Naisten vika

                                         
                                                   

Niin kiehtovia kuin ne yleensä ovatkin, niin usein niistä kertyy huolta ja murhetta, jopa harmiakin ja taatusti ainakin kuluja. Siis niistä naisista. Kaverini kertoi taannoin, että hänen vaimonsa oli särkenyt television kaukosäätimen. Tarkempi asian pohdinta muutaman tuopin kera paljasti, että kiivaan ja äänekkään perheselvittelyn jälkeen kaverini oli heittänyt vaimoaan kaukosäätimellä. Vikkelä rouva oli väistänyt ja kaukosäädin räsähti seinään ja hajosi tuhannen pillun päreiksi. Juuri alkamassa ollut MM-jääkiekon Suomen peli sai tietysti liikettä niveliin ja kaverini lähti nopeasti lähimpään alan firmaan uutta hakemaan. Kotimatkalla sitten reilua ylinopeutta tutkaan ja sakot päälle. Tarinan opetus on, että olisi ehkä kannattanut tyytyä sanan säilään tai korkeintaan tyynyyn. Hitaampi vaimokin olisi katastrofin estänyt.

Pääsiäisen tienoilla meillä oli vähän vastaava neuvottelu kotona. En nyt sentään alentunut heittelemään mitään mutta lievästi ärsyyntyneenä pamautin tietokoneen kannen räväkästi kiinni. Hyvin sammui kone ja lopullisesti. Ei pihaustakaan lähtenyt siitä Fujitsusta enää. Voitte kuvitella, että hatutti entistä enemmän, olo oli vähän kuin sillä Alakylän Adoniksella herkällä hetkellä, kun neito lohdutti sanoen, että "sisään vaan, kyllä se siellä itsensä oikoo". Samalla heräsi tietysti huoli siitä milloin tietokoneen viimeinen varmuuskopiointi oli tehty. Ensimmäisenä arkipäivänä kone vietiin huoltoon ja viikon se siellä viipyi. Tuomio oli tyly, kovalevy rikki ja uusi tilalle. Kaikki tiedostot olivat hävinneet ja edellinen varmuuskopiointi oli tehty viime vuoden marraskuussa.  Laskua kertyi kohtuulliset 160 € ja lisäksi sitten iso työ kotona päälle. Meillä tietokoneilla on vähän erikoinen tietoturva joten sen saaminen kuntoon kesti muutaman päivän ja sitten kaikki ohjelmat piti asentaa uudestaan. Sitten täytyi viritellä Suosikit-kansio kuntoon ja aloittaa hävinneitten tiedostojen korjaaminen muistin ja paperitositteiden avulla. Burtonin lisämuistista löytyi onneksi kaikki ennen marraskuuta tehdyt tiedostot. Selaimen vaihto uuteen toi omat oudot kuvionsa. Tätä perkeleen touhua kesti pari päivää eikä kaikki vieläkään ole alkuperäisessä kunnossa. Hommat nyt kyllä jotenkin jo sujuvat. Tarinan opetus on, että jos jotain pitää läimäistä kiinni, niin läimäise vaikka ulko-ovi ja siirry hillitysti pubiin sammuttamaan kiukkuasi. Saattaa tulla hiukan halvemmaksikin.

Sen verran tapahtuma opetti, että nyt varmuuskopiointi tehdään kerran viikossa aina tiettyyn aikaan. Meillä on kotona kolme konetta, Satulla oma työkone ja sitten on vielä semmoinen minikone jolla kaksi viikkoa jouduin nyt touhuamaan. KENin hommatkin jäivät vähiin sillä ei semmoisella pikkumasiinalla tämän kokoisilla sormilla mitään viitsi kirjoittaa, saati julkaista. Se on mokkuloineen hankittukin lähinnä lomamatkoja varten mutta toimiin näköjään ihan mainiona varakoneenakin selailuhommissa. Lisäksi minua jurppi se kun koneellani oli aina kaikenlaista tavaraa ja ohjelmaa jotka eivät mitenkään liittyneet minuun. Satu käytti sitä kun ei viitsinyt omaansa avata ja aina kun meillä kävi joku vierailulla, niin jotain piti katsoa koneelta kun se nyt sattui olemaan auki. Nyt harkitsen vielä yhden koneen ostoa. Hankin semmoisen laitteen joka on vain ja ainoastaan minun omassa käytössä. Siihen ei koske kukaan enkä sitten voi edes harkita jonkun muun syyllistämistä jos laitteet ei toimi.

Vanhoissa naisissa piilee viisaus, sanoo se kuuluisa vanha kansa. Totuus on kuitenkin se, että piilee se viisaus joskus myös vanhoissa miehissä. Jo edesmennyt isäni päätti eräänä syksynä, jolloin olin jo liki 18 vuotias, kertoa minulle näin miesten kesken tiettyjä elämän tosiasioita. Isän opetus oli lyhyt, selkeä ja ytimekäs. Naisista on parasta pysyä erossa, niistä ei saa kuin harmeja ja tauteja. Sen jälkeen mentiin saunaan, juotiin oluet ja puhuttiin autoista. Oppi ei onneksi langennut kovin otolliseen maaperään sillä mielenkiinto lajia kohtaan oli jo herännyt ja ensimmäiset haparoivat kokeilut oli suoritettu. Veljeni Ollin kohdalla isä ei enää jatkanutkaan huonosti alkanutta pedagogista uraansa vaan luotti kai jo kavereitten, koulun ja luonnon kykyyn hoitaa tiedotus ja sittemmin mahdollinen toiminta.

Nyt kun tätä elämää on jo tovi eletty, niin usein tulee mieleen, että oli niissä isän opeissa kyllä jotain järkeäkin ja  monelta harmilta olisin säästynyt jos olisin ohjeita noudattanut. Onneksi niin en kuitenkaan tehnyt, sillä kyllähän sitä olisi monet riemun hetketkin jääneet kokematta. Saattaisi siinä viimeisessä kiikkutuolissa vituttaa ankarasti.

Kokemukset, surut, kiukut, ilot ja riemut ovat pysyviä muistoja eletystä elämästä. Ne eivät onneksi häviä vaikka uusia tuleekin joka päivä ja tallennus toimii ainakin vielä.

Jussi Untolahti