Vasta-alkaja
Tankkasin moottoripyörää tässä eräänä kauniina päivänä Teboilin huoltamolla. Yhtaikaa oli tankilla 6 sirpakkaa neitoa ja 4 skootteria. Nättejä nuoria mimmejä minihameissa ja lyhyissä shortseissa sekä pienet olkalaukut pään yli pujotettuina. Ensimmäinen ajatus oli että kyllä elämä nuorilla miehillä on nykyään hienoa. Mimmien jutut alkoivat kuitenkin pian naurattaa. Sain lirutettua runsaat 14 litraa bensaa tankkiin ja sinä aikana ehdin laskea neitosten puheista ainakin 30 vittua ja oli siellä muutama mulkkukin seassa höysteenä. Hieman tankkien sivuun pysäköityjen skootterien vieressä tupakka paloi ja tarinat olivat hurjia. Mimmien ilta oli vasta alussa. Mietin siinä sitten Uttiin päin ajellessani, että kuinka noista niinkin mukavista kapineista on tullut noinkin ankaran noitumisen välineitä
Mieleen muistui muutama tarina aikaisemmasta jo eletystä elämästä. Avovaimoni Satu sai joskus aikanaan naapurin rouvalta puhelun. Poikansa Juho oli kuulemma opettanut naapurin poikaa kiroilemaan. Voin kuvitella tilanteen. Pojat istuivat kantojen nokissa ja Juho oli pedagogina. Oppitunnilla oli aiheena sana perkele, eli opettaja näytti esimerkkiä ja oppilaat perässä. Sanokaa pojat perkele, opasti varmaan Juho ja pojat kajauttivat saman yhdessä ja lujaa. Jotenkin luulen että olisivat oppineet ilman Juhoakin. Vanha ystäväni Hessu taasen vei 6-vuotiasta poikaansa Villeä elokuviin katsomaan Pecos Billiä. Samanlaisia isä-poika pareja oli teatteri pullollaan. Pikkujätkät olivat sen kokoisia että istuivat jalat suoraan eteen sojottaen koska istuimet olivat heille hiukan suuria. Elokuvassa oli kohtaus jossa Pecos Bill ratsasti solaan ja pahat miehet suunnittelivat hänen ampumistaan väijytyksestä. Toinen pahis antoi peilillä merkin kun Pecos Bill saapuu ampumalinjalle. Silloin Villen vieressä istunut samanikäinen pikkujätkä pomppasi pystyyn ja huusi tuohtuneena että ”vitun runkkari”. Hessu kertoi jälkeenpäin, että kun he menivät kotiin, niin iltapalalla Ville selvästi mietti jotain ankarasti ja kysyi sitten isältään että mikä on runkkari? Vitun se taisi sitten jo tietääkin, totesi Hessu. Erään toisen kaverini pieni poika nosti Prismassa hirveän metelin ja vaati itselleen uutta ”Hiimannia” tai jotain muuta vastaavaa peltiheikkiä. Kun isä sitten kieltäytyi ostamasta niin poika ilmoitti suureen ääneen, että jos et osta niin sanon aivan hirveän sanan. Ihmisetkin hiljenivät ympärillä seuraamaan tilannetta. Isä otti riskin eikä ostanut vaadittua ”Hiimannia”. Myös poika piti linjansa ja kajautti kuuluville mielestään hirveimmän sanan ”räkä”. Oli vielä vasta-alkaja kiroilun jalolla saralla.
Nykyään se oppiminen on niin helppoa. On tietokoneet, televisio ja esimerkkiä löytyy pienten poikien idoleistakin. Kaikissa TV-peleissä näytetään hienoja hidastuksia pelaajien ja valmentajien haistatteluista ja huuteluista. Osaahan ne nulkit jo asian huuliltakin lukea vaikka jääkiekkoilija Taneli Horttanainen suuren maailmanmiehen ottein kajauttaisi mielipiteensä ilmoille f-sanaa käyttäen oikein englanniksi. Pääosin nämä hurjat huutelut ja sadattelut liittyvät ns. kontaktipeleihin mutta nykyään näkyy sama linja tarttuneen ennen herrasmieslajina tunnettuun pesäpalloonkin. Kouvolassa tutkitaan nyt jopa sitä loukattiinko tuomarin koskemattomuuttakin väärästä tuomiosta johtuvan hurjistumisen tuoksinassa. Lehtikuvan perusteella tilanne on täysin selvä. Kosketusta on mutta tuomarit ja pelaajat väittävät muuta. Teboilin blondi skootterimimmi olisi varmaan asian ilmaissut jotenkin näin. ”Vittu ku en niiku ollu paikal ni en vittu niiku tiiä varmast tuomitsiks se saatanan tuomari homo niiku väärin, vittu”.
Kiroilu, sarkasmi ja huumori ovat taitolajeja. Helsingissä ratikassa pari runsaasti maalattu mustatukkaista punkkarityttöä päästelivät puheissaan vittua oikein asiantuntijoitten hartaudella. Koko vaunu kuunteli henkeä pidätellen neitosten yksipuolista anatomialuentoa. Seuraavalla pysäkillä vaunun etuosasta nousi pystyyn varmasti runsaat 80-vuotias tyylikäs rouva joka koputti kepillä lattiaan ja sai kaikkien jakamattoman huomion. Rouva totesi pilke silmäkulmassaan, että ”Vittu, kun pitää lähteä”.
Oikeaan kohtaan täräytettynä se vittukin on oivasti kohdallaan.
Jussi Untolahti
