maanantai 30. heinäkuuta 2012

Taashan myö Kouvolas ja Kaalas tavattii

                                                   
                                                   
Viime syksynä KEN-Gaalan 2012 järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Esko "Lalli" Lavonen (KEN)  oli taas tapansa mukaan asioita pähkäillyt ja ehdotti minulle Kesä-Gaalan 2012 tapahtumapaikaksi  Tykkimäen huvipuistoa. Ajatus kuulosti heti hyvältä ja paikka suorastaan loistavalta. Alustavasti otettiin sitten yhteyttä edellisen Gaalan pääjärjestäjään, Osuuskauppa Ympäristön toimialajohtaja Arttu Salmeen (KEN) sekä Tykkimäen huvipuiston toimitusjohtaja Sakari Pasaseen (KEN). Molemmat näyttivät heti vihreää valoa suunnitelmalle ja siitähän se lähti kuin Ahti kulmahuoneesta. Uudenvuoden aattona pähkäiltiin asiaa ensimmäisen kerran porukalla ja lyötiin lukkoon Gaalan päälinjat. Lalli sai tehtäväkseen hoitaa ensimmäisen bändin joksi sitten valikoitui huikean hienoa musiikkia Gaalassa esittänyt Lauluyhtye Uudet Tuulet ja Kaikko Band. Apa Salmi hankki toiseksi bändiksi Tero Vaaran ja Mamban. Vielä kun mukaan saatiin mestaritaikuri ja moottoriturpa Markku Purho (KEN) kavereineen niin baletti alkoi olla valmis. Kuluista lupautuivat vastaamaan Osuuskauppa Ympäristö ja Tykkimäen huvipuisto jotka myös saivat tapahtuman kaikki  lipputulot ja myyntituotot, sillä  Kouvolan Entiset Nuoret (KEN) Facebook-ryhmähän on tunnetusti täysin rahaa käsittelemätön yhteisö.

Talven ja kevään aikana tapahtuman järjestelyt etenivät sujuvasti ammattilaisten hoitamina ja me Lallin kanssa seurasimme menoa tyytyväisinä myhäillen. Hyvissä ajoi ennen Gaalaa sitten taas kokoonnuttiin ja mukaan liittyi myös Tykkimäen Raveliinin ravintolapäällikkö Hanna Ruokola. Nyt lyötiin lukkoon loput asiat kuten esim. tarkat aikataulut, julisteet, ruokailut, alkoholitarjoilut, pääsyliput, jatkot kaupungilla ja kuljetukset Tykkimäkeen ja takaisin. Tykkimäki ja Sakari Pasanen lupautuivat vielä ottamaan taloudellisen vastuun linja-autojen lisävuorojen takuumaksuista ja Hannu Laurila lupasi tuoda paikalle tarvittavan bussikaluston. Kävin vielä pari kertaa Tykkimäessä tutustumassa systeemeihin eli katsomassa mm. Popedaa ja juomassa kaljaa. Mitään muuta huomautettavaa en havainnut paitsi, että KENit tuntien pyysin ulkoravintolaa kolminkertaistamaan oluen myyntipisteet ja kylmäkaapit.  Pyyntöni osui kohdalleen ja Gaalassa kylmää juotavaa riittikin kohtuullisin jonotusajoin. KEN-Gaala 2012 alkoi olla huipennusta vailla. 

KENin Faceboook-sivuilla käytiin varsinkin viimeisellä viikolla kiivasta keskustelua Gaalasta ja tunnelma alkoi tiivistyä. Tunsi oikein kuinka kuume nousee. Lauantaina kävin päivällä kuvaamassa Sakaristonmäen entisiä nuoria ja kuuntelemassa huikeita tarinoita mm. kiljun teosta. Illan suussa lähdimme sitten jo ennen viittä Satun kanssa fillareilla Tykkimäkeen kamerat ja vehkeet mukana. Lalli Lavosen kanssa nautimme Raveliinissa maittava buffet-ruokailun oluitten kera ja sitten ryhdyttiin jännittämään, tuleeko sitä porukka vai ei. Tulihan sitä ja paljon tulikin. Ensin täyttyi olutravintola ja sitten Huvilavetti. Alkoi hiukan olo helpottua. Satu painui kaikkia halvatun härveleitä testaamaan Loop Fighterista lähtien ja minä ryhdyin kuvaamaan Gaalaan tulijoita. Ei siitä kuvaamisesta meinannut tulla mitään koska koko ajan tapasin entisiä ja uusia tuttavia ja juttua riitti puolin ja toisin. Ainakin sata halausta sain ja välillä oli naama punaisena huulipunasta. Varmaan ilmeestä näki, että viihdyin loistavasti sillä oluen juontikin meinasi unohtua. Markku Purho veti kavereineen hienon alkushown ja sitten pääsivät vauhtiin illan loistavat bändit. Varsinkin Lauluyhtye Uudet Tuulet ja Kaikko Band hämmästyttivät monet kuulijat loistavalla musisoinnillaan ja Mamba taas sai eritoten mimmit jammailemaan vauhdikkaasti. Suurin  menestys oli kuitenkin olutravintolalla joka oli koko illan ääriään myöten täynnä juhlivia KENejä. Jälleen tapaamisten riemu oli suuri,  juttu luisti, nauru raikui ja juomat maistuivat. Ilmeistä näki, että porukka nautti lämpimästä  illasta, musiikista  ja ennen kaikkea toisistaan. 

Kymmenen pinnassa kaikki oli sitten Tykkimäen osalta ohi ja ulos purkautui tyytyväistä väkeä tosin erään "turvamiehen" mielestä hieman liian hitaasti. Bussit, yksityisautot, Sanin Jannen Renault Dauphine ja  fillarit toivat väkeä keskustaan ja Old Tomin terassi oli pian täynnä kuin se kuuluisa Turusen pyssy. Jarru on vauhdin surma sanoi entinen Papinkujan kolli ja huima meno jatkuikin Anton (KEN) hyvässä huomassa aina kello kahteen asti. Hurjimmat jatkoivat vielä Vaakunaan ja osa jäi sitten nopeasti nousseen ukonilman jalkoihin. Olipa eräältä juhlivalta neidolta varastettu fillarista satulakin. Meno oli kuulemma ollut komeaa ilman istuinta. Juuri sateen ja ukkosen alta ehdittiin sitten kotiin ja meillä vielä pikku yömyssyt nautittiin parin KENin kanssa. Hauska ilta oli huipennuksensa saanut ja seuraava aamu alkoi hiukan pelottaa. Jäätelöllä ja Kouvolan lakritsilla siitäkin selvittiin.

Kiitos järjestäjille ja ennen kaikkea kaikille Gaalassa olleille sekä hengessä mukana eläneille. Minä nautin hienosta illasta, teistä kaikista ja Gaalan tunnelmasta. Tämä kyllä kannustaa taas miettimään jotain uutta KEN-tapahtumaa.

Jussi Untolahti

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kouvolan Tykkimäessä tavataan!


Perustin Kouvolan Entiset Nuoret (KEN) Facebook-ryhmän 30.04.2010 ja ensimmäisen KEN-Gaalan suunnittelu käynnistyi jo toukokuussa jäsenten kiivaitten vaatimusten perusteella. Varsinaiseen vauhtiin päästiin kun  Esko ”Lalli” Lavonen ilmoittautui yllättäen vapaaehtoiseksi ja sittemmin kantoi myös päävastuun Gaalan ohjelmasta ja esiintyjistä. Timo Härkonen suunnitteli ilmaiseksi KENin hienon logon ja sponsoreita alkoi ilmestyä kuin tyhjästä Sami Malmbergin Studio-Optarin ehtiessä ensimmäisenä. Sen jälkeen kortensa kekoon kantoivat täysin pyytämättä vielä 8 muuta KENin yrittäjäjäsentä, Nipan Grilli, Tietopetri Oy, Hius-ja Kauneussalonki Lehtomäki, Risto Peltolan leipomo Oy, Tilikievari Ky, Kaskilehto Ky, Kuvaportti Ky ja hotelli Vaakuna. Rahaa kertyi yhteensä huikeat 2530 euroa ja niillä hankittiin 2000 kpl ilmaisia tarroja ja rintanappeja. Lallin, Timon, Samin ja muitten asiaa edistäneitten hyvien ihmisten vapaaehtoinen apu veti mielen nöyräksi.

KEN-Gaalan järjestelyt etenivät vauhdikkaasti ja heti alusta lähtien Apa Salmi ja Sokos Hotelli Kouvolan Vaakuna lupasivat ottaa vastuun Gaalaan liittyvistä huomattavista kuluista. Ihan alussa meillä oli Lalli Lavosen ja  Apa Salmen kanssa suuruudenhullu tavoite saada jopa 400 juhlijaa lokakuun 2010 suureen KEN-huipennukseen. Sekin arvio meni pahasti pieleen, KENeja tuli paikalle 800 henkeä. Kouvolan oma poika Mika Saukkonen juonsi illan, Henkka Hyppönen hoiti Dj-hommat yhdessä Dj Hurugurun kanssa ja juhlivia entisiä Kouvolan nuoria viihdyttivät Lalli Lavosen järjestämät loistavat esiintyjät. Lähes kaikki esiintyivät vielä talkoohengessä Lallin hyvien suhteitten ansiosta ja loput kustansi sitten Sokos Hotelli Kouvolan Vaakuna.

Nyt ollaan toisen KEN-Gaalan porteilla. Tällä kertaa mukaan lähtivät Gaalaa kustantamaan jälleen Osuuskauppa Ympäristö toimialajohtaja Arttu Salmen johdolla ja uutena mukaan saatiin hienot puitteet tarjoava Tykkimäen huvipuisto ja toimitusjohtaja Sakari Pasanen. Sponsorit olivat siis valmiina ja yhdessä he kustantavat illan esiintyjät. Mestaritaikuri ja moottoriturpa Markku Purho (KEN) juontaa illan taattuun tyyliinsä. Lauteille nousee ensin 12-henkinen Motown-ryhmä lauluyhtye Uudet Tuulet ja Kaikko Bänd sekä sitten Tero Vaara ja Mamba. Saattaapa siellä olla pientä yllätysohjelmaakin illan kuluessa. Tässä vaiheessa mukaan on epävirallisesti ilmoittautunut jo noin 450 henkeä ja kun siihen lisätään avecit, kaverit ja muut mukaan tulijat niin Tykkimäki on lauantaina piukassa iloisesti juhlivaa väkeä. Kun juhlat Tykkimäessä kymmenen korvilla päättyvät niin sitten me siirrymme Kouvolan keskustan terasseille ja kuppiloihin. Virallisina jatkopaikkoina ovat Pub Old Tom, Amarillo, Coffee House ja hotelli Vaakuna. Siellä sitten jatketaan hauskanpitoa pikkutunneille asti.

Kouvolalaisille suosittelen Tykkimäkeen saapumista fillareilla tai jopa kävellen. Testasin fillarointia ja paluu Tykkimäestä muutaman oluen jälkeen vei noin vartin. Gaalan jälkeen toki taksitkin kulkevat ja Laurilan Hannu on luvannut ajaa muutaman ylimääräisen bussivuoron 21.30-22.30 huitteilla. Autoilla tulevat voivat toki napata autonsa täyteen KENeja kohti Kouvolan keskustaa ja illan jatkobileitä. Yhteispelillä kaikki sujuu.

Tykkimäessä tavataan!

Jussi Untolahti


lauantai 7. heinäkuuta 2012

Partanen Pärnussa




Pari kertaa olen pysähtynyt pitkän retken jälkeen lepäilemään Viron kesäpääkaupungin Pärnun upeille rannoille, viihtyisille kujille ja ennen kaikkea elämää pursuaville terasseille. Pärnu on kohta myös suomalaisten kesäpääkaupunki sillä suomea kuulee joka paikassa ja palvelukin pelaa hyvin myös suomeksi. Tosin tälläkin kertaa tapasin taas pari nuorta tarjoilijatyttöä jotka mieluummin puhuivat englantia. Pienenä vinkkinä Pärnuun menijöille, kylän parhaat pizzat ja kylmät oluet saa Steffanilta mutta paikka on niin suosittu, että sinne on aina jonoa. Pärnussa kohtasin myös Partasen.

Ensimmäisen kerran tapasin Partasen moottoripyöräreissulla muutama vuosi sitten Lapissa hotelli Inarin terassilla helteisenä heinäkuun iltana. Partanen, lapin mies, tosin junan tuoma, motoristi, puikulaperunan viljelijä, poromies, patologinen valehtelija mutta ennen kaikkea loistava seuramies ja tarinankertoja luojan armosta saapui hotellin terassille kumisaappaat jalassa, jätti ne rappusille ja tepsutteli sitten kuppilaan harmaat villasukat jalassa. Iski heti kiinni Satun kylkeen ja en ehtinyt baarista oluita hakea kun Partanen oli jo Satua pyydellyt emännäksi tilalleen ja lupaillut parempaa elämää pohjoisen taikayössä. Sitten alkoi tulla tarinaa. Meille ja muillekin paikalla olleille motoristeille Partanen kertoi olevansa ainoa motoristi joka on ajanut Ivalosta Utsjoelle 125 cc moottoripyörällä alle tunnissa. Matkaa on 175 km ja pyörän huippunopeus 125 km/h. Kaamasen kohdalla ennätysajossa oli tiellä nyppylän takana seisonut Lapin suurin poro. Partanen ei ehtinyt väistää mutta ei vauhtiakaan hiljentänyt vaan painui matalaksi pyörän päälle ja hujautti poron alitse. Utsjoella piti kuulemma Uulan Säästöstä (paikalliset kutsuvat liikettä Uulan Ryöstöksi) ostaa uusi kypärä sillä vanha siinä alitse ajossa halkesi kun poron pallit kolahtivat kovalla voimalla kypärän etuosaan.

Pari vuotta myöhemmin eräänä helteisenä heinäkuun ehtoona istuskelin Nidan kylän rantakadulla Klaipedan kaupungin edustalla olevalla pitkällä niemimaalla, Kuurin kynnäksellä. Viereiset penkit oli vallannut ryhmä Pielaveden Metsästysseuran ja Marttojen kesäretkeläisiä. Yhtäkkiä merestä nousi uimari, ukko kuin Saimaan norppa, joka hetken puuskutti, ravisteli vettä tukastaan ja aloitti silmät martoille vilkkuen sujuvan tarinoinnin jota pielavetiset ja myös minä kuuntelimme henkeä pidätellen. Jumalauta, sehän on Partanen, välähti samalla hetkellä. Partanen kertoi olleensa edellisenä iltana paikallisessa kuppilassa ja josta oli sitten iskenyt nätin tytön joka asui kuitenkin mantereen puolella Klaipedan kaupungissa. Viimeisellä lautalla oli sitten menty kaupunkiin ja tytön asunnolle öisten ilojen pariin. Aamulla Partanen oli herännyt Klaipedan sataman laidalla heinikosta ja yllään oli ollut vain nytkin jalassa olleet Jockeyn kalsarit. Kaikki muu oli ryöstetty. Oli kuulemma ollut hetken pikku pohdinnan aika. Toimen miehenä Partanen  oli tehnyt nopean tilannekatsauksen ja kun rahaa ei ollut lauttalippuun eikä kielitaitoakaan, oli Partanen päättänyt uida takaisin Nidaan noin 3 km matkan. Hyvin oli kuulemma mennyt, mitä nyt yhdelle konttilaivalle piti nyrkkiä heristää kun meinasi päälle ajaa. Tarina kerrottiin sittemmin jopa Pielaveden paikallislehdessä ja Martat kuulemma suunnittelevat jo kesäretkeä Inariin. Äijät rasvailevat aseitaan.

Taas kului aikaa pari vuotta mutta sitten Pärnussa erään sivukadun iloisessa kuppilassa kuulin jälleen tutun äänen joka kertoi huimaa tarinaa tällä kertaa Köyliön sekakuoron jäsenille. Partanenhan se siinä taas tarinoi uskomattomasta elämästään ja sekakuoro kantoi mallasta pöytään ihan pielavetisten tahtiin. Partanen oli tullut Pärnuun lomalle ja saitana miehenä ottanut huoneen hieman sivummalla olleesta halvahkosta hotellista. Huoneessa oli oikein parvekekin, tosin törkyisen sisäpihan puolella. Henkilökunta oli varoittanut Partasta menemästä parvekkeelle koska rakenteet olivat heikot. Lapin mieshän ei usko ennen kuin kokeilee. Partanen oli koittanut parveketta ensin yhdellä jalalla, sitten kahdella ja lopulta mennyt sinne kokonaan. Hyvin oli kuulemma kestänyt, ei näitten eestiläisten juttuihin ollut näemmä luottamista, tuumi Partanen. Seuraavaksi hän oli raahannut hotellin käytävältä ison nahkaisen laiskanlinnan parvekkeelle ja tehnyt lapinmiehen mukaisen moukun, olutlasi täyteen vodkaa ja hieman vissyä päälle. Sitten parvekkeelle istumaan ja nauttimaan eliksiiristä ja lämpimästä, hämyisestä Pärnun illasta. Hyvin kestivät rakenteet, hetken. Ensimmäisen vodkasiemaisun jälkeen parvekkeen kiinnikkeet nimittäin antoivat periksi ja koko parveke kera Partasen putosi parin kerroksen verran alla olleen vanhan kanalan katolle ja saman tien siitä myös läpi. Helvetinmoisen mustan pölyn laskeuduttua Partanen istui edelleen laiskanlinnassa naama mustana ja vaatteet pahnojen ja pölyn peitossa. Vodkalasista ei ollut läikkynyt pisaraakaan ja rauhallisena miehenä Partanen siemaili moukun loppuun, puisteli pahnat vaatteistaan ja meni naama noessa kysymään vastaanotosta huoneen vara-avainta kun oli kuulemma avain jäänyt kiireessä huoneen pöydälle. Rapuissa vastaan tulleelle siivoojalle oli vielä sanonut, että kolmannen kerroksen parveke saattaa vaatia lakaisua, tosin se on nyt helppo putsata ihan maantasalla.

Odotan mielenkiinnolla neljättä kohtaamistamme, kyllä se sieltä tulee tarinoineen.

Jussi Untolahti