perjantai 27. tammikuuta 2012

Lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä juhlimaan, ottaa muutama olut vaan ja mennä kotiin nukkumaan


Nyt tuli sitten siihenkin heinäkuisen lauantai-illan ohjelmaan muutos. Kouvolan Entiset Nuoret (KEN) perustettiin vajaat 2 vuotta sitten. Heti alusta alkaen tuli runsaasti ehdotuksia yhteisen juhlan järjestämisestä. Asia muhi mielessä hetken mutta kun jäsenmäärä kasvoi koko ajan huimasti, niin jotain oli pakko ryhtyä tekemään.  Vapaaehtoiseksi järjestelyhommiin ilmoittautui sitten täysin yllättäen Esko ”Lalli” Lavonen ja pian saatiin mukaan myös Osuuskauppa Ympäristön toimialajohtaja Arttu ”Apa” Salmi. Eipä siinä sitten muuta tarvittukaan. Loppu on legendaa. Lalli hommasi esiintyjät, Osuuskauppa Ympäristö maksoi viulut ja Vaakunan väki viritteli hotellin juhlakuntoon KENejä varten. Vaakunassa oli vuoden 2010 lokakuisena lauantai-iltana 800 KENiä Gaalan vieraina ja lauteilla nähtiin huima kavalkadi paikkakunnan tähtiä kuten Kalevi Kullasvaara, Toni Rossi, Tuure Kilpeläinen, The Rockabilly Rockets ja loppuillan hoiti huikea Bilebändi Coverfield. Mika Saukkonen juonsi ja Henkka Hyppönen sekä dj Huruguru kumppaneineen hoitelivat dj:n hommelit. Porukka söi hyvin, otti kuppia, bailasi ankarasti, piti hauskaa ja ennen kaikkea tapasi vanhoja kavereitaan. Malmbergin Sami myi KEN-tavaraa aulassa ja minä otin lähinnä kuppia helpotuksesta huokaillen baarissa sillä kaikki sujui huimasta yleisömäärästä huolimatta kuin rasvattuna. Pian Gaalan jälkeen alkoi tulla runsaasti ehdotuksia seuraavasta Gaalasta. Asiasta Lallin kanssa keskusteltiin ja sovittiin, että ei nyt ihan heti. Kerran vielä päätettiin kuitenkin rykäistä.


Nyt sitä sitten rykäistään ja kunnolla, toivottavasti ei kuitenkaan ihan viimeistä kertaa. Huvitoimikunnan puheenjohtaja Lalli Lavonen tämän idean taas kehitteli ja sanoiksi puki. Mukaan saatiin heti Tykkimäen huvipuiston toimitusjohtaja Sakari ”Sakke” Pasanen ja Osuuskauppa Ympäristön toimialajohtaja Arttu ”Apa” Salmi. Tiistaina 24.01.2012 edellä mainitun porukan kanssa istuttiin ensimmäisen kerran saman pöydän ääreen ja sovittiin alustavasta suunnitelmasta. Näin siinä sitten kävi. KEN-Kesägaala 2012 pidetään ensi kesänä ja päivämäärä on heinäkuun lopun lauantaina 28.07.2012 ja tapahtumapaikkana Tykkimäen Huvipuisto. Lauteilla nähdään taas ensin paikallisia tähtiä, sitten Tero Vaara ja Mamba sekä aivan varmasti vielä jotain muutakin ohjelmaa. Suunnitelmat ovat nyt aivan alussa ja ohjelmaa päivitetään ja siitä ilmoitetaan heti kun kaikki on 100 % varmaa. Juhliin tuleville KENeille viritellään erilaisia lippu-majoitus-ateria ym. paketteja kunkin tarpeen mukaan ja myös pelkkiä pääsylippuja tulee ilman muuta myyntiin. Liput ja paketit pyritään saamaan myyntiin internetin kautta toimivaan lippupalveluun. Liput tulevat sisältämään oikeuden käyttää Tykkimäen laitteita silloin illalla, jos joku nyt uskaltaa niihin mennä. Bussikuljetuksia myös mietitään keskustan ja Tykkimäen välille. Ohjelmaa on todennäköisesti puoleen yöhön asti ja sen jälkeen vallataan iloisella porukalla Kouvolan keskustan terassit ja kuppilat. Uskon, että väkeä riittää niin Tomppaan, Amarilloon, Vaakunaan, Coffee Houseen kuin muihinkin keskustan huvipaikkoihin.


Samalle viikonlopulle osuu monia tapahtumia kuten esim. Kotkan Meripäivät. Tämän tiesimme aikaa valitessamme mutta päädyimme silti kyseiseen lauantaihin. Suomessa on kesäisin valtavasti tapahtumia ja aina menee jonkun kanssa lomittain. Jos ei muuta ole niin kohdalle sattuu vaikka kusiaispesässä istumisen MM-kilpailut Keltiäisjärvellä. Kuten jo sanoinkin niin ilmoittelen Kesägaalan asioista heti lisää kun tietoa ja varmistuksia tulee. Merkitkää viikonloppu kalenteriin ja miettikää miten tuon lauantain kukin voisi parhaiten hyödyntää. Lapsia tai lapsenlapsia voi viedä jo päivällä Tykkimäkeen ja monenlaisia koululuokkien ja kaveriporukoitten tapaamisia voi järjestää  päivällä pitkin Kouvolaa, terasseille toki kokoonnutaan jo hyvissä ajoin vanhoja tuttuja tunnistamaan ja Tykkimäessä aloitetaan sitten KEN-Kesägaalan huima meno noin kello 18.00.


Isännät ja juhlan järjestäjät tekevät ensin työnsä mutta vasta vieraat tekevät juhlasta ikimuistoisen. Toivottavasti heinäkuisena lauantaina kohtaan taas huiman joukon iloisia KENejä Kouvolan cityssä ja Tykkimäessä. Lupaan, että puheita en pidä. Suunnittelun, valmistautumisen ja hehkuttelun jokainen voi aloittaa vaikka heti.


Tervetuloa KEN-Kesägaalaan ja elämysten Kouvolaan!


Jussi Untolahti










maanantai 23. tammikuuta 2012

Jenni vai Antonio

”Tämä presidentin vaali on mielenkiintoinen kuvio. Täysin statistit Sari Essayah, Paavo Arhinmäki ja Eva Biaudet ovat jo kirkkaasti ulkona pelistä. Paavot Lipponen ja Väyrynen ovat näyttönsä aikoinaan antaneet ja peli on pelattu. Nyt Suomen kansa pelaa onnettomat Persut pihalle. Timo Soinia eivät omatkaan äänestä ja niin hän putoaa pelistä. Kansa äänestää toiselle kierrokselle Pekka Haaviston ja sitten toisessa äänestyksessä Sauli Niinistö ottaa komean voiton. Toisessa vaalissa uskonsa menettäneet Persut eivät äänestä lainkaan koska pelissä ovat hetero porvari ja vihreä homo. Persujen alamäki on alkanut, nariseva pulkka saattaa vaihtua välillä”.

Yllä olevan tekstin kirjoitin helmikuun alkupuolella reilusti ennen vaaleja. Tuohon tekstiin ei nyt kuitenkaan vaadittu mitään huikeaa politiikan tuntemusta. Suomalaisten ihmisten,  heidän ajatustensa ja käyttäytymisensä tuntemusta ja ennakointia kuitenkin hiukan. Naisten käytös vaaleissa oli itsestään selvää. Miesten taaksehan he menevät ja syytkin ovat selvät. Sari Essayahin kokemattomuus ei enempää ääniä ansainnut ja kovinkaan moni nainen ei näköjään samaistunut sinänsä fiksun ja hillityn Eva Biaudetin kannalle. Mitään Elisabeth Rehn ilmiötä ei syntynyt ”grönsvensson” Biaudetin vaaleille kutreille. Paavo Arhinmäen yrmy esiintyminen ei vakuuttanut Suomen kansaa. Jalkapallohuligaanin maine ja kulttuuri-ihmisten aliarviointi veivät näkyvimmät kulttuuripuolen kannattajat Pekka Haaviston taakse. Arhinmäestä ei koskaan tule vakavasti otettavaa poliitikkoa mutta hän sopii kyllä hyvin hiipuvan ja marginaaliseksi jäävän äärivasemmistolaisen puolueen viimeiseksi äänitorveksi.

Keskiryhmässä koettiin vaalien suurimmat yllätykset. Persujen hiipumista en yllätykseksi kuitenkaan laske. Suomen valitettavasti tyhmimmän ja helpoimmin vietävän äänestäjäkunnan kaitseminen on mahdotonta jopa Timo ”Kopio” Soinillekin. Kaikkea vastustava tuuliviirimäinen Persujen sakki ei nyt lähtenyt keskikaljakuppiloista liikkeelle, uho jäi kuppilaturinan asteelle ja tulos oli dramaattinen. Soinin säälittävä ja alakuloinen uho oli tuloksen selviämisen jälkeen surkeaa katsottavaa. Mies ei enää muuta iloitsemista keksinyt kuin sen, että puolet Persuista halusi hänet presidentiksi ja puolet, eli ne jotka eivät saaneet persustaan irti penkistä, halusivat pitää hänet hiipuvan puolueen puheenjohtajana. Nyt alkaa Soinilla ja entisillä metallin miehillä olla tulenpalava kiire keksiä jostain uusi kopioitava ohjelma kunnallisvaaleja varten. Paavo Lipposen hieno valtiomiesura sai noloakin nolomman lopun ja siinä on myös suuri osuus paniikissa olleella demarijohdolla joka anelemalla ja nöyristelemällä sai Lipposen suostumaan ehdokkaaksi. Juuri ja juuri Arhinmäen lyönyt entinen ääniharava putosi statistien luokkaan kuten koko sosiaalidemokratiakin. Lipposen väyrysmäinen väite televisiossa, että vaalien toisesta kierroksesta tulee tylsä ja vain hän olisi pystynyt haastamaan Niinistön, oli katkeran ja pettyneen miehen viimeinen poliittinen lausunto. Demarit sieltä vielä jotenkin saattavat nousta mutta Lipposen ura on loppu. Lapset ja muistelmat, veikkaan, että katkerat muistelmat, vievät tulevaisuudessa kaiken ajan ja hyvä niin. Paavo Väyrynen on ihme ukko. En ikinä olisi uskonut kuukausi sitten minkälaisen nousun jalasmökkimies saa aikaan. Kuningasmainen esiintyminen Vuokon kanssa naurettavine mukeineen, jostain häikäilemättömälle ja tylylle miehelle keksitty huumorimiehen maine ja aivan uskomaton itsensä kehuminen ja tekoitseluottamus saivat ihmeitä aikaan. Ääniä tuli pääosin keskustan vanhoilta perusalueilta, pohjoisen kairoilta ja maaseudun autioituvilta kyliltä mutta kuitenkin käsittämättömän paljon. Silti neljäskään kerta ei tuonut toivottavaa tulosta. Jotenkin uskon silti, että Paavo vielä kerran räväyttää julkisuuteen todellisen pommin. Uskon, että mies pyrkii keskustan puheenjohtajaksi. Niinistölle Väyrysen putoaminen oli varmaan helpotus siinä mielessä, että nyt pysytään tulevissa vaalikeskusteluissa paremmin asialinjalla. Meille katsojille taas on helpotus kun ei tarvitse kuunnella Väyrysen itsensä kehumista.

Toisesta kierroksesta tulee kaikista ennakkoarvailuista poiketen hyvin mielenkiintoinen. Kaksi hillittyä miestä pitää varmasti linjansa ainakin viikon mutta toinen viikko voi kaiken muuttaa. Jos Haavisto-ilmiö jatkaa nousuaan, niin Niinistölle ja varsinkin taustajoukoille tulee suuri hätä. Vahvan julkkis- ja taiteilijatukijoukon omaava Haavisto vetoaa varmasti enemmän ja enemmän juuri ”teinihomottelunsa” lopettaneisiin nuoriin menestyviin aikuisiin ja myös Niinistön perinteiseen kannattajajoukkoon, koulutettuihin ja hyvin toimeentuleviin työssäkäyviin ammattilaisiin ja yrittäjiin. Kalkkeutuneet vuorineuvokset pysyvät rahoineen Niinistön takana mutta heitä on kuitenkin niin vähän.

Miten se toinen viikko sitten voi tilanteen muuttaa? Tiukan paikan tullen Kokoomus ottaa varmasti esille jo valmiin suunnitelma B:n. Pöytään isketään perinteiset perhetaustat ja vedotaan hillityn ponnekkaasti heille niin ”luonnollisiin” heterosuhteisiin ja kristillisiin arvoihin. Kokoomuksen homot lähetetään lomalle ja ”piilovittumainen” loanheitto alkaa. Esiintymiskykyinen, viehättävä ja hillitty Jenni Haukio nostetaan varmasti parrasvaloihin ja vastaavasti Haaviston puolisoa väheksytään ja paheksutaan varovaisella kokoomuslaisellä tyylillä. Tilanteen luominen on helppoa sillä kyseessä ovat niin erilaiset ehdokkaiden puolisot. Sauli Niinistökin olisi lirissä jos kainalossa keikkuisi ”kaksvitonen” thaityttö.

Ensimmäisen vaalikierroksen tuloksen jälkeen puhuttiin taktikoinnista. Näin varmasti myös kävi. Moni halusi pudottaa Lipposen, Väyrysen ja Soinin ja äänesti Haavistoa. Tuloksellahan ei ole oikeastaan mitään tekemistä puolueitten normaalin kannatuksen kanssa. Avoimuus on tällaisen blogin kirjoittajalle tärkeää joten kerron myös mitä minä tein vaaleissa. Minäkin taktikoin koska en todellakaan halunnut toiselle kierrokselle Paavo Väyrystä. Äänestin siis Pekka Haavisto ja ajattelin, että toisella kierroksella äänestän sitten Sauli Niinistöä. Nyt en ole siitä enää niinkään varma. Seuraan tarkkaan vaalitenttejä enkä hyväksy minkäänlaista loanheittoa kummaltakaan ehdokkaalta tai heidän taustajoukoiltaan. Valitettavasti minulla on vain se yksi ääni.

Vaalitenteissä on nyt hauska tilanne. Vastakkain saattaa istua kaksi seuraavaa presidenttiä. Jos Sauli Niinistö voittaa vaalit, niin Pekka Haavisto on sitten seuraava presidentti 6 vuoden kuluttua. Sitten eivät Persut enää linnaan tule itsenäisyyspäivän juhliin katsomaan homojen kättelyä ja tanssimista.

Muistakaa, että noin 45 % äänistä menee uuteen jakoon mutta hyvä, maltillinen ja sivistynyt presidentti me joka tapauksessa Suomeen saadaan!

Jussi Untolahti

torstai 12. tammikuuta 2012

Jos käsi käy



Kouvolan keskustavisio 2030-seminaarissa Kouvolan kaupungin kaavoitusarkkitehti Hannu Tylli esitteli visioitaan Kouvolan kaupungin elävöittämiseksi. Kymijoen rannat pitäisi ottaa paremmin käyttöön, Kansalaistori muutetaan puistoksi, tori siirretään Manskille, Kuusaanlampi otetaan virkistyskäyttöön ja Urheilupuistoon rakennetaan Messukeskus tyyppinen kompleksi jossa sitten pelataan kaikki Kouvojen, Mypan, KPL:n ja Kookoon ottelut. Huomatkaa, että nyt on kyse visioista jotka sisältävät kaikenlaisia mieleen tulleita ideoita, huimiakin. Niin pitääkin olla, visiot ja unelmat ovat sallittuja silloin kun pyritään selkeään muutokseen. Tarkoitus on nimenomaan tuoda esiin uusia ajatuksia eikä torjua mitään niistä heti vaan kypsytellä ajatuksia hiljalleen. Hannu Tyllin lisäksi kouvolalaisilta on myös tullut huikeita ehdotuksia. Ravintolalaiva Kuusankosken sillan viereen kuulostaa hienolta. Lisäksi kansalaiset kaipaavat kaikenlaisia tapahtumia lisää. Kouvolan kaupunki aikookin perustaa ideointiryhmiä jotka ryhtyvät miettimään lisää uusia ideoita ja kehittelemään niitä toimintakelpoisiksi. Tarkoitus on käsittääkseni kehittää kaikkia uuden Kouvolan taajamia kunkin vahvuuksien ja tarpeitten mukaan. Lopullisen päätökset tekevät sitten aikanaan virkamiesten esitysten perusteella kaupunkilaisten valitsemat luottamusmiehet.

Papinkujan kollin lapsuudessa ja nuoruudessa ei juurikaan visioitu eikä tapahtumiakaan ollut kovin paljoa. Armin ja Gilin rautatieasemalla käynnistä minulla ei ole vielä mitään kuvaa mutta presidentti Kekkosen vierailuista jo jotain hämärästi muistan. Muistelen myös, että korkean Neuvostojohtajan Kliment Voroshilovin junan pysähtymistä mentiin katsomaan oikein Kaipiaisten asemalle ja kaikissa näissä tapahtumissa oli väkeä kuin meren mutaa. Utin lentokentällä järjestetyt juhannusjuhlat olivat isoja tapahtumia joita järjestettiin muistaakseni joka toinen vuosi Korian juhannusjuhlien kanssa vuorotellen. Utti oli meidän kollien mielestä paljon parempi koska siellä oli lentokoneita, huikeita ilmailunäytöksiä ja moottoripyörilläkin ajettiin kilpaa. Niistä juhlista on jäänyt mieleen myös laulaja-humoristi Eemeli huimine juttuineen ja hauskoine lauluineen. Loppukesään ja alkusyksyyn kuuluivat Tivolit joita Kouvolassa oli joka vuosi, aluksi Marjoniemen kentällä ja sitten yhteiskoulun alapuolella Sumulaakson reunassa. Muistan sieltä myös joskus -60 luvun alkupuolelta tyttöjen kovasti ihaileman brittibändin nimeltään Seven Nine Thirteen. Saattoivat ne ollakin brittejä. Taitoajoa Simca-autoilla kävi Salpausselänkadulla esittämässä parikin ranskalaisryhmää Jean Sunnyn ja Jose Gangan johdolla ja Liiketornien parkkipaikalla ajettiin ensimmäisiä mikroautokisoja. Hinkkismäellä käytiin katsomassa moto-crossia ja Marjoniemessä järjestettiin ainakin yhdet ns. romutusajot joissa viimeinen kentällä liikkunut auto oli voittaja. Torilla autoliikkeet järjestivät jopa yhteisiä vaihtoautonäyttelyitä ja Autoliiton perherallit olivat erittäin suosittuja liikennekilpailuja. Messuja oli ainakin Kuntotalolla ja Ammattikoululla ja Torimarkkinat olivat tärkeitä tapahtumia niin aikuisille kuin meille kolleillekin. Siihen aikaan mainontaa tehtiin myös lentolehtisillä ja kaupungin ylle ilmestynyt lentokone sai Papinkujan kollit salamannopeasti liikkeelle. Mainoksia kerättiin niin paljon kuin ehdittiin ja koneelle karjuttiin ”lentolehtisiä, lentolehtisiä”. Tulipalot olivat aina kolleille kovia juttuja. Pelkkä hälytysajoneuvon ääni toi sähköä elämään ja lähtövalmiudessa oltiin heti.

Itsenäisyyspäivän sotilasparaatit Kymen Lukolla olivat suosittuja ja Kouvolan muuttuminen kaupungiksi vuonna 1960 oli suuri kansanjuhla. Talviurheilun suurin tapahtuma oli Salpausselän kisojen jälkeisenä maanantaina järjestetty Kouvolan iltamäki johon kaikki maailman huiput saapuivat hyppäämään ja ennen kisoja kovaäänisistä pauhannut Radetzky-marssi ei unohdu koskaan. Paikalla oltiin aina jo pari tuntia ennen kisojen alkua laskemassa persmäkeä jyrkässä rinteessä nykyisen pienemmän mäen kohdalla. Oli hienoa katsella Aulis Kallakorven, Helmut Recknagelin, Veikko Kankkosen, Niilo Halosen, ja monien muitten huippujen komeita hyppyjä. Kisojen jälkeen meitä kolleja kiinnosti kovasti, minkälaisilla autoilla huiput lähtivät Palomäeltä pois. Siihen aikaan kilpailijoiden autot nimittäin pysäköitiin siihen kadulle heti katsomon taakse ja silloin oli myös hyvä mahdollisuus pyytää tähdiltä nimmareita. Kuusaanlammella käytiin katsomassa jäärata-ajoja ja Marjoniemessä järjestettiin hiihtoratsastuskilpailuja joissa ratsukko veti hiihtäjää yli huimien hyppyreiden ja läpi tiukkojen mutkien. Hieman pienempiä mutta todella tärkeitä talvisia tapahtumia olivat luistinradan soittoillat ja rusettiluistelut sekä koulujen ohjelmalliset konsut. Ensimmäisinä oppikouluvuosina konsuissa ei edes tanssittu. Ei toki osattukaan. Silloin mentiin musiikin tahdissa ns. piirileikkiä eli tallattiin misukoitten kanssa käsi kädessä ympäri lyseon aulaa tai yhteiskoulun voimistelusalia. Oli se silti kova juttu. Pian toki kuvioihin tuli myös tanssi letkajenkan ja rautalankamusiikin tahdittamina.

The Renegadesin vierailu Kuntotalolla oli pakollinen kuvio vaikka ei se Cadillac oikein meidän kollien suosikkimusiikkia ollutkaan mutta kun kaikki pikkumimmit olivat siellä, niin pakkohan se oli mennä. Ensimmäiset kaupunkipäivät vuonna 1968, joista sitten muodostui Kouvola-päivien nimellä tunnettu tapahtuma, olivat kaiken uuden alku. Sokoksen edessä näin silloin ensimmäisen kerran elämässäni grillattuja broilerin puolikkaita ja vieläkin se tuoksu ja maku saavat veden kielelle. Danny-show käärmeineen Utin lentokentällä vuonna 1972 jäi jostain syystä väliin mutta muuten oltiin kaikissa tapahtumissa innokkaasti mukana.

Sittenhän näitä tapahtumia alkoi tulla. Tilapäinen kävelykatu eli nykyinen Manski, Dixie-päivät, Taika-päivät, Dekkari-päivät, Taiteiden Yö, Muodin Yö, Sadonkorjuu-tapahtuma, Kouvolan-Komia musiikkitapahtuma ja Kymi GP raviradalla. Rata-autoilua oli Kellomäessä, moottoripyöräkisoja Korjalassa ja urheilukentällä ajettiin Fiat 126 autoilla Ratapotti-sarjaa. Ralli-crossia ja rock-juhlia oli Tykkimäessä sekä konsertteja Kenkäkukkulalla ja Keskuspuiston teltassa. Nykyään Kouvolan tapahtumakalenterissa on vuosittain satoja tapahtumia. Pieniä ja isoja, jokaiselle jotain. Silti aina välillä joku valittaa, kun mitään ei tapahdu.

Eipä silloin pienenä Papinkujan kollina osattu edes vaatia enempää ja kovasti oltiin tyytyväisiä näihinkin tapahtumiin vaikka nykyajan nuorten kaupunkilaisten mielestä elämä silloin olisi ollut vallan tylsää. Kouvolan keskustavisio 2030 on nyt totista totta. Kun se on saatu valmiiksi ja toteutettu, niin minä täytän juuri 80 vuotta. Lupaan olla silloin monessa mukana jos käsi käy, henki pihisee ja Satu sallii.

Olethan sinäkin!

Jussi Untolahti

torstai 5. tammikuuta 2012

Autokauppaa Kouvolassa

                                
                                              Auto-Salpa Oy Salpausselänkadulla


Papinkujan kollin nuoruudessa Kouvolan keskustasta sai kaiken tarpeellisen kävelyetäisyydeltä. Nykyisellä Market-alueella kasvoi metsää ja Korjalassa viljeltiin viljaa. Kellomäki oli kaukana ja Tornionmäki ja Supermarket Laaksonen jo melkein Utissa. Autonkin sai kätevästi ostettua vaikka oli ihan jalkamiehenä. Suomen Maanviljelijäin Kauppa eli SMK:n myymälä Valtakadulla eli nykyisellä Kouvolankadulla myi jopa Jaguareja varakkaille viljelijöille siinä ravintola Popsista vastapäätä. Esittelyautoja siellä ei kai kuitenkaan ollut vaan kaupat tehtiin esitteen perusteella. KK-Auto Oy myi autoja Kauppalankadulla Putkinotkossa Jyväskylän Suurajotkin voittaneen Viljo Hietasen johdolla. Sittemmin myymälästä tuli neuvosto-autoja myynyt Konela-Auto Oy ja nykyään se on korealaista Kiaa myyvä Delta-Auto Oy. Ensin Salpausselänkadulla ja sitten vanhan torin reunassa oli Rannan Erkin vetämä Kymijoen Auto Oy joka myi Citroeneja ja muistaakseni myös Panhardeja. Kauppalankadulla ja sittemmin Salamantalossa GM:n tuotteita myi Lairiloitten Kouvolan Auto Oy jonka korjaamo, huoltoasema ja vaihtoautomyymälä olivat siinä hotelli Vaakunan paikalla. Auto-Waaramaa markkinoi ja huolsi VW-autoja Salpalinnan alakerrassa Salpausselänkadulla Raemaan Timon ja Raimon johdolla ja samalla kadulla oli myös aikoinaan Fiatin ja Skodan myynti yhteiskoulusta pari taloa Kymen Lukolle päin. Yhteiskoulun viereisessä Satokulmassa oli aikoinaan Auto-Salpa Oy:n ensimmäinen Volvo-myymälä ja Kuntotaloa ja teatteria vastapäätä Kulta-Mokan vieressä oli Saabin ja muistaakseni myös japanilaisen PMC Glorian piirimyynti. Salpausselänkatu olikin varsinainen autokauppakatu sillä myös Veho Oy avasi komean myymälän nykyisen ravintola Bar Q/Club G:n paikalle.

Koulukadulla kirjaston päässä olevan puiston paikkeilla oli Eino Piiran autoliike ennen kuin hän rakensi uuden autotalon nykyisen Länsi-Auto Oy:n eli entisen Bernerin paikalle ryhtyen myymään Simca ja Chrysler autoja. Savonkadun alapäässä kauppaneuvos Olavi Kososen Kouvolan Automiehet Oy myi Triumpheja, Range-Rovereita ja muistaakseni myös Sisu kuorma-autoja. Wileniukset myivät mm. BMW-autoja Keskikadulla nykyisen Hiustropiikin tiloissa ja Torikadulla vanhassa Hansa-keskuksessa Tuomalan suvun Auto-Puhos Oy kauppasi Fiateja, Isuzuja ja Mitsubisheja. Oikokadun varrella Koivukodon kellarissa Autoliike Liiri & Mattsson edusti Skodaa ja Alfa-Romeota Kyösti Liirin ja Tenho Mattssonin johdolla. Hieman myöhemmin Rantalan veljekset perustivat Mazda-piirimyynnin Käsityöläiskadulle entisen Heimosen Kenkä Oy:n tiloihin Liiketorniin. Samassa paikassa toimii nykyään Nurmen perheen Valohuone Oy. Myös Halkotorilla Pohjola-talon takana ollut Hankkija toimi aikoinaan Fiatin piirimyyjänä ja entisen Sokoksen talossa nykyisellä Manskilla Osuuskauppa Ympäristö myi Datsunia ja Dodgea. Hieman kauempana Hallituskadun varrella teki Ford-kauppaa helsinkiläisen Koivulehdon suvun Viipurin Autola Oy.

Muutama käytettyjen autojen kauppakin on ollut keskustan alueella. Välikadulla nykyisen Pub Old Tomin paikalla olleen kerrostalon kellarissa oli vaihto-autoliike jota veti Reilan Paukku. Huoltokadun varrella olleessa kellarissa oli ensin Auto-Puhos Oy:n vaihtoautomyymälä ja sittemmin Jarmo Paavolan vaihtoautoliike. Vähän keskustan ulkopuolella Puutarhurinkadulla Kalalokin kerrostalon piha-alueella teki autokauppaa Eino Jokirannan autoliike ja Harjuntiellä Palokankaan ostoskeskuksen kellarissa vaihtoautoja kaupitteli Tyrväisen Reijo. Nykypolven lienee vaikea uskoa, että Kouvolan keskustassa on ollut runsaat 20 autoliikettä. Luettelosta saattaa toki joku puuttuakin. Tänään Kouvolan autoliikkeistä on silloisella paikallaan vain nykyisin korealaista Kia-auto myyvä Delta-Auto Oy jonka edeltäjiä olivat siis Konela-Auto Oy ja KK-Auto Oy. Seuraavaksi lähinnä keskustaa on Audi/VW myyjä Länsi-Auto Oy ja sitten onkin jo mentävä Kellomäkeen ja Korjalaan.

Kouvolan keskusta-alueen palveluista ja niitten siirtymisestä Market-alueelle, Korjalaan ja Tervaskankaalle on riittänyt keskustelua runsaasti. Kouvolan kaupunki on myös herännyt ja aikoo ryhtyä parantamaan uuden Kouvolan eri keskustojen viihtyvyyttä ja palveluita jopa aivan työryhmän voimalla. Tulevaisuudessa tiettyjä palveluita poistuu aivan varmasti ihan ydinkeskustasta mutta keskustan kuolemasta on ennenaikaista puhua. Isoja muutoksia on tullut ennenkin ja tulee vastaisuudessakin. Kauppiaat ovat hereillä, vastaavat kuluttajien huutoon ja menevät sinne missä eurot parhaiten vaihtavat omistajaa. Veikkaankin, että Manskille ja sen läheisyyteen tulee seuraavan kymmenen vuoden kuluessa entistä suurempi erilaisten teemojen mukaisten ravintoloitten, kesäterassien, pubien, tanssipaikkojen ja discojen keskittymä jota sitten tukevat pankkiautomaatit, elokuvateatterit, kioskit, erikoistuneet grillit, segway-vuokraamot, herkkuliikkeet, pienet palvelupisteet kuten jalkahoitolat, kampaamot, meikkistudiot, suutarit, ompelimot, tatuointi-ja lävistysfirmat sekä tietysti taksiasemat. Myöhemmin ihmisten ajatusmaailma vapautuu, vapaa-aika lisääntyy ja moraali löystyy. Sen seurauksena sivukaduille tulee sitten poliisien palvelukeskus, tupakka- ja viini/viinakauppoja, hieromalaitoksia, pikavippikioskeja, seksikauppoja, laillinen bordelli ja valitettavasti myös hiukan laitonta huumekauppaa. Jalkaisin liikkujaa siis hemmotellaan tulevaisuudessa hyvillä ja jopa erikoisilla nautintoihin keskittyvillä palveluilla ja vahvasti sykkivällä, voimakkaasti elävällä sekä turvallisella Kouvolan keskustalla.

Tulevaisuudessa kaikki ihmisen nautinnot saa Kouvolan keskustasta josta tulee koko suuren Kouvolan olohuone ja ajanviettokeskus joka nimetään yksinkertaisesti Cityksi. Kaikki isommat tavarat vatkaimesta henkilöautoon ostetaan sitten sieltä kaupungin market-alueelta jonne on kaikkialta suur-Kouvolan alueilta hyvät julkiset kulkuyhteydet kuten tietysti myös ydinkeskustaan. Ruokakaupat taas jakautuvat tasaisesti kaikkiin Kouvolan isompiin taajamiin kysynnän mukaan. Pienten erikoisliikkeitten tulevaisuus on kaikkein eniten arvailujen varassa. Keskustaan vai markettien kylkeen? Minä en tiedä, neuvo enkä edes arvaile.

Autokauppaa tehdään tulevaisuudessakin Kouvolassa paljon mutta jalkamies tarvitsee ostosreissulle kyytimiehen.

Jussi Untolahti