Loppukesän samettinen pimeys elokuussa 2035 alkoi hitaasti
väistyä kun Horttanainen havahtui herätysvalon lempeään hehkuun. Hän venytteli
raukeasti itseään ja näppäili hetken sängyn vieressä olevaa tietokoneen
näyttöä. Tietokone onnitteli 52 v.
synttärien takia, valot syttyivät taloon ja pihalle, kahvinkeitin napsahti
päälle ja automaattinen pölynimuri aloitti uupumattoman työnsä. Sängyn laidalla istunut
Horttanainen käynnisti myös itsestään liikkuvan ruohonleikkurin ja avasi
keittiön oven alareunan. Kultainen noutaja Topi livahti pihalle ja lähti
hölkkäämään kohti Tornionmäen vesitornin luona olevaa postilaatikkojen
keskittymää. Samaan suuntaan jolkutteli parikymmentä muutakin
lehdenhakuretkellä olevaa koiraa. Laatikkojen luona Topi panna läsäytti Harjuntien
iloluontoista puudelia ja palaili sitten tyytyväisenä kotiin uuteen
kukoistukseen statussymbolina noussut Uusi Suomi hampaissaan. Taidelehti Seiskan
omistukseen ajautuneet Hesari ja Kouvolan Sanomat oli lopetettu jo aikoja
sitten kuten muutkin printatut lehdet.
Horttanainen vilkaisi lehteä, napautti ruokapöydän
näppäimistöä ja isoon 50-tuuman näyttöön keittiön seinälle ilmestyi päivän
ohjelma. Ratamoon, apteekkiin ja sitten palkitsevalle oluelle Holvin terassille.
Horttanainen kirosi hiljaa itsekseen, illan ohjelmassa näkyi myös sen yhden
tyrkyn mimmin kanssa Popsiksessa juovuspäissään sovitut treffit. Horttanainen naputteli
kevyesti rinnassaan olevaa mikrosirua, josko se olisi merkinnyt treffit
väärälle päivälle. Olihan se niitä pikku virheitä tehnyt ennenkin. Vaan ei
ollut nyt. Horttanainen näpelöi tietokoneella autotallin autonpesukoneen päälle
ja latasi samalla sähköauton akut. Päätti sitten kuitenkin lähteä keskustaan Tornionmäki-Shuttlella,
automaattisella pikkubussilla eli Sutturalla, joksi leikkisät tornionmäkeläiset
sitä kutsuivat koska se antoi kyytiä kenelle tahansa. Voipahan sitten perjantain
kunniaksi ottaa useammankin oluen. Saattaa se illan treffikumppanikin
alkaa tuntua paremmalta, naurahti Horttanainen. Automaattinen jääkaappi oli
antanut jo aamupalan puudelia haikeana muistelevalle Topille ja nyt
Horttanainen ohjelmoi keittiön valmistamaan hyvän päivällisen kunhan hän palaa
retkeltään. Täytyy vain muistaa antaa älypuhelimella käsky kun lähtee Manskilta
kotiin päin.
Horttanainen ajeli sähköisellä potkulaudalla Sutturan
pysäkille ja lukitsi kulkuvälineensä telineeseen kymmenien muitten joukkoon.
Taskussa ollut maksukortti väläytti kulkuvaloa ja vahvisti, ettei Horttanainen
matkustanut pummilla. Lipuntarkastajaa suorastaan kyrsi valon jatkuva
vilkkuminen. Taitaa olla pummit liikkeellä fillareilla, totesi synkkä
virkanainen hiljaa itsekseen. Suttura päräytti keskustaan ja siellä
Horttanainen vaihtoi Paskosuon Ratamoon menevään Shuttleen jolle vekkulit kouvolalaiset
olivat antaneet hauskan lempinimen Rämemajava. Aamu-usva alkoi jo haihtua
Putkinotkosta ja aurinkokin vilkkui Palomäen takaa kun Horttanainen saapui
Ratamoon, kirjasi aulan automaatissa itsensä saapuneeksi ja sai ohjeet jossa
käskettiin seurata lattian punaista linjaa tai hypätä punaiseen
automaattikuljettimeen. Runsaat 300 metriä taivallettuaan hän saapui ovelle
jonka lednäytössä luki Horttanainen. Sen takaa paljastui kaatuneen solariumin
näköinen magneettikuvauslaite jonka hunajainen ääni käski riisuutua ja käydä pitkäkseen
laitteen pehmeälle vuoteelle. Hunajainen ääni
toi kaikkea vekkulia Horttanaisen mieleen mutta nyt oli valitettavasti tosi kyseessä. Rinnassa
oleva mikrosiru oli viikko sitten käskenyt hänet tähän kuvaukseen eli jotain
oli ilmeisesti vialla. Laite raksutti aikansa ja vei Horttanaisen putken
toiseen päähän ja takaisin. Hunajainen ääni pyysi sitten pukeutumaan, kiitti
käynnistä ja laite syöksi vielä kidastaan luottokortin näköisen läpyskän jonka
käski sitten vihreää linjaa seuraten viedä diagnoosiautomaattiin joita oli
alakerran vastaanottohuoneessa ainakin 10 kappaletta. Tosin kolme automaattia
oli poissa käytöstä kosteusvaurioiden takia mutta eipä siellä ollut juuri
jonoakaan.
Diagnoosiautomaatti näytti, ettei mistään vakavasta ole
kysymys ja siirsi Horttanaiselle pari reseptiä sähköisesti apteekkien tietokoneille sekä lähetti kotikoneelle elämänohjeita. Kihtiarvot olivat hieman koholla ja polvessa pientä kulumaa eli ei mitään
uutta. Horttanainen hyppäsi Rämemajavan takasillalle, hurautti
kävelykatu Manskin alapäähän ja poikkesi apteekissa. Rinnassa ollut mikrosiru
toi apteekin näytölle Horttanaisen reseptit ja putkiposti syöksi pian sisuksistaan
pari lääkepakettia. Maksu korttikoneeseen, lasi vettä apteekin automaatista ja
pillerit naamaan. Kotoa lähdöstä oli kulunut pari tuntia, sairaudet todettu,
lääkkeet saatu ja hoito aloitettu mutta kenenkään kanssa Horttanainen ei ollut aamun
tunteina vielä vaihtanut sanaakaan. Nyt oli elämän ja nautinnon aika.
Lähes kaikki Kouvolan ravintolat olivat siirtyneet
automaattiseen itsepalveluun, nappia painamalla sai haluamansa tuotteen ja se
maksettiin automaatilla. Rinnan mikrosiru vahvistaa vaadittavan iän jos ostaa alkoholia tai tupakkaa. Ne paikat hän
halveksuen kiersi kaukaa. Horttanainen käveli Ravintola Holvin terassille jonka
aina iloinen ilmapiiri ja ystävälliset tarjoilijat vetivät miestä puoleensa.
Tiskiltä iso tuoppi ja maksu oikein vanhanaikaisesti rahalla. Nuori tarjoilija
hämmästeli seteliä, kysyi pomolta joka nyökytteli setelin olevan ihan laillinen
maksuväline. Horttanaista nauratti ja mieliala alkoi kohota, nostellaan nyt vähän
niitä kihtiarvoja sillä onhan taskussa lääkkeet vaivaan. Samalla asialla oli terassilla
jo monta tuttua KENin jäsentäkin ja tarina alkoi taas olla legendaarista vanhojen
muistelua. Kerrattiin tarinoita takavuosien bensa-autoista, kuntaliitoksesta, hulevesistä, tappajatalitinteistä
ja housuihinsa paskoneista toimittajista sekä naurettiin niin maan perkeleesti. Vertailtiin
ravintolan tietokoneella rintojen mikrosirujen näyttöjä ja myhäiltiin
hyväksyvästi hyvin toimivalle terveydenhoidolle. Huhu eli entinen ylilääkäri kertoi,
että lisää uusia diagnoosinäyttöjä saataisiin Paskosuolle jo joulun tienoilla. Muutama tuoppi ja tunti siinä vanhoja muistellessa meni mukavasti mutta viimein alkoi koti kutsua Tmäen miestä. Pikku viesti älypuhelin Lumia 10000 Flop mallilla
kotikoneelle ja keittiö alkoi Tornionmäessä valmistaa maittavaa iltapäiväpalaa
eikä ne illan treffitkään sen tyrkyn kanssa enää huolestuttaneet. Polvikin oli
jo lääkkeiden voimasta taistelukunnossa.
Näin se menee Tornionmäen miehen perjantai 2035 sillä
silloinhan ei enää yli 50-vuotiaat töissä käy. Automaatit hoitavat hommat.
Jussi Untolahti
