”Tämä presidentin vaali on mielenkiintoinen kuvio. Täysin statistit Sari Essayah, Paavo Arhinmäki ja Eva Biaudet ovat jo kirkkaasti ulkona pelistä. Paavot Lipponen ja Väyrynen ovat näyttönsä aikoinaan antaneet ja peli on pelattu. Nyt Suomen kansa pelaa onnettomat Persut pihalle. Timo Soinia eivät omatkaan äänestä ja niin hän putoaa pelistä. Kansa äänestää toiselle kierrokselle Pekka Haaviston ja sitten toisessa äänestyksessä Sauli Niinistö ottaa komean voiton. Toisessa vaalissa uskonsa menettäneet Persut eivät äänestä lainkaan koska pelissä ovat hetero porvari ja vihreä homo. Persujen alamäki on alkanut, nariseva pulkka saattaa vaihtua välillä”.
Yllä olevan tekstin kirjoitin helmikuun alkupuolella reilusti ennen vaaleja. Tuohon tekstiin ei nyt kuitenkaan vaadittu mitään huikeaa politiikan tuntemusta. Suomalaisten ihmisten, heidän ajatustensa ja käyttäytymisensä tuntemusta ja ennakointia kuitenkin hiukan. Naisten käytös vaaleissa oli itsestään selvää. Miesten taaksehan he menevät ja syytkin ovat selvät. Sari Essayahin kokemattomuus ei enempää ääniä ansainnut ja kovinkaan moni nainen ei näköjään samaistunut sinänsä fiksun ja hillityn Eva Biaudetin kannalle. Mitään Elisabeth Rehn ilmiötä ei syntynyt ”grönsvensson” Biaudetin vaaleille kutreille. Paavo Arhinmäen yrmy esiintyminen ei vakuuttanut Suomen kansaa. Jalkapallohuligaanin maine ja kulttuuri-ihmisten aliarviointi veivät näkyvimmät kulttuuripuolen kannattajat Pekka Haaviston taakse. Arhinmäestä ei koskaan tule vakavasti otettavaa poliitikkoa mutta hän sopii kyllä hyvin hiipuvan ja marginaaliseksi jäävän äärivasemmistolaisen puolueen viimeiseksi äänitorveksi.
Keskiryhmässä koettiin vaalien suurimmat yllätykset. Persujen hiipumista en yllätykseksi kuitenkaan laske. Suomen valitettavasti tyhmimmän ja helpoimmin vietävän äänestäjäkunnan kaitseminen on mahdotonta jopa Timo ”Kopio” Soinillekin. Kaikkea vastustava tuuliviirimäinen Persujen sakki ei nyt lähtenyt keskikaljakuppiloista liikkeelle, uho jäi kuppilaturinan asteelle ja tulos oli dramaattinen. Soinin säälittävä ja alakuloinen uho oli tuloksen selviämisen jälkeen surkeaa katsottavaa. Mies ei enää muuta iloitsemista keksinyt kuin sen, että puolet Persuista halusi hänet presidentiksi ja puolet, eli ne jotka eivät saaneet persustaan irti penkistä, halusivat pitää hänet hiipuvan puolueen puheenjohtajana. Nyt alkaa Soinilla ja entisillä metallin miehillä olla tulenpalava kiire keksiä jostain uusi kopioitava ohjelma kunnallisvaaleja varten. Paavo Lipposen hieno valtiomiesura sai noloakin nolomman lopun ja siinä on myös suuri osuus paniikissa olleella demarijohdolla joka anelemalla ja nöyristelemällä sai Lipposen suostumaan ehdokkaaksi. Juuri ja juuri Arhinmäen lyönyt entinen ääniharava putosi statistien luokkaan kuten koko sosiaalidemokratiakin. Lipposen väyrysmäinen väite televisiossa, että vaalien toisesta kierroksesta tulee tylsä ja vain hän olisi pystynyt haastamaan Niinistön, oli katkeran ja pettyneen miehen viimeinen poliittinen lausunto. Demarit sieltä vielä jotenkin saattavat nousta mutta Lipposen ura on loppu. Lapset ja muistelmat, veikkaan, että katkerat muistelmat, vievät tulevaisuudessa kaiken ajan ja hyvä niin. Paavo Väyrynen on ihme ukko. En ikinä olisi uskonut kuukausi sitten minkälaisen nousun jalasmökkimies saa aikaan. Kuningasmainen esiintyminen Vuokon kanssa naurettavine mukeineen, jostain häikäilemättömälle ja tylylle miehelle keksitty huumorimiehen maine ja aivan uskomaton itsensä kehuminen ja tekoitseluottamus saivat ihmeitä aikaan. Ääniä tuli pääosin keskustan vanhoilta perusalueilta, pohjoisen kairoilta ja maaseudun autioituvilta kyliltä mutta kuitenkin käsittämättömän paljon. Silti neljäskään kerta ei tuonut toivottavaa tulosta. Jotenkin uskon silti, että Paavo vielä kerran räväyttää julkisuuteen todellisen pommin. Uskon, että mies pyrkii keskustan puheenjohtajaksi. Niinistölle Väyrysen putoaminen oli varmaan helpotus siinä mielessä, että nyt pysytään tulevissa vaalikeskusteluissa paremmin asialinjalla. Meille katsojille taas on helpotus kun ei tarvitse kuunnella Väyrysen itsensä kehumista.
Toisesta kierroksesta tulee kaikista ennakkoarvailuista poiketen hyvin mielenkiintoinen. Kaksi hillittyä miestä pitää varmasti linjansa ainakin viikon mutta toinen viikko voi kaiken muuttaa. Jos Haavisto-ilmiö jatkaa nousuaan, niin Niinistölle ja varsinkin taustajoukoille tulee suuri hätä. Vahvan julkkis- ja taiteilijatukijoukon omaava Haavisto vetoaa varmasti enemmän ja enemmän juuri ”teinihomottelunsa” lopettaneisiin nuoriin menestyviin aikuisiin ja myös Niinistön perinteiseen kannattajajoukkoon, koulutettuihin ja hyvin toimeentuleviin työssäkäyviin ammattilaisiin ja yrittäjiin. Kalkkeutuneet vuorineuvokset pysyvät rahoineen Niinistön takana mutta heitä on kuitenkin niin vähän.
Miten se toinen viikko sitten voi tilanteen muuttaa? Tiukan paikan tullen Kokoomus ottaa varmasti esille jo valmiin suunnitelma B:n. Pöytään isketään perinteiset perhetaustat ja vedotaan hillityn ponnekkaasti heille niin ”luonnollisiin” heterosuhteisiin ja kristillisiin arvoihin. Kokoomuksen homot lähetetään lomalle ja ”piilovittumainen” loanheitto alkaa. Esiintymiskykyinen, viehättävä ja hillitty Jenni Haukio nostetaan varmasti parrasvaloihin ja vastaavasti Haaviston puolisoa väheksytään ja paheksutaan varovaisella kokoomuslaisellä tyylillä. Tilanteen luominen on helppoa sillä kyseessä ovat niin erilaiset ehdokkaiden puolisot. Sauli Niinistökin olisi lirissä jos kainalossa keikkuisi ”kaksvitonen” thaityttö.
Ensimmäisen vaalikierroksen tuloksen jälkeen puhuttiin taktikoinnista. Näin varmasti myös kävi. Moni halusi pudottaa Lipposen, Väyrysen ja Soinin ja äänesti Haavistoa. Tuloksellahan ei ole oikeastaan mitään tekemistä puolueitten normaalin kannatuksen kanssa. Avoimuus on tällaisen blogin kirjoittajalle tärkeää joten kerron myös mitä minä tein vaaleissa. Minäkin taktikoin koska en todellakaan halunnut toiselle kierrokselle Paavo Väyrystä. Äänestin siis Pekka Haavisto ja ajattelin, että toisella kierroksella äänestän sitten Sauli Niinistöä. Nyt en ole siitä enää niinkään varma. Seuraan tarkkaan vaalitenttejä enkä hyväksy minkäänlaista loanheittoa kummaltakaan ehdokkaalta tai heidän taustajoukoiltaan. Valitettavasti minulla on vain se yksi ääni.
Vaalitenteissä on nyt hauska tilanne. Vastakkain saattaa istua kaksi seuraavaa presidenttiä. Jos Sauli Niinistö voittaa vaalit, niin Pekka Haavisto on sitten seuraava presidentti 6 vuoden kuluttua. Sitten eivät Persut enää linnaan tule itsenäisyyspäivän juhliin katsomaan homojen kättelyä ja tanssimista.
Muistakaa, että noin 45 % äänistä menee uuteen jakoon mutta hyvä, maltillinen ja sivistynyt presidentti me joka tapauksessa Suomeen saadaan!
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti