Monet takavuosien suunnitelmat, tapahtumat ja useat epäonnistuneetkin yritykset todistavat, että ei Kouvolaa ja kouvolalaisia voi mitenkään syyttää saamattomiksi ja ideaköyhiksi. Jo -60 luvulla kaupunkia alettiin tehdä tunnetuksi monin keinoin, koska huomattiin, että Kouvolaa ei oikein muualla Suomessa tunneta. Varovasti toki lähdettiin liikkeelle esim. Kymenlaakson messujen ja paljon väkeä keränneitten Kouvola-päivien merkeissä. Huimiakin suunnitelmia tuli joskus esiin. Entinen kaupunginvaltuutettu, toimittaja, mainosmies ja yrittäjä Kalle Raski lanseerasi idean suuresta lumilinnasta joka talvisin rakennettaisiin Kouvolan torille. Kouvolan Sanomissa oli asiasta iso juttu ja komea piirros mahtavasta Talven Ihmemaasta. Idealle päättäjät lähinnä naureskelivat ja toteuttamatta se sitten jäikin. Muutaman vuoden päästä Kemin kaupunki sitten sai saman idean ja toteuttikin sen. Muistan aina erään kouvolalaisen yrittäjän sarkastisen heiton kun eräässä kaupungin palaverissa puhuttiin Kouvolan nähtävyyksistä. Kaveri sanoi, että kun muuta ei ole, niin kaivetaan Korjalan pelloille maailman suurin kuoppa. Kaupungin herrojen keskelle laskeutunut hiljaisuus oli mykistävää seurattavaa.
Lappeenrannan Humppafestivaalien, Seinäjoen Tangomarkkinoiden ja Savonlinnan Oopperajuhlien innoittamana Kouvolassakin ideoitiin monia tapahtumia. Lasten teatteripäivät, Koria Roll, Erämessut, Dekkari-päivät ja Markku Purhon ideoimat Taikapäivät toivat elämää Kouvolaan. Kaikkein suurin ja lupaavin tapahtuma oli kuitenkin Saksan veljesten kehittelemät Dixie-päivät. Soitto soi Kouvola-talon vieressä olleessa suuressa teltassa, kävelykatu Manskilla kuten myös keskustan monissa kuppiloissakin. Väkeä oli todella paljon liikkeellä myös Kouvolan ulkopuolelta mutta johonkin kummaan ne Dixie-päivätkin onnistuttiin ryssimään. Olivatko sitten Dixiet joillekin päättäjille liiankin rahvaanomaista kulttuuria? Lappeenrannassakin kulttuurieliittiin kuuluneet päättäjät muuttivat Heikki Hietamiehen valtavan suosion saaneet Humppafestivaalit hienommaksi ja keksivät jopa uuden nimenkin. Uusi ja hienompi Blue Lake Festivals sitten pian loppuikin yleisön puutteen takia. Joku haitarifestarikin on ollut ohjelmassa Kouvolassa ja muistan sieltä ainoastaan huiman naisbändin nimeltä Nasevat Kurtut. Kun tiivistunnelmainen Miljazz Puolustusvoimien puolesta haudattiin niin toimivia isoja tapahtumia Kouvolassa ovat nykyään enää Korian rokkijuhlat ja Erämessut sekä Taika- ja Dekkaripäivien lisäksi Kouvolan Ydinkeskustan masinoimat Muodin Yö tapahtumat ja selkeä Kouvolan ykköstapahtuma, monikulttuurinen Taiteiden Yö. Senkin kulttuuritoimisto yritti aikoinaan pilata pyytämällä tilaisuuden avaajaksi savitaipalelaisen kansanedustajan ja myöhemmin jakamalla tapahtuman pitkin kyliä. Keskustassa tapahtumaa ei huomannut lainkaan. Samaa älytöntä jakoa on käytetty myös uuden vuoden ilotulituksen suhteen. Näitten lisäksi on tietysti monia ja elinkelpoisia pienempiä tapahtumia mutta niitten varaan ei kaupungin tunnettavuutta voi rakentaa.
Liikenteellisiä huimia haaveita on ollut useita mutta yksikään ei ole vielä toteutunut. Kymijoen kanavaa on puuhattu jo pitkään, Päijänteelle pääsyn mahdollistava Kimolan sulkukaan ei ole vielä päässyt toteuttamisvaiheeseen ja Verlan-Vuohijärven vesireitti on edelleen vailla Siikakosken sulkua. Kouvolan ohitustieltä ei ole saatu vanhaa ratapenkkaa pitkin sisääntuloreittä siihen Vaakunan viereen sekä sitten keskustaan ja Kotkan suuntaan. Samoin on jäänyt haaveeksi junayhteys Repoveden kansallispuistoon. Palokunnalle sentään saatiin vuosien saamattoman jahkailun jälkeen rampit sinne ohitustielle. Keskuspuiston ja Liiketornien välistä aluetta on kaavailtu tornitaloille joitten alle parkkialue sitten jäisi. Utin lentokentästä on haaveiltu milloin rahtikenttää, milloin oikein siviililiikenteen suurta keskusta. Olisi kyllä aika koppavaa hypätä keskustassa taksiin ja sanoa kuskille, että hurautapa tuonne Kouvola-Hammassyrjän kansainvälisen lentokentän ulkomaan terminaaliin. Siellä olisi sitten koneen lähtöä odotellessa mukava siemaista oluet ja seurata Lounge-tiloihin VIP-laput kaulassa rientäviä kiireisiä kaupungin virkamiehiä ja tärkeitä liike-elämän moguleja. Paljon matkailevat voisivat rehvakkaasti pyytää taksia vaikka näin, ”ajas Hamikse Ykkösee, oon nääs menos Schipholiin ja illal sit vähä Damiin bailaa”. Hamiksen Kakkonen on tietysti sitten se kotimaan terminaali.
Sitten alkoi kaukaa idästä kajahdella ja kovaa. Kouvolasta piti tulla Kiinan kaupan portti Eurooppaan ja Valkealasta kiinalaisen lääketieteen ja muitten kehoon kohdistuvien hoitojen suuri ja upea keidas. Varuskunta-alueen Pilvilinnasta oli tarkoitus rakentaa kiinalaisten asuintalo ja monikulttuurisen Kouvolan uusi keskus ja nähtävyys. China Town-Kouvola jäi kuitenkin toteutumatta. Kun uuden Kouvolan synty sitten läheni, niin pitkään uinuneet visionäärit taas heräsivät unestaan. Huiman pilvenpiirtäjärykelmän oli tarkoitus muodostaa ohitustien ja Kasarmin väliin todellinen Kouvolan portti Tervaskankaan ohella. Vielä huimempi suunnitelma oli Tervaskangasta, Prismaa, keskustaa ja eri asuinalueita yhdistävä raitiotie/kevytjuna raideliikenne joka olisi taannut kaikille helpon liikkumisen Kouvolan alueella. Kai sinne sitten olisi johonkin rakennettu mittavat parkkialueet ydinkeskustan ulkopuoleltakin tuleville kouvolalaisille.
Lappeenrannan Humppafestivaalien, Seinäjoen Tangomarkkinoiden ja Savonlinnan Oopperajuhlien innoittamana Kouvolassakin ideoitiin monia tapahtumia. Lasten teatteripäivät, Koria Roll, Erämessut, Dekkari-päivät ja Markku Purhon ideoimat Taikapäivät toivat elämää Kouvolaan. Kaikkein suurin ja lupaavin tapahtuma oli kuitenkin Saksan veljesten kehittelemät Dixie-päivät. Soitto soi Kouvola-talon vieressä olleessa suuressa teltassa, kävelykatu Manskilla kuten myös keskustan monissa kuppiloissakin. Väkeä oli todella paljon liikkeellä myös Kouvolan ulkopuolelta mutta johonkin kummaan ne Dixie-päivätkin onnistuttiin ryssimään. Olivatko sitten Dixiet joillekin päättäjille liiankin rahvaanomaista kulttuuria? Lappeenrannassakin kulttuurieliittiin kuuluneet päättäjät muuttivat Heikki Hietamiehen valtavan suosion saaneet Humppafestivaalit hienommaksi ja keksivät jopa uuden nimenkin. Uusi ja hienompi Blue Lake Festivals sitten pian loppuikin yleisön puutteen takia. Joku haitarifestarikin on ollut ohjelmassa Kouvolassa ja muistan sieltä ainoastaan huiman naisbändin nimeltä Nasevat Kurtut. Kun tiivistunnelmainen Miljazz Puolustusvoimien puolesta haudattiin niin toimivia isoja tapahtumia Kouvolassa ovat nykyään enää Korian rokkijuhlat ja Erämessut sekä Taika- ja Dekkaripäivien lisäksi Kouvolan Ydinkeskustan masinoimat Muodin Yö tapahtumat ja selkeä Kouvolan ykköstapahtuma, monikulttuurinen Taiteiden Yö. Senkin kulttuuritoimisto yritti aikoinaan pilata pyytämällä tilaisuuden avaajaksi savitaipalelaisen kansanedustajan ja myöhemmin jakamalla tapahtuman pitkin kyliä. Keskustassa tapahtumaa ei huomannut lainkaan. Samaa älytöntä jakoa on käytetty myös uuden vuoden ilotulituksen suhteen. Näitten lisäksi on tietysti monia ja elinkelpoisia pienempiä tapahtumia mutta niitten varaan ei kaupungin tunnettavuutta voi rakentaa.
Liikenteellisiä huimia haaveita on ollut useita mutta yksikään ei ole vielä toteutunut. Kymijoen kanavaa on puuhattu jo pitkään, Päijänteelle pääsyn mahdollistava Kimolan sulkukaan ei ole vielä päässyt toteuttamisvaiheeseen ja Verlan-Vuohijärven vesireitti on edelleen vailla Siikakosken sulkua. Kouvolan ohitustieltä ei ole saatu vanhaa ratapenkkaa pitkin sisääntuloreittä siihen Vaakunan viereen sekä sitten keskustaan ja Kotkan suuntaan. Samoin on jäänyt haaveeksi junayhteys Repoveden kansallispuistoon. Palokunnalle sentään saatiin vuosien saamattoman jahkailun jälkeen rampit sinne ohitustielle. Keskuspuiston ja Liiketornien välistä aluetta on kaavailtu tornitaloille joitten alle parkkialue sitten jäisi. Utin lentokentästä on haaveiltu milloin rahtikenttää, milloin oikein siviililiikenteen suurta keskusta. Olisi kyllä aika koppavaa hypätä keskustassa taksiin ja sanoa kuskille, että hurautapa tuonne Kouvola-Hammassyrjän kansainvälisen lentokentän ulkomaan terminaaliin. Siellä olisi sitten koneen lähtöä odotellessa mukava siemaista oluet ja seurata Lounge-tiloihin VIP-laput kaulassa rientäviä kiireisiä kaupungin virkamiehiä ja tärkeitä liike-elämän moguleja. Paljon matkailevat voisivat rehvakkaasti pyytää taksia vaikka näin, ”ajas Hamikse Ykkösee, oon nääs menos Schipholiin ja illal sit vähä Damiin bailaa”. Hamiksen Kakkonen on tietysti sitten se kotimaan terminaali.
Sitten alkoi kaukaa idästä kajahdella ja kovaa. Kouvolasta piti tulla Kiinan kaupan portti Eurooppaan ja Valkealasta kiinalaisen lääketieteen ja muitten kehoon kohdistuvien hoitojen suuri ja upea keidas. Varuskunta-alueen Pilvilinnasta oli tarkoitus rakentaa kiinalaisten asuintalo ja monikulttuurisen Kouvolan uusi keskus ja nähtävyys. China Town-Kouvola jäi kuitenkin toteutumatta. Kun uuden Kouvolan synty sitten läheni, niin pitkään uinuneet visionäärit taas heräsivät unestaan. Huiman pilvenpiirtäjärykelmän oli tarkoitus muodostaa ohitustien ja Kasarmin väliin todellinen Kouvolan portti Tervaskankaan ohella. Vielä huimempi suunnitelma oli Tervaskangasta, Prismaa, keskustaa ja eri asuinalueita yhdistävä raitiotie/kevytjuna raideliikenne joka olisi taannut kaikille helpon liikkumisen Kouvolan alueella. Kai sinne sitten olisi johonkin rakennettu mittavat parkkialueet ydinkeskustan ulkopuoleltakin tuleville kouvolalaisille.
Kouvolan kaupunki julisti taannoin kilpailun ammattilaisille ja sen tarkoituksena oli ideoida uutta Kouvolaa, lähinnä kai kuitenkin vain keskustaa. Parhaimmillaan se auttaa Kiinan kivistä huolimatta päättäjiä muistamaan myös uuden Kouvolan monien muitten taajamien järkevän ja tasapuolisen kehittämisen kunkin taajaman mahdollisuuksien ja tarpeitten mukaan.
On Kouvolassa siis paljon tehty ja yritetty nyt jo vanhemmankin kaartin toimesta. Tulokset ovat pitkällä tähtäimellä olleet mitä milloinkin mutta toivottavasti Kouvola tunnetaan tulevaisuudessa paremmin positiivisista puolistaan eikä liitoistaan ja Betonihelveteistään. Nyt kaupunki on liikaa Veturin, Tykkimäen, Repoveden ja Kouvolan lakritsin varassa.
Betonihelvetin keksijät taas voisivat ajan kuluksi miettiä uutta slogania Kouvolan matkailulle. Aikoinaan Albanian matkailutoimiston slogan "Tule Albaniaan, täällä ei ole mitään" saattaisi olla hyvä pohja huumorintajuisille Betonihelvetin keksijöille ja ihailijoille.
Betonihelvetin keksijät taas voisivat ajan kuluksi miettiä uutta slogania Kouvolan matkailulle. Aikoinaan Albanian matkailutoimiston slogan "Tule Albaniaan, täällä ei ole mitään" saattaisi olla hyvä pohja huumorintajuisille Betonihelvetin keksijöille ja ihailijoille.
Jussi Untolahti
