Telkkarista tulee nykyään paljon kaikkia kilpailuja ja
ohjelmia joissa sitten asiantuntijat eli lähinnä toiset julkut arvostelevat
toisia julkkuja tai julkuiksi pyrkiviä. Esitykset ovat pääosin hyviä, usein jopa
erittäin hyviä. Esimerkkinä vaikkapa kelpo lauluohjelma Tähdet, Tähdet.
Arvostelut taas ovat aivan eri kastista. Tästä on hyvänä esimerkkinä mm. The
Voice Of Finland. Nykyään ei enää riitä sana hyvä tai vaikkapa modernisti,
hyvin sä vedit. Arvostelu on noussut ihan uusiin sfääreihin. Nykyään kaikki on
käsittämätöntä, jäätävää, ylivertaista, sairaan hyvää, veret seisauttavaa nextille levelille
siirtävää häkellyttävää toisesta maailmasta olevaa loistavaa taidetta ja
taitoa.
Sitten on tämä huumoriviihde. Ohjelmat ovat pääosin hirveää
huutamista, räjäyttelyä, ahkeraa vitun hokemista ja täysin älyttömiä hahmoja. Ei
ne vaan naurata, myötähäpeää toki herättävät. Verbaalista nokkeluutta vaativat
ohjelmatkin alkavat olla tiensä päässä, kun raatilaisten nokkeluudet alkavat
käydä vähiin. Hyvänä esimerkkinä Hyvät ja huonot uutiset. Ylen Nenäpäivän tylliunelma
Sanna Stellan taas oli aivan omassa kastissaan. Varsinkin kun mimmi oli puettu
siihen karmeaan lantiot levittävään ruskeaan pyllynpyörityspukuun. Ei ollut heiluminen
lasten katseltavaa.
Somessa viihtyvä kansa on taas omaa luokkaansa. Tavallisilta
ihmisiltä puuttuu täysin suhteellisuuden taju. Joku jo parhaat päivänsä nähnyt
ikäneito tempaisee Faseen uuden selfien, toivottavasti naamasta, ja pian kaikki
kaverit hokevat samaa mantraa, kaunis Veera, tyylikäs Veera, ihana Veera,
nuorentunut Veera, samannäköinen Veera kuin 1979. Veera elää tällä viikon ja
tempaisee uuden foton lauantaina viinipullon puolessa välissä. Ja samat kehut
uudestaan. Herrat taas ovat somessa mieltyneet kuviin ruoka-annoksista. Niissä
on nakkia pitkittäin ja poikittain, välillä jotain fiinimpääkin. Lohkoperunat
ovat suosittuja ja kastikkeet on roiskittu lautasen reunoille ohuiksi
viivoiksi. Kuka perkele ne sieltä saa syötyä, nuollakaan ei kehtaa ainakaan kylässä
tai ravintoloissa. Annokset ovat kaikessa hienoudessaan niin pieniä, että ei niillä
nälkä edes siirry ja kuvissa ne muistuttavat lähinnä jonkin elävän jätöksiä.
Sitten on nämä somen tuomat julkkikset. Homma on lähtenyt
täysin käsistä. Verottajan ja iltapäivälehtien mukaan tienaavat vuodessa muutaman tonnin ja elävät leveää elämää.
Ulosotossa enemmän tekstiä kuin Paasilinnan romaaneissa ja tappeluista ja
pahoinpitelyistä syytteitä joka käräjillä. Naisillakin. Mimmeillä on omat laajenevat ongelmansa.
Pienet tissit on vaihdettu isoihin ja niistä sitten laitetaan kuvia someen peilin
kautta tai ilman. Tulee selfieitä ja belfieitä, kohta kai jo pilfieitä jos some
sallii. Ja sitten odotellaan jääkiekkoilijaa tai ralliautoilijaa.
Suomalaiset ovat toki tässä hommassa vielä ihan amatöörejä. Mainion
uutistoimiston Ampparit.fi uutisannin kautta löytyvät alan aateliset. Amerikkalaiset
peffajulkkikset ovat ihan omalla tasollaan. Miljoonia
kuvillaan ja tarinoillaan tienaavat mimmit osaavat hommansa. Jos omat eivät ole
riittäneet niin apua on tuonut tohtori Silicon. Kaikki on suurennettu ja
varsinkin ahterit aivan valtaviksi. Silloin kun minä olin nuori, niin ihanne
oli sopusuhtainen timmi naisvartalo. Siinä sitä silmä lepäsi. Nyt kaikki on
toisin. Isoa pitää olla ja kuvissa täytyy näkyä rintavakoa, persvakoa ja sitä kamelinvarvasta.
Se vähä mitä päällä on, on mahdollisimman tiukkaa ja pääosin todella
tyylitöntä. Eikös sen yhden mieskin, ei Folke, mennyt sekaisin tässä pyörityksessä. Muutama puolialaston mimmi samassa talossa
kamerat koko ajan räpsyen kuvaavat toisiaan ja kilpailevat kellä on suurin leivinuunia
muistuttava räystäsahteri. Ei sitä kestä Erkkikään.
Sitten on vielä tämä sukupuolineutraalisuus. Mihin se vielä
johtaakaan? Kun aikoinaan poikamiehenä lähti ravintolaan, niin pääosin oli
helppo erottaa naiset miehistä, siis ulkonäön perusteella. Iskuyrityksiäkin
uskalsi tehdä. Kohta on kaikki toisin. On yhteiset vessat, yhteiset asut, perinteisiä
naisten ja miesten juomia ei ole, kukaan ei uskalla lähestyä toista, kun ei
tiedä mitä lähestyy ja kun vielä ahdistelunkin raja on niin matalalla, ettei
uskalla edes kysyä, niin lirissä ollaan. Elämästä tulee tylsää, syntyvyys laskee,
kapakat riutuvat, verotulot laskevat ja ihmiset vetäytyvät mökkeihinsä. Joku
uskalias herraneutraali tietysti panee kaiken peliin ja yrittää saada kuppilasta seuraa. Mutta
kyllä siinä karskeinkin mies herkistyy, sillä sukupuolineutraali iltaseura on kuin
Kinder-yllätysmuna. Koskaan ei tiedä mitä sieltä kuoriutuu. Kun sisältö jo kolmantena
kertana peräkkäin paljastuu samaa sukupuolta olevaksi entiseksi luokka- tai
armeijatoveriksi tai voikkaalaiseksi jyrsijäksi, niin itkuhan siitä tulee.
Uloskaan ei voi oikein paiskata, kun saattaa syyllistyä heitteillejättöön, kun
tämä itseään etsivä neutraali pyörii sitten pihan lumihangessa miettien
seuraavaa siirtoaan.
Te nuoret olette vielä kusessa. Koittakaa kestää!
Jussi Untolahti
Kotka
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti