torstai 31. toukokuuta 2012

Kaunis kuin aamunkoitto



Papinkujan kollin kavereilla oli ihmeellisiä lempinimiä. Häyhän perheen lapsista kolme oli saanut oudot lisänimet, Seppo oli "Nöönö", Juha oli "Vihti" ja Kristiina taas "Piukku" ja naapurissa asui myös sittemmin hyvänä kiekkoilijana Kouvolassa tunnettu Pertti "Pepe" Kuisma eli "Pooki". Papinkuja, kasarmialue ja Putkinotko eli Röörikanjoni muodostivat kolme erillistä aluetta. Röörikanjonin joukkoja johti aikoinaan Kiviluoteen Harri eli "Happi". Koulukavereillakin oli erikoisia lempinimiä kuten Sahasen "Neevi", Saarisen "Silli" ja Pellin "Igor".

Joka kylässä on nykyään Karhun "Nalle", Turusen "Pyssy", Tammen "Taisto" ja Lumpeen "Sonja". Niin oli Kouvolassakin mutta oli niitä monia muitakin. Suurin osa nimistä oli kavereitten keksimiä loistavasti henkilöä kuvaavia neronleimauksia ja saattoipa "huikallakin" olla joskus osuutta asiaan. Jotkut nimet olivat hieman ivallisia ja taisipa joku jopa keksiä itselleenkin hyvän ja mieluisan lisänimen. Yleensä niitä lisänimiä saivat erikoiset, kauniit, persoonalliset, hauskat, jurot, saamattomat, häntäheikit, iloluontoiset tai muuten selkeästi muusta porukasta eroavat henkilöt. Kateudellakin saattoi olla näppinsä pelissä. Peruskansa sai pysyä sillä Kake, Hellu, Repa ja Mallu linjalla.

Valio-Asun myymäläpäällikkö Esa "Pöväri" Pyötsiä esitteli usein itsensä nimellä "Wärtsilä" ja hänen isänsä tunnettiin "Nappulana". Kalle Raski oli persoona josta olisi luullut sikiävän monta hauskaa nimeä mutta muistan ainoastaan jopa hieman kunnioitustakin herättävän nimen "vihainen nuori mies". Autokauppias ja "vapaaherra" Kyösti Liirillä niitä nimiä sitten oli vaikka muille jakaa sillä mieshän tunnettiin hyvin nimillä "Kykä", "Eno" ja "Ahkera". Kyöstin taloudellisesti turvatulle ja työtä välttelevälle elämäntyylille pikkuisen kateelliset kaverit antoivat tuon viimeisen nimen ja "Liirin  Ahkera" onkin yksi parhaista lisänimistä mitä olen koskaan kuullut. Ei se Kyösti siitä muuten ollut lainkaan pahoillaan. Myös monet ammatit antoivat hyviä lisä- tai kutsumanimiä. Elimäen miehistä kellokauppias Kalliola oli "Kelloseppä" tai "Seppä" ja Lahtosen "Pera" oli "Sahanomistaja", Kouvolan Sanomien valokuvaaja Mattila oli "Kuvaaja",  kuusaalainen nuohooja oli "Sutari" ja Kouvolassa heilastellutta iskelmätähti Einiä kutsuttiin "Laulajaksi".

Legendaarinen Mannerin baari, Speden Saluuna ja ravintola Kultainen Kannus olivat myös monen lempinimen ja tarinan kehtoja. Korian poika Petri Salo keksi kaverilleen Anttosen Erkille kokonaan uuden identiteetin. Sen jälkeen kaikki  tunsivat Erkin nimellä "kansanedustaja Kauko Kutvonen" ja moni luuli sen myös olevan oikea nimi ja ammattikin. Toimittaja Heikki Somppi oli "Simo" ja veljensä Hannu oli "Engberg" koska muistutti kovasti ulkonäöltään erästä herra Engbergiä. Herra Engbergiä taas sanottiin "Oikeaksi Engbergiksi". Basisti, yrittäjä Matti Viitala tunnettiin nimillä "De Gaulle" ja "Sibelius" ja Kallion Jussi oli "Pinocchio" koska nenä punoitti heti jos otti hiukankin kuppia. Autokauppias Jarmo "Jakke" Paavola tunnettiin nimillä "Paavonen", "Jappe Jäyhä" ja "Nuori Vänrikki". Viimeksi mainittu tuli siitä, että Boris Grahnin kanssa Jarmolla  oli usein pientä leikkisää sanailua. Boris oli  ylioppilas ja Jarmo oli taas RUK:n käynyt joten "Jakke" aloitti usein tarinan sanoilla "nuorena vänrikkinä" kun taas Boris sanoilla "nuorena ylioppilaana" ja muilla oli hauskaa kahden loistavan verbaalikon tarinointia kuunnellessaan.

 Suvuissa kulkeneita nimiä myös käytettiin, Nurmisen Lasse oli isänsä mukaan "Asseri" ja Suuntalan Ari setänsä mukaan "Arttu". Ulkonäkökin antoi aihetta nimiin. Poikien suuri suosikki, nätti, hiljainen ja hieman ujo Irma Tukia oli "Äänetön voittaja" ja kaverinsa hieman räväkämpi mimmi sai lisänimen "Kiroilija". Huumorikin kukki, sukunimen Sorsa omaava  neito oli tietysti "Halvdykare" ja naisasioissa mukava mutta hieman saamaton veijari oli "Iskijä Mohair Sam" kuuluisan musiikkikappaleen mukaan. Rannan Pekka oli "Härski" ja Tammilan Eerolle nimen  "Öykäle" keksi muistaakseni Liirin Jukka. Saluunasta ja Kannuksesta moni muistaa hauskat herrat Pertti "Kuohapää" Halosen, Jussi "Mönö" Kossilan ja Mauri "Mölö" Lavenin.  Joillekin neitosille oli annettu hieman huimiakin nimiä. Oli räväkkä "Keppi", nätit sisarukset "Tiku ja Taku", ehtoisa "Egghawk", ponnahteleva "Goldie" ja muodokas "Keuhkolaajentuma". Ainakin näin jälkeenpäin ajatellen nimet kai kuvastivat enemmänkin niiden keksijöitten arvomaailmaa. Seuraavat taitavat mennä samaan kastiin. Moni muistaa Kouvolassa ja Kuusankoskella esitteitä kassikaupalla keräilleen pitkän kaverin. Hän oli saanut Kymillä töissä ollessaan lempinimen "Colorado-kuoriainen" koska oli kova poika syömään perunoita. Natsoja keräillyt harmiton "Hemuli" oli myös tuttu näky Kouvolan kaduilla samoin kuin "Piikkiparta" niminen alkoholisoitunut herrasmies. Urheilijoissa oli myös muutama hyvä nimi. Kaipiaisten kova futari Erkki Ylätalo oli "Roska", mäkimies Jouko Greijula oli "Mäkikotka", keihäänheittäjä Väinö Kuisma oli "Vanttu" ja kiekkoilija Timo Susi oli "Sutta" Näyttelijä Hannu Virolainen oli "Ulkomaan Hannu" mutta muistatteko, että Yrjö Parjannetta sanottiin pienenä myös "Sepän Jurkaksi". Olikohan nimi enne?

Hiukan nuorempi polvi ei päässyt yhtään helpommalla. Upealla Opel Gt:llä ajellut Pekka Lairila oli "Nakki" ja Volvo P1800 mallilla eli "Pyhimys Volvolla" ajellut  Juha "Sanni" Seppälä oli "Teemäen Templar". Muutama upea mimmi oli myös saanut selkeän miehen nimen. Olivat kai niin hyviä "jätkiä". Paavolan Kaija oli "Roope", Lehtosen Tarja oli "Take" ja Väyrysen Virve oli "Ville. Vähän surkeampi tapaus oli eräs veijari joka oli kutsunut vaimoaan "Muruksi". Vuosien saatossa "Muru" nimi oli siirtynyt keksijänsä nimeksi koska vaimo ei enää mitenkään muistuttanut murua. Täysin tossun alle jääneestä "Murusta" sanottiin, että hän ei ollut ikinä sanonut vastaan vaimolleen. Eräs "Murun" kaveri kertoi kuitenkin ihan toista. "Muru" oli mennyt sängyn alle piiloon hurjistunutta emäntäänsä joka oli komentanut häntä pois sieltä. "Muru" tiesi, että pyylevä emäntä ei sängyn alle mahdu, keräsi kaiken rohkeutensa ja huusi, että en varmasti tule. Olihan siellä Kouvolassa monta muutakin persoonaa. Kaupungilla kulkivat silloin mm. "Joensuun Elli", "Keksijä Kunto", "Älykkö Esko", "Raato Rällä", "Kuppa Kaisa", "Jäykkä", "Yökylmä", "Yksikätinen", "Kavaltaja", "Lonely Rider", "Klenkka", "Panosaurus" ja moni moni muu.

Siihen aikaan oli tapana muotoilla hyviä ja hauskoja mainoslauseita kavereille  ja firmoille. Poikien on täytynyt tykätä lujasti kaveristaan kun keksivät hänelle seuraavan mainoslauseen naisen iskemistä varten. Kaverin käskettiin esitellä itsensä neidoille lauseella; "Timo Roitto, kaunis kuin aamunkoitto".

Nimi ei miestä pahenna ja tarkoitus pyhittää keinot!

Jussi Untolahti

perjantai 18. toukokuuta 2012

KEN-Gaala Kouvolan Tykkimäessä


Joskus aina miettii, että eiköhän tämänikäisen äijän pitäisi oikeastaan viettää rauhallista elämää vaikka pilkillä, asuntovaunulla, mökillä, yhteislaulutilaisuuksissa, ikäasemalla, lemmenlaivaristeilyllä tai bussimatkoilla vaikka Tuuriin tai Temppeliaukion kirkkoon. Ja vitut, mentävä on ja välillä vähän lujaakin. Milloin moottoripyörällä, milloin autolla, milloin Finnairilla, pääasia, että pääsee johonkin missä ei ole ennen käynyt. Minua eivät kiinnosta itäiset kaukomaat, kurjuuden katselu, diktatuurit, arabien ökyrakennelmat, Venäjän ihmeelliset systeemit ja lait eikä muutkaan yhteiskuntajärjestykseltään hunningolla olevat maat ja mannut. Minä olen Eurooppa-mies. Alpit, Dolomiitit, Tatra-vuoret, isot järvet Italiassa, suuret joet kuten Tonava ja Rein, Adrian meren rannat, Välimeri, vanhat kaupungit kuppiloineen, nouseva entinen Itä-Eurooppa ja pikkuvaltiot kuten San Marino, Liechtenstein, Andorra ja Luxembourg. Norjakin vuonoineen ja vuorineen käy. Näissä maisemissa minä alan elää, ajatus liitää ja tulee semmoinen rento olo, kiire häviää ja tulevaisuus ei huolestuta pätkääkään. Sinne johonkin Alppien rinteille sen tuhkankin saa sitten aikanaan roiskaista.

Mutta ei sekään riitä. Sitä on silti jostain syystä sotkeutunut moneen muuhunkin asiaan ja sitten  pitää vielä kirjoitella lehtiin, blogiin ja myös KENiin eli Kouvolan Entiset Nuoret Facebook-sivustoon. Hetken mielijohde ja täydellinen sattuma johtivat KENin perustamiseen ja siihen missä nyt ollaan. Ensimmäinen KEN-Gaala järjestettiin Sokos Hotelli Vaakunassa lokakuussa 2010 ja suuren työn KEN-Gaalan eteen tehneen Esko "Lalli" Lavosen kanssa haaveilimme hurjissa unelmissamme sinne jopa 400 osallistujaa mutta väkeä oli jopa 800 henkeä. Nyt on sitten edessä toinen KEN-Gaala. Lauantaina tulevan heinäkuun 28. päivä sitten rävähtää Kouvolassa ja Tykkimäessä. Kavereitten tapaaminen ja tuttujen väijyminen aloitetaan tietysti jo perjantai ehtoona Kouvolan terasseilla ja kuppiloissa. Lauantaina on sitten hyvää aikaa viedä lapsia ja lapsenlapsia Tykkimäkeen ja sitten iltapäivällä jo alkaakin KENejä kasaantua kaupungille valmistautumaan illan menoihin. Minä aloitan Old Tomista. Paljonkohan sitä väkeä muuten tulee Tykkimäkeen, veikkaan, että yli 1500 koska jäseniäkin on jo liki 3200.

Ohjelma Tykkimäen huvipuistossa alkaa klo 18.00 ja koko tapahtuman juontaa mestaritaikuri ja moottoriturpa Markku Purho. Kello 18.00 lauteille nousee 12-henkinen Hannu Kaikko & Uudet Tuulet bändi joka soittaa huikeaa Motown-musiikkia ja ohjelmistossa on valtava kavalkadi KENien nuoruuden ajan huippumusaa. Klo 20.00 esiin astuu Tero Vaara & Mamba ja vetää tunnetuimmat biisinsä aina kello 22.00 asti. Saattaapa illan aikana olla joku yllätyskin luvassa. Alueella palvelee yleisöä useampikin ravintola joten nälkä ja jano ei meitä varmasti piinaa. Tämän jälkeen siirrytään takaisin Kouvolan keskustan terasseille ja kuppiloihin. Old Tom, Amarillo, Coffee House ja Sokos Hotelli Vaakunan ravintolat ja terassi tulevat varmasti olemaan piukassa juhlivia KENejä.

Lippuja saa ostaa Tykkimäen portilta normaalin systeemin mukaan ja Gaalaan ovat tervetulleitta kaikki, myös ne jotka eivät ole KENin jäseniä joten aveceja ja kavereita mukaan. Päivällä ostetulla rannekkeella pääsee myös iltajuhlaan ja KEN-Gaalan lippu maksaa perushintaisena 17 €. Tykkimäen nettisivut www.tykkimaki.fi kertovat muut hinnat ja majoituksia voi alkaa varailla vaikka heti Sokos Hotelli Vaakunasta puh. 020 1234 650 varauskoodilla "KEN-Gaala". Huoneita on varattu 50 kpl ja tarjous on voimassa 06.07.2012 asti. Hinnat ovat seuraavat; 1 hh 74 € S-etukortilla/ 83 € ilman S-etukorttia ja 2 hh 89 € S-etukortilla/ 98 € ilman S-etukorttia. Infoa tulee KENeille myös viestinä Facebookin kautta.

Koko lystin esiintyjineen kustantaa Tykkimäen Huvipuisto ja Osuuskauppa Ympäristö joten heille suuri kiitos jo etukäteen.

Tykkimäessä tavataan, hauskaa on varmasti!

Jussi Untolahti 

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kouvola nousee kuin Fenix-lintu tuhkasta


Kaupunginjohtaja Launo Järvenvuori myhäili tyytyväisenä Kouvolan rapistuvan kaupungintalon kulmahuoneessa. Taitaa olla lähdön aika. Vuoden 2009 tapahtuneen 6 kunnan yhteenliittymisen jälkeen alkaneen valituksen ja itkun tie oli kuljettu päähänsä. Heti uuden Kouvolan synnyn jälkeen alkoi armoton valitus ja vaatimusten tulva. Kävelykatua Manskia vaadittiin korjattavaksi ja puroa poistettavaksi. Katu olisi pitänyt kattaa ja parkkipaikat haluttiin maan alle. Kulttuuri-ihmisten eliitti Rakel Porarin ja Hertta Längen johdolla taas vaativat kaiken vanhan palauttamista Kouvolan keskustaan. Vanhaa puutalojen täyttämää Kouvolaa vaati takaisin myös runsas epämääräisten haikailijoitten joukko. Uutta sairaalaa vaadittiin sinne ja tänne ja kokoomus ja ruotsalaiset junailivat kotkalaisen ministerin kanssa kaikki virastot pois Kouvolasta. Yhtään koulua ei olisi Kouvolasta saanut lakkauttaa mutta kuten Järvenvuori sarkastisesti totesi, koulujen kanssa on sama sääntö kuin siipikarjanhoidossa. Jokaisella kanalla ei tarvitse olla omaa kukkoa ja alle yhtä kanaa ei kannata pitää. Vaatimusten ja syytösten määrä sen kuin lisääntyi. Kaikkialta oli viety loputkin palvelut, koulut, neuvolat, kirjastot, postit, pankit, kaupat ja kapakat. Nyt ne on uuden Kouvolan toimesta viety sieltäkin missä niitä ei enää vuosiin, jopa vuosikymmeniin, ole edes ollut. Yksi taho vaati market-alueen kehittämistä, toinen keskustan elvyttämistä ja jokaisesta entisestä itsenäisestä kunnasta esitettiin toinen toistaan hurjempia vaatimuksia. Kaikki oli kuulemma tämän onnettoman uuden Kouvolan synnyn syytä. Kukaan ei enää Kouvola-vihassaan käsittänyt, että monien palveluitten lopettamisien ja karsimisien syynä olivat usein myös yksityiset yritykset, ei aina Kouvolan kaupunki.

Kaupunkilaisten jatkuvaan narinaan kyllästynyt kaupunginjohtaja Järvenvuori otti whiskyn murheeseen ja päätti pistää toimeksi eli hösseliksi. Sitä saa mitä tilaa eli tehdään perkele kuten kansa vaatii.  Manski remontoitiin nopeasti ja avattiin liikenteelle kaksisuuntaisena sorapintaisena katuna. Muutkin keskustan kadut muutettiin vihreiksi sorapintaisiksi ekokaduiksi. Kuukaudessa kuolivat kapakat, baarit ja suuri osa pikkukaupoista. Pölyhuiskien ja astmalääkkeiden myynti nousi räjähdysmäisesti ja terveyskeskuksissa oli satojen metrien jonot. Vuoden päästä liikkeistä tyhjentyneet liikerakennukset purettiin ja tilalle ostettiin Venäjältä 200 romahtamaisillaan olevaa puutaloa jotka kasattiin keskelle Kouvolaa sikin sokin. Ihmiset hävisivät keskustasta, myös Rakel, Hertta ja ne haikailijatkin, rotat muuttivat tilalle. Nekin pakenivat Kouvolasta Valkealan viljaville pelloille kun ruoka keskustasta loppui. Ihmiset muuttivat pois keskustasta kun  palvelut hävisivät. Kauppaa käytiin enää hiljaisella market-alueella ja venäläisetkin ajoivat vauhdilla aution Kouvolan ohi. Vaihe I eli autio villin lännen kaupunki EkoKouvola oli valmis.

Alkoi vaihe II jolloin kaikki sivukylien koulut päätettiin säilyttää ja uusiakin rakennettiin jos joku lupasi lapsia tehdä. Neuvoloita ja  kirjastoja perustettiin ja palveluautoja hankittiin ajamaan joka torpalle sijainnista huolimatta. Työntekijöitä ei saatu mihinkään ja epäpäteviä palkattiin virkaan kuin virkaan.  Yritysten äkkipako alkoi Kouvolasta. Vuohijärven tehtaan paikalle perustettiin valtava perunapelto ja Utin lentokenttä muutettiin ruohottuvaksi rekkaparkiksi. Rekkoja siellä ei ollut lainkaan koska Venäjän uudet satamat hoitivat kaiken tavaran tuonnin ja Suomen merkitys Venäjän porttina oli mennyttä. Helikopterit ja laskuvarjojääkärit muuttivat tietysti Kuopion uuteen varuskuntaan Rissalan lentokentän kupeeseen. Logistiikkalueella oli myytävänä kymmeniä halleja ja satoja kilometreja ratakiskoa. UPM:n Kuusaanniemeen rakennettiin tehtaitten tilalle uusi Golf-Center jonka oudon ruskeilla "ruskioilla" joku työnsä menettänyt joskus jopa pelasikin. Viiden vuoden päästä Kouvolassa oli enää vajaat 10 000 asukasta, nekin haja-asutus alueilla ja keskustassa ei ollut juurikaan elämää muualla kuin kaupungintalolla. Vähän sielläkin. Ohimenevää ihmistä mentiin oikein ikkunaan katsomaan. Kaupungin talous oli rappiolla ja konkurssi edessä. Valtuutettuja ei enää ollut montaakaan koska kaikki olivat muuttaneet pois Kouvolasta ja uusia halukkaita ei ollut. Kaupungin 3 jäljellä olevaa ruostunutta lumiauraa riittivät hyvin hiljentyneen liikenteen tarpeisiin ja julkinen liikenne oli loppunut jo ajat sitten. Kaupunkiin saapuneet maahanmuuttajat olivat hävinnet kokonaan. Kaupunginjohtaja oli omista varoistaan ostanut kaikille lähtiäislahjana junalipun Kuopioon oikein I-luokassa ja oli jopa huomaamatta ollut seuraamassa savolaisten päättäjien "no voe tokkiisa" mölötystä kun Lentävä Kalakukko saapui Kouvolasta lasteineen komeasti raiteelle yksi.

Vaihe II oli suoritettu loppuun ja kaupunginjohtaja Launo Järvenvuori jätti työpöydälleen komeat kaupunginjohtajan käädyt, IPhonen ja kaupungin avaimet. Hän hyppäsi Audiinsa ja hurautti viimeisen kerran halki autioituneen Kouvolan kohti uusia haasteita. Etupenkillä oli Savo-Suomi sanakirja ja navigaattorissa hotelli Puijonsarven osoite.

Kouvolaa ei kuitenkaan oltu vielä lyöty. Kouvolan ja Kotkan välinen junaliikenne alkoi  elpyä koska Kouvolan sairaat vietiin valtion kustannuksella Kotkan keskussairaalaan hoitoon erityisillä sairaalajunilla. Vetureita ja vaunuja huollettiin Kouvolassa ja henkilökuntaa alkoi palailla entisiin tehtäviinsä. Myös paikallisjunaliikenne elpyi joka suuntaan koska muuta julkista liikennettä ei ollut. Lohenkalastus Kymijoessa koki melkoisen uudistuksen. Tehtaitten ja voimalaitosten häviäminen mahdollisti lohen nousun yläjuoksulle asti ja alueesta alkoi muodostua perhokalastajien paratiisi. Alueelle muodostui runsaasti alan palveluita tarjoavia veneyrittäjiä ja pian eräs rohkea avasi jo kalastustarvikeliikkeen Kouvolan vanhassa keskustassa entisen Manskin keskellä olevaan puuröttelöön. Lisää yrityksiä ja kalamiesten kaipaamia kapakoita alkoi tulla keskelle Kouvolaa. Ravintola Golden Salmon oli pian Kouvolan ykköspaikka. Rohkea paikallinen rakentaja alkoi suunnitella vanhojen talojen purkua ja uusien rakentamista. Joku huima mietti jopa katujen päällystämistä ja oman Kouvolan hotellin rakentamista. Taitaa taas käydä kuin Kaipiaisissa, tuumi eräs viisas sivustakatsoja.

Kaipiaisten mies sai nimittäin päävoiton lotossa. Otti hatkat hommista ja parissa vuodessa kaikki rahat oli juotu. Kova työmies kun oli, niin pääsi takaisin entisiin hommiin. Kuukauden päästä paukahti uusi loton päävoitto. Voi perkele, taasko se alkaa, tuumi Kaipiaisten mies.

Jussi Untolahti

perjantai 4. toukokuuta 2012

Elmo Kaipiaisista pelastaa Kouvolan


Kirjailija Juhani Peltosen luoma urheilusankari Elmo syntyi Kainalniemen kylään, joka kasvaa hänen elinaikanaan pienestä maalaiskylästä betonigeometristen konstruktioiden tuonelaksi. Jo hänen ristiäisissään ukki ennustaa Elmosta tulevan suurmiehen. Elmo on levoton sielu, joka lähtee 15-vuotiaana merille rakastuttuaan onnettomasti naapurintyttö Aliisaan.

Elmon palattua Kainalniemelle hänen ystävänsä Reijo "Rymy" Petkelström alkaa valmentaa hänestä huippu-urheilijaa. Elmosta tulee maailman paras urheilija, joka kahmii itselleen kymmeniä kultamitaleita Andien talvikisoissa ja Derwangan jättiläiskisoissa. Andeilla Elmo voittaa 50 kilometrin hiihdon, vaikka ottaa torkut kesken kisan. Derwangassa hän tekee sadan metrin juoksussa maailmanennätyksen (9,72), vaikka kaatuu kesken matkan. Lopulta Elmo voittaa käytännössä yksin muun maailman parhaista jalkapalloilijoista kootun joukkueen ottelussa "Elmo - muu maailma". Hurmioituneet radioselostajat Immo ja Lyly välittävät Elmon sankariteot maailmalle.

Kymenlaakson oma Elmo saapuu nyt kotikaupunkini Kouvolan avuksi. Elmo syntyi Kaipiaisissa joka hänen nuoruuden vuosinaan kuihtui kukoistavasta asemataajamasta pieneksi uneliaaksi kyläksi. Kaipiaisten keskustassa on nykyään vain kauppa, Rosita-baari ja Pallasojan metallitehdas. Elmolla on mielessään kauniit muistot Kaipiaisten Kajastuksen jalkapallojoukkueen suuruuden ajoista ja vilkkaasta rautatieasemasta. Kaipiaisten kuihtuminen suorastaan kyrsii Elmoa mutta hän ei kuitenkaan yritä löytää syyllisiä vaan päättää henkisen esikuvansa ja ystävänsä Risto "Remy" Martinssonin avustuksella pelastaa koko uuden Kouvolan ja palauttaa Kouvolan kaupungin entiseen kukoistavaan asemaansa kun kaupungin isät ja kyvyttömät poliitikot eivät siihen pysty. Elmo asettuu eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi ja menee huimalla äänimäärällä läpi koko maan äänikuninkaana. Elmo saa aluksi puolustusministerin vaatimattoman salkun ja lakkauttaa ensi töikseen Dragsvikin varuskunnan. Vaasan rannikkopatteristo siirretään Inarin Sevettijärvelle ja tykit suunnataan Ruotsin sijasta Venäjälle. Suomenkieliset kansanedustajat haltioituvat Elmon toimista ja Elmolle vaaditaan lisää valtaa ja vaativimpia tehtäviä. Alkaa kehittyä ns. Kekkos-ilmiö ja vaatimattomalle Kaipiaisten pojalle alkaa kasaantua lisää valtaa. Pian Elmon hartioilla on useita ministerin virkoja ja tietysti myös usean ministerin palkka. Vaatimattomana miehenä Elmo jakaa varojaan useille tahoilla, mm. Korian kissatalolle, Kaipiaisten Kajastukselle ja monille muille mutta aikoinaan Kouvolasta talkkunakaupunkia tehneet Kouvolan Martat jäävät kuitenkin ilman Elmon rahoja.

Hälytyskeskusten muutokset Elmo panee heti uusiksi. Kuopion ja Porin keskukset lakkautetaan ja Kouvolaan perustetaan Suomen suurin hälytyskeskus Palomäen uumeniin. Samassa rytinässä Elmo siirrättää Etelä-Suomen aluehallintoviraston eli entisen läänihallituksen Hämeenlinnasta takaisin Kouvolaan ja Kotkaan siirretty Kymenlaakson poliisilaitos palautetaan Kouvolaan. Poliisilaitoksen Kotkaan siirtäneen entisen ministerin Jyri Häkämiehen (kok) Elmo nimittää Kotkaan perustetun Hailien Ystävät Ry:n toiminnanjohtajaksi. Uuden Keskussairaalan rakentaminen aloitetaan välittömästi Palomäen huipulle ja Paskoharjun suosta muodostetaan komean Kouvolan uusi Keskuspuisto. Elmo on päässyt vauhtiin ja nyt häntä ei enää pysäytä mikään. Kuopion hovioikeus ja hallinto-oikeus lopetetaan ja toiminta keskitetään Kouvolaan. Myös Itä-Suomen yliopiston Kuopion toiminnot siirretään Kouvolaan mutta Joensuun toiminnot jätetään ennalleen sillä Karjalan väki on lupsakkaa eikä ole koskaan Kouvolaa syrjinyt. Entisen pääministeri Kataisen (kok) autioituneen kotipaikan Siilinjärven Sale ja Siwakin  suljetaan ja Jyrki Kataisen Elmo nimittää Tahkovuoren lentomäkiprojektin vetäjäksi tehtävänään siirtää Siilinjärven valtava valkoinen kipsikasa Tahkon huipulle. Movember-viiksillä naamioitunutta kipsinväristä Kataista kutsutaankin Savossa nykyään Kalpea-Kataiseksi.

Elmo puolittaa kansanedustajien määrän ja määrää vaaleihin niin korkean äänikynnyksen, että Rkp, Persut ja muut turhat puolueet putoavat seuraavissa vaaleissa eduskunnasta kokonaan. Elmon puolueella, Kouvolan kansanpuolueella, on 88 kansanedustajaa ja kokoomuksella, demareilla ja kepuleilla yhteensä 12 paikkaa joten valta on "Elmoilla". Seuraavaksi rakennetaan Kymijoen kanava ja Saimaan kanavan vuokrasopimus irtisanotaan. Kaikki länsi-suomen varuskunnat lopetetaan ja niiden toiminnot siirretään Vekaranjärvelle ja muihin itä-suomen varuskuntiin. Ei kuitenkaan Kuopioon. Ruotsinkielisiin kyliin jää vain puupyssyjen kanssa "giv aktia" huutelevia hurreja joita johtaa entinen puolustusministeri, matruusi evp. Stefan Wallin (rkp). Vaasan Marttojen ikiaikaiseksi puheenjohtajaksi Elmo nimittää puolustusministeri Anna-Maja Henrikssonin (rkp), alun perin muuten Anna-Maija, joka vei Kouvolasta hovioikeuden ja hallinto-oikeuden Kuopioon. Anna-Maja Henrikssonin päätehtävänä on totuttaa rantaruotsalaiset talkkunan syönnin karmeisiin saloihin.

Kimolan sulku rakennetaan ja myös vesiyhteys Verlan ja Repoveden välillä aukeaa Siikakosken sulun myötä. Orilammen Lomakeskus ostaa 4 uutta vesibussia ja höyryveturin vaunuineen joka ajaa väkeä Kouvolasta Hillosiin ja Orilammelle. Juna nimetään Vänniksi. Iitin kunnan Elmo liittää Lahteen mutta Tillolan seutu moottoriratoineen siirretään uuteen Kouvolaan. Jo näemmä Kainalniemeäkin  "betonigeometristen konstruktioiden tuonelaksi" nimitellyt ja myös Kouvolan nimeä pahasti vahingoittanut Kouvostoliitto-ryhmä kielletään Kouvolassa kokonaan kuten myös talkkunan myynti koko uuden Kouvolan alueella. Kouvolassa myymättä jääneet Marttojen talkkunat myydään kovalla hinnalla Vaasaan ja Kuopioon. Vanhentuneet talkkunajauhot lahjoitetaan hätäapuna venäläisen Kogalymin kaupungin uudeksi kotipaikakseen valinneelle Kouvostoliitto ryhmälle. Vaalikauden lopulla Elmo siirrättää kaikki Suomen toimivat paperitehtaat Kuusankosken ja Myllykosken tyhjiksi jääneisiin tiloihin ja elvyttää näin myös alueen pienteollisuuden. Kotikyläänsä Kaipiaisiin Elmo rakennuttaa vielä maailman hienoimman jousiammuntastadionin, Risto Ylätalo Stadiumin, ja siitä kehittyykin koko maailman jousiammunnan mekka.

Elmo on työnsä lähes tehnyt. Kouvolan kaupungin johtoon valitaan vielä uudet yhteistyökykyiset henkilöt ja kunnallisvaaleissa iloinen ja ikeestä vapautunut Kouvolan kansa valitsee valtuustoon positiivista nuorta porukkaa ja vanhat känkkäränkät jätetään kylmästi lehdelle soittelemaan. He liittyvät kuulemma sitten Lutuset Facebook-ryhmään ja saavuttavat nopeasti jäsenistön suuren suosion jatkuvalla riitelyllään.

Kouvola on nyt pelastettu ja Kaipiaisten suuri poika Elmo on vetäytynyt takaisin kotiseudulleen Kaipiaisten Rautjärven rannoille. Jos joku Kouvolaa kuitenkin vielä sorsii, niin Elmo on luvannut palata. Pitäkää poliitikot ja virkamiehet tämä kirkkaana mielessänne.

Jussi Untolahti