torstai 15. kesäkuuta 2017

Halla-Jussin mäenlasku


Halla-ahon pikkupersuilla on kova hätä kädessä. Isot ”pojat” lähtivät ryhmästä ja alamäki alkoi. Kaikki on siis lähteneitten syytä. Suomessa on aina ollut loikkareita, lähinnä kuitenkin toisiin puolueisiin. Nyt hajosi ryhmä, mutta onko kaikkien sopeuduttava radikaalisti ajattelevan uuden puoluejohdon mielipiteisiin. Ei ole, ja niin ajatteli myös Persujen eduskuntaryhmän enemmistö. Vähemmistö jäi omaksi ryhmäkseen ja kova itku alkoi heti. Jumalauta, meidät on hylätty ja lähteneitä on nimitelty ja jopa uhkailtu. Se on rakentavaa ja suoraselkäistä politiikkaa. 
Mediassa on kerrottu uusista johtajista mm. seuraavaa ja silti he hämmästynein silmin syyttelevät porukan pettäneitä.

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho:
Hän on sanonut islamin olevan afrikkalaisten luonnonuskontojen sekä menneiden aikojen juutalaisuuden ja katolilaisuuden tavoin ”genitaaliuskonto”, jossa ”älyllinen fabriikki kietoutuu pimpin, pippelin tai tissien ympärille. 

Halla-aho toivoi, että raiskausten lisääntyessä raiskatuksi joutuisivat hänen mielestään ”oikeat ihmiset” eli ”vihervasemmistolaiset maailmanparantajat” ja heidän äänestäjänsä.

Halla-aho kertoi mediassa haluavansa "piiskata ja komennella neekereitä" sekä lisäsi olevansa "arjalainen ja ylpeä siitä".

Lisäksi vielä joku Halla-ahon kannattaja kertoi, että Halla-aholla on ”munaa”. Olen samaa mieltä ja sitähän on riittänyt muuallekin kuin kotipesään.
Kovasti näyttää siis Halla-ahon ajatusmaailma suuntautuvan tuonne navan alapuolelle.

Varapuheenjohtaja Teuvo Hakkarainen:

Hakkarainen herätti huomiota esitettyään lehtihaastattelussa, että homot, lesbot ja somalit tulisi laittaa Ahvenanmaalle keskenään asumaan ja katsoa, millainen malliyhteiskunta siitä rakentuisi.
Teuvo puhui Hesarin videohaastattelussa muun muassa ”neekeriukoista” ja imitoi muslimien rukouskutsua. 

Lisäksi joku puoluekokousedustaja kertoi Hakkaraisen valinnan olleen ns. ”läppä” joka toteutui koska valitsijat olivat jo nauttineet "kokousjuomia". Tuon luulisi loukkaavan jo Hakkaraistakin. Teuvosta on toki paljon muitakin ”hauskoja” juttuja.

Varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari:

Laura on todennut evoluutiosta, että se on "ihan mahdoton teoria", ja että "se nyt vaan on niin, että ihmiset eivät ole eläimiä, eikä eläimiä koskaan olleet". Mistähän Huhtasaaren suku on maailmaan ja Porin seudulle putkahtanut. Tulivatko kaislaveneellä vai ihanko taivaalta tipahtivat?

Varapuheenjohtaja Juho Eerola: 
Tunnettu muusikko/luonnenäyttelijä ja Suomen Sisu Ry:n entinen jäsen joka ei ole sanonut oikein mitään. Laulanut kyllä.

Näiden suvaitsevaisten älykköjen seuraanko ministerien ja muitten olisi pitänyt jäädä? Miettikääpä pikkupersut sitä.
Nyt on iso ryhmä jakautunut kahtia ja pikkupersut ovat oppineet, että ei Timo Soinin elämäntyötä noin vain tuhota. Seuraavat vaalit ovat todella mielenkiintoiset mutta tuloksesta riippumatta valintoja pitää kunnioittaa. Se on silloisen äänestäjäkunnan tahto. 


Ja loppuun pikku kevennys laulun muodossa.

Jos Jussi vaikka yllättäis,
se mistä tiedettiin,
ja jotta kiista selviäis,
kokous pidettiin.
Ja kohta vallan huipulta
Jussi huutaa hurjana:
Pois alta vaan, nyt vallataan,
en pelkää ollenkaan!

Ja niin kuin myrsky konsanaan
hän syöksyi eteenpäin,
ei aavistanut ollenkaan,
ett' vois käydä näin:
Kas satakunta volttia
hän teki ilman holttia
ja vatsalleen hän ”petokseen”
näin kaatui aatteineen.

Alamäki voi olla petollinen!

Jussi Untolahti
Joutomies
Kotka

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kouvoltaminen on taitolaji



Nykyään suomalaiset kouluiästä haudan partaalle ovat varsinaisia valittavia mulkvisteja. Ennen vanhaan jos asiat menivät huonosti, niin puristettiin nyrkkiä kasaan ja yritettiin entistä lujemmin saada asiat kuntoon.  Korkeintaan parhaalle kaverille hieman haukuttiin hallitusta, poliitikkoja ja pomoja. Paikallisiin päättäjiin luotettiin ja kaupunginjohtajaa jopa kunnioitettiin. Perjantaina sitten kossupullon kera saattoi emäntäkin saada huutia ja kyytiä. Sunnuntai toi sulan sovun ja maanantaina jatkui taas kova työ paremman huomisen eteen.
Nykyään on kaikki muuttunut. Syy on osin myös median, joka kertoo kaikki asiat julki ja usein jopa vailla todellista totuuspohjaa. Haetaan euron kuvat silmissä toinen toistaan mehevämpiä otsikoita. Ennen tähän syyllistyivät nämä halvatun Hymyt ja Seiskat mutta nykyään Hesarista lähtien koko media on saman huuhaajulkisuuden perässä. Ensilukemalla esim. Kouvolan Sanomista ja Kymen Sanomista ei voi enää uskoa kuin ja-sanat. Kaikki muu pitää tarkistaa seuraavan aamun lehdestä otsikon ”Korjauksia” alta. Sosiaalinen media lukuisine roskapalstoineen on sitten ihan oma lukunsa. Sieltä ei voi uskoa juurikaan mitään, no kissakuvat ovat ok mutta jo ehtymättömät selfiet ja kuvat ruoka-annoksista kertovat karmeaa tarinaansa eletyistä elämän tähtihetkistä.

Tuo kaikki on vielä pientä mutta kun maailma on mennyt siihen suuntaan, että kaikki haukutaan pataluhaksi. Suomalainen pahasta olosta kärsivä haukkuu naapurit, koiran ulkoiluttajat, lumiaurat, suolan levittäjät, kadunlakaisijat, postinkantajat, kauppiaat, taksit, bussikuskit, ym. mulkvistit. Seuraavaksi saavat osansa kaikki julkiset henkilöt paavista kunnallispoliitikkoon. Hyvän näköiset mimmit ovat lunttuja ja huoria, urheilijat doupattuja nakukuviensa esittelijöitä, omistava luokka ahneita paskoja, taiteilijat kehnoja apurahojen varassa eläviä yhteiskunnan suojatteja ja menestyslevyjä tekevät muusikot ja laulajat eivät osaa soittaa eivätkä laulaa. Kaikki muut ovat muuten vaan mulkkuja ja löyhämoraalisia ihmisen irvikuvia. Haukkujat käyttävät sanoja homo, lesbo, hutsu, suvakki, mutiainen, elätti, idiootti, vajakki ja vain kajakki puuttuu. Se on kai sitten semmoinen kajahtanut.
Tuonkin vielä jotenkin ymmärtää koska kateus ja oman elämän ongelmathan sen aiheuttavat. Mutta sitten tulevat kouvolalaiset. Kouvolalainen on lajinsa eliittiä. Kouvolalainen haukkuu kaiken omansa, muijan, lapset, anopin ja koko muun suvun. Niin, ja muijan suvun tietysti. Sitten se haukkuu Kouvolan. Sen johtajat, päättäjät, virkamiehet, taustavaikuttajat, terveyskeskuksen ja sairaalan, poliisin, postin, julkisen liikenteen, Pohjola-talon, kaupat ja tyhjät liikehuoneistot, kuppilat, huonokuntoiset tiet ja kadut, parkkipirkot, kävelykadun, kuntaliitoksen, Iitin kunnan, Veturin ja Prisman sekä Osuuskaupan vielä erikseen. Betonia se muistaa kuvata ja ylistää joka yhteydessä ja kehua Kouvolaa Suomen turhimmaksi.

Tähän oman kotiseudun haukkumiseen lanseeraan nyt uuden termin. Tehdä ”kouvolat”, ”kouvoloida”, ”kouvoltaa”. Vuonna 2018 Kouvolassa valitaan ”Vuoden Kouvoltaja” jonka kaupungin kulttuuritoimisto suuressa viisaudessaan palkitsee vielä vuoden kulttuuritekona ja matkailutoimisto ideoi siitä uuden matkailumainoksen. Betonihelvetti vaipuu pulputtaen Paskosuohon ja kouvoltaminen saa valtavan suosion. Vuonna 2020 Kouvolassa järjestetään pesäpallostadionilla Kouvoltamisen SM-kilpailut jossa varsinkin oman kaupungin entiset Persut Reijo Tossavaisen johdolla ovat suuria ennakkosuosikkeja. Kouvola on pian kaikkien huulilla ja kansan kekseliäisyys antaa kouvoltamiselle ihan uusia muotoja. Nyt on vain pidettävä huoli, että kaikki Suomessa tietävät missä Kouvola on.

Siinähän se Kotkan yläpuolella.
Jussi Untolahti
Joutomies
Kotka

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kankaan koulun tappajat

Niinhän siinä silloin kävi. Lapset ja Kankaan koulu joutuivat Kouvolassa vallitsevan kostonhaluisen politiikan uhreiksi. Tässä aluepolitiikan, outo termi muuten yhden kaupungin sisällä, myllerryksessä järjen valo tuntui osalta poliitikkoja sammuneen kokonaan ja nyt kostettiin mm. jo kuihtuvan Ratamon mahdollinen sijoittaminen vanhaan Kouvolaan ja varmaan monta muutakin asiaa joista me veronmaksajat emme edes tienneet mitään. Asiaan vaikutti varsinkin niitten kuntalaisten mielipiteet joissa jokainen postin, kaupan, bensa-aseman, pankin ja monen muun palvelun loppuminen on uuden Kouvolan syytä. Samoin kostonhalusta kiiluvin silmin on kokonaan unohdettu kaupungin taloudellinen ahdinko joka on syytä myös lain noudattamisesta eikä suinkaan aina pelkästään asioiden huonosta hoidosta.

Jotenkin raakaa oli peli valtuuston äänestyksessä ja nämä alla luetellut henkilöt lakkauttivat Kouvolan perinteikkäimmän koulun. Syitä on tietysti monia. Osa pelkäsi ryhmän mielipidettä, osa oman työpaikkansa säilymistä kaupungin palveluksessa, suuri osa äänesti koston kiilto silmissä, osa oman edun nimissä, osa vallan himossa ja muutama henkilökohtaisen kaunan vuoksi. Loppujen syitä voi vain arvailla.

He tappoivat Kankaan koulun.

Demarit               Koko ryhmä Kankaan koulua vastaan (14 edustajaa)

Kuusankoski-Anjalankoski linjalla johdettu demariryhmä piti yllä pelon ilmapiiriä ja siten ryhmäkurin voimakkaasti mukana pelissä Valto Kosken hengen yhä leijuessa ryhmän yllä. Muutenkin sisäisten ristiriitojen repimä joukko on saanut aikaan sen, että Kouvolasta ei ensi eduskuntavaaleissakaan saada demareitten edustajaa eduskuntaan.

Kankaan tappajia kaikki tyynni.

Harri Helminen             Jukka Nyberg            Marjo Lakka             
Hannele Viljakainen      Maria Eloranta          Raimo Laine             
Ensio Töttö                    Outi Kasurinen          Ville Salonen                  
Antti Koivisto                 Kari Leinonen            Päivi Kossila
Katja Airaksinen            Reino Grönlund


Kepulit                 Koko ryhmä Kankaan koulua vastaan (9 edustajaa)

Kepun "peltohenkilöt" äänestivät kostonhenkisenä ryhmänä kehitystä ja säästöjä vastaan. Kepun ryhmä ei onneksi kokonaisuutena pysty paljoa pahaa tekemään hyvästä yrityksestä huolimatta. Keskittyvät tulevaisuudessa lähinnä uuden Kouvolan arvosteluun ja kehityksen jarruttamiseen sekä kehumaan kuinka hyvin asiat ennen olivat, varsinkin Valkealassa.

Kankaan tappajia hekin

Reijo Valkeapää          Topi Seppälä                 Maija Lehtomäki     
Liisa Varjola                 Janne Wall                    Markku Pakkanen        
Sari Lankinen               Kimmo Jokiranta           Mirja Lonka


Vasemmisto          Koko ryhmä Kankaan koulua vastaan (2 edustajaa)

Pieni ja merkityksetön ryhmä jolla ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia Kouvolan asioissa. Tuskinpa seuraavassa valtuustossa enää mukana.

Kankaan tappajia silti hekin

Tiina Saavalainen         Matti Liukkonen


Sitoutumattomat   Kankaan koulua vastaan 4 edustajaa ja puolesta 1

Sitoutumattomia vietiin kouluneuvos Sakari Viinikaisen johdolla kuin mätää kukkoa. Kaunisnurmen koulun entinen rehtori veti kotiinpäin oikein hartiavoimin. Osuva titteli muuten tuo kouluneuvos Kouvolan perinteikkäimmän koulun kaatajalle. Hiipuvan sitoutumattomien ryhmän poliittinen alasajo on hyvässä vauhdissa ja seuraavat vaalit lyövät viimeisen naulan arkkuun. Sieluttoman ryhmän kuolintaistelussa Kouvolan asioitten ja talouden korjaus on nykyään taka-alalla ja kukaan ei enää odota ennen niin asialliselta ryhmältä mitään mainetekoja.

Kankaan kaadossa täysin rinnoin mukana

Sakari Viinikainen         Pulla Peltola        Matti Norppa      
Vesa Kaarlampi

Kankaan koulun puolesta siviilirohkeutta osoittaen

Marja-Terttu Nuorivuori


Persut                Kankaan koulua vastaan 4 edustajaa ja puolesta 6

Persujen riitaisa ryhmä jakaantui kahtia ja saattaa jakautua tulevaisuudessa enemmänkin jopa kahteen ihan viralliseen ryhmään kovan valtataistelun seurauksena. Tulevaisuudessa lähes kaikki energia menee muitten tekemisten haukkumiseen, oman ryhmän valtataisteluun ja uusien ryhmien perustamiseen. Jari Lindström tulee olemaan kovilla ja Anssi "loikkari" Tähtinen saattaa loikkia jonnekin ihan muualle muutaman muun onnettoman omaa etuaan tavoittelevan "känkkäränkän" kera. Mikään ei siis ole muuttunut.

Kankaan kaatajia "valkoisen Suomen" hengessä

Jari Lindström             Anssi Tähtinen         Toni Lampiranta    
Antti Eskelinen

Kankaan koulun puolesta

Pertti Paloranta          Seppo Nikkanen        Juha Päivärinta     
Jari Käki                     Jouni Suninen            Pekka Korpivaara

Kokoomus         Kankaan koulua vastaan 7 edustajaa ja puolesta 6

Entinen kouvolalainen kansanedustajapuolue on myös jakautunut kuppikuntiin ja varmistanut ettei Kouvolasta enää tule kokoomuslaista kansanedustajaa. Nyt on sorruttu myös aluepolitiikan syövereihin. Kokoomuksen tulevaisuus Kouvolassa on todella huono kun otetaan huomioon Jyrki Kataisen johdolla tehty Kouvolan kuppaaminen tyhjiin ja vielä Kuopion suuntaan. Kaikki lähestyvät vaalit varmasti pelottavat ja tulos tulee olemaan kehno

Kaatoivat Kankaan koulun

Jyrki Hyttinen                Matti Sorsa                  Jari Suomela         
Sinikka Rouvari             Maarit Helkala             Marjatta Nykänen     
Kirke Sipiläinen

Puolustivat Kankaan koulua

Jari Larikka                    Birgit Koskela            Tapio Karvonen     
Hannu Kähärä               Jouko Leppänen        Jani-Ville Heikari


Vihreät                     Kankaan koulun puolesta 1 edustaja ja vastaan 1

Pieni marginaaliryhmä äänesti omantunnon mukaan ja jakautui kahteen osaan. Nyt ei ollutkaan kyse puun halaamisesta, ydinvoimasta tai Kymen Hovista. 

Kankaan koulua vastaan

Kaisa Spies

Kankaan koulun puolesta

Ritva Sorvali


Kristilliset            Koko ryhmä Kankaan koulun puolesta (4 edustajaa)

Kristilliset yllättivät taas kerran ainakin minut. Vastuuntuntoista politiikkaa joka kantaa huolta lapsista ja kaupungin taloudesta. Tälle ryhmälle toivon todella runsaasti lisää kannatusta ja vastuuta kaupungin parhaaksi vaikka itse pakana olenkin.

Kankaan koulun puolesta yhteisen hyvän hengessä

Sari Palm              Arto Sahamies           Sakari Smeds       
Vesa Vainio


Mitähän me kaupunkilaiset nyt tehdään? Koulu meni mutta rakennus on vielä jäljellä. Nyt meillä kouvolalaisilla on totinen näytön paikka. Kankaan koulussa ei pian ole enää opetusta ja meidän on vaikka kansalaistottelemattomuuden keinoin estettävä useitten tahojen katalat suunnitelmat Kankaan koulun suhteen.

Moni rakentaja himoitsee Kankaan koulun tonttia itselleen ja myös hyvä-veli järjestelmän käyttöä on syytä pelätä. Ei sitä koulua nyt sentään pureta, sehän on suojeltu rakennus mutta sen laaja etupiha haluttaisiin kyllä rakennuspaikaksi parille kerrostalolle. Sille ei saa käydä kuin suojellulle Aseman koululle joka piilotettiin sinne isojen kerrostalojen taakse. Tiedättekö muuten missä se Aseman koulu on?

Kankaan koulusta ei myöskään saa tulevaisuudessa muodostua Kouvolan "kultapossukerhon" eli kaupungin ylimmän johdon ja luottamusmiesten lukittua luxuspalatsia jonka työtiloja, saunoja, porealtaita ja baareja julman kokoinen vartija kaitsee ja päästää sisään vain lupakortilla tai kutsulla varustetut arvohenkilöt. Silloin katoaa viimeinenkin uskottavuus päättäjiä kohtaan ja yhteys kuntalaisten ja päättäjien välillä katkeaa lopullisesti.

Pidetään nyt näitä edushenkilöitä ja heidän tekojaan tarkoin silmällä sekä muistetaan nämä Kankaan koulun kaatajat sunnuntain vaaleissa.

Älkää kuitenkaan kouvolalaiset vaipuko surun ja murheen alhoon. Samanlaisia päättäjiä täällä Kotkassakin on joten riitelyt laaksokunnan kaupunkien kesken tulevat jatkumaan ja otsikot ovat komeita paikkakunnan sensaatiolehdissä. Täällä Kotkassa jo tänään herätti kateutta Kouvolan urheiluakatemian saama tukiraha joka on paljon suurempi kuin Kotkan saama vastaava tuki. Siitä se katkera poru taas alkaa. 

Mikään ei siis muutu vaikka muutama päättäjä toivottavasti vaihtuu. Ikävä ei pudonneita ja luopujia tule.

Jussi Untolahti  
Joutomies
Kotka                                                                                                                                                




  



maanantai 3. huhtikuuta 2017

Esko "Lalli" Lavonen Kouvolan valtuustoon






Kuntavaalien ennakkoäänestys on alkanut ja varsinainen äänestyspäivä lähestyy hyvää vauhtia. Kertaakaan en ole muistaakseni jättänyt vaaleissa äänestämättä. En ole koskaan ollut riippuvainen mistään puolueesta, ryhmästä, linjasta tai aatteesta. Olen äänestänyt vihreää, demaria, kokoomuslaista, kepulaista, sitoutumatonta, ruotsalaista ja kristillistä. Naista ja miestä, homoa ja lesboa ja kai jotain heteroakin. Tuttua ja tuntematonta, julkkista ja tavista. Pitkää ja pätkää, paksua ja laihaa. Eronnutta ja karannutta, rumaa ja kaunista. Eurassa asuessani äänestin listojen parhaan näköistä naista kun en ketään tuntenut, en sitä kaunistakaan. Kaunotar sai 6 ääntä, joten ei se hehkeyskään purrut juuri muihin kuin minuun. Koskaan en ole äänestänyt persuja, kommunisteja, piraatteja, enkä mitään muitakaan huuhaa puolueita tai ryhmiä onnettomista puolueloikkareista nyt puhumattakaan. Enkä äänestä nytkään.

Olen julkisesti kertonut jo aikoja sitten, että saatan nyt jopa jättää äänestämättä. Olen perin juurin kyllästynyt sinne tänne poukkoilevaan valtakunnan politiikkaan ja pettynyt riitelevään paikallispolitiikkaan koko Kymenlaakson alueella. Asiaan saattaa toki vaikuttaa sekin, että olen asunut täällä Kotkassa vasta pari vuotta enkä tunne ehdokkaita. No, yhden tunnen mutta kuten sanoin, persuja en äänestä. Tämä on aiheuttanut sen, että olen monet kerrat päässyt selvittelemään kantaani ystäville ja vähän muillekin. Hyvä niin, sillä uskon, että olen samalla saanut erään hyvän kouvolalaisen ehdokkaan taakse ainakin muutaman äänestäjän ja nyt yritän saada heitä lisää. Kenellekään en ole kantaani väkisin tyrkyttänyt ja asian tultua esiin olen vain kertonut suositukseeni syyn. Henkilökohtaisen ja painavan syyn.

Kerron sen nyt teillekin. Keväällä 2010 perustin Kouvolan Entiset Nuoret (KEN) Facebook-ryhmän ja heti parin viikon päästä alkoi olla painetta järjestää isolle porukalle kunnon juhlat. Ajatus ensimmäisestä Gaalasta alkoi itää sekavana mielessä. Siihen se olisi saattanut jäädäkin mutta sitten pirahti puhelin. Minulle soitti mies, jota en entuudestaan tuntenut kuin ulkonäöltä, ja tarjosi vapaaehtoisesti apuaan Gaalan järjestelyihin. Olin aivan ällikällä lyöty. Kuka hullu nyt haluaa tehdä ilmaista työtä oman työnsä lisäksi? Mies oli Esko "Lalli" Lavonen. Tapasimme pian ja aloimme pohtia Gaalan järjestelyitä. Kävimme ensin Brankkarilla ja totesimme paikan pieneksi ja hankalaksi koska oletimme, että Gaalaan saattaa tulla jopa 200 henkeä. Lalli tunsi Vaakunan Apa Salmen ja sieltähän se yhteistyökumppani sitten löytyi. Homma polkaistiin nopeasti käyntiin. Vaakuna hoiti tarjoilupuolen ja majoituksen, Lalli hankki bändit, esiintyjät, Dj:t ja juontajan ja minä istuin tietokoneen ääressä ja markkinoin Gaalaa sekä pidin yhteyttä Vaakunaan ja Lalliin. Koko ajan seurasin homman edistymistä levenevä hymy naamalla. Mika Saukkosen juontamaan KEN-Gaalaan 2010 lokakuussa tuli sitten 800 ihmistä ja lauteilla nähtiin mm. Kalevi Kullasvaara ja Tuure Kilpeläinen. Ilta oli suuri menestys.

Kesän 2012 KEN-Gaala Tykkimäessä oli sitten jälleen Lallin ideoima tapahtuma ja kun Tykkimäen Sakke Pasanen ja paikallisen osuuskaupan Apa Salmi lähtivät heti mukaan, oli homma toteutusta vaille valmis. Loistava sää ja hyvät järjestelyt kruunasivat mestaritaikuri Markku Purhon juontaman illan ja paikalla oli 1000-1500 KENiä seuralaisineen virvokkeita nauttimassa ja notkumassa Uudet Tuulet lauluyhtyeen ja Kaikko bändin sekä Tero Vaaran ja Mamban tahtiin. Iltaa jatkettiin iloisissa merkeissä sitten vielä Kouvolan keskustan terasseilla ja kuppiloissa. Lalli oli taas vapaaehtoisen ja palkattoman näyttönsä antanut. Mietin usein, että tekeekö Lalli näitä hommia Kouvolan takia vai pelkästään hyvää hyvyyttään koska osaa ja kykenee auttamaan? Oman edun tavoittelusta tai rahasta ei ainakaan ole kysymys. Olin joka tapauksessa kovasti kiitollinen hienolle miehelle.

Vastaavia tarinoita olen kuullut muualtakin. Lalli on auttanut muitakin ja ollut monessa mukana. Lalli tekee työtään lasten, nuorten ja perheitten parissa ja hyvin tekeekin. Lalli tuntee terveydenhuollon uudistustarpeet, ymmärtää vanhuuden tuomat ongelmat sekä on vakaasti sitä mieltä, että talous on tällä hetkellä Kouvolan suurin ongelma ja se on ratkaistava vaikka kuinka tiukoin ottein. Lalli pystyy riitelemättä yhteistyöhön Kouvolan alueella kulmakunnista riippumatta ja tietää myös Kymenlaakson maakunnan yhteistyön tarpeet. Lalli on ylpeä kotikaupungistaan ja tuntee Kouvolan päättäjät sekä virkamiehet ja on valmis kuuntelemaan kuntalaisia ja heidän ajatuksiaan Kouvolan kehittämisen suhteen. Lalli on oikea mies yhteisten asioitten hoitoon.

Kerron vain perusteluni ja tuon esille mielestäni hyvän vaihtoehdon Kouvolan parhaaksi. Jokainen päättää itse, ketä äänestää. Pääasia on, että menette äänestämään omasta mielestänne sellaista ehdokasta, joka osaa tehdä rakentavaa yhteistyötä koko Kouvolan ja Kymenlaakson etua ajatellen. Nyt on sen aika. Lallin aika.

Arvoisat kouvolalaiset ja myöskin Kouvolan Entiset Nuoret yli puoluerajojen, jos haluatte valtuustoon yhteistyökykyisen ja ahkeran miehen, piirtäkää äänestyslappuun numero 276 ja viekää Lalli Kouvolan valtuustoon.


Jussi Untolahti
Joutomies
Kotka




lauantai 18. maaliskuuta 2017

Karmein manaus


                                               

Kiroileminen on taitolaji. Taiteilijaprofessori Veikko Sinisalo lienee ollut Suomen virallinen ykkönen mutta kyllä kiroilun jalon taidon osaavia loistavia amatöörejäkin löytyy. Nykynuorten huorittelun ja homottelun oppii jokainen mukula valitettavasti jo samalla kuin puhetaidonkin. Näitä homo-huora-vittu-mulkku hokijoita en kuitenkaan laske aidoiksi kiroilijoiksi. Kyseessä on pikemmin nuoruuden epävarmuuden esiin tuomaa itsensä tehostusta ja valitettavasti usein puheeseen tahtomattaan tarttuneita sanoja joita käytetään sitten myös ilkeään nimittelyyn myöhemmälläkin iällä.
Nimittelyä taas ei lasketa kiroilun jaloon taitoon. Nimittely on henkilökohtaisempaa ja usein loukkaavaksi tarkoitettua totista sanailua johon saattaa liittyä jopa katkeruuttakin. Miehistä käytettiin ennen kovia nimityksiä kuten sälli, hampuusi, pärinäpoika, katupoika, hunsvotti, lättähattu, naistennaurattaja ja auervaara. Aisankannattaja oli outo sana ja se liitettiin meidän pikkukollien keskuudessa jotenkin isäntään ja renkiin. Jätkä, satamajätkä ja lentojätkä taas olivat ihan kelpoja nimiä alansa ammattilaisille. Uudempia haukkumanimiä olivat puli-ukko, tenukeppi, puistokemisti, metsien mies, nörtti, tv-sarja Hill Street Bluesista omittu rakinlöyhkä sekä erilaiset versiot peniksestä. Naisten kanssa oltiin hiukan varovaisempia ja ehkä jopa hienotunteisempia. Vähän vanhempi nimitys kokotti oli hieman outo kun taas hepsankeikka oli suorastaan riemastuttava kuten surinasussukin. Lintuihin näitä elämän sulostuttajia myös usein verrattiin. Kalkkunasta tullut kalkaani oli vähän rumempi ilmaus kuten kanakin. Hieman uljaammat kuten pulu, kurppa ja kotka herättivät myös negatiivista huomiota naisten keskuudessa. Kottarainen oli siinä ja siinä kuten myös harmaavarpunen. Papukaija viittasi puheripuliin mutta kyyhkyseni oli jo sallitun puolella. Kissa menettelee mutta nykyilmauksen, puuma, monet naiset kokevat loukkaavaksi. Miestä usein ansaitustikin kutsutaan siaksi mutta sillä nimellä saattaa silti olla miehiä yhdistävä ja rintaa kohottava gloriansa kuten myös pukilla. Lammas on paha nimitys ja kettukin hiukan negatiivinen. Leijona on kova juttu ja samaan kastiin lasketaan myös karju ja sonni. Jos taas naista sanoo lehmäksi, niin on todella heikoilla jäillä tai siellä ilottomassa selibaatissa. Huhu taas kertoo myös naisten käyttävän keskuudessaan varsin räväkkää kieltä meistä miehistä. Lieköhän on totta?

Voimasanojen valinta kertoo miehestä paljon. Puolihomon luutunsoittajan näköinen vakosamettihousuinen baskeripää voi täräyttää suustaan niinkin kaameita manauksia kuin pakana, hiivatti, hitsi, vitsi ja hui kamala. Edellä mainitut sopivat hyvin naisille kuten myös saakeli, hitto, jumankekka ja astetta kovempi perhana. Rantaruotsalainen Emsalö-Emäsalo alueelta vetäisee tiskiin kamalat jufenaut, fy fan, banne mej ja sjutton också. Tässä vaiheessa suomenkielinen purskahtaa nauruun ja meinaa kusta housuihinsa. Luutunsoittajan vähän vanhempi maripaitainen lajitoveri saattaa päräyttää ilmoille sanat pentele, samperi, jumankauta, halvattu, hiisi vieköön ja lempo soikoon. Humoristeilta löytyy jo enemmän mielikuvitusta vaativia yhdistelmiä kuten, voi hevonperse, voi kilinpillu, voi sianleuka ja Speden keksimä voihan rähmä tehostettuna kämmenen läjäytyksellä sanojan omaan otsaan. Naapurin otsaan läjäyttäminen taas saattaa aiheuttaa hallitsemattoman puhetulvan ja peräkkäin juoksua. Näitä edellä mainittuja naurettavia ilmaisuja ei kukaan kunnon itsetunnolla varustettu kiroilija ikinä käytä edes daamiseurassa ellei sitten halua itselleen täydellisen nössön mainetta.

Aidon kirosanan ja oikeaoppisen kiroilun teho perustuu suomen kieleen, oikeaan aikaan, paikkaan, painotukseen ja ennen kaikkea sattuvan kirosanan valintaan. Asiansa osaavan kiroilijan tunnistaa ensimmäisen sanan ensimmäisestä tavusta. Ensimmäistä tavua voimakkaasti painottaen ja r-kirjainta selvästi korostaen perkele on maailman kaunein ja tehokkain kirosana. Se korostaa myös voimakkaasti lausujan persoonaa ja antaa vakuuttavan kuvan kiroilijan tunteitten palosta kyseisessä tilanteessa. Kyllä siinä amatöörimäiset vitunhokijat lauletaan syvälle sinne kuuluisaan suohon ja kaiken maailman donnerwetterit, fuck yout ja bloody hellit kuulostavat enemmänkin naisten moottorimunakutsujen drinkkilistalta. Saatana ja helvetti oikein etupainoisesti tiuskaistuna tulevat seuraavina mutta kuitenkin selvästi jälkeen jääneinä. Kaikki kolme edellä mainittua kotimaista voimasanaa viittaavat selkeästi alakerran hiilihankohommiin ja niiden käyttö onkin suomenkielessä jo vahvaa perinnetietoa joka siirtyy alan miesten mukana isiltä pojille. Näitten sanojen lisäksi ei herrasmies oikein muita kirosanoja tarvitsekaan koska ns. alatyylin käyttäjät eivät todellakaan kuulu kiroilijoitten aateliin.

Väärän kirosanan valinnut onneton mies voi menettää uskottavuutensa, itsetuntonsa ja maineensa lopullisesti niin naisten, miesten kuin työnantajienkin keskuudessa. Mitäpä luulette tapahtuvan, jos karski metallimies hitsari epäonnistuneen hitsisauman jälkeen kovasti tuohtuneena pamauttaa suustaan karmeimman manauksensa, voi hitsin pimpula.

Jussi Untolahti


maanantai 6. maaliskuuta 2017

Lahtelaista, totta kai!



Olihan melkoisen komeat ja tapahtumarikkaat MM-hiihdot Lahdessa. Suomelle tuli kohtalaisesti menestystä, oli huikeaa draamaa ja nähtiin jopa kovaa kinaa suomalaisen Anne Kyllösen ja suksihuollon kesken. Kilpakumppanitkin saivat välillä kuulla kunniansa. Varsinkin Norjan Petter Northug todisti taas olevansa mulkku vailla vertaa. Pilkkasi muita hiihtäjiä koko ajan, iloitsi siitä kun väsähtänyt Iversen loppukaarteessa sai nurin suomalaisenkin ja 50 km:n hiihdon jälkeen haukkui vielä kaikki norjalaiset voittaneen britti Andrew Musgraven ”pubihiihtäjäksi”. On siinä Norjan nuorisolle oiva esikuva.

Katselin kisojen kaikki lähetykset kotona televisiosta käytännössä ilmaiseksi. No, vähän meni olutta ja viiniä mutta kohtuullisesti. Laskin, että jos olisin ostanut liput kaikkiin tapahtumiin, niin rahaa olisi mennyt n. 370 euroa ja parkkilippuihin jopa 240 euroa. Tähän kun lisätään bensat Kotkasta Lahteen ja takaisin 11 kertaa kevyellä kaasujalalla, polttoainetta olisi palanut n. 280 eurolla. Yhden hengen kisaretket olisivat siis maksaneet n. 900 euroa koko ajalta. Jos Satu jostain käsittämättömästä syystä olisi lähtenyt mukaan, niin rahaa olisi palanut liki 1300 euroa. Tähän sitten vielä syömiset ja juomiset päälle. Tuiki kallista hommaa saattaa joku ajatella.

Ylen välittäminä kisat olivat kyllä hienoa katseltavaa kotona. Pitkät studiolähetykset ennen ja jälkeen jokaisen kilpailun olivat mukavaa seurattavaa. Hyvät juontajat ja asiantuntijat tarkkoine analyyseineen ja taustoineen toivat paljon uutta tietoa katsojille. Nyt tiedän senkin, että Matti Heikkinen aina aamuisin ensimmäiseksi tutkii sijoitustensa pörssikurssit. Itse kisojen aikana television kautta tuleva tulospalvelu oli loistavaa ja selostuskin ihan kelvollista, joten kisojen seuraaminen on siten helppoa ja mielenkiintoista. Kilpailijoiden haastattelutkin ovat ihan asiallista katsottavaa, vaikka eiväthän nämä nykyurheilijat juuri mitään sanokaan. Iivo Niskaseltakin oli energiajuomapullot otettu talteen ennen telkkarin eteen menoa. Moneen muuhun kisaan verrattuna kilpailijoiden tunteet toki pääsivät nyt esiin aika hyvin, välillä jopa kyyneleitten kera.

Väkeä Lahteen olisi toki mahtunut enemmänkin mutta tiedottaminen saattoi hiukan ontua. Eilen kilpailun ja hiihtoliiton isot päälliköt selittelivät tv:ssä talouden huonoa tilaa ja lipunmyynnin jäämistä reilusti tavoitteesta sekä ihmettelivät eritoten heikkoa lipunmyyntiä porteilla päivittäin. Kun yksi päivä oli myyty loppuun, kansalle saattoi jäädä ajatus, että jos sinne ei saakaan enää lippuja. Yle olisi ehkä voinut aktiivisemmin lähetyksissään tiedottaa lipputilanteesta ja opastaa kansaa. Nyt saattoi moni jäädä kotiin tv:n ääreen.

Yksi asia ihmetytti minua koko kisojen ajan. Kuinkahan monta kertaa Yle otti esiin vuoden 2001 kisojen suomalaisia hätkähdyttäneen dopingskandaalin? Kun asiantuntijaksikin oli hankittu dopingista silloin 2001 kärynnyt Virpi Sarasvuo ja jopa Harri Kirvesniemi oli antamassa lausuntojaan, niin kyllä kansa taas sai kokea häpeän hetkiä koko rahalla. Olisikohan nämä doupatut asiantuntijat jo voinut jättää unholaan ja etsiä muita tilalle. Tämä toistuva vanhojen kaivelu oli Yleltä täysin järjetöntä, sillä onhan niistä hetkistä jo kulunut 16 vuotta ja kaikki asianosaiset eivät ole enää edes hengissä. Vaikea on ymmärtää niitä Ylen ammattilaisia, jotka tämän tason muisteloihin sortuivat vai onko tämä sitä Ylen uutta journalistista linjaa.

Kunhan Norja seuraavan kerran järjestää MM-hiihdot, niin uskon, että Norjan televisioyhtiö ottaa Ylestä mallia ja kertaa useita kertoja Petter Nordhugin öykkäröinnit ja rattijuoppousskandaalin, Martin Jonsrud Sundbyn dopingpannan ja Therese Johaugin huulirasvadopingin sekä näyttää katuvia norjalaisia hiihtojohtajia päät riippuen pyytämässä anteeksi norskeilta. No, eihän ne Norjan johtajat kai paljon anteeksi pyydelleet ja mutta varmasti Norjan televisio ihan jo suomalaisten iloksi näitä Norjan häpeän hetkiä näyttävästi toistelee pitkin kisalähetyksiä.

Jussi Untolahti
Kotka




maanantai 23. tammikuuta 2017

Saatanan tunarit



Politiikka on erikoista peliä. Suomen haukutuin ministeri Anne Berner on joutunut kaiken kansan sylkykupiksi ja omien hallitustoverien hylkäämäksi. Persujen Timo Soinin ansiosta maahan saadaan todennäköisesti hyvinkin pian vero sekä moottoripyörille että myös veneille. Kateusveroksihan sitä kansa kutsuu. Nyt kun ministeri Anne Berner teki ilmeisesti hallituksessa aiemmin sovitun sopimuksen mukaisen selvityksen autoverosta ja liikenneväylien rahoituksesta, niin Kokoomus kuin Persutkin kiirehtivät heti moittimaan ja kiistämään uuden esityksen. Normaali täysjärkinen poliitikko olisi ehdottanut rakentavan keskustelun aloittamista esityksen muokkaamiseksi laiksi. Näin eivät kuitenkaan toimineet hallituskumppanit vaan Orpo-Soini parivaljakko oli heti eri mieltä. Heitä komppasivat tietysti myös pitkä rivi opposition punademareita ja viherpiipertäjiä. Niille perkeleille ei näet kelpaa mikään muu kuin itse keksitty asia. Muut ovat ehdotuksineen täysin ahterista. Tästä kaikesta voi vetää sen johtopäätöksen, että seuraavat vaalit ovat jo liian lähellä. Kun Suomen poliitikkoja seuraa, niin ainahan heille vaalit ovat liian lähellä ja oma paikka pikkuisine vallanrippeineen liipaisimella. Jokaista vaaleissa tippuvaa seuraankin mielihyvällä vaikka ainahan sinne niitä ”stubbeja ja hakkaraisia” jää kunnallispolitiikan pöhlöistä puhumattakaan.

Mutta takaisin niihin veroihin. Ministeri Bernerin ehdotus lupasi meille hankintahinnaltaan edullisia verottomia autoja, joista sitten vero maksetaan vuosittaisella käyttömaksulla pikkuhiljaa. Jotenkin tämä kuulostaa hyvältä mutta niin poliitikot kuin kansakin ovat nousseet vastaan. Onhan siinä esityksessä toki ongelmansa mutta vastahan se on alku tulevalle lausuntokierrokselle ja keskustelulle. Tätä ei kuitenkaan tahdota sallia, ettei vaan Kepu hyödy esityksestä liikaa. Vuosittainen tasasummainen käyttömaksu onkin toisaalta väärin. Samanlaisella autolla ajavat naapurukset maksavat saman käyttömaksun, vaikka toinen ajaa kolminkertaisen määrän toiseen verrattuna. Bensassa olevaa veroa toki menee käytön mukaan. Ei siis täysin oikea tapa.

Kun kansa ei halua seurantalaitteita autoihin, niin polttoainevero on helppo tapa kerätä tämä uusi käyttömaksu ja se kohtelee kaikkia tasavertaisesti. Sekään ei toimi koska poliitikkoihin ei voi luottaa. Tieverkon parannuksiin polttoaineverosta saatu käyttömaksu ja korvamerkitty raha saattaa riitelevien poliitikkojen toimesta päättyä johonkin ihan muuhun kohteeseen. Paljon on siis vielä keskusteltavaa maamme päättäjillä ja veikkaanpa, että riitely on rehevää ennen kuin yläfemmat viuhuvat tiedotustilaisuudessa BOS-kolmikon kesken.

Olen aina jotenkin ymmärtänyt verot ja maksanut ne mukisematta mutta nyt keitti yli. Ei niinkään rahan takia vaan periaatteessa. Viime syksynä oli ohi 19. kausi moottoripyöräilyä, kun laitoin kulkuneuvon tallin perille talven viettoon. Olen viime vuosina ajellut aika vähän ja nyt oli suunnitelmissa lajin vaihto. Kotkassa on tullut usein mietittyä veneen hankintaa kalareissuja ja kauniita kesäpäiviä odotellessa. Kun hallituksen moottoripyörille ja veneille esitetty vero tuli ajankohtaiseksi, poistin ilkeyttäni moton vakuutuksesta ja rekisteristä sekä luovuin ajatuksesta ostaa vene. Niitä veroja en saatana maksa. Pyörä seisköön tallissa hallituksen muistomerkkinä hamaan tappiin asti. Sitten alkoi mielessä siintää avoauto kesän rientoihin ja nyt se hallitus miettii autoveron poistoa, joten senkään hankkiminen ei ole tällä hetkellä taloudellisesti järkevää. Mies siis vanhenee, harrastukset vähenevät ja vitutus nousee.

Jotainhan se on tehtävä. Onhan niitä vaihtoehtoja, sohvamakaus, pulujen bongaus, kukkakeppien veistely, naapurien kyttäys tai voisihan sitä alkaa vaikka kunnalliseksi täyspäiväiseksi valittajaksi. Vaan kun eivät nuokaan oikein kiinnosta. Pitkän pohtimisen jälkeen keksin loistavan idean. Ryhdyn juopottelemaan eli ryyppäämään. Istun omalla terassilla jalat pöydällä Kari Tapion musiikkia kuunnellen sekä olutta ja viiniä siemaillen ja annan ajatuksen lentää. Kertailen hiljalleen kaikki mahtavat reissut ja monet muutkin elämän kohokohdat. Naurahtelen itsekseni menneitä muistellen ja kaikki ikävät muistot jätän unhon yöhön. Noissa muisteloissa moni tämänkin blogin lukija vilahtelee ilokseni mukana. Nyt joku sanoo, että tuohan se vasta veroja valtiolle tuottaa. Vaikka olen eläkeläinen ja pian siis myös juoppo, en sentään tyhmä. Vaatiihan se tietysti välillä muutaman päivän selvin päin oloa mutta oluet ja viinit haen tietysti sieltä mistä tähänkin asti ja niistä ostoista ei Suomen valtio taatusti juurikaan kostu.

Ja tähän loppuun vielä julkinen lupaus. Niin pahasti olen poliitikkoihin pettynyt, että en enää ikinä äänestä vaaleissa. Niin, paitsi jos Lalli asettuu ehdolle Kotkassa tai valtakunnan politiikassa.
Saapa nähdä, kuinka äijän käy.

Jussi Untolahti

Kotka