Kaunis kuin aamunkoitto

Papinkujan kollin kavereilla oli ihmeellisiä lempinimiä. Häyhän perheen lapsista kolme oli saanut oudot lisänimet, Seppo oli "Nöönö", Juha oli "Vihti" ja Kristiina taas "Piukku" ja naapurissa asui myös sittemmin hyvänä kiekkoilijana Kouvolassa tunnettu Pertti "Pepe" Kuisma eli "Pooki". Papinkuja, kasarmialue ja Putkinotko eli Röörikanjoni muodostivat kolme erillistä aluetta. Röörikanjonin joukkoja johti aikoinaan Kiviluoteen Harri eli "Happi". Koulukavereillakin oli erikoisia lempinimiä kuten Sahasen "Neevi", Saarisen "Silli" ja Pellin "Igor".

Joka kylässä on nykyään Karhun "Nalle", Turusen "Pyssy", Tammen "Taisto" ja Lumpeen "Sonja". Niin oli Kouvolassakin mutta oli niitä monia muitakin. Suurin osa nimistä oli kavereitten keksimiä loistavasti henkilöä kuvaavia neronleimauksia ja saattoipa "huikallakin" olla joskus osuutta asiaan. Jotkut nimet olivat hieman ivallisia ja taisipa joku jopa keksiä itselleenkin hyvän ja mieluisan lisänimen. Yleensä niitä lisänimiä saivat erikoiset, kauniit, persoonalliset, hauskat, jurot, saamattomat, häntäheikit, iloluontoiset tai muuten selkeästi muusta porukasta eroavat henkilöt. Kateudellakin saattoi olla näppinsä pelissä. Peruskansa sai pysyä sillä Kake, Hellu, Repa ja Mallu linjalla.

Valio-Asun myymäläpäällikkö Esa "Pöväri" Pyötsiä esitteli usein itsensä nimellä "Wärtsilä" ja hänen isänsä tunnettiin "Nappulana". Kalle Raski oli persoona josta olisi luullut sikiävän monta hauskaa nimeä mutta muistan ainoastaan jopa hieman kunnioitustakin herättävän nimen "vihainen nuori mies". Autokauppias ja "vapaaherra" Kyösti Liirillä niitä nimiä sitten oli vaikka muille jakaa sillä mieshän tunnettiin hyvin nimillä "Kykä", "Eno" ja "Ahkera". Kyöstin taloudellisesti turvatulle ja työtä välttelevälle elämäntyylille pikkuisen kateelliset kaverit antoivat tuon viimeisen nimen ja "Liirin  Ahkera" onkin yksi parhaista lisänimistä mitä olen koskaan kuullut. Ei se Kyösti siitä muuten ollut lainkaan pahoillaan. Myös monet ammatit antoivat hyviä lisä- tai kutsumanimiä. Elimäen miehistä kellokauppias Kalliola oli "Kelloseppä" tai "Seppä" ja Lahtosen "Pera" oli "Sahanomistaja", Kouvolan Sanomien valokuvaaja Mattila oli "Kuvaaja",  kuusaalainen nuohooja oli "Sutari" ja Kouvolassa heilastellutta iskelmätähti Einiä kutsuttiin "Laulajaksi".

Legendaarinen Mannerin baari, Speden Saluuna ja ravintola Kultainen Kannus olivat myös monen lempinimen ja tarinan kehtoja. Korian poika Petri Salo keksi kaverilleen Anttosen Erkille kokonaan uuden identiteetin. Sen jälkeen kaikki  tunsivat Erkin nimellä "kansanedustaja Kauko Kutvonen" ja moni luuli sen myös olevan oikea nimi ja ammattikin. Toimittaja Heikki Somppi oli "Simo" ja veljensä Hannu oli "Engberg" koska muistutti kovasti ulkonäöltään erästä herra Engbergiä. Herra Engbergiä taas sanottiin "Oikeaksi Engbergiksi". Basisti, yrittäjä Matti Viitala tunnettiin nimillä "De Gaulle" ja "Sibelius" ja Kallion Jussi oli "Pinocchio" koska nenä punoitti heti jos otti hiukankin kuppia. Autokauppias Jarmo "Jakke" Paavola tunnettiin nimillä "Paavonen", "Jappe Jäyhä" ja "Nuori Vänrikki". Viimeksi mainittu tuli siitä, että Boris Grahnin kanssa Jarmolla  oli usein pientä leikkisää sanailua. Boris oli  ylioppilas ja Jarmo oli taas RUK:n käynyt joten "Jakke" aloitti usein tarinan sanoilla "nuorena vänrikkinä" kun taas Boris sanoilla "nuorena ylioppilaana" ja muilla oli hauskaa kahden loistavan verbaalikon tarinointia kuunnellessaan.

 Suvuissa kulkeneita nimiä myös käytettiin, Nurmisen Lasse oli isänsä mukaan "Asseri" ja Suuntalan Ari setänsä mukaan "Arttu". Ulkonäkökin antoi aihetta nimiin. Poikien suuri suosikki, nätti, hiljainen ja hieman ujo Irma Tukia oli "Äänetön voittaja" ja kaverinsa hieman räväkämpi mimmi sai lisänimen "Kiroilija". Huumorikin kukki, sukunimen Sorsa omaava  neito oli tietysti "Halvdykare" ja naisasioissa mukava mutta hieman saamaton veijari oli "Iskijä Mohair Sam" kuuluisan musiikkikappaleen mukaan. Rannan Pekka oli "Härski" ja Tammilan Eerolle nimen  "Öykäle" keksi muistaakseni Liirin Jukka. Saluunasta ja Kannuksesta moni muistaa hauskat herrat Pertti "Kuohapää" Halosen, Jussi "Mönö" Kossilan ja Mauri "Mölö" Lavenin.  Joillekin neitosille oli annettu hieman huimiakin nimiä. Oli räväkkä "Keppi", nätit sisarukset "Tiku ja Taku", ehtoisa "Egghawk", ponnahteleva "Goldie" ja muodokas "Keuhkolaajentuma". Ainakin näin jälkeenpäin ajatellen nimet kai kuvastivat enemmänkin niiden keksijöitten arvomaailmaa. Seuraavat taitavat mennä samaan kastiin. Moni muistaa Kouvolassa ja Kuusankoskella esitteitä kassikaupalla keräilleen pitkän kaverin. Hän oli saanut Kymillä töissä ollessaan lempinimen "Colorado-kuoriainen" koska oli kova poika syömään perunoita. Natsoja keräillyt harmiton "Hemuli" oli myös tuttu näky Kouvolan kaduilla samoin kuin "Piikkiparta" niminen alkoholisoitunut herrasmies. Urheilijoissa oli myös muutama hyvä nimi. Kaipiaisten kova futari Erkki Ylätalo oli "Roska", mäkimies Jouko Greijula oli "Mäkikotka", keihäänheittäjä Väinö Kuisma oli "Vanttu" ja kiekkoilija Timo Susi oli "Sutta" Näyttelijä Hannu Virolainen oli "Ulkomaan Hannu" mutta muistatteko, että Yrjö Parjannetta sanottiin pienenä myös "Sepän Jurkaksi". Olikohan nimi enne?

Hiukan nuorempi polvi ei päässyt yhtään helpommalla. Upealla Opel Gt:llä ajellut Pekka Lairila oli "Nakki" ja Volvo P1800 mallilla eli "Pyhimys Volvolla" ajellut  Juha "Sanni" Seppälä oli "Teemäen Templar". Muutama upea mimmi oli myös saanut selkeän miehen nimen. Olivat kai niin hyviä "jätkiä". Paavolan Kaija oli "Roope", Lehtosen Tarja oli "Take" ja Väyrysen Virve oli "Ville. Vähän surkeampi tapaus oli eräs veijari joka oli kutsunut vaimoaan "Muruksi". Vuosien saatossa "Muru" nimi oli siirtynyt keksijänsä nimeksi koska vaimo ei enää mitenkään muistuttanut murua. Täysin tossun alle jääneestä "Murusta" sanottiin, että hän ei ollut ikinä sanonut vastaan vaimolleen. Eräs "Murun" kaveri kertoi kuitenkin ihan toista. "Muru" oli mennyt sängyn alle piiloon hurjistunutta emäntäänsä joka oli komentanut häntä pois sieltä. "Muru" tiesi, että pyylevä emäntä ei sängyn alle mahdu, keräsi kaiken rohkeutensa ja huusi, että en varmasti tule. Olihan siellä Kouvolassa monta muutakin persoonaa. Kaupungilla kulkivat silloin mm. "Joensuun Elli", "Keksijä Kunto", "Älykkö Esko", "Raato Rällä", "Kuppa Kaisa", "Jäykkä", "Yökylmä", "Yksikätinen", "Kavaltaja", "Lonely Rider", "Klenkka", "Panosaurus" ja moni moni muu.

Siihen aikaan oli tapana muotoilla hyviä ja hauskoja mainoslauseita kavereille  ja firmoille. Poikien on täytynyt tykätä lujasti kaveristaan kun keksivät hänelle seuraavan mainoslauseen naisen iskemistä varten. Kaverin käskettiin esitellä itsensä neidoille lauseella; "Timo Roitto, kaunis kuin aamunkoitto".

Nimi ei miestä pahenna ja tarkoitus pyhittää keinot!

Jussi Untolahti