sitten pihan lumihangessa miettien seuraavaa siirtoaan.

Te nuoret olette vielä kusessa. Koittakaa kestää!

Jussi Untolahti

Kotka

torstai 15. kesäkuuta 2017

Halla-Jussin mäenlasku


Halla-ahon pikkupersuilla on kova hätä kädessä. Isot ”pojat” lähtivät ryhmästä ja alamäki alkoi. Kaikki on siis lähteneitten syytä. Suomessa on aina ollut loikkareita, lähinnä kuitenkin toisiin puolueisiin. Nyt hajosi ryhmä, mutta onko kaikkien sopeuduttava radikaalisti ajattelevan uuden puoluejohdon mielipiteisiin. Ei ole, ja niin ajatteli myös Persujen eduskuntaryhmän enemmistö. Vähemmistö jäi omaksi ryhmäkseen ja kova itku alkoi heti. Jumalauta, meidät on hylätty ja lähteneitä on nimitelty ja jopa uhkailtu. Se on rakentavaa ja suoraselkäistä politiikkaa. 
Mediassa on kerrottu uusista johtajista mm. seuraavaa ja silti he hämmästynein silmin syyttelevät porukan pettäneitä.

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho:
Hän on sanonut islamin olevan afrikkalaisten luonnonuskontojen sekä menneiden aikojen juutalaisuuden ja katolilaisuuden tavoin ”genitaaliuskonto”, jossa ”älyllinen fabriikki kietoutuu pimpin, pippelin tai tissien ympärille. 

Halla-aho toivoi, että raiskausten lisääntyessä raiskatuksi joutuisivat hänen mielestään ”oikeat ihmiset” eli ”vihervasemmistolaiset maailmanparantajat” ja heidän äänestäjänsä.

Halla-aho kertoi mediassa haluavansa "piiskata ja komennella neekereitä" sekä lisäsi olevansa "arjalainen ja ylpeä siitä".

Lisäksi vielä joku Halla-ahon kannattaja kertoi, että Halla-aholla on ”munaa”. Olen samaa mieltä ja sitähän on riittänyt muuallekin kuin kotipesään.
Kovasti näyttää siis Halla-ahon ajatusmaailma suuntautuvan tuonne navan alapuolelle.

Varapuheenjohtaja Teuvo Hakkarainen:

Hakkarainen herätti huomiota esitettyään lehtihaastattelussa, että homot, lesbot ja somalit tulisi laittaa Ahvenanmaalle keskenään asumaan ja katsoa, millainen malliyhteiskunta siitä rakentuisi.
Teuvo puhui Hesarin videohaastattelussa muun muassa ”neekeriukoista” ja imitoi muslimien rukouskutsua. 

Lisäksi joku puoluekokousedustaja kertoi Hakkaraisen valinnan olleen ns. ”läppä” joka toteutui koska valitsijat olivat jo nauttineet "kokousjuomia". Tuon luulisi loukkaavan jo Hakkaraistakin. Teuvosta on toki paljon muitakin ”hauskoja” juttuja.

Varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari:

Laura on todennut evoluutiosta, että se on "ihan mahdoton teoria", ja että "se nyt vaan on niin, että ihmiset eivät ole eläimiä, eikä eläimiä koskaan olleet". Mistähän Huhtasaaren suku on maailmaan ja Porin seudulle putkahtanut. Tulivatko kaislaveneellä vai ihanko taivaalta tipahtivat?

Varapuheenjohtaja Juho Eerola: 
Tunnettu muusikko/luonnenäyttelijä ja Suomen Sisu Ry:n entinen jäsen joka ei ole sanonut oikein mitään. Laulanut kyllä.

Näiden suvaitsevaisten älykköjen seuraanko ministerien ja muitten olisi pitänyt jäädä? Miettikääpä pikkupersut sitä.
Nyt on iso ryhmä jakautunut kahtia ja pikkupersut ovat oppineet, että ei Timo Soinin elämäntyötä noin vain tuhota. Seuraavat vaalit ovat todella mielenkiintoiset mutta tuloksesta riippumatta valintoja pitää kunnioittaa. Se on silloisen äänestäjäkunnan tahto. 


Ja loppuun pikku kevennys laulun muodossa.

Jos Jussi vaikka yllättäis,
se mistä tiedettiin,
ja jotta kiista selviäis,
kokous pidettiin.
Ja kohta vallan huipulta
Jussi huutaa hurjana:
Pois alta vaan, nyt vallataan,
en pelkää ollenkaan!

Ja niin kuin myrsky konsanaan
hän syöksyi eteenpäin,
ei aavistanut ollenkaan,
ett' vois käydä näin:
Kas satakunta volttia
hän teki ilman holttia
ja vatsalleen hän ”petokseen”
näin kaatui aatteineen.

Alamäki voi olla petollinen!

Jussi Untolahti
Joutomies
Kotka

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kouvoltaminen on taitolaji



Nykyään suomalaiset kouluiästä haudan partaalle ovat varsinaisia valittavia mulkvisteja. Ennen vanhaan jos asiat menivät huonosti, niin puristettiin nyrkkiä kasaan ja yritettiin entistä lujemmin saada asiat kuntoon.  Korkeintaan parhaalle kaverille hieman haukuttiin hallitusta, poliitikkoja ja pomoja. Paikallisiin päättäjiin luotettiin ja kaupunginjohtajaa jopa kunnioitettiin. Perjantaina sitten kossupullon kera saattoi emäntäkin saada huutia ja kyytiä. Sunnuntai toi sulan sovun ja maanantaina jatkui taas kova työ paremman huomisen eteen.
Nykyään on kaikki muuttunut. Syy on osin myös median, joka kertoo kaikki asiat julki ja usein jopa vailla todellista totuuspohjaa. Haetaan euron kuvat silmissä toinen toistaan mehevämpiä otsikoita. Ennen tähän syyllistyivät nämä halvatun Hymyt ja Seiskat mutta nykyään Hesarista lähtien koko media on saman huuhaajulkisuuden perässä. Ensilukemalla esim. Kouvolan Sanomista ja Kymen Sanomista ei voi enää uskoa kuin ja-sanat. Kaikki muu pitää tarkistaa seuraavan aamun lehdestä otsikon ”Korjauksia” alta. Sosiaalinen media lukuisine roskapalstoineen on sitten ihan oma lukunsa. Sieltä ei voi uskoa juurikaan mitään, no kissakuvat ovat ok mutta jo ehtymättömät selfiet ja kuvat ruoka-annoksista kertovat karmeaa tarinaansa eletyistä elämän tähtihetkistä.

Tuo kaikki on vielä pientä mutta kun maailma on mennyt siihen suuntaan, että kaikki haukutaan pataluhaksi. Suomalainen pahasta olosta kärsivä haukkuu naapurit, koiran ulkoiluttajat, lumiaurat, suolan levittäjät, kadunlakaisijat, postinkantajat, kauppiaat, taksit, bussikuskit, ym. mulkvistit. Seuraavaksi saavat osansa kaikki julkiset henkilöt paavista kunnallispoliitikkoon. Hyvän näköiset mimmit ovat lunttuja ja huoria, urheilijat doupattuja nakukuviensa esittelijöitä, omistava luokka ahneita paskoja, taiteilijat kehnoja apurahojen varassa eläviä yhteiskunnan suojatteja ja menestyslevyjä tekevät muusikot ja laulajat eivät osaa soittaa eivätkä laulaa. Kaikki muut ovat muuten vaan mulkkuja ja löyhämoraalisia ihmisen irvikuvia. Haukkujat käyttävät sanoja homo, lesbo, hutsu, suvakki, mutiainen, elätti, idiootti, vajakki ja vain kajakki puuttuu. Se on kai sitten semmoinen kajahtanut.
Tuonkin vielä jotenkin ymmärtää koska kateus ja oman elämän ongelmathan sen aiheuttavat. Mutta sitten tulevat kouvolalaiset. Kouvolalainen on lajinsa eliittiä. Kouvolalainen haukkuu kaiken omansa, muijan, lapset, anopin ja koko muun suvun. Niin, ja muijan suvun tietysti. Sitten se haukkuu Kouvolan. Sen johtajat, päättäjät, virkamiehet, taustavaikuttajat, terveyskeskuksen ja sairaalan, Ratamon, poliisin, juopot, raittiit, postin, julkisen liikenteen, torin, Pohjola-talon, kaupat ja tyhjät liikehuoneistot, kuppilat, huonokuntoiset tiet ja kadut, parkkipirkot, kävelykadun, kuntaliitoksen, Iitin kunnan, KymiRingin, Veturin ja Prisman sekä Osuuskaupan vielä erikseen. Betonia ja asfaltin rakoja se muistaa kuvata ja ylistää joka yhteydessä sekä kehua Kouvolaa Betonihelvetiksi ja Suomen turhimmaksi kaupungiksi. 

Tähän oman kotiseudun haukkumiseen lanseeraan nyt uuden termin. Tehdä ”kouvolat”, ”kouvoloida”, ”kouvoltaa”. Vuonna 2018 Kouvolassa valitaan ”Vuoden Kouvoltaja” jonka kaupungin kulttuuritoimisto suuressa viisaudessaan palkitsee vielä vuoden kulttuuritekona ja matkailutoimisto ideoi siitä uuden matkailumainoksen. Betonihelvetti vaipuu pulputtaen Paskosuohon ja kouvoltaminen saa valtavan suosion. Vuonna 2020 Kouvolassa järjestetään pesäpallostadionilla Kouvoltamisen SM-kilpailut jossa varsinkin oman kaupungin entiset Persut Reijo Tossavaisen johdolla ovat suuria ennakkosuosikkeja. Kouvola on pian kaikkien huulilla ja kansan kekseliäisyys antaa kouvoltamiselle ihan uusia muotoja. Nyt on vain pidettävä huoli, että kaikki Suomessa tietävät missä Kouvola on.

Siinähän se Kotkan yläpuolella.
Jussi Untolahti
Joutomies
Kotka

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kankaan koulun tappajat

Niinhän siinä silloin kävi. Lapset ja Kankaan koulu joutuivat Kouvolassa vallitsevan kostonhaluisen politiikan uhreiksi. Tässä aluepolitiikan, outo termi muuten yhden kaupungin sisällä, myllerryksessä järjen valo tuntui osalta poliitikkoja sammuneen kokonaan ja nyt kostettiin mm. jo kuihtuvan Ratamon mahdollinen sijoittaminen vanhaan Kouvolaan ja varmaan monta muutakin asiaa joista me veronmaksajat emme edes tienneet mitään. Asiaan vaikutti varsinkin niitten kuntalaisten mielipiteet joissa jokainen postin, kaupan, bensa-aseman, pankin ja monen muun palvelun loppuminen on uuden Kouvolan syytä. Samoin kostonhalusta kiiluvin silmin on kokonaan unohdettu kaupungin taloudellinen ahdinko joka on syytä myös lain noudattamisesta eikä suinkaan aina pelkästään asioiden huonosta hoidosta.

Jotenkin raakaa oli peli valtuuston äänestyksessä ja nämä alla luetellut henkilöt lakkauttivat Kouvolan perinteikkäimmän koulun. Syitä on tietysti monia. Osa pelkäsi ryhmän mielipidettä, osa oman työpaikkansa säilymistä kaupungin palveluksessa, suuri osa äänesti koston kiilto silmissä, osa oman edun nimissä, osa vallan himossa ja muutama henkilökohtaisen kaunan vuoksi. Loppujen syitä voi vain arvailla.

He tappoivat Kankaan koulun.

Demarit               Koko ryhmä Kankaan koulua vastaan (14 edustajaa)

Kuusankoski-Anjalankoski linjalla johdettu demariryhmä piti yllä pelon ilmapiiriä ja siten ryhmäkurin voimakkaasti mukana pelissä Valto Kosken hengen yhä leijuessa ryhmän yllä. Muutenkin sisäisten ristiriitojen repimä joukko on saanut aikaan sen, että Kouvolasta ei ensi eduskuntavaaleissakaan saada demareitten edustajaa eduskuntaan.

Kankaan tappajia kaikki tyynni.

Harri Helminen             Jukka Nyberg            Marjo Lakka             
Hannele Viljakainen      Maria Eloranta          Raimo Laine             
Ensio Töttö                    Outi Kasurinen          Ville Salonen                  
Antti Koivisto                 Kari Leinonen            Päivi Kossila
Katja Airaksinen            Reino Grönlund


Kepulit                 Koko ryhmä Kankaan koulua vastaan (9 edustajaa)

Kepun "peltohenkilöt" äänestivät kostonhenkisenä ryhmänä kehitystä ja säästöjä vastaan. Kepun ryhmä ei onneksi kokonaisuutena pysty paljoa pahaa tekemään hyvästä yrityksestä huolimatta. Keskittyvät tulevaisuudessa lähinnä uuden Kouvolan arvosteluun ja kehityksen jarruttamiseen sekä kehumaan kuinka hyvin asiat ennen olivat, varsinkin Valkealassa.

Kankaan tappajia hekin

Reijo Valkeapää          Topi Seppälä                 Maija Lehtomäki     
Liisa Varjola                 Janne Wall                    Markku Pakkanen        
Sari Lankinen               Kimmo Jokiranta           Mirja Lonka


Vasemmisto          Koko ryhmä Kankaan koulua vastaan (2 edustajaa)

Pieni ja merkityksetön ryhmä jolla ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia Kouvolan asioissa. Tuskinpa seuraavassa valtuustossa enää mukana.

Kankaan tappajia silti hekin

Tiina Saavalainen         Matti Liukkonen


Sitoutumattomat   Kankaan koulua vastaan 4 edustajaa ja puolesta 1

Sitoutumattomia vietiin kouluneuvos Sakari Viinikaisen johdolla kuin mätää kukkoa. Kaunisnurmen koulun entinen rehtori veti kotiinpäin oikein hartiavoimin. Osuva titteli muuten tuo kouluneuvos Kouvolan perinteikkäimmän koulun kaatajalle. Hiipuvan sitoutumattomien ryhmän poliittinen alasajo on hyvässä vauhdissa ja seuraavat vaalit lyövät viimeisen naulan arkkuun. Sieluttoman ryhmän kuolintaistelussa Kouvolan asioitten ja talouden korjaus on nykyään taka-alalla ja kukaan ei enää odota ennen niin asialliselta ryhmältä mitään mainetekoja.

Kankaan kaadossa täysin rinnoin mukana

Sakari Viinikainen         Pulla Peltola        Matti Norppa      
Vesa Kaarlampi

Kankaan koulun puolesta siviilirohkeutta osoittaen

Marja-Terttu Nuorivuori


Persut                Kankaan koulua vastaan 4 edustajaa ja puolesta 6

Persujen riitaisa ryhmä jakaantui kahtia ja saattaa jakautua tulevaisuudessa enemmänkin jopa kahteen ihan viralliseen ryhmään kovan valtataistelun seurauksena. Tulevaisuudessa lähes kaikki energia menee muitten tekemisten haukkumiseen, oman ryhmän valtataisteluun ja uusien ryhmien perustamiseen. Jari Lindström tulee olemaan kovilla ja Anssi "loikkari" Tähtinen saattaa loikkia jonnekin ihan muualle muutaman muun onnettoman omaa etuaan tavoittelevan "känkkäränkän" kera. Mikään ei siis ole muuttunut.

Kankaan kaatajia "valkoisen Suomen" hengessä

Jari Lindström             Anssi Tähtinen         Toni Lampiranta    
Antti Eskelinen

Kankaan koulun puolesta

Pertti Paloranta          Seppo Nikkanen        Juha Päivärinta     
Jari Käki                     Jouni Suninen            Pekka Korpivaara

Kokoomus         Kankaan koulua vastaan 7 edustajaa ja puolesta 6

Entinen kouvolalainen kansanedustajapuolue on myös jakautunut kuppikuntiin ja varmistanut ettei Kouvolasta enää tule kokoomuslaista kansanedustajaa. Nyt on sorruttu myös aluepolitiikan syövereihin. Kokoomuksen tulevaisuus Kouvolassa on todella huono kun otetaan huomioon Jyrki Kataisen johdolla tehty Kouvolan kuppaaminen tyhjiin ja vielä Kuopion suuntaan. Kaikki lähestyvät vaalit varmasti pelottavat ja tulos tulee olemaan kehno

Kaatoivat Kankaan koulun

Jyrki Hyttinen                Matti Sorsa                  Jari Suomela         
Sinikka Rouvari             Maarit Helkala             Marjatta Nykänen     
Kirke Sipiläinen

Puolustivat Kankaan koulua

Jari Larikka                    Birgit Koskela            Tapio Karvonen     
Hannu Kähärä               Jouko Leppänen        Jani-Ville Heikari


Vihreät                     Kankaan koulun puolesta 1 edustaja ja vastaan 1

Pieni marginaaliryhmä äänesti omantunnon mukaan ja jakautui kahteen osaan. Nyt ei ollutkaan kyse puun halaamisesta, ydinvoimasta tai Kymen Hovista. 

Kankaan koulua vastaan

Kaisa Spies

Kankaan koulun puolesta

Ritva Sorvali


Kristilliset            Koko ryhmä Kankaan koulun puolesta (4 edustajaa)

Kristilliset yllättivät taas kerran ainakin minut. Vastuuntuntoista politiikkaa joka kantaa huolta lapsista ja kaupungin taloudesta. Tälle ryhmälle toivon todella runsaasti lisää kannatusta ja vastuuta kaupungin parhaaksi vaikka itse pakana olenkin.

Kankaan koulun puolesta yhteisen hyvän hengessä

Sari Palm              Arto Sahamies           Sakari Smeds       
Vesa Vainio


Mitähän me kaupunkilaiset nyt tehdään? Koulu meni mutta rakennus on vielä jäljellä. Nyt meillä kouvolalaisilla on totinen näytön paikka. Kankaan koulussa ei pian ole enää opetusta ja meidän on vaikka kansalaistottelemattomuuden keinoin estettävä useitten tahojen katalat suunnitelmat Kankaan koulun suhteen.

Moni rakentaja himoitsee Kankaan koulun tonttia itselleen ja myös hyvä-veli järjestelmän käyttöä on syytä pelätä. Ei sitä koulua nyt sentään pureta, sehän on suojeltu rakennus mutta sen laaja etupiha haluttaisiin kyllä rakennuspaikaksi parille kerrostalolle. Sille ei saa käydä kuin suojellulle Aseman koululle joka piilotettiin sinne isojen kerrostalojen taakse. Tiedättekö muuten missä se Aseman koulu on?

Kankaan koulusta ei myöskään saa tulevaisuudessa muodostua Kouvolan "kultapossukerhon" eli kaupungin ylimmän johdon ja luottamusmiesten lukittua luxuspalatsia jonka työtiloja, saunoja, porealtaita ja baareja julman kokoinen vartija kaitsee ja päästää sisään vain lupakortilla tai kutsulla varustetut arvohenkilöt. Silloin katoaa viimeinenkin uskottavuus päättäjiä kohtaan ja yhteys kuntalaisten ja päättäjien välillä katkeaa lopullisesti.

Pidetään nyt näitä edushenkilöitä ja heidän tekojaan tarkoin silmällä sekä muistetaan nämä Kankaan koulun kaatajat sunnuntain vaaleissa.

Älkää kuitenkaan kouvolalaiset vaipuko surun ja murheen alhoon. Samanlaisia päättäjiä täällä Kotkassakin on joten riitelyt laaksokunnan kaupunkien kesken tulevat jatkumaan ja otsikot ovat komeita paikkakunnan sensaatiolehdissä. Täällä Kotkassa jo tänään herätti kateutta Kouvolan urheiluakatemian saama tukiraha joka on paljon suurempi kuin Kotkan saama vastaava tuki. Siitä se katkera poru taas alkaa. 

Mikään ei siis muutu vaikka muutama päättäjä toivottavasti vaihtuu. Ikävä ei pudonneita ja luopujia tule.

Jussi Untolahti  
Joutomies
Kotka                                                                                                                                                




  



maanantai 3. huhtikuuta 2017

Esko "Lalli" Lavonen Kouvolan valtuustoon






Kuntavaalien ennakkoäänestys on alkanut ja varsinainen äänestyspäivä lähestyy hyvää vauhtia. Kertaakaan en ole muistaakseni jättänyt vaaleissa äänestämättä. En ole koskaan ollut riippuvainen mistään puolueesta, ryhmästä, linjasta tai aatteesta. Olen äänestänyt vihreää, demaria, kokoomuslaista, kepulaista, sitoutumatonta, ruotsalaista ja kristillistä. Naista ja miestä, homoa ja lesboa ja kai jotain heteroakin. Tuttua ja tuntematonta, julkkista ja tavista. Pitkää ja pätkää, paksua ja laihaa. Eronnutta ja karannutta, rumaa ja kaunista. Eurassa asuessani äänestin listojen parhaan näköistä naista kun en ketään tuntenut, en sitä kaunistakaan. Kaunotar sai 6 ääntä, joten ei se hehkeyskään purrut juuri muihin kuin minuun. Koskaan en ole äänestänyt persuja, kommunisteja, piraatteja, enkä mitään muitakaan huuhaa puolueita tai ryhmiä onnettomista puolueloikkareista nyt puhumattakaan. Enkä äänestä nytkään.

Olen julkisesti kertonut jo aikoja sitten, että saatan nyt jopa jättää äänestämättä. Olen perin juurin kyllästynyt sinne tänne poukkoilevaan valtakunnan politiikkaan ja pettynyt riitelevään paikallispolitiikkaan koko Kymenlaakson alueella. Asiaan saattaa toki vaikuttaa sekin, että olen asunut täällä Kotkassa vasta pari vuotta enkä tunne ehdokkaita. No, yhden tunnen mutta kuten sanoin, persuja en äänestä. Tämä on aiheuttanut sen, että olen monet kerrat päässyt selvittelemään kantaani ystäville ja vähän muillekin. Hyvä niin, sillä uskon, että olen samalla saanut erään hyvän kouvolalaisen ehdokkaan taakse ainakin muutaman äänestäjän ja nyt yritän saada heitä lisää. Kenellekään en ole kantaani väkisin tyrkyttänyt ja asian tultua esiin olen vain kertonut suositukseeni syyn. Henkilökohtaisen ja painavan syyn.

Kerron sen nyt teillekin. Keväällä 2010 perustin Kouvolan Entiset Nuoret (KEN) Facebook-ryhmän ja heti parin viikon päästä alkoi olla painetta järjestää isolle porukalle kunnon juhlat. Ajatus ensimmäisestä Gaalasta alkoi itää sekavana mielessä. Siihen se olisi saattanut jäädäkin mutta sitten pirahti puhelin. Minulle soitti mies, jota en entuudestaan tuntenut kuin ulkonäöltä, ja tarjosi vapaaehtoisesti apuaan Gaalan järjestelyihin. Olin aivan ällikällä lyöty. Kuka hullu nyt haluaa tehdä ilmaista työtä oman työnsä lisäksi? Mies oli Esko "Lalli" Lavonen. Tapasimme pian ja aloimme pohtia Gaalan järjestelyitä. Kävimme ensin Brankkarilla ja totesimme paikan pieneksi ja hankalaksi koska oletimme, että Gaalaan saattaa tulla jopa 200 henkeä. Lalli tunsi Vaakunan Apa Salmen ja sieltähän se yhteistyökumppani sitten löytyi. Homma polkaistiin nopeasti käyntiin. Vaakuna hoiti tarjoilupuolen ja majoituksen, Lalli hankki bändit, esiintyjät, Dj:t ja juontajan ja minä istuin tietokoneen ääressä ja markkinoin Gaalaa sekä pidin yhteyttä Vaakunaan ja Lalliin. Koko ajan seurasin homman edistymistä levenevä hymy naamalla. Mika Saukkosen juontamaan KEN-Gaalaan 2010 lokakuussa tuli sitten 800 ihmistä ja lauteilla nähtiin mm. Kalevi Kullasvaara ja Tuure Kilpeläinen. Ilta oli suuri menestys.

Kesän 2012 KEN-Gaala Tykkimäessä oli sitten jälleen Lallin ideoima tapahtuma ja kun Tykkimäen Sakke Pasanen ja paikallisen osuuskaupan Apa Salmi lähtivät heti mukaan, oli homma toteutusta vaille valmis. Loistava sää ja hyvät järjestelyt kruunasivat mestaritaikuri Markku Purhon juontaman illan ja paikalla oli 1000-1500 KENiä seuralaisineen virvokkeita nauttimassa ja notkumassa Uudet Tuulet lauluyhtyeen ja Kaikko bändin sekä Tero Vaaran ja Mamban tahtiin. Iltaa jatkettiin iloisissa merkeissä sitten vielä Kouvolan keskustan terasseilla ja kuppiloissa. Lalli oli taas vapaaehtoisen ja palkattoman näyttönsä antanut. Mietin usein, että tekeekö Lalli näitä hommia Kouvolan takia vai pelkästään hyvää hyvyyttään koska osaa ja kykenee auttamaan? Oman edun tavoittelusta tai rahasta ei ainakaan ole kysymys. Olin joka tapauksessa kovasti kiitollinen hienolle miehelle.

Vastaavia tarinoita olen kuullut muualtakin. Lalli on auttanut muitakin ja ollut monessa mukana. Lalli tekee työtään lasten, nuorten ja perheitten parissa ja hyvin tekeekin. Lalli tuntee terveydenhuollon uudistustarpeet, ymmärtää vanhuuden tuomat ongelmat sekä on vakaasti sitä mieltä, että talous on tällä hetkellä Kouvolan suurin ongelma ja se on ratkaistava vaikka kuinka tiukoin ottein. Lalli pystyy riitelemättä yhteistyöhön Kouvolan alueella kulmakunnista riippumatta ja tietää myös Kymenlaakson maakunnan yhteistyön tarpeet. Lalli on ylpeä kotikaupungistaan ja tuntee Kouvolan päättäjät sekä virkamiehet ja on valmis kuuntelemaan kuntalaisia ja heidän ajatuksiaan Kouvolan kehittämisen suhteen. Lalli on oikea mies yhteisten asioitten hoitoon.

Kerron vain perusteluni ja tuon esille mielestäni hyvän vaihtoehdon Kouvolan parhaaksi. Jokainen päättää itse, ketä äänestää. Pääasia on, että menette äänestämään omasta mielestänne sellaista ehdokasta, joka osaa tehdä rakentavaa yhteistyötä koko Kouvolan ja Kymenlaakson etua ajatellen. Nyt on sen aika. Lallin aika.

Arvoisat kouvolalaiset ja myöskin Kouvolan Entiset Nuoret yli puoluerajojen, jos haluatte valtuustoon yhteistyökykyisen ja ahkeran miehen, piirtäkää äänestyslappuun numero 276 ja viekää Lalli Kouvolan valtuustoon.


Jussi Untolahti
Joutomies
Kotka




lauantai 18. maaliskuuta 2017

Karmein manaus


                                               

Kiroileminen on taitolaji. Taiteilijaprofessori Veikko Sinisalo lienee ollut Suomen virallinen ykkönen mutta kyllä kiroilun jalon taidon osaavia loistavia amatöörejäkin löytyy. Nykynuorten huorittelun ja homottelun oppii jokainen mukula valitettavasti jo samalla kuin puhetaidonkin. Näitä homo-huora-vittu-mulkku hokijoita en kuitenkaan laske aidoiksi kiroilijoiksi. Kyseessä on pikemmin nuoruuden epävarmuuden esiin tuomaa itsensä tehostusta ja valitettavasti usein puheeseen tahtomattaan tarttuneita sanoja joita käytetään sitten myös ilkeään nimittelyyn myöhemmälläkin iällä.
Nimittelyä taas ei lasketa kiroilun jaloon taitoon. Nimittely on henkilökohtaisempaa ja usein loukkaavaksi tarkoitettua totista sanailua johon saattaa liittyä jopa katkeruuttakin. Miehistä käytettiin ennen kovia nimityksiä kuten sälli, hampuusi, pärinäpoika, katupoika, hunsvotti, lättähattu, naistennaurattaja ja auervaara. Aisankannattaja oli outo sana ja se liitettiin meidän pikkukollien keskuudessa jotenkin isäntään ja renkiin. Jätkä, satamajätkä ja lentojätkä taas olivat ihan kelpoja nimiä alansa ammattilaisille. Uudempia haukkumanimiä olivat puli-ukko, tenukeppi, puistokemisti, metsien mies, nörtti, tv-sarja Hill Street Bluesista omittu rakinlöyhkä sekä erilaiset versiot peniksestä. Naisten kanssa oltiin hiukan varovaisempia ja ehkä jopa hienotunteisempia. Vähän vanhempi nimitys kokotti oli hieman outo kun taas hepsankeikka oli suorastaan riemastuttava kuten surinasussukin. Lintuihin näitä elämän sulostuttajia myös usein verrattiin. Kalkkunasta tullut kalkaani oli vähän rumempi ilmaus kuten kanakin. Hieman uljaammat kuten pulu, kurppa ja kotka herättivät myös negatiivista huomiota naisten keskuudessa. Kottarainen oli siinä ja siinä kuten myös harmaavarpunen. Papukaija viittasi puheripuliin mutta kyyhkyseni oli jo sallitun puolella. Kissa menettelee mutta nykyilmauksen, puuma, monet naiset kokevat loukkaavaksi. Miestä usein ansaitustikin kutsutaan siaksi mutta sillä nimellä saattaa silti olla miehiä yhdistävä ja rintaa kohottava gloriansa kuten myös pukilla. Lammas on paha nimitys ja kettukin hiukan negatiivinen. Leijona on kova juttu ja samaan kastiin lasketaan myös karju ja sonni. Jos taas naista sanoo lehmäksi, niin on todella heikoilla jäillä tai siellä ilottomassa selibaatissa. Huhu taas kertoo myös naisten käyttävän keskuudessaan varsin räväkkää kieltä meistä miehistä. Lieköhän on totta?

Voimasanojen valinta kertoo miehestä paljon. Puolihomon luutunsoittajan näköinen vakosamettihousuinen baskeripää voi täräyttää suustaan niinkin kaameita manauksia kuin pakana, hiivatti, hitsi, vitsi ja hui kamala. Edellä mainitut sopivat hyvin naisille kuten myös saakeli, hitto, jumankekka ja astetta kovempi perhana. Rantaruotsalainen Emsalö-Emäsalo alueelta vetäisee tiskiin kamalat jufenaut, fy fan, banne mej ja sjutton också. Tässä vaiheessa suomenkielinen purskahtaa nauruun ja meinaa kusta housuihinsa. Luutunsoittajan vähän vanhempi maripaitainen lajitoveri saattaa päräyttää ilmoille sanat pentele, samperi, jumankauta, halvattu, hiisi vieköön ja lempo soikoon. Humoristeilta löytyy jo enemmän mielikuvitusta vaativia yhdistelmiä kuten, voi hevonperse, voi kilinpillu, voi sianleuka ja Speden keksimä voihan rähmä tehostettuna kämmenen läjäytyksellä sanojan omaan otsaan. Naapurin otsaan läjäyttäminen taas saattaa aiheuttaa hallitsemattoman puhetulvan ja peräkkäin juoksua. Näitä edellä mainittuja naurettavia ilmaisuja ei kukaan kunnon itsetunnolla varustettu kiroilija ikinä käytä edes daamiseurassa ellei sitten halua itselleen täydellisen nössön mainetta.

Aidon kirosanan ja oikeaoppisen kiroilun teho perustuu suomen kieleen, oikeaan aikaan, paikkaan, painotukseen ja ennen kaikkea sattuvan kirosanan valintaan. Asiansa osaavan kiroilijan tunnistaa ensimmäisen sanan ensimmäisestä tavusta. Ensimmäistä tavua voimakkaasti painottaen ja r-kirjainta selvästi korostaen perkele on maailman kaunein ja tehokkain kirosana. Se korostaa myös voimakkaasti lausujan persoonaa ja antaa vakuuttavan kuvan kiroilijan tunteitten palosta kyseisessä tilanteessa. Kyllä siinä amatöörimäiset vitunhokijat lauletaan syvälle sinne kuuluisaan suohon ja kaiken maailman donnerwetterit, fuck yout ja bloody hellit kuulostavat enemmänkin naisten moottorimunakutsujen drinkkilistalta. Saatana ja helvetti oikein etupainoisesti tiuskaistuna tulevat seuraavina mutta kuitenkin selvästi jälkeen jääneinä. Kaikki kolme edellä mainittua kotimaista voimasanaa viittaavat selkeästi alakerran hiilihankohommiin ja niiden käyttö onkin suomenkielessä jo vahvaa perinnetietoa joka siirtyy alan miesten mukana isiltä pojille. Näitten sanojen lisäksi ei herrasmies oikein muita kirosanoja tarvitsekaan koska ns. alatyylin käyttäjät eivät todellakaan kuulu kiroilijoitten aateliin.

Väärän kirosanan valinnut onneton mies voi menettää uskottavuutensa, itsetuntonsa ja maineensa lopullisesti niin naisten, miesten kuin työnantajienkin keskuudessa. Mitäpä luulette tapahtuvan, jos karski metallimies hitsari epäonnistuneen hitsisauman jälkeen kovasti tuohtuneena pamauttaa suustaan karmeimman manauksensa, voi hitsin pimpula.

Jussi Untolahti


maanantai 6. maaliskuuta 2017

Lahtelaista, totta kai!



Olihan melkoisen komeat ja tapahtumarikkaat MM-hiihdot Lahdessa. Suomelle tuli kohtalaisesti menestystä, oli huikeaa draamaa ja nähtiin jopa kovaa kinaa suomalaisen Anne Kyllösen ja suksihuollon kesken. Kilpakumppanitkin saivat välillä kuulla kunniansa. Varsinkin Norjan Petter Northug todisti taas olevansa mulkku vailla vertaa. Pilkkasi muita hiihtäjiä koko ajan, iloitsi siitä kun väsähtänyt Iversen loppukaarteessa sai nurin suomalaisenkin ja 50 km:n hiihdon jälkeen haukkui vielä kaikki norjalaiset voittaneen britti Andrew Musgraven ”pubihiihtäjäksi”. On siinä Norjan nuorisolle oiva esikuva.

Katselin kisojen kaikki lähetykset kotona televisiosta käytännössä ilmaiseksi. No, vähän meni olutta ja viiniä mutta kohtuullisesti. Laskin, että jos olisin ostanut liput kaikkiin tapahtumiin, niin rahaa olisi mennyt n. 370 euroa ja parkkilippuihin jopa 240 euroa. Tähän kun lisätään bensat Kotkasta Lahteen ja takaisin 11 kertaa kevyellä kaasujalalla, polttoainetta olisi palanut n. 280 eurolla. Yhden hengen kisaretket olisivat siis maksaneet n. 900 euroa koko ajalta. Jos Satu jostain käsittämättömästä syystä olisi lähtenyt mukaan, niin rahaa olisi palanut liki 1300 euroa. Tähän sitten vielä syömiset ja juomiset päälle. Tuiki kallista hommaa saattaa joku ajatella.

Ylen välittäminä kisat olivat kyllä hienoa katseltavaa kotona. Pitkät studiolähetykset ennen ja jälkeen jokaisen kilpailun olivat mukavaa seurattavaa. Hyvät juontajat ja asiantuntijat tarkkoine analyyseineen ja taustoineen toivat paljon uutta tietoa katsojille. Nyt tiedän senkin, että Matti Heikkinen aina aamuisin ensimmäiseksi tutkii sijoitustensa pörssikurssit. Itse kisojen aikana television kautta tuleva tulospalvelu oli loistavaa ja selostuskin ihan kelvollista, joten kisojen seuraaminen on siten helppoa ja mielenkiintoista. Kilpailijoiden haastattelutkin ovat ihan asiallista katsottavaa, vaikka eiväthän nämä nykyurheilijat juuri mitään sanokaan. Iivo Niskaseltakin oli energiajuomapullot otettu talteen ennen telkkarin eteen menoa. Moneen muuhun kisaan verrattuna kilpailijoiden tunteet toki pääsivät nyt esiin aika hyvin, välillä jopa kyyneleitten kera.

Väkeä Lahteen olisi toki mahtunut enemmänkin mutta tiedottaminen saattoi hiukan ontua. Eilen kilpailun ja hiihtoliiton isot päälliköt selittelivät tv:ssä talouden huonoa tilaa ja lipunmyynnin jäämistä reilusti tavoitteesta sekä ihmettelivät eritoten heikkoa lipunmyyntiä porteilla päivittäin. Kun yksi päivä oli myyty loppuun, kansalle saattoi jäädä ajatus, että jos sinne ei saakaan enää lippuja. Yle olisi ehkä voinut aktiivisemmin lähetyksissään tiedottaa lipputilanteesta ja opastaa kansaa. Nyt saattoi moni jäädä kotiin tv:n ääreen.

Yksi asia ihmetytti minua koko kisojen ajan. Kuinkahan monta kertaa Yle otti esiin vuoden 2001 kisojen suomalaisia hätkähdyttäneen dopingskandaalin? Kun asiantuntijaksikin oli hankittu dopingista silloin 2001 kärynnyt Virpi Sarasvuo ja jopa Harri Kirvesniemi oli antamassa lausuntojaan, niin kyllä kansa taas sai kokea häpeän hetkiä koko rahalla. Olisikohan nämä doupatut asiantuntijat jo voinut jättää unholaan ja etsiä muita tilalle. Tämä toistuva vanhojen kaivelu oli Yleltä täysin järjetöntä, sillä onhan niistä hetkistä jo kulunut 16 vuotta ja kaikki asianosaiset eivät ole enää edes hengissä. Vaikea on ymmärtää niitä Ylen ammattilaisia, jotka tämän tason muisteloihin sortuivat vai onko tämä sitä Ylen uutta journalistista linjaa.

Kunhan Norja seuraavan kerran järjestää MM-hiihdot, niin uskon, että Norjan televisioyhtiö ottaa Ylestä mallia ja kertaa useita kertoja Petter Nordhugin öykkäröinnit ja rattijuoppousskandaalin, Martin Jonsrud Sundbyn dopingpannan ja Therese Johaugin huulirasvadopingin sekä näyttää katuvia norjalaisia hiihtojohtajia päät riippuen pyytämässä anteeksi norskeilta. No, eihän ne Norjan johtajat kai paljon anteeksi pyydelleet ja mutta varmasti Norjan televisio ihan jo suomalaisten iloksi näitä Norjan häpeän hetkiä näyttävästi toistelee pitkin kisalähetyksiä.

Jussi Untolahti
Kotka