perjantai 29. syyskuuta 2023

Kouvola nousee kuin Fenix-lintu tuhkasta


Kaupunginjohtaja Merita Tuikku myhäili tyytyväisenä Kouvolan rapistuvan kaupungintalon isossa kulmahuoneessa. Taitaa olla lähdön aika. Vuoden 2009 tapahtuneen 6 kunnan yhteenliittymisen jälkeen alkaneen valituksen ja itkun tie oli kuljettu päähänsä. Heti uuden Kouvolan synnyn jälkeen alkoi armoton valitus ja vaatimusten tulva. Kävelykatua Manskia vaadittiin korjattavaksi ja puroa poistettavaksi. Katu olisi pitänyt kattaa ja parkkipaikat haluttiin maan alle. Kulttuuri-ihmisten eliitti Rakel Porarin ja Hertta Längen johdolla taas vaativat kaiken vanhan palauttamista Kouvolan keskustaan. Vanhaa puutalojen täyttämää Kouvolaa vaati takaisin myös runsas epämääräisten haikailijoitten joukko. Uutta sairaalaa vaadittiin sinne ja tänne ja kokoomus ja ruotsalaiset junailivat kotkalaisen ministerin kanssa kaikki virastot pois Kouvolasta. Yhtään koulua ei olisi Kouvolasta saanut lakkauttaa mutta kuten Tuikku sarkastisesti totesi, koulujen kanssa on sama sääntö kuin siipikarjanhoidossa. Jokaisella kanalla ei tarvitse olla omaa kukkoa ja alle yhtä kanaa ei kannata pitää. Vaatimusten ja syytösten määrä sen kuin lisääntyi. Kaikkialta oli viety loputkin palvelut, koulut, neuvolat, kirjastot, postit, pankit, kaupat ja kapakat. Nyt ne on uuden Kouvolan toimesta viety sieltäkin missä niitä ei enää vuosiin, jopa vuosikymmeniin, ole edes ollut. Yksi taho vaati market-alueen kehittämistä, toinen keskustan elvyttämistä ja jokaisesta entisestä itsenäisestä kunnasta esitettiin toinen toistaan hurjempia vaatimuksia. Kaikki oli kuulemma tämän onnettoman uuden Kouvolan synnyn syytä. Kukaan ei enää Kouvola-vihassaan käsittänyt, että monien palveluitten lopettamisten ja karsimisten syynä olivat usein myös yksityiset yritykset, ei aina Kouvolan kaupunki.

Kaupunkilaisten jatkuvaan narinaan kyllästynyt kaupunginjohtaja Tuikku otti whiskyn murheeseen ja päätti pistää toimeksi eli hösseliksi. Sitä saa mitä tilaa eli tehdään perkele kuten kansa vaatii. Manski remontoitiin nopeasti ja avattiin liikenteelle kaksisuuntaisena sorapintaisena katuna. Muutkin keskustan kadut muutettiin vihreiksi sorapintaisiksi ekokaduiksi. Kuukaudessa kuolivat kapakat, baarit ja suuri osa pikkukaupoista. Pölyhuiskien ja astmalääkkeiden myynti nousi räjähdysmäisesti ja terveyskeskuksissa oli satojen metrien jonot köhiviä kansalaisia. Vuoden päästä yrityksistä tyhjentyneet liikerakennukset purettiin ja tilalle ostettiin syrjäseuduilta 200 romahtamaisillaan olevaa puutaloa jotka kasattiin keskelle Kouvolaa sikin sokin. Ihmiset hävisivät keskustasta, myös Rakel, Hertta ja ne haikailijatkin. Rotat muuttivat tilalle. Nekin pakenivat Kouvolasta Valkealan viljaville pelloille kun ruoka keskustasta loppui. Kauppaa käytiin enää hiljaisella market-alueella ja Helsingin mökkiläisetkin ajoivat vauhdilla ohi aution Kouvolan. Valokennoilla liikkuvat risupallot ostettiin kaduille pyörimään ja luomaan aitoa aavemaista tunnelmaa. Vaihe I eli autio villin lännen kaupunki EkoKouvola oli valmis.

Alkoi vaihe II jolloin kaikki sivukylien koulut päätettiin säilyttää ja uusiakin rakennettiin jos joku lupasi kiimoissaan lapsia tehdä. Neuvoloita ja kirjastoja perustettiin ja palveluautoja hankittiin ajamaan joka torpalle sijainnista huolimatta. Päteviä työntekijöitä ei saatu mihinkään ja epäpäteviä palkattiin virkaan kuin virkaan. Yritysten nopea joukkopako alkoi Kouvolasta. Vuohijärven tehtaan paikalle perustettiin valtava perunapelto ja Utin lentokenttä muutettiin kaalipelloksi ihan vain muistuttamaan, että Suomen merkitys Venäjän porttina oli mennyttä vuosikymmeniksi. Helikopterit ja laskuvarjojääkärit muuttivat tietysti Kuopion uuteen varuskuntaan Rissalan lentokentän kupeeseen. Logistiikkalueella oli myytävänä kymmeniä halleja ja satoja kilometreja ratakiskoa. UPM:n Kuusanniemeen rakennettiin tehtaitten tilalle uusi Golf-Center jonka oudon värisillä "ruskioilla" joku työnsä menettänyt joskus jopa pelasikin. Viiden vuoden päästä Kouvolassa oli enää vajaat 10 000 asukasta, nekin haja-asutusalueilla ja keskustassa ei ollut juurikaan elämää muualla kuin kaupungintalolla. Vähän sielläkin. Ohimenevää ihmistä mentiin oikein ikkunaan katsomaan. Kaupungin talous oli rappiolla ja konkurssi edessä. Valtuutettuja ei enää ollut montaakaan koska kaikki olivat muuttaneet pois Kouvolasta ja uusia halukkaita ei ollut. Kaupungin 3 jäljellä olevaa ruostunutta lumiauraa riittivät hyvin hiljentyneen liikenteen tarpeisiin ja julkinen liikenne oli loppunut jo ajat sitten. Kaupunkiin saapuneet maahanmuuttajat olivat hävinnet lähes kokonaan. Kaupunginjohtaja oli omista varoistaan ostanut kaikille lähtiäislahjana junalipun Kuopioon oikein I-luokassa ja oli jopa huomaamatta ollut seuraamassa savolaisten päättäjien "no voe tokkiisa" mölötystä kun Lentävä Kalakukko saapui Kouvolasta lasteineen komeasti raiteelle yksi.

Vaihe II oli suoritettu loppuun ja kaupunginjohtaja Merita Tuikku jätti työpöydälleen komeat kaupunginjohtajan käädyt, IPhonen ja kaupungin avaimet. Hän hyppäsi Audiinsa ja hurautti viimeisen kerran halki autioituneen Kouvolan kohti uusia haasteita. Etupenkillä oli Savo-Suomi sanakirja ja navigaattorissa uuden kodin osoite Mikkelissä. Vanhan kasarmialueen asunnon Merita Tuikku oli jo tyhjentänyt  ja asunnon avaimet oli toimitettu talon kaupasta valittaneelle entiselle valtuutetulle Visa Niitylle. Pitäköön talon hyvänään ja tehköön siitä vaikka yleisen Valitusten kartanon samanhenkisille kavereilleen.

Se oli sitten siinä, sanoi moni mutta Kouvolaa ei kuitenkaan oltu vielä lyöty. Ensin alkoi elpyä Kouvolan ja Kotkan välinen junaliikenne koska Kouvolan sairaat vietiin valtion kustannuksella Kotkan keskussairaalaan hoitoon erityisillä sairaalajunilla. Vetureita ja vaunuja huollettiin Kouvolassa ja henkilökuntaa alkoi palailla entisiin tehtäviinsä. Myös paikallisjunaliikenne elpyi joka suuntaan koska muuta julkista liikennettä ei ollut. Lohenkalastus Kymijoessa koki melkoisen uudistuksen. Tehtaitten ja voimalaitosten häviäminen mahdollisti lohen nousun yläjuoksulle asti ja alueesta alkoi muodostua perhokalastajien paratiisi. Alueelle muodostui runsaasti alan palveluita tarjoavia veneyrittäjiä ja pian eräs rohkea avasi jo kalastustarvikeliikkeen Kouvolan vanhassa keskustassa entisen Manskin keskellä olevaan puuröttelöön. Lisää yrityksiä ja kalamiesten kaipaamia kapakoita alkoi tulla keskelle Kouvolaa. Ravintola Golden Salmon alakerran saluunoineen oli pian Kouvolan ykköspaikka. Rohkea paikallinen rakentaja Jaakko Jousi alkoi suunnitella vanhojen talojen purkua ja uusien rakentamista. Joku huima mietti jopa katujen päällystämistä ja oman Kouvolan hotellin rakentamista. Taitaa taas käydä kuin Kaipiaisissa, tuumi eräs viisas sivustakatsoja.

Kaipiaisten mies sai nimittäin päävoiton lotossa. Otti hatkat hommista ja parissa vuodessa kaikki rahat oli juotu. Kova työmies kun oli, niin pääsi takaisin entisiin hommiin. Kuukauden päästä paukahti uusi loton päävoitto. Voi perkele, taasko se sama ruljanssi alkaa, tuumi Kaipiaisten mies.

Jussi Untolahti
Joutomies
Valkeala

4 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä on sana hallussa😄

Jussi Untolahti kirjoitti...

👌

Anonyymi kirjoitti...

Lisää odotetaan!! T. Naapurin Seppä

Jussi Untolahti kirjoitti...

Saattaahan sitä tullakin. 😀