Täältä Kotkasta katsoen Kouvolan sekoilu Kiinaan liittyvissä
asioissa alkaa näyttää huvittavalta varsinkin, kun tämä ei ole ensimmäinen
kerta. Toki Kouvola pitää linjansa eikä edelleenkään suosi paikallisia
yrityksiä hankinnoissaan. Kokoukset ja palaveritkin on usein mielellään viety
oman kaupungin ulkopuolelle. On käyty sitten oksentelemassa ja kuseksimassa
esim. Tallinnassa kuntalaisten piikkiin. Pari huimaa matkaakin muistuu mieleen
takavuosina. Eräs Asuntomessumatka esim. Joensuuhun jolloin osa edustajista ei
ehtinyt koko messualueelle. Samoin käytiin isolla porukalla ottamassa oppia
kävelykadun mallista muistaakseni Ruotsissa. Munille meni sekin oppi ja nyt
sitten aletaan mättää kiinalaista kiveä Manskin pintaan. Kouvolalaiset
yrittäjät pelattiin jostain syystä hommasta ulos laittamalla tarjouspyyntöön
täysin käsittämätön vaatimus valittavan yrityksen 8 miljoonan liikevaihdosta.
Kateushan siinäkin taisi iskeä. Ettei vain naapurin kiviyrittäjä niilläkin
rahoilla ostaisi vaikka uuden Mersun.
Jotenkin tuntuu, että Kouvolan herroille ja päättäjille on
nyt iskenyt päälle ns. jumala-syndrooma. Sen oireet ovat ylimielisyys,
ylemmyyden tunto ja usko siihen, että tässä voidaan tehdä ihan mitä tahansa
kansan piikkiin. Luulevat vielä, että kapinen kansa ei saa kuitenkaan mitään
tietää. Ja ovat sitten niin saatanan väärässä. Onhan se nykyään nähty, että
lähes kaikki öykkärit ja huijarit jäävät kiinni koska aina joku tietää ja
sitten toinen julkaisee. Siinä sitä sitten ollaan housut nilkoissa ja
ihmetellään ihmisten pahuutta. Niiden veronmaksajien siis. Ennen sanottiin, että pitääkös tässä hakea vanhainkodista uudet miehet, kun homma ei suju. Haetaan mistä haetaan mutta Kouvolan ainoa toivo on enää raju muutos. Ison luudan pitää lakaista pihalle riitelevät virkamiehet ja pikku poliitikot. Mitähän sitten tapahtuu? Aluksi saadaan uusia innokkaita ihmisiä peliin mukaan ja hommat alkavat sujua. Sitten pikkuhiljaa kateus ja ahneus alkavat nostaa päätään. Tulee riitaa ja mieliala myrkyttyy. Kierre on valmis. Homma korjataan nostamalla kokouspalkkioita ym. etuja ja lähdetään Tallinnaan virkistäytymään ja henkeä luomaan tissibaareihin ja pubeihin. Kun sen retken jälkipyykki on pesty, ollaan taas alkupisteessä. On jälleen uusien henkilöiden aika astua remmiin toimimaan edeltäjiensä tavoin.
Jotenkin säälittää tuo synnyinkaupunkini Kouvolan julkisuuskuva nykyään. Kaupunki tunnetaan Kouvostoliitosta, Betonihelvetistä, Kiina-yhteyksistä, riitelevistä politiikoista ja kun vielä mainio ravintola Popsiskin sai nimen Betony, niin siinähän olette kaulaanne myöten kusessa Suomen muka turhimmassa kaupungissa. Sieltä on noustava ja varsinkin Kouvolan mainontaa ja imagoa luovat henkilöt on saatava syrjään. Kaupunkia on alettava markkinoida sen vahvuuksilla eikä millään Betonihelveteillä. Nimittäin nykyään ihmiset ovat niin kiireisiä, usein jopa tehdyn kiireisiä, että aikaa somen ulkopuolelle jää liian vähän. Mainoksistakin luetaan vain otsikot ja kuka hullu nyt haluaa matkustaa kaupunkiin, jota mainostetaan Betonihelvettinä tai Kouvostoliittona ja jossa istutaan ravintolassa nimeltään Betony.
Minä tunnen Kouvolan vahvuudet ja jotenkin uskon, että niin tuntevat myös kouvolalaiset. Mitä sitten tekevät kuntalaiset? No, haukkuvat kymenlaaksolaiseen tyyliin kotiseutuaan ja nauravat päälle. Vaikutus on kuin aikoinaan Albanian matkailumainoksella, ”Tule Albaniaan, täällä ei ole mitään.”
Kouvolan mieltymys Kiinaan on herättänyt suuria odotuksia täällä Kotkassa. Nimittäin Kiinan virallinen uutistoimisto levitti 1966 maailmalle tiedotetta, jonka mukaan Kiinan suuri mies Mao Tse Tung oli uinut Jangtse-joessa 65 minuuttia ja edennyt sinä aikana 15 kilometriä. Hänen sanottiin taistelleen tuulta ja aaltoja vastaan sekä nousseen lopuksi jokilautalle osoittamatta mitään väsymisen merkkejä. Nyt Kotkassa liikkuu huhu, että Kouvolan isot herrat ovat päättäneet uusia Maon tempun yhdistääkseen kaupungin poliittista kenttää. Kovasti täällä odotellaan milloin Lamminmäen, Larikan ja Tähtisen johtama joukko pulpahtaa pintaan Kymin alajuoksulla. Hengissä toivottavasti.
Kouvolan parhaaksi tässäkin hengessä!
Jussi Untolahti
Kotka
