Runsaan kahden kuukauden aikana olen tavannut jo koko joukon kotkalaisia. Olen saanut erittäin hyvää palvelua lukuisissa yrityksissä remontin ja sisustamisen merkeissä sekä tavannut jo koko joukon mukavia uusia naapureita. Kotkan negatiivisimman miehen tapasin ihan heti muuton jälkeen. Jonotin punkkirokotetta kaupungintalon alakerrassa ja siihenhän se sitten tuli kertomaan ajatuksiaan Kotkasta. Täällä on kaikki päin ahteria. Virkamiehet ovat osaamattomia omaa etua tavoittelevia pölvästejä, tori ja keskusta ovat hiljaisia, kantasatama pilataan uudella rakennushankkeella, Meripäivät ovat vain juopottelevien teinien mellastusareena, urheilujoukkueissa kaikki ovat ulkomaisia pelaajia, jopa mustia, ja kaupungin talous on tahallaan ajettu konkurssin partaalle. Koko kylä pitäisi kuulemma myydä ryssille jos nyt nekään tätä kurjuuden pesää haluavat ostaa.
Riemastuin jutuista ihan ääneen hymyillen ja samalla hetkellä tuli mieleen synnyinkaupunkini Kouvola ja sitä ahkerasti mollaavat kuntalaiset kaikenlaisine liittoineen. Seuraavan lauantaina tapasin toisen kotkalaisen. Istuin Seurahuoneen terassilla oluella ja siihen tuli herrasmiehen oloinen mies ilman kenkiä. Olin siis tavannut paljasjalkaisen kotkalaisen. Aloin viihtyä.
Jos Kotkaa ja Kouvolaa
vertaillaan, niin täällä asuville tuo meri on äärimmäisen tärkeä. Moni on
sanonut, ettei voisi asua ns. kuivalla maalla. Meren sijaan Kouvolassa taas on
komea Repoveden alue ja esim. Mustilan arboretum. Marketit syövät molempien
kaupunkien keskustojen kauppoja. Kotkassa kauppakeskus Pasaati tosin peittoaa Hansan
mennen tullen. Torit ovat aika verkkaisia molemmissa mutta kävelykatu Manskin
ravintolat eivät pärjää Sapokan sataman kuppiloille kesäaikaan. Talvella
tilanne on päinvastoin. Täällä kuulemma tuulee aina ja talvella varsin
kylmästi. Liikenneyhteydet Helsingin suuntaan autolla ovat loistavat. Moottoritietä
koko matka. Junalla kulkijoita taas Kouvola palvelee huomattavasti paremmin.
Vaikka meren rannalla ollaan, niin laivallakaan täältä ei pääse mihinkään
kauemmas, ei edes viinanhakuun Viroon.
Tuoretta kalaa saa
Kouvolastakin mutta täällä sitä voi ostaa suoraan satamasta. Aina on jonoa Kuusisen
saaren kalakaupassa ja valikoima on erittäin monipuolinen. Usein saa jopa
samana päivänä pyydettyä kalaa ja muutkin ovat korkeintaan eilen pyydykseen uineita.
Savustin oli siis pakko ostaa, kuten myös kaasugrilli, ja nyt on ahkerasti
treenattu ruoan laittoa ihan pihalla.
Nähtävyyksiä täällä on
runsaasti ja niitäkin olen jo kolunnut ajan niin salliessa. Osa tosin vaatii sijaintinsa
vuoksi veneen tai tuurimoottorin käyttöä. On linnoituksia, näkötorneja, vanhoja
tykkipattereita, Ruotsinsalmen taistelun tapahtumapaikkoja ja komeita saaria
kuten Kaunissaari, Haapasaari, Varisaari ja monta, monta muuta. Keisarillinen
kalamaja Langinkoskella oppaan hienoine tarinoineen on vaikuttava paikka ja
Katariinan meripuiston ja Sapokan vesipuiston kaltaisia paikkoja ei Kouvolasta
löydy. Museokeskus Wellamo ja Maretarium kaloineen ovat myös paikkoja joihin
Kouvolalla ei ole asettaa mitään vastaavaa peliin.
Koripallossa KTP ja Kouvot
ovat molemmat kovia ja futiksessa KTP yrittää sinnitellä ylimmällä sarjatasolla
ainoana laaksokunnassa kun Mypalle kävi kuten kävi. Jääkiekossa Kouvola on mahtikaupunki
Kotkaan verrattuna ja varmasti seuraan tarkkaan KooKoon edesottamuksia kauden
mittaan. Erilaisten tapahtumien määrässä ei varmaan juurikaan ole eroa mutta
Kotkan Meripäivillä käy enemmän ihmisiä kuin Kouvolan tapahtumissa yhteensä ja
Kotkan tunnettavuus kaupunkina on omaa luokkaansa. Meripäivät tosin jakavat Kotkan
saarella asuvien mielipiteet melko vahvasti ja monet pakenevatkin silloin
merelle tai jonnekin muualle häiriöitten pelossa. Tykkimäki vesipuistoineen, Taiteiden Yö ja vahvatunnelmainen
Milljazz ovat taas Kouvolan valttikortteja.
Kumpi on sitten parempi
paikka asua? No eihän sitä voi noin vain sanoa. Hyvät puolensa kummassakin ja
huonojakin löytyy. Napakoihinkin tai täällä Tekstareihin taitavat kirjoittaa
samat henkevät henkilöt molemmissa kaupungeissa sillä niin on samaa
negatiivista tekstiä. Asuinpaikkana tämä Kotkan eteläkärjessä oleva Katariina
on kuitenkin aivan loistava jos vertaa Jaakonpuiston vieressä asumiseen.
Kertaakaan en ole herännyt yöllä meluun ja päivisinkin on aikamoisen hiljaista.
Kotikatuni on nimittäin ns. pelastustie jossa on ajokiellot molemmissa päissä
ja kulku on sallittu vain meidän pihaan. On täällä toki häiriöitäkin. Eilen
aamupäivällä naapurin kissa mennä kolisteli katua alas. Iltapäivällä oli sitten
hieman hiljaisempaa.
Kotkassa siis nyt asun ja näillä
näkymin pitkään, jos hengissä kestän. Kouvolassa toki vierailen aika usein ja
varsinkin kesällä Allun torikahvilaa ei Kotkan torilla peittoa mikään.
Kotkalaiset ovat tosin ylpeitä possoistaan eli munkkipossuistaan mutta ihan yhtä
hyviä saa toki Allultakin.
Täällä ollaan, huusi Mooses
pensaasta vai oliko se nyt Jussi Kotkasta?
Jussi Untolahti
Kotka
