Kankaan koulun puolesta

Aloitin koulunkäynnin 6-vuotiaana syksyllä vuonna 1957 Kankaan koulussa Salpausselänkadun varrella. Kotitaloni oli nykyisen kirkon ja hovioikeudentalon välissä ja kouluun oli matkaa entiseltä Papinkujalta muutama sata metriä. Yllättävän kauan se matka kuitenkin joskus kesti. Ensimmäisellä ja toisella luokalla opettajana oli Eeva Paronen, muistikuvieni mukaan mukava ja ehdottoman oikeudenmukainen opettaja joka aamuisin tarkasti, että kädet olivat puhtaat ja mukana oli myös puhdas nenäliina. Kaksi vuotta kului siis Eevan hyvässä huomassa ja sitten siirryttiin parin vuoden ajaksi Kaarin Penttilän oppiin. Kankaan koulu oli hieno paikka opiskella ja oppia elämää. Urheilutunnit vietettiin koulun pihalla pesäpalloa pelaten tai koulun pienessä voimistelusalissa ja puutöitä tehtiin kellarissa Niilo Jalkasen tiukassa kurissa. Opittiin tekemään ainakin kukkakeppejä ja lintulautoja. Käsityötunneilla virkattiin myös pannulappuja tai pipoja. Vasta valmis työ kertoi, kumpi nyt sattui tulemaan ja usein tekeleet kelpasivatkin molempiin tarkoituksiin. Ainoat negatiiviset muistot liittyvät silloiseen hammashoitoon ja vapisten tehtyihin karmeisiin matkoihin hammashoitolaan silloisen neuvolan rakennukseen. Sekin siis Salpausselänkadun varrella siinä Teboilia vastapäätä.

Siihen aikaan ei Kankaan koulussa ollut ruokalaa ja ateriat tuotiin tonkissa luokkiin. Muistelen, että kaikilla oli pulpetille asetettavat ruokaliinat jotka oli itse tehty ns. vohvelikankaasta johon oli sitten pujoteltu langasta joitain kuvioita. Kolmannella tai neljännellä luokalla jokaisella oppilaalla oli vuorollaan vastuunalainen tehtävä toimia ala-aulassa opettajanhuoneen oven vieressä kellonsoittajana eli tarkasti piti päräyttää kellot soimaan oppituntien ja välituntien alun ja lopun merkiksi. Kellonsoittajan virka oli haluttu ja hauska koska silloin sai olla koko päivän poissa oppitunneilta. Lukukausien juhlalliset päättäjäiset olivat vieressä olevan kansalaiskoulun eli "jatkopätkien" juhlasalissa niin jouluna kuin keväälläkin. Jouluevankeliumia minäkin siellä muitten mukana lavalla lausuin.

Ei sitä neljää ensimmäistä oppivuotta osaa oikein edes koulunkäyntinä muistella. Se oli sitä hienoa elämän alkua jolloin opittiin lukemaan ja laskemaan. Oppikouluun lähtö koitti sitten seuraavaksi ja sinne oli oikein pääsykokeet ja tulokset julkaistiin Kuntotalon ala-aulassa. Yhteiskouluun tie sitten vei ja koulunkäynti alkoi vanhassa hirsilinnassa josta sitten parin vuoden jälkeen siirryttiin nykyiseen uuteen upeaan koulutaloon. Opiskelu siis jatkui saman kadun varrella muutama sata metriä itään päin. Kourin Reijon banaanikärpäset ja Niemisen Jaakon kemian kokeet muistan vieläkin. Ainoat tunnit joissa viihdyin, olivat Lindenin Rekan liikuntatunnit ja Tapani "Sami" Salon äidinkielentunnit. Ylioppilaslakki aikanaan tällättiin päähän ja matka jatkui samaa Salpausselänkatua taas idän suuntaan. Siirryin Liiketalouden ja Ulkomaankaupan instituuttiin eli tutusti kauppaopistoon ja sieltä sain sitten kaupallisen koulutuksen jolla on elämässä tähän asti pärjätty vaihtelevalla menestyksellä. Koko koulunkäynnin ajan olen siis opiskellut Salpausselänkadulla ja kun nyt asunkin saman kadun varrella ja matkaa ensimmäiseen kotitalooni Papinkujalle on alle kilometri, niin aika pienet ovat ihmisen ympyrät olleet.

Muistoja on kaikista kolmesta laitoksesta tallessa paljon, pääosin ihan hyviä. Silti en yhteenkään takaisin kaipaa, kuten en myöskään armeijaan. Käyty mitkä käyty. Tunnesiteitä ei myöskään ole ihmeemmin jäljellä. Yhteiskoulun ja kauppaopiston asema ja tehtävät ovat olleet monien muutoksien kohteena jo vuosien ajan mutta enpä niistä muutoksista ole suuremmin verenpainetta kohottanut. Kankaan koulu on ainoa johon niitä lämpimiä tunnesiteitä on vielä olemassa. Se on porskuttanut omaa tahtiaan vuodesta toiseen ja jotenkin luulin, että niin tapahtuu myös tulevaisuudessa. Mutta eipä taida sittenkään tapahtua. Kankaan koulu on nyt joutunut lapsellisen poliittisen pelin uhriksi ja sijaiskärsijäksi. Kouvolaan liitettyjen maaseutukuntien katkerat ja kostonhimoiset "landepaukut" hännystelijöineen kostavat nyt vanhalle Kouvolalle ja Kankaan koululle kaikki muka kokemansa vääryydet. Kouvolan legendaarisin koulu tulee kokemaan kovan kohtalon jos ensi viikolla olevassa kaupunginvaltuuston kokouksessa ei järjen ääni pääse voitolle. Yrittäkää nyt järkilinjalla olevat valtuutetut, ja kaikki joita asia koskee, tehdä kaikkenne näitten kostonenkeleitten käännyttämiseksi Kankaan koulun hyväksi.

Jos Kankaan koulu lopetetaan, lupaan osoittaa syvää halveksuntaa jokaista lopetusta kannattanutta valtuutettua kohtaan. Eihän siitä tosin mitään hyötyä ole.

Jussi Untolahti