Liimaa lippaan

Papinkujan kollin lapsuudessa vappua vietettiin aina lähes saman kaavan mukaan. Mummo aloitti siman valmistuksen hyvissä ajoin ennen vappua ja sitä sitten käytiin poikien kanssa salaa maistelemassa. Joskus sai mummo tehdä kaksikin ämpärillistä kun keskenkäynyttä oli siemailtu hiukan liikaa ennen aikojaan. Vapun aattona nautitun siman painikkeena oli aina tippaleipiä ja serpentiinejä oli ripusteltu kotiin sikin sokin. Kaiken huippu oli kuitenkin vapun päiväkävely kaupungilla. Ensin mentiin kelistä riippumatta Kauppalankadulle eli nykyiselle Manskille ja ostettiin punainen vappupallo. Sitten mentiin katsomaan kommunistien vappukulkuetta ja sen jälkeen sään salliessa syötiin jäätelöt jos kioski oli jo avattu. Sitten mentiin kotiin ja juotiin taas simaa ja syötiin tippaleipiä. Lapsuudesta onkin jäänyt hyvin mieleen kuumat kesät ja räntäsateiset mutta simaiset vaput.

Vuosien kuluessa vapunviettokin sitten muuttui. Ensin pyörittiin poikien kanssa ratalla eli keskustassa jo vapun aattona ja ihmeteltiin aikuisten vapun viettoa ja nähtiin jopa humalaisia. Rihkamakauppiaitten tavaroita himoittiin mutta rahan tiukkuus esti usein hankinnat. Ylioppilaaksi pääsy muutti taas tapoja. Ikääkin oli sen verran, että ravintoloihin oli asiaa ihan luvan kanssa. Tärkeimmäksi juhlapäiväksi muodostui vapun aatto ja juhlapaikka vaihtui kodista ja kadusta ravintoloitten ihmeelliseen maailmaan. Taas häärättiin siman, mutta hieman vahvemman parissa. Tippaleipiä ei syöty enää, enkä olekaan niitä lapsuuden jälkeen syönyt. Vapun päivänä levättiin kotona aaton rasitusten jälkeen eikä useinkaan lähdetty kaupungille juhlimaan. Vapun päivähän oli silloin harmaalakkisten kalkkisten ja kommunistien juhlapäivä.

Ylioppilaslakin taisin laittaa lakkiaisten jälkeen ensimmäisen kerran päähäni kun täytin 40 vuotta. Siitä lähtien vapun viettoon on kuulunut lähes aina juhlinta Kouvolan keskustassa. Hurjimmat jopa kokoontuvat aamulla Jaakonpuistoon kuuntelemaan torvisoittoa ja siemailemaan kuoharia. Sen homman olen tähän asti onnistunut onneksi jättämään väliin mutta yleensä puolenpäivän jälkeen levoton sielu alkaa vaatia miestä sinne ratalle eli keskustaan. Jos keli sallii niin Tompan ja Holvin terasseilta on hyvä aloittaa. Jos ei salli, niin sitten mennään sisälle. Muutama neuvoa antava pitkä ja kylmä olut mukavassa seurassa virittää oikeaan tunnelmaan ja kun kello lähenee kolmea niin edessä on päivän kohokohta. Legendaarinen vappujuhlien paikka ravintola Popsis ja sen yhteislaulutapahtuma ovat ehdottomasti vapun parasta antia. Siellä ovat kaikki tutut ja muutama ihan outokin ja mikä hauskinta, samat ihmiset iloisina ja juhlatuulella vuodesta toiseen. Herrojen rypyt on juotu suoriksi ja naisilla meikit peittävät elämän tuomat pikku uurteet. Laulu raikaa, olut kuohuu ja skumppapullot poksahtelevat. Muistellaan vanhoja, ihmetellään nykypäivän menoa ja katsotaan silti luottavaisina tulevaan. Muutaman tunnin laulelun ja hauskanpidon jälkeen porukka jakautuu pikku ryhmiin ja lähtee jatkoille kuka mihinkin. Huimimmat jopa Mutteriin asti jatkamaan iloittelua.

Näin se vappu varmaan menee tänäkin vuonna. Liimaa ja ilmastointiteippiä on varattu alkuvalmisteluihin sillä ensin täytyy kuitenkin kiinnittää viime vappuna irronnut ylioppilaslakin lippa. Komea siitä tulee, tarkistakaa vaikka vappuna.

Jussi Untolahti

Naisten vika

                                         
                                                   

Niin kiehtovia kuin ne yleensä ovatkin, niin usein niistä kertyy huolta ja murhetta, jopa harmiakin ja taatusti ainakin kuluja. Siis niistä naisista. Kaverini kertoi taannoin, että hänen vaimonsa oli särkenyt television kaukosäätimen. Tarkempi asian pohdinta muutaman tuopin kera paljasti, että kiivaan ja äänekkään perheselvittelyn jälkeen kaverini oli heittänyt vaimoaan kaukosäätimellä. Vikkelä rouva oli väistänyt ja kaukosäädin räsähti seinään ja hajosi tuhannen pillun päreiksi. Juuri alkamassa ollut MM-jääkiekon Suomen peli sai tietysti liikettä niveliin ja kaverini lähti nopeasti lähimpään alan firmaan uutta hakemaan. Kotimatkalla sitten reilua ylinopeutta tutkaan ja sakot päälle. Tarinan opetus on, että olisi ehkä kannattanut tyytyä sanan säilään tai korkeintaan tyynyyn. Hitaampi vaimokin olisi katastrofin estänyt.

Pääsiäisen tienoilla meillä oli vähän vastaava neuvottelu kotona. En nyt sentään alentunut heittelemään mitään mutta lievästi ärsyyntyneenä pamautin tietokoneen kannen räväkästi kiinni. Hyvin sammui kone ja lopullisesti. Ei pihaustakaan lähtenyt siitä Fujitsusta enää. Voitte kuvitella, että hatutti entistä enemmän, olo oli vähän kuin sillä Alakylän Adoniksella herkällä hetkellä, kun neito lohdutti sanoen, että "sisään vaan, kyllä se siellä itsensä oikoo". Samalla heräsi tietysti huoli siitä milloin tietokoneen viimeinen varmuuskopiointi oli tehty. Ensimmäisenä arkipäivänä kone vietiin huoltoon ja viikon se siellä viipyi. Tuomio oli tyly, kovalevy rikki ja uusi tilalle. Kaikki tiedostot olivat hävinneet ja edellinen varmuuskopiointi oli tehty viime vuoden marraskuussa.  Laskua kertyi kohtuulliset 160 € ja lisäksi sitten iso työ kotona päälle. Meillä tietokoneilla on vähän erikoinen tietoturva joten sen saaminen kuntoon kesti muutaman päivän ja sitten kaikki ohjelmat piti asentaa uudestaan. Sitten täytyi viritellä Suosikit-kansio kuntoon ja aloittaa hävinneitten tiedostojen korjaaminen muistin ja paperitositteiden avulla. Burtonin lisämuistista löytyi onneksi kaikki ennen marraskuuta tehdyt tiedostot. Selaimen vaihto uuteen toi omat oudot kuvionsa. Tätä perkeleen touhua kesti pari päivää eikä kaikki vieläkään ole alkuperäisessä kunnossa. Hommat nyt kyllä jotenkin jo sujuvat. Tarinan opetus on, että jos jotain pitää läimäistä kiinni, niin läimäise vaikka ulko-ovi ja siirry hillitysti pubiin sammuttamaan kiukkuasi. Saattaa tulla hiukan halvemmaksikin.

Sen verran tapahtuma opetti, että nyt varmuuskopiointi tehdään kerran viikossa aina tiettyyn aikaan. Meillä on kotona kolme konetta, Satulla oma työkone ja sitten on vielä semmoinen minikone jolla kaksi viikkoa jouduin nyt touhuamaan. KENin hommatkin jäivät vähiin sillä ei semmoisella pikkumasiinalla tämän kokoisilla sormilla mitään viitsi kirjoittaa, saati julkaista. Se on mokkuloineen hankittukin lähinnä lomamatkoja varten mutta toimiin näköjään ihan mainiona varakoneenakin selailuhommissa. Lisäksi minua jurppi se kun koneellani oli aina kaikenlaista tavaraa ja ohjelmaa jotka eivät mitenkään liittyneet minuun. Satu käytti sitä kun ei viitsinyt omaansa avata ja aina kun meillä kävi joku vierailulla, niin jotain piti katsoa koneelta kun se nyt sattui olemaan auki. Nyt harkitsen vielä yhden koneen ostoa. Hankin semmoisen laitteen joka on vain ja ainoastaan minun omassa käytössä. Siihen ei koske kukaan enkä sitten voi edes harkita jonkun muun syyllistämistä jos laitteet ei toimi.

Vanhoissa naisissa piilee viisaus, sanoo se kuuluisa vanha kansa. Totuus on kuitenkin se, että piilee se viisaus joskus myös vanhoissa miehissä. Jo edesmennyt isäni päätti eräänä syksynä, jolloin olin jo liki 18 vuotias, kertoa minulle näin miesten kesken tiettyjä elämän tosiasioita. Isän opetus oli lyhyt, selkeä ja ytimekäs. Naisista on parasta pysyä erossa, niistä ei saa kuin harmeja ja tauteja. Sen jälkeen mentiin saunaan, juotiin oluet ja puhuttiin autoista. Oppi ei onneksi langennut kovin otolliseen maaperään sillä mielenkiinto lajia kohtaan oli jo herännyt ja ensimmäiset haparoivat kokeilut oli suoritettu. Veljeni Ollin kohdalla isä ei enää jatkanutkaan huonosti alkanutta pedagogista uraansa vaan luotti kai jo kavereitten, koulun ja luonnon kykyyn hoitaa tiedotus ja sittemmin mahdollinen toiminta.

Nyt kun tätä elämää on jo tovi eletty, niin usein tulee mieleen, että oli niissä isän opeissa kyllä jotain järkeäkin ja  monelta harmilta olisin säästynyt jos olisin ohjeita noudattanut. Onneksi niin en kuitenkaan tehnyt, sillä kyllähän sitä olisi monet riemun hetketkin jääneet kokematta. Saattaisi siinä viimeisessä kiikkutuolissa vituttaa ankarasti.

Kokemukset, surut, kiukut, ilot ja riemut ovat pysyviä muistoja eletystä elämästä. Ne eivät onneksi häviä vaikka uusia tuleekin joka päivä ja tallennus toimii ainakin vielä.

Jussi Untolahti

Kuusaalt tulee murha ryhmä Lipal

Seuraavaan tarinaan olen ottanut suuren joukon Kouvolan seudulle ominaisia nuorison käyttämiä sanoja ja ilmaisuja. Materiaali löytyy kokonaisuudessaan Arja Salmisen Kouvolan Entiset Nuoret (KEN) Facebook-ryhmän sivulle kasaamasta loistavasta KEN-Suomi sanakirjasta. Loput tarinasta olen yrittänyt kirjoittaa paikallisella murteella. Virheelliset murreilmaisut saan toivottavasti anteeksi.

Manskin lipa alle kasaantu ain lauantain varsinkii kesäl jo siin kuuen aikaa suht paljo väkee vähä joka suunnalt. Kouvolalaisii ol tietyst eniten mut Kuusaalt tul ja kiitsareil ain murha ryhmä Lipal. Kiitsari ajo sit uutta tietä siit Murhamäen jauhokaupan ohi ja ol nopeemp ku se vanhaa Hopeepajukujaa pitkin tuleva linkkuri. Inksan ja Mylsän suunnast toi linkkari kans kovast väkee Kouvolaa ja valkealaisten linjuri oli tähä aikaa just tulos Kuoleman kurvin kohal tai jopa Raviskil asti. Torkkarist moni karju jo kävel keskustaa päi ja kiltsit yritti tietyst liftail Lippaa kohti. Korjalt tul kans muutama tuttu hemmo niiku Kutvoin ja sen kaverit. Eskolanmäe Hiltonistkii oli jo Lipal tullu monta nättii kauppiksen mimmii, yks ol Lahest, pari iha Hesast asti ja loput ol kai Kotkast. Kaikk olkii sillo aina enstee alkuillast väijymäs muit nuorii Lipal. Siit sit moni lähti kavereitten kaa kuka mihinkii mut jo puolilt öin kaik rupes taas olee siin Lipal takas. Siin ko alko sillon se kuulusa hatunjako joka ei useinkaa tuonu ainakaa meil kolleil mitää mainittavaa tulost.

Manskin ees ol jo sillo kuuen aikaa parkis monenlaist kiesii. Kirvesmiehen Parrakuda, pari Kajakkikaksikkoo, joku ysiysi Saappi ja yks Ooppeli. Paalupaikal ol yks hieno Voortti, oikee Kapri. Sen peräs ol Luupää, pari Pahnaa, harmaa Juustohöylä ja yks Kusiainen. Laatokat ja varttikilon purkit ol jätetty kulman taa. Seppälän parkis ol muutama komee Voortti, Merkuri, Letukka ja vissii yks Raislerikii. Jenkkirautoi kuitenkii ja moni niist ol just Kuusaalt. Myö iskän autoil paikal päräyttäneet jätettii kärryt usein vähä sivummalle ettei niit vaa kukaan naarmuttas. Mopoil ja filetsoilkii aina joku tul mut ne ol vähä hankalii saattohommis ja joskus joku jopa puhko niitten kumei. Lutoil kumeil ol sit vitun paha ajaa varsinkii jos joku ol tarakas, siinhän saatto vaik rypäst oikee kunnol. Ennen kuppiloihi menoo monet otti lärvit kuka missäkii kute Jaakonpuistos, Assan puistos, Keskaris ja Sumariskii jotkuu kävi. Suosittui juomii ol omppoviini, nutikka, suovesi, kepu, gorilla sekä jopa pöytis ja kossu. Makkurikii joskus jotkuu siin yllätti ja sit yrjö lens kaares. Likoil jätkät yritti joskus juottaa jotai liköörii, oliks se ny sitä Triple Sekkii, ku se teki mimmit kuulemma kiimasiks. En mie kyl huomannu niis mitään eroo, joi ne mitä vaa.

Siihe aikaa tuttukii porukka ol kovast eri ikäist ja suosittui mestoi ol paljo. Jotkuu lähti kesäl Kalikseen ja sit talvel Kuntsil joraa, ne ku osas tanssii niit vanhoi tangoi, humppii ja valssei ja oliks se ny polkkaa ja jenkkaa. Myö ei kollien kaa paljo siel käyty ku ei oikee osattu ku hitait nojail ja hieroo, niitäkii vaa Kannuksen tanssilattian takakulmas. Monet niist, jotka ol jo yli 18 vuotiait meni Ylä-Mannerii vetää keppanaa jos Hirvoin päästi sisää ja Hämäläise rouva suostu myymää. Omist pulloistkii siel joskus otettii huikkaa. Saluunas moni kans poikkes ja Sipparis käytii joskus syömäskii jos ol rahaa ja vaik joku vakiohoito mukaan. Alkuillast jotkuu kävi sillo myös siin Ympsäs, toiset sit taas Popparis ja vähä vanhemmat men joko Kartanon karvahattuu tai jopa Mutterii. Sinne myö ei uskallettu mennä. Kun pohjaa ol otettu sopivast ni sit lähettii joko Retkuu tai sit vähä myöhemmin kun vanha linski purettiii, ni sit mentii jo Kannuksee. Siel juotii sit kaljaa tai apinajuomaa ja kiireet veti jotain makeet liköörii tai sit niit sinisii enkelei. Hotkoppii, Kartanoo tai Kymppähovii men vähä vanhemmat porukat tanssimaa. Siel ol aina jotai orkkii soittaa niiku sit myös Monrepoos. Olihan niit aluks myös Kannukses. Ku Kannuksen systeemit sit muuttu, ni sen jälkee myö ainakii siirryttii sen Taivaallisen Makkurin Aukion toisel laidal sinne Kummitätii joka sit myöhemmin ol se Omppu tai Renople. Se ol kyl kova paikka ja suosittu aikoinaa.

Ne jotka ei lähteny kuppiloihi jäi siihen kylille väijyy. Pilluralli pyöri ratalla jo alkuillast täyttä päätä Lipan ja Sipparin parkin välil ja heti ku ilta vähä pimeni niin moni nappas siit kyytii jonku piikkitissin ja vei sen sit pienen kurvailun jälkee vaik Unskalle, Snakkii tai jopa Utin baaril iltakahvil. Kovimmat kollit pyrki tietyst saamaa mimmei myös yäuinnil sinne Vennan rantaa tai Käyskil. Jotkuu kävi Lappalkii Särkil tai sit siel Hautalan rannas. Siel rannoil olkii joskus elokuun pimein iltoin aika kuhina ja joskus joku orpokotikii täytty aidost elämäst.

Puolenyön paikkeil porukkaa alko taas kasaantuu siihe Lipa alle. Nättii iineksii ol ku ketun nenää ja kollit kyttäs niit uuet dongarit jalas ja komeet rotsit pääl. Kauppalankatu ol hitaast ajavii autoi  täynnä. Monis autois oli ikkunat auki, musa soi ja sikaosastokin oli porukkaa pullollaan, varsinkii niis jenkeis. Vosikat ol kiukkusii ku ne ei päässy lasettaa siit läpi vaik tolpil ol jo jonoks asti pokaa. Rokka tai lihis paril nakil oli monen yöpala siin Mannerin Jätepalas. Taishan sielt saaha silloin jo kanahampurilaisiikii. Hirvone ol siinäkii aina yöl ovimikkoon ja Jorma pitikii porukan hyväs järjestykses. Välil siin kadul vähä tapeltiikii mut aika harvoin ketää tarvi Mäel asti viedä. Normaalist vaa sulas sovus väijyttii josko sais jonku kyytii tai pääsis muuten vaan saatille. Aika harvoin onnistuttii mut mukavaa siel silti oli. Lämpösiin kesäiltoin ei meinannu millää malttaa lähtee kotii. Ainoo lohtu ol, ett ens lauantain on taas sama hauska touhu ees.

Onneksi oli mitä odottaa!

Jussi Untolahti