Kouvolan pelastajat Guggenheim ja Myllykosken Pallo

Kaksi kovaa uutista säväytti tänään Kouvolassa. Antti Muurinen tulee Mypan peräsimeen ensi vuonna ja jalkapallon Suomen mestaruus otetaan varmasti Kouvolaan. Toinen vielä kovempi uutinen kaupunkilaisille oli Guggenheim-museon saapuminen Kouvolaan. Meille ajanhermolla eläville kulttuuri-ihmisille uutinen ei toki ollut mikään uusi vaan enemmänkin harmitti keskeneräisen ja jo alkuun saatetun projektin paljastuminen Facebookissa ennen aikojaan. Guggenheim-museon peruskivihän valettiin jo aikaa sitten kaikessa hiljaisuudessa erään toisen ultramodernin projektin varjossa. Silloin myös päätettiin, että kaikki Kouvolan kaupungin irtisanotut työntekijät pääsevät uuteen museoon vahtimaan tauluja ja patsaita, jos niitä nyt näin voi kutsua, koska kovinkaan moni ei nykytaidetta juurikaan ymmärrä saati sitten tunnista teosten aiheita ja tarkoitusta. Kertoohan tarina kuinka Pablo Picasso näki Madridissa ryöstön ja piirsi heti poliiseille kuvan ryöstäjästä. Tämän jälkeen pidätettiin kaikki eläintarhan gorillat sekä sotakypärä päässään pillin kautta viinaa juonut puistokemisti polkupyörineen.

Kouvolan uuden Guggenheim-museon johtajaksi palkataan ilman muuta eduskunnasta pois jäävä tunnettu kulttuuripersoona ja pari vuotta sitten riemastuttavasti African Drums yhtyeineen Kouvolan Taiteiden Yön avannut savitaipalelainen kansanedustaja Reijo Tossavainen. Reijo kietoo sateenkaarihuivin kaulaan, vetää jalkaan Retu-kengät ja samettihousut, vaihtaa Jaguarin Rätti-Sitikkaan, muuttaa alivuokralaisasuntoon Jokelaan sekä ottaa uudeksi nimekseen Retu Gallella-Bäin Tören. Valintatilaisuudessa Tossavaisen vahvimmaksi eduksi laskettiin taito osata kusettaa ihmisiä ja saada heidät sitten toivottavasti liikkeelle myös uuteen museoon. Uuden museon avajaisissa 3000 ensimmäistä lipun ostanutta saa lahjaksi Suomen Keskusta Ry:n (SuoKusta Ry) vaalitueksi tehdyn taulun tai vaihtoehtoisesti kahvilipun Allun Torikahvilaan. Jäljelle jäävät 2997 taulua ripustetaan uuden museon ulkoseinille suojaamaan niitä herran lahjojen graffiteilta ja muilta töherryksiltä sillä niitä taulujahan ei kukaan täysipäinen varasta. Allun Torikahvilan asiakasruuhkaa hoitaa koko päivän 10 jämäkkää poliisia.

Uuden Guggenheim-museon alkuosan eli Kasarmialueen kauhistuksen, Kymenlaakson Ammattikorkeakoulun pajan, päälle rakennetaan Kouvolan uimahallin näköisiä kaarirakennelmia 5 kerrosta ylöspäin ja 200 metriä kullekin sivulle. Kaikki muut Kasarmialueen rakennukset puretaan museon tieltä ja jäljelle jäänyt alue täytetään vanhoista hetekoista, kirnuista, katiskoista, polkupyöristä ja sinkkiämpäreista tehdyillä taideteoksilla joita Kouvolan kaupungin baskeripäiset entiset työntekijät siinä pitkässä varastossa hilpeinä hitsailevat. Teosten jalustoiksi alueelle raahataan kaikki Kouvolan puistonpenkit, etteivät laiskat kaupunkilaiset enää vetelehdi keskustassa ja viheralueilla, vaan tulevat tutustumaan elämyksiä antavaan nykytaiteeseen. Uuden museon ja sykähdyttävien tilataideteosten innoittamana loppukesän suuren tapahtuman Mill-Jazzin nimi vaihdetaan hienompaan Skrot-Jazziin ja pääesiintyjäksi palkataan Suomen SpiceGirls eli Old Spice Aira Samulin ja Shit Spice Miina Äkkijyrkkä ja heidän taustatanssijoinaan Kouvolaan ostetun Voimasonnin ympärillä hölkkäävät Frederik ja Andy Mccoy.

Kouvola on hetkessä koko maailman ihailema kulttuuri- ja taidekaupunki ja Kouvolan kaupunki jakaa yhteistyökumppaneilleen liikelahjoina Kasarmin alueelle tehtyjen taideteosten pienoismalleja ja kaikki kaupungin museon jäljelle jääneet rukit yhteensä noin 100 kpl. Pendolinot, Allegrot ja bussit tuovat väkeä kaupunkiin tuhansia päivässä. Kymijoen kanava rakennetaan pikavauhtia, jotta myös laivaliikenne ja miljonäärien hienot huvipurret pääsevät Kouvolan Keltin satamaan eli Port Of Celticiin. Utin lentokenttä saa uuden uljaan Utti-Hammassyrjän lentoaseman joka mahdollistaa kaupalliset ja yksityiset lennot suoraan Kouvolaan. Sille Kuivalan ainoalle lentomelusta valittavalle viherpiipertäjälle Kouvolan kaupunki lahjoittaa laadukkaat Silenta-kuulosuojaimet, Guggenheim-museon ikuisen vapaalipun ja Paavo Väyrysen maalaaman taulun "Keminmaalta kajahtaa", toivottavasti ei liian kovaa.

Kulttuuri on totista taistoa!

Jussi Untolahti

Soitto on suruista tehty, murheista muovailtu

Suru on ihmeellinen tunne. Sen voi kohdata kukin meistä milloin tahansa, missä tahansa ja surun asteita on lukematon määrä. Vuosien takainen tapahtumakin voi tulla äkisti mieleen ja varsinkin yksin ollessa jonkin asteinen suru saattaa vallata mielen. Sitten se hiljalleen muuttuu muisteloiksi ja pian asia poistuu mielestä uusien mielikuvien myötä. Hetkellistä surua voivat aiheuttaa elokuvat, lehtijutut tai jopa valokuvat jotka palauttavat jonkun vanhan asian mieleen. Suruun on helppo hetkellisesti vaipua. Se on niin inhimillistä.

Suru voi tulla silmäkulmaan myös jonkun ihmisen saamasta huonosta kohtelusta tai kohtalosta, epäoikeudenmukaisuudesta, yksinäisyydestä, petoksesta, epäonnesta ja tavoitteiden tai elämäntyön luhistumisesta. Surua voi siis tuntea hyvinkin monesta asiasta ja myös semmoista ilon sekaista surua, naurua kyynelten läpi, kokee aina silloin tällöin. Läheisten, ystävien ja tuttujen poismenot aiheuttavat surua ja sekalaista mielialojen sekasotkua kukin omalla omituisella tavallaan. Ennenaikaisesti lähteneitten ystävien ja tuttujen kuvia vilistää joskus silmissä ja kustakin palaa aina mieleen muistoja, surullisia, hauskoja ja joskus vähemmän hauskojakin. Jonkun vakavasti sairaan lähtö tuntuu oikealta ja jopa armahtavalta mutta kuitenkin siihen liittyy aina suru ja alakulo tunteiden vuoristoratoineen. Lasten ja nuorten kuolemia taas ei osaa koskaan ymmärtää. Ihmisen ikääntyminen tuo vielä väistämättä näitä tapahtumia ja tuntemuksia koko ajan enenevässä määrin lisää.

Toisten ihmisten käytös aiheuttaa surua ehkä kaikkein eniten. Aiheuttajia voivat olla koulukaverit, työyhteisön jäsenet, naapurit, sukulaiset, harrastusten kautta saadut ihmissuhteet ja jopa läheiset ihmiset. Ihmisiä kiusataan, sorretaan, syytetään, mollataan, eristetään, pilkataan ja jopa pahoinpidellään tai omaisuutta vahingoitetaan. Syynä voi olla kotimaa, ihonväri, seksuaalinen suuntautuminen, vamma, erilainen käytös, parisuhde, lihavuus, laihuus, älykkyys, tyhmyys, osaamattomuus, eristäytyneisyys, pukeutuminen, köyhyys, rikkaus tai muuten vain valtavirrasta poikkeaminen. Sen kohteeksi voi joutua meistä kuka tahansa riippumatta siitä kuinka hyvin käyt kouluasi, teet työtäsi tai elät elämääsi. Siis sinäkin.

Läheisimpien ihmisten aiheuttamaan suruun ja pahaan oloon on kaikkein vaikeinta tottua. Sitä joutuvat kokemaan lapset, vanhemmat, isovanhemmat ja parisuhteen osapuolet. Lapsia kohtaan toiminta on täysin anteeksiantamatonta ja kokemuksien aiheuttamat traumat saattavat seurata pientä kulkijaa läpi koko elämän. Samoin jo puolustuskyvyttömiin vanhuksiin kohdistuvat hyväksikäytöt ja huono kohtelu eivät ole sivistyneeseen yhteiskuntaan kuuluvia asioita. Parisuhteissa ilmenevä syyttely ja henkinen väkivalta sekä jopa yksilön vahingoittaminen ovat luku sinällään. Niistä ei puhuta ja ne usein vaietaan kuoliaiksi häpeän tunteen myötä. Vain suru jää elämään omaa elämäänsä osapuolien mieliin. Toivottavasti molempien.

Lisääntyvien vihapuheitten ja aggressioiden maailmassa meillä ihmisillä taitaa olla itsetutkiskelun ja peiliin katsomisen aika. Kaikilla!

Jussi Untolahti