sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Rokki soi ja joulua ei tunneta




Karhu on viisas eläin. Loppukesän pimeys ja syksyn ensimmäiset luonnon värikkäät muutokset saavat karhun aloittamaan määrätietoisen valmistautumisen talven pitkään lepoon. Pakkaset ja alkava lumen hipsiminen ovat karhulle selkeä merkki siitä, että kesä on ohi ja edessä on pitkä ja makoisa talvi. Pihkatappi ahteriin ja sitten vain vatsa pömpöllään köllöttämään lämpimään ja suojaiseen pesään kauas maailman murheista.

Jos uskoisin sielunvaellukseen, olisin ilmeisesti ollut edellisessä elämässäni karhu. Minulla on nimittäin jotenkin samanlainen vietti, tosin ilman sitä pihkatappia. Syksyn pimeys, kosteus ja plussan puolella olevat kelit ovat vielä mukavia mutta ensimmäiset pakkaset, liukkaat portaat ja jäätyneet auton lasit ovat raaka todiste kaiken kamalan väistämättömästä alusta. Seuraavaksi lumi ja loska vuorottelevat tasaisesti, lumiaurat jyristelevät, tiekarhu raapii katua ja liukkaat jalkakäytävät vaanivat kulkijaa. Hirvittävät siniset, punaiset ja vihreät jouluvalot ilmestyvät vettä valuviin pensaisiin ja ikkunanpieliin ja ihmiset alkavat höpöttää lahjoista, kinkuista, laatikoista, glögeistä ja joulun vietosta. Joulukuun alku tuo sitten koloistaan kaikki kamalan joulukrääsän myyjät torille, Manskille ja moneen muuhun paikkaan. On tarjolla sataa lajia ruokaa, tumppua, tuikkua, töppöstä, taljaa ja toinen toistaan toopemmin pukeutunutta myyjää. Arpoja, arpoja huusi kymmenen sekunnin välein yksi variksen äänellä varustettu kauppiaskin yhteiskoulun myyjäisissä jonne "pakon" edessä lauantaina jouduin. Hiki virtasi talvitamineitten alla ja villasukkaa, lapasta, kaulahuivia ja kuivaa kakkua tyrkytettiin oikein urakalla. Samalla alkoi ns. vitutus nostaa päätään, jumalauta minä lähden nyt kotiin.

Tietokoneen ääressä sitten tutkin mihin lähden pakoon joulunvieton hulinaa sekä tätä halvatun kylmyyttä ja pimeyttä. Ei sitä kohtuudella pääse pakoon mihinkään. Lapissa on pimeää ja kylmää kuin jääkarhun ahterissa. Tallinnassa ja Pärnussa hotellit ja koko kaupunki tarjoilevat samaa jouluhelvettiä myyjäisineen ja jouluaterioineen ja vähän pitemmillä kaupunkilomilla matkustaminen vie liikaa aikaa muutaman päivän ilosta. Kanarialle saa istua viikon takia liian kauan koneessa ja kaukomaat eivät etäisyytensä ja osittain myös kurjuutensa takia kiinnosta Eurooppa-miestä muutenkaan. Sitä on siis oltava kotona ja taas kaikki tehdään vanhan kaavan mukaan. Käydään läheisten ihmisten ja lemmikkien hautausmailla viemässä kynttilät. Nautitaan perhepiirissä hieno jouluateria viineineen ja konjakkeineen veljeni Ollin luona ja sitten yöllä kahlataan lumessa tai sohjossa kotiin kun raitis ilma tekee kuulemma niin tavattoman hyvää. Seuraavana aamuna sitä lievän päänsäryn lomassa hämmästyksekseen huomaa, että illalla oli taas pirun hauskaa ja aika meni kuin siivillä.

Karhu on viisaampi. Se makailee kyljellään rauhallisesti tuhisten pesässään ja näkee unta kesästä ja sen riemuista. Joku sen sitten herättää, liekö vaisto, kevään ensimmäiset sulamisvedet vai alkava nälän tunne. Ei kun ylös, pikku turkin purautus ja ensi nuuhkaisut raikasta kevään ilmaa. Pihkatappi ahterista pamautetaan kuuden metrin päähän, voiman tunnossa karjaisun kera ravistetaan lähintä mäntyä ja sitten evään hakuun. Reilun puolen vuoden paratiisi on juuri avannut ovensa. Ei se karhu tiedä, mikä se paratiisi on mutta minä tiedän. Se on loppukevät, koko kesä ja alkusyksy. Silloin se elämä alkaa minullakin. Siinä ei haittaa alkava ikääntyminen, kipeä polvi, nuhainen nokka tai auringosta kesivä otsa. Taas sitä mennään eikä meinata. Mies ja karhu elävät aistit avoimina parasta aikaansa joka kevät ajatukset kesään suunnaten. Talven pimeys ja kylmyys ovat kaukana takana. Karhu on vain hoitanut asiansa paremmin.

Ensi jouluna en mene tavarataloihin enkä markkinoille, en myyjäisiin ja joulutapahtumiin enkä varsinkaan mihinkään missä lauletaan joululauluja. Minulla on nyt vuosi aikaa etsiä paikka missä rokki soi ja joulua ei tunneta.

Saapa nähdä kuinka äijän käy!

Jussi Untolahti



torstai 8. marraskuuta 2012

Kouvolan Sanomat halveksii mielipidekirjoittajia


Kirjoittelen aina silloin tällöin Kouvolan Sanomien Lukijalta-palstalle mielipiteitäni Kouvolan asioista. Tänään julkaistun lyhennetyn mielipiteeni jälkeen en enää koskaan kirjoita kyseiseen lehteen enkä myöskään sen verkkosivuille. Joku tolkku on lyhentämisellä ja otsikoinnilla oltava ja tässä tapauksessa olisi ollut parasta jättää koko tynkäjuttu julkaisematta. On niin käynyt ennenkin ja ns. "tiukkapipoisille" sanoisin, että saattoihan tuossa alkuperäisessä jutussa olla hieman huumorin tynkääkin.

Lähetin alla olevan viestin Kouvolan Sanomien toimitukseen Pekka Lakalle, Erja Yläjärvelle, Markku Espolle ja Kimmo Kankaalle. Kaikilla on jonkinlaiset pomon tittelit. Mikäli joku tai jotkut heistä vastaavat viestiini, julkaisen myös vastaukset tämän jutun jatkoksi.

Arvoisat ns. "lehtimiehet tai naiset"!

Lähetin eilen alla olevan tekstin lehteenne ja se myös julkaistiin Lukijat-palstalla kolmasosaan lyhennettynä ja täysin toisenlaisessa hengessä. Lehtitalonne omaa huikeat Persu-sympatiat tai sitten tarkoituksena on vain lyhentää juttuja täysin tunnistamattomaan muotoon. Ymmärrän jos teksti ei sovi lehtenne persulinjaan ja sitä ei julkaista mutta sitä en ymmärrä, että se lyhennetään täysin uudeksi. Olen muiltakin, ns. minua arvovaltaisemmilta kirjoittajilta, kuullut huimia tarinoita kuinka juttuja ja juttujen otsikoita on muutettu jopa loukkaavaan ja ivaavaan muotoon kirjoittajaa kohtaan.

Alkuperäinen tekstini oli seuraava:

Tähtisen hammas

Kuntavaalit saivat oikeastaan aika erikoisen tuloksen Kouvolassa. Persut nousivat suurempaan asemaan lähes toimintakyvyttömällä naisettomalla joukolla ja poliittinen repiminen alkoi heti. Yhtään ei yllätä se, että aloittaja oli Anssi Tähtinen maltillisen Jari Lindströmin sijaan. Sekään ei yllätä, että Tähtinen aloitti uhoamisen uuden sairaalan sijoituspaikasta. Tähtisen uhoaminen saattaa tulla kalliiksi Kouvolalle mutta oikeassahan Tähtinen nyt kuitenkin on. Ei sitä sairaalaa kannata suolle rakentaa, eikä muuten sinne Kuusankosken mäellekään. Ratkaisu on ollut ilmiselvänä kaikkien edessä eikä kukaan ole sitä huomannut. Poliittisten päättäjien tapaan olen tehnyt asian suhteen laajaa tutkimustyötä eli kävin lenkillä uuden sairaalan tulevalla kaikkia tyydyttävällä sijoituspaikalla.

Uusi sairaala rakennetaan Palomäen päälle. Autoilla sairaalaan tulijat ohjataan sisään nykyisen Palomäen hätäkeskusluolan kautta samoin kuin kaikki ambulanssiliikennekin. Luolaan louhitaan myös valtava parkkipaikka. Palomäen päälle rakennetaan korkea sairaala josta on upeat näköalat yli koko Kouvolan. Samalla saadaan se näkyvä maamerkki Kouvolan ohikulkutien varteen josta päättäjät haaveilivat pari vuotta sitten. Hyppyrimäet puretaan ja sairaalan sisällä olevalle keskusaukiolle tehdään vanhasta punatiilisestä vesitornista tunnelmallinen kahvila jonka kattoterassilta voi ihailla lasiseinien läpi kaupungin keskustaa ja kaunista luontoa johon liittyy Paskosuolle rakennettu Kouvolan uusi ja komea Keskuspuisto vesielementteineen. Vettähän siellä kyllä riittää. Jalkaisin liikkujille liikenne Kouvolan keskustasta järjestetään siten, että Ässä-tornin vierestä lähtee köysirata jossa on sadan hengen kabiinit. Köysiradalla voi sitten hurauttaa Palomäen sairaalaan maisemia ihaillen muutamassa minuutissa.

Venäjällä näitä suuria pilvenpiirtajiä kutsutaan Stalinin hampaiksi ja ehdotankin, että tämä uusi sairaala nimetään aktiivisen suorakentamisen vastustajan ja Kuusankosken puolustajan kunniaksi "Tähtisen hampaaksi".

Lehdessä julkaistu Kouvolan Sanomien muokkaama teksti:

"Rakennetaan uusi sairaala Palomäen päälle. Autoilla sairaalaan tulijat ohjataan sisään nykyisen Palomäen hätäkeskusluolan kautta samoin kuin kaikki ambulanssiliikennekin. Luolaan louhitaan myös valtava parkkipaikka. Palomäen päälle rakennetaan korkea sairaala josta on upeat näköalat yli koko Kouvolan. Samalla saadaan se näkyvä maamerkki Kouvolan ohikulkutien varteen josta päättäjät haaveilivat pari vuotta sitten".

Minun juttujani ette enää koskaan muokkaa sillä minä kirjoitin nyt viimeisen juttuni ns. lehteenne ja myös verkkosivuiltanne pysyn poissa. Kirjoittajan alkuperäisillä ajatuksilla ei nykyään ole mitään merkitystä aviisinne linjassa. Luulisi, että näin radikaaliin muutokseen pyydetään lupa tai edes informoidaan kirjoittajaa. Julkaisen myös molemmat versiot tänään blogissani Kouvolasta Kotoisin.

Onnea ja menestystä valitsemallenne mielipidekirjoittajia väheksyvälle linjalle!

Jussi Untolahti




perjantai 2. marraskuuta 2012

Kouvolan juorukalenteri




Toimittajilla ja varsinkin ns. roskajournalisteilla on ollut oikea tähtiviikko. Ensin vaalitulokset ja voittajien arvonta sekä sitten loppuviikosta kaiken kansan verotulot näyttävästi esiin. Kansalaisten iloksi on ryhmitetty rikkaat ja köyhät, julkut ja mulkut, tuksut ja paksut sekä maksaneet ja maksamattomat. Ajoitus on kuitenkin ollut huono maksimaalisen myynnin kannalta. Vaaleilla olisi komeasti ratsastanut koko viikon ja verotuloilla toisen mokoman. Nyt saattaa jo ensi viikon alussa tulla esiin muutama muukin uutinen.

Nykyäänhän kovinkaan moni ei haluaisi verotietojensa olevan julkisia joko suuruuden tai pienuuden tähden. Ennen oli toisin, sillä Kouvolassakin oli kunnia-asia päästä veroluetteloon ja mieluummin kärkipäähän. Muista Kouvolasta erään kauppiaan jonka huhuttiin maksavan todella kovaa palkkaa itselleen vain päästäkseen veroluettelon kärkipaikoille. Maksoipa samalla tietysti komean summan verojakin. Saattoihan ne huhut tosin olla kateellisten kollegoiden jupinoitakin. Silloin niin suosittuja painettuja veroluetteloita ei kai nykyään julkaista lainkaan mutta lehdistä ja Internetistä ne kyllä kattavasti löytyvät kuitenkin lähinnä suurituloisten osalta.

Papinkujan kollin nuoruudessa vaaleista ei niin hirveästi ollut huvia mutta veroluettelosta toki oli. Silloinhan verotiedot painettiin oikein luetteloon jota sitten myytiin ihmisille jonkin yhteisön tai seuran hyväksi. Meillekin se aina kotiin ilmaantui ja tarkkaan sitä tutkittiin myös kollien keskuudessa ja katseltiin paljonko kunkin vanhemmat tienaavat. Suurituloisia ihmeteltiin ja päätettiin, että kyllä mekin vielä joskus tuolla ollaan. Kateutta ei sentään siihen aikaan tunnettu ainakaan kollien keskuudessa. Vanhin veroluettelo edessäni pöydällä on nyt Kouvolan kauppalan veroäyriluettelo vuodelta 1955 mutta minulla ei ole aavistustakaan milloin niitten julkaisu myytävinä versioina on aloitettu. Vuoden 1955 luettelossa ei ole yhtään mainosta enkä tiedä sitäkään kuka sen on julkaissut. Luettelon on painanut Karjalan Kirjapaino Oy Kouvolassa. Vuoden 1966 veroluettelon on julkaissut yhteistyössä Kouvot Ry ja Kouvolan Urheilijat Ry ja se on painettu Lehtikanta Oy:n rotaatiossa tammikuussa 1968. Luetteloa on myyty kuntalaisille 2 markan hintaan.  Vuoden 1968 veroluettelo on painettu Myllykosken Kirjapaino Oy:ssä ja tulot ovat menneet Lions Club Kouvola/Salpaus Ry:n toiminnan tukemiseen. Sama yhdistys on julkaissut myös vuoden 1971 veroluettelon ja Myllykoskella sekin on painettu. Myyntihinta on silloin ollut 5 mk. Vuoden 1971 luettelossa on muuten 115 sivua kun vuoden 1955 luettelossa sivuja oli 64. Niin se vauraus on kasvanut ja maksajat lisääntyneet.

Vuonna 1955 Kouvolan suurimpia veronmaksajia olivat seuraavat firmat ja yksityishenkilöt.



Ensimmäinen sija tuli Osuustukkukauppa OTK:n 376.700 markalla eli euroina ilman indeksi korjausta n. 63.900 euroa. Sijalle 50 pääsi silloin salkkutehtailija talousneuvos Arvo Kääriäinen 25.000 markan vuosituloilla eli indeksillä korjaamaton euromäärä on n. 4.200 euroa. Listan kymmenen ensimmäisen joukosta taitaa olla kaksi maksajaa edelleen Kouvolassa jäljellä eli Kouvolan Sanomat ja Osuuskauppa Ympäristö. Yksityishenkilöitten ykkönen oli apteekkari Ossian Mannelin 85.640 markan vuosituloilla eli euroina 14.400. Kauppalanjohtaja Eino Tuulen vuositulot olivat muuten 27.600 markkaa eli n. 4.600 euroa.

Vuonna 1968 elintaso ja verotulot olivat jo ihan toista luokkaa.

Kärkeen vaadittiin jo Valion Meijerin 604.000 markkaa eli 101.600 euroa ja sijalle 49 pääsi kaupunginjohtaja Eino Brofeldt 74.500 markan vuosituloilla eli 12.500 eurolla. Kouvolan Rakentajat Oy:n toimitusjohtaja kiinteistöneuvos Paavo Eerola oli yksityishenkilöitten ykkönen 238.000 markan vuosituloillaan. Oikeastaan vain yksi silloisen kärkikymmenikön veronmaksajista eli VR on yhä toiminnassa. 

Vuoden 1971 verotettavien kärki tiivistyi.

Kymenmaa oli kärjessä 576.000 markalla eli 96.800 eurolla ja sijalle 50 vaadittiin kaupunginarkkitehti Väinö Vuorisen runsaat 100.000 markan vuositulot eli euroissa huimat 16.900. Sinikka Siefen oli yksityisten henkilöitten paras 197.000 markan vuosituloillaan ja niskaan hengitti Tornionmäen Supermarket-kauppias Veimo Laaksonen 184.000 markan vuosituloilla. Kärkikymmeniköstä on ainakin kaksi veronmaksajaa edelleen vaurastuttamassa Kouvolaa.

On se maailma 40 vuodessa muuttunut ja paljon. Vuoden 2011 runsastuloisin yksityishenkilö Kymenlaaksossa oli teollisuusneuvos Reino Uusitalo Pyhtäältä 1.790.000 euron (11 milj. markkaa) verotettavilla vuosituloilla ja sijalle 50 pääsi Matti Rikka 290.000 euron vuosituloilla. Sadan ensimmäisen joukkoon vaadittiin runsaat 200.000 euron verotettavat vuositulot ja tähän joukkoon mahtuu jo jokunen KENin jäsenkin. Kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäki tienasi 163.000 euroa (lähes miljoona markkaa) ja Aimo Ahti 116.000 euroa vuodessa. Palkkansa arvoisia miehiä molemmat? Vuodesta 1968 kaupunginjohtajan palkka on siis kolmetoistakertainen mutta Suomen Pankin rahanarvokertoimella laskettuna palkkaero ei olekaan niin suuri. Brofeldtin vuoden 1968 palkka vastaa muunnettuna noin 107.000 euron vuosituloja joten Lamminmäen palkankorotus on ollut noin 4600 euroa/kk Brofeldtiin verrattuna. Melko kohtuullista kaupungin väkimäärän kasvuun verrattuna! Tehdyn työn laatuun ja tuloksiin en ota kantaa.

Raha on niin vanha keksintö, että sitä pitäisi olla kaikilla.(vanha jaalalainen sanonta)

Jussi Untolahti



keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Tuhlaus ja riitely jatkuu Kouvolassa


Papinkujan kollin nuoruudessa herrat olivat herroja joita kunnioitettiin ja jotka tekivät hyviä päätöksiä kotimaansa, maakuntansa ja kotikuntansa puolesta. Yhteistyötäkin tehtiin silloin paremmin tai sitten kabinettien riidoista ei kerrottu lehdissä ja radiossa. Televisio teki vasta tuloaan ja sosiaalisesta mediasta ei tiedetty vielä mitään. Kansanedustajat toki palkkansa saivat mutta tunnettiinkohan silloin lainkaan kunnallispolitiikassa kokouspalkkioita valtuutetuille ja lautakunnille. Joku perusahne ne palkkiot keksi ja sen jälkeen jokainen valtuusto on omia palkkioitaan korottanut kunnan tai valtion taloustilanteesta huolimatta. Niin nytkin ja Kouvolassa ilmoitus tuli jo ennen vaaleja joten se on helppo panna taas entisten tekijöitten piikkiin.

Yhteisten varojen tuhlaus ja oman edun tavoittelu on nykyään maan tapa. Korkean tason päättäjiä on oikeudessa tämän tästä ja kuvaavaa on, että kaikki kiistävät syyllisyytensä pöyristyneenä. On ostettu ja myyty ylihintaisia tauluja ym. taideteoksia ja varsinkin Tallinnan matkat ovat olleet suosittuja lahjuksia tai ns. etuja. Oksennuksella tai ilman. Kouvolan valtuustokin teki tässä taannoin kovaa kohun saattelemana seminaarimatkan Tallinnaan ja nyt on uusi taas tekeillä. Vanhan valtuuston päätösseminaari  pidetään usean kymmenen osallistujan voimin taas Tallinnassa. Kulut ovat kuulemma 10.000 € mutta takaan, että siihen ne eivät kokonaisuudessaan jää. Täysin normaalin elämän realiteeteista etäytynyt kaupungin oikeusoppinut pikkupomo Heikki Spoof perusteli Tallinnan matkaa sillä, että seminaarin pito Kuopiossa on kalliimpaa kuin Tallinnassa ja matka Kouvolasta Kuopioon kestää bussilla 7 tuntia. Eipä taida herra Spoof edes tietää, missä Kuopio on. Tallinnan kyllä muistaa? Kouvolasta Kuopioon on matkaa reilusti alle 300 kilometriä joten bussillakin matkan taittaa neljässä tunnissa. Saattaahan se tosin olla niinkin, että Spoof tuntee porukkansa ja tietää, että matka vie monen kapakan ja kusitauon kautta hitaasti kohti Kuopiota. Muistuu vaan mieleeni eräs valtuuston ja muitten päättäjien tekemä asuntomessumatka ryyppyjuhlineen Joensuuhun. Osa porukasta ei edes vieraillut koko asuntomessualueella. Virkistystaukojakin pidettiin menomatkalla ensin Luumäen motellilla ja sitten Imatran Valtionhotellissa ja kaikki kaupungin piikkiin. Tallinnan laivassa ei kukaan vaadi taukoja ja tarjoilukin on koko ajan toiminnassa joten jano ei edustajiamme varmasti piinaa ja oksennuksetkin siivoaa henkilökunta. Miettivätköhän seminaarista päätöksen tehneet herrat ollenkaan sitä vaihtoehtoa, että se olisi pidetty Kouvolassa ja etu olisi jäänyt kouvolalaisille yrittäjille. Olen aivan varma, että tätä vaihtoehtoa ei edes otettu esiin eikä oteta vastaisuudessakaan. Kuka sitä nyt Kouvolassa juhlisi?

Vakaa veikkaukseni on, että näin kunnallisvaalien jälkeen yhteisten varojen tuhlaus jatkuu täysin ennallaan ja entiseen malliin porukalla vähätellään niiden aiheuttamia kuluja. Yhdelläkään edusmiehellä tai edusnaisella ei ole selkärankaa nousta esiin ja vaatia tuhlailun lopettamista edes hyvän esimerkin takia. Hyvä johtajan ja päättäjän pitäisi näyttää joukkojen edessä esimerkkiä näissä säästötalkoissa mutta näin ei tule käymään. Kotkan malliin tosin on vielä matkaa. Meidän ylin johto ei kai sentään ole ajellut taksilla ympäri Suomea teatterimatkoilla ja etanakekkereissä vaimot ja kaverit mukana. Tosin Kouvolan historiastakin löytyy eräs häpeällinen ja jo unohdettu juttu mutta Kotkalle ei tässäkään läheskään pärjätä. Eräs kaupunkimme luottokortin haltija oli kerran ostanut junassa Helsingin matkalla kaupungin luottokortilla kahvit ja muna-anjovisleivän kun oma kortti oli jäänyt kotiin. Kohuhan siitä nousi ja se taisi olla yhden ajojahdin alkulaukauksia. Jos muistin asian väärin, niin kyseinen henkilö voi vaihtaa muna-anjoviksen vaikka kinkkuun tai jopa katkarapuun. Kotkalaisille maistuvia etanoita ei junasta tainnut silloinkaan saada.

Tämän aamun Kouvolan Sanomissa Persujen puolueloikkari Anssi Tähtinen aloitti jo repivän politiikan ja uhoamisen. Taisi vaalitulos olla herralle kova paikka kun ei ollut lähelläkään sakkinsa kärkeä äänimäärissä. Tähtinen sai reilun kolmanneksen Jari Lindströmin äänimäärästä ja Pekka Korpivaarakin kiilasi komeasti ohi. Tähtinen kyseenalaistaa Ratamo-päätöksen likaisena pelinä ja vaatii useitten päätösten uudelleen käsittelyä. Hän ei myöskään hyväksy 60-40 tasa-arvolakia vaan vaatii, että tasa-arvojakauma on tehtävä valtuuston voimasuhteitten mukaan. Tyypillistä puhetta naisia aliarvostavalta persulta ja puolueloikkarilta. Persujen politiikkahan selkeästi tähtää miesten maailmaan sillä heidän valtuustoryhmässä ei ole yhtään naista. Ratkaisu tähän ongelmaa olisi kuitenkin lähellä. Anssi Tähtiselle tehdään puolueen kustantama kunnon amerikkalainen parranajo ja laitetaan puolueloikkarille sopiva hulmuava hame päälle. Alkaisi tasa-arvo kolkutella Persujenkin porteilla.

Kouvolan Sanomissa komea uusien valtuutettujen kolmikko Kaisa Spies, Maija Lehtomäki ja Pekka Korpivaara uhosivat panevansa Kouvolan talouden kuntoon. Niinhän ne kaikki ennen vaaleja uhosivat. Veikkaan, että ensin pidetään parit valtuustoseminaarit Tallinnassa, koska Heikki Spoofin mielestä Kuopio on 7 tunnin bussimatkan päässä ja sitten palataan entiseen menoon ja vielä armottomampaan riitelyyn. Persut ja Tähtinen näyttävät jo mallia.

Olisi edes yhdellä valtuutetulla ryhtiä nousta vastarintaan Kouvolan parhaaksi.

Jussi Untolahti


torstai 11. lokakuuta 2012

Kouvolan Tavikset ja Luuserit Oy


Kouvolalainen luottamusluokituslaitos Tavikset ja Luuserit Oy on pudottanut paikallisten virkamiesten, poliitikkojen ja yritysten luottamusluokituksia alaspäin jopa roskaluottamusluokkaan asti. Tavikset ja Luuserit Oy:n päätavis Johan Undvik selvitti runsaslukuiselle medialle yrityksen luokitusmuutoksia entisen China Centerin portilla.

Porttileijonan päällä istuneen "Mie olen Kouvolast" t-paitaan pukeutuneen Undvikin tarina oli karua kuunneltavaa. Tavikset ja Luuserit Oy:n tavan mukaan aloitettiin hyvistä uutisista. Luottamusluokituksensa ÅÅÅ-luokassa on säilyttänyt Osuuskauppa Ympäristö joka tulee vastaamaan kauppakeskus Veturin haasteeseen massiivisella tavalla sekä palauttamaan  Ylä-Manskin  terassin entiseen loistoonsa. Samaan luokkaan on noussut myös Kesko Oy vahvistamalla vähittäiskauppaketjuaan Kankaron ja Tornionmäen uusilla Supermarketeilla. Parhaaseen ÅÅÅ-luokkaan on nostettu talvilevolle vetäytynyt Allun Torikahvila sekä myös Raussi-Yhtiöt Sippolasta jota monikaan ei tuntenut ennen yrittäjäpalkintoa. Samoin on ÅÅÅ-luokkaan nostettu ehdollisesti kaikki ne yritykset jotka avasivat toisen myymälänsä myös Tervaskankaalle. Myöhemmin keskustan myymälän lopettaminen pudottaa luokitusta armotta. Siinä ne positiiviset uutiset sitten olivatkin.

Seuraavaan tarkasti seurattavaan ÅÅ-luokkaan on pudotettu kaikki ainoan myymälänsä keskustasta Tervaskankaalle siirtäneet yritykset kuten esim. Suomalainen Kirjakauppa, Topsport, Intersport, K-Kenkä, Body-Shop, Fenno-Optiikka jne. ÅÅ-luokituksen perään näille yrityksille on vielä liitetty maininta LH eli lievä halveksunta. ÅÅ miinus-luokkaan on pudotettu kaikki puhelin- ja nettioperaattorit joitten tarjouksista ei nykyään edes Tavikset ja Luuserit Oy saa mitään tolkkua. Erityisesti luottamusluokitusta voi vielä pudottaa operaattorien valheellinen mainonta internet-yhteyksien nopeuksista. Kuvitelkaapa, että teille myydään esim. uuni jonka maksimilämpötila on myyjän mukaan 300 astetta mutta Tornionmäessä ja varsinkin Utissa uuni ei kuitenkaan saavuta kuin 200 asteen lämpötilan. Jää ruisleivät paistamatta.

Alempaan Å-luokkaan ovat joutuneet kaikki yritykset jotka kiertävät näinä vaikeina aikoina veroja tekemällä kuititonta kauppaa ja käyttämällä pimeitä työntekijöitä. Liitteenä on vielä maininta SH eli suuri halveksunta. Palvelujaan vähentäneet ja palvelumaksujaan nostaneet pankit on pudotettu myös luokkaan Å ja jatkuva alamäki on luottamusluokituksessa epäilemättä edessä varsinkin jos toimintoja siirretään pois Suomesta. Asiakkailta suljetut ja käteistä käsittelemättömät konttorit siirretään roskaluottamusluokkaan välittömästi. Muut yritykset ovat vielä säilyttäneet luokituksensa ennallaan. Kouvolan Sanomien luokituksen pudotusta tosin harkitaan lisääntyneen roskalehtimäisen uutisoinnin takia.

Päättäjillä, poliitikoilla ja virkamiehillä menee vielä huonommin. Kokoa ajan esiin tulevien riitojen, lehmäkauppojen ja rikosepäilyjen takia luottamus Kouvolan päättäjiin on alamaissa. Kaikkien yli 60-vuotiaiden luokitus on pudotettu muutenkin alimpaan mahdolliseen luokkaan koska nyt tarvitaan nuorempaa voimaa päättäjien vastuulliseen joukkoon. Yksikään päättäjä ei tällä hetkellä ole ÅÅÅ-luokituksessa mutta kunnallisvaalien jälkeen tilanne voi muuttua. Tavikset ja Luuserit Oy seuraa heidän tekemisiään todella tarkasti ja nykyään niin yleisen sisäpiirin tiedon varassa on helppo toimia koska kaikki jutut tulevat julki näin vaalien alla ja vieläpä lehtien palstoilla. Roskaluottoluokituksella merkityn Aimo Ahdin ajojahti alkaa saada jo koomisia pirteitä. Tavikset ja Luuserit Oy paheksuu tietysti kaikkia väärinkäytöksiä ja arvostaa suuresti rötöksien paljastajia. Nyt ollaan kuitenkin uuden porteilla. Kristillisten valtuutettu Vesa Vainio paljastaa ilmeisesti todella hurjia juttuja Woodinno- hankkeesta koska äityi lehdessä kertomaan saamastaan uhkauksesta sekä paljasti myös käyttäytyneensä huonosti kaupungin Tallinnan matkalla. Oli oman kertomansa mukaan jopa oksentanut päälleen. Rehellisen miehen sanaan voi yleensä luottaa mutta se on huonoa, jos tarinat muistuvat mieleen humalan huurujen jälkitiloissa. Tavikset ja Luuserit Oy päätti pudottaa Vesa Vainion luokituksen varmuuden vuoksi roskaluottamus-luokkaan lisämerkinnällä AH eli armoton halveksunta. Olikohan se reissu muuten tämä kuuluisa seminaarimatka jonka kerrottiin olleen koko ajan tiukkaa asiaa? Tavikset ja Luuserit Oy on käynnistänyt perusteelliset tutkimukset matkan tapahtumista ja syntyneistä kuluista. Johan Undvik kuitenkin kertoi tuntevansa jonkinlaista sielujen sympatiaa Vesa Vainiota kohtaan omien henkilökohtaisten reissukokemustensa perusteella.

Erityisen suurta huolta Tavikset ja Luuserit Oy tuntee siitä, että ilmeisesti joko virkamiesten ohjeet on epäselvästi tehtyjä tai sitten niitä ei ymmärretä. Jos niitä taas ei tahallaan noudateta esim. hankintojen yhteydessä, niin Tavikset ja Luuserit Oy on valmis siirtämään kaikki kyseisten asioitten kanssa tekemisissä olleet henkilöt ja heidän yhteistyökumppaninsa roskaluottamusluokkaan.

Kaupunginjohtaja Lauri Lammenmäen luokitusta ei ole viime aikoina kyetty tekemään lainkaan koska mies on ollut 4 viikkoa pois työstään maanpuolustuskurssilla.  Tavikset ja Luuserit Oy:n aamukahviseurue on ollut syvästi järkyttynyt Lamminmäen työn pakoilusta ja lähtöaikeista suuren Kouvolan johdosta. Miten nyt kukaan voi jättää näin hienon ja yhteen hiileen puhaltavan virkamieskunnan ja poliitikot saati kotikaupunkiaan aina kehuvat ja arvostavat kaupunkilaiset, etenkin entisten maalaiskuntien asukkaat. Aina ansiokkaasti Kouvolaa mollannut Persujen kansanedustaja Reijo Tossavainen on siirretty roskaluottamusluokasta A-luokkaan koska mies asuu Savitaipaleella ja on ollut jo runsaan viikon haukkumatta Kouvolaa julkisesti. Tavikset ja Luuserit Oy:n luokituksen A eli Arvaamaton ovat saaneet myös Paavo Väyrynen ja Silvio Berlusconi joiden vetäytymiseen ei voi luottaa ja joilla on taipumus putkahtaa esiin mitä yllättävimmissä paikoissa.

Luottamusluokituslaitos Tavikset ja Luuserit Oy saattaa julkistaa seuraavan luottamusmittarinsa kunnallisvaalien tiimoilta jo ennen vaaleja. Ehdokkaiden kannattaa olla siis varuillaan, jäljillänne ollaan!


Johan Undvik
Päätavis
Luottamusluokituslaitos Tavikset ja Luuserit Oy



tiistai 2. lokakuuta 2012

Essi vai Ado Kouvolan valtuustoon?


Kunnallisvaaleihin on aikaa vajaat neljä viikkoa ja puolueitten vaaliorganisaatiot on viritetty herkimmilleen. Vai onkohan sittenkään? Kävin nimittäin läpi Kouvolan Sanomien vaalikoneen tiedot kokonaisuudessaan Kouvolan osalta. Lukemisen jälkeen oli itsestään selvää, että kaikki ehdokkaat eivät ole lainkaan tosissaan yrittämässä valtuustoon vaan ovat selkeästi vain listojen täyttäjiä ja muutamien äänien kerääjiä. Näinhän se on ollut aina ennenkin. Yllättävän moni on kuitenkin jättänyt kokonaan osallistumatta KS:n vaalikoneen antamaan ilmaiseen mainostilaan. Osa on toki sinne kirjoitellut ajatuksiaan ja tämän tekstin välissä olevat lainaukset on otettu sellaisenaan kunkin ehdokkaan omasta tekstistä ja ne ovat ns. vaalilauseita.

"On tämäkin yhteiskunta, jossa möröt saavat syödä kenet vain haluavat."  Pekka Lehto, vas

Kun luki ehdokkaiden tekstejä, niin voi olla parempi, että eivät ole enempää kirjoittaneetkaan. Itse kirjoitetut tekstit vilisevät virheitä ja moni kertoo asiansa huutamalla eli isoilla kirjaimilla. Voi olla, että ehdokkaiden joukossa on joitakin henkilöitä, jotka eivät pärjää tietokoneen kanssa niin hyvin, että onnistuisivat kyselyn täyttämään. Luulisi kuitenkin, että ryhmillä on sen verran vastuuta ehdokkaistaan, että kaikkien tiedot saadaan esiin asiallisesti ja jopa lähes oikein kirjoitettuna.

"NYT Kääntyy Kouvolan Juna, Laitetaan uutta tuulta purjeisiin ja Karistetaan pölyt Valtuustosta!" Joni Riihelä, ps

Pääosin näissä vaalilauseissa oli käytetty vanhoja jo kuluneita vaalisloganeita joko ihan sinällään tai hiukan muunnettuna. Niissä painotettiin kouluja, syrjäkyliä, vanhuksia, positiivisuutta, välittämistä, rohkeutta, lapsiperheitä, taloutta, parempaa arkea, eteenpäin menoa, maalaisjärkeä, elämän arvoja, yhteistyötä ja muutoksen tuomaa voimaa. Hienoja asioita ovat kaikki tyynni ilman lääkettäkin.

"Vain otettu lääke ja annnettu ääni auttaa" Juha Päivärinta, ps

Suurta sinnikkyyttä valtuustotyössään Kouvolan parhaaksi aikovat osoittaa seuraavat ehdokkaat. Valtuustoon asioille aikoo mm. tämä kandidaatti.
"Asialle puolestasi Kouvolan valtuustoon!" Pirjo Konttinen, sd

Hieman toisenlaista sinnikkyyttä osoittavat seuraavien vaalilauseiden keksijät.
"Tärkeää ei ole perille pääseminen, sillä perille ei voi päästä, vaan tärkeää on suunta, pyrkimys, liikkeelläolo".(Mauno Koivisto) Marjo Lakka, sd
"Vaikka olisi vastatuulta, niin sortumatta soudan" Tiina Vilko, sd

Elämän totuuksiin ja pessimismiinkin perustaa osaamisensa muutama vasemmiston ehdokas.
"Vanhuus ei ole sairaus" Tuula Rantamo, vas
"Muuallakin on elämää kuin vain Kouvolan keskustassa"...Jaana Ström-Hietanen, vas
"Tämä päivä meni tällai ja huominen tuo uudet ongelmat" Markku A. A. Ruotsalainen, sd

Varojen mukaista elämää ja uutta verta kaupungin päättäjien joukkoon kaivataan kiihkeästi monessakin tekstissä.
"Suu säkkiä myöten" Pentti T. Janhunen, sd
"Puuhastelijat, visioiden vääntelijät ja vaikenijat vaihtoon!" Eero Mäkinen, ps

Näitä elämää suurempia ja välillä täysin käsittämättömiä ajatuksia oli myös jokunen joukossa.
"Mitään ei tapahdu, ellei mitään tapahdu!" Susanna Hillenbrand, ps
"Arki muovaa historian, elämä määrää tajunnan". Joonas Honkimaa, sd"

On sloganeita ollut joskus hieman hurjempiakin. Pirkanmaalla eduskuntavaaleissa painija Marko Asell otti päävastustajakseen Persujen Veltto Virtasen ja jakoi mainoksenaan kortonkeja joissa oli teksti "Marko sisään, Veltto ulos". Nykyisten valtuutettujen on kuitenkin syytä olla kovasti varuillaan kun seuraava huima kaksikko rynnistää Kouvolan poliittisten päättäjien joukkoon. Adon henkeäsalpaavalla uholla ja Essin jämäkällä poliittisella argumentoinnilla voi saavuttaa vain hyvän tai jopa loistavan tuloksen.

"Adossa on munaa enemmän kuin Buurilaisessa kanalassa. OLEN NÄTTI POIKA JA HERRA NUMERO 249 JOKA ON ETENKIN NAISTEN SUOSIOSSA. HERRATKIN VOIVAT HÄPEÄMÄTTÄ ÄÄNESTÄÄ MINUA".
Ado-Sakari Ala-Krekola, ipu

"Kaikki on vinksin vonksin Tai ainakin heikun keikun. Mutta ei ole kovin kauaa, Jos Essin saa paikalle".
Essi Frimodig, kok

Kunnallisvaalit tulevat olemaan Kouvolassa todella mielenkiintoiset ja veikkaankin, että tässä blogissa esitellyt mielipiteet kantavat kunkin ehdokkaan kirkkaasti valtuustoon. Ado kehui Allun torikahvilassa viime lauantaina saavansa ainakin 500 ääntä joten suurin mielenkiinto on siinä, kumman slogan kantaa aina valtuuston puheenjohtajuuteen asti, Essin vai Adon?

Älkää nyt hyvät äänestäjät kuitenkaan Iittiin tai Savitaipaleelle muuttako!

Jussi Untolahti










sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kouvolan Veturissa on vetovoimaa




Poikkesin perjantaina pikaisesti kauppakeskus Veturin Citymarketissa. Nuoret mimmit ohjasivat liikennettä parkkipaikoilla ja kaikki sujui näppärästi ja nopeasti. Parkkiruudutkin olivat nykyautoille sopivin suuria. Ostosparatiisi jäi kuitenkin tarkemmin tutkimatta. Tänään olimme siellä Satun kanssa pari minuuttia ennen kahtatoista ja ovella oli jo pitkät jonot odottamassa sisäänpääsyä. Odotukseni koko Veturista eivät olleet kovin ihmeelliset. Onhan näitä kamalan kokoisia kauppoja nähty ennenkin ja monessa maassa.

Veturi kuitenkin yllätti positiivisesti. Kauppakeskus on selkeä ja riittävän väljä liikkua. Ruuhkaa ei ollut kuin silloin kun niukasti pukeutunut tanssitähti Ansku Bergström esitteli todella timmiä kroppaansa lavalla. Hyvältä näytti muuten se tanssikin, mitä nyt syrjäsilmällä vähän vilkaisin. Veturin monipuolisuus yllätti ainakin minut. Siellä pääsee leffaan, lapsille on leikkipaikat, väsyneille istumapaikkoja, vessoja lukematon määrä ja nälkäiselle löytyy monenlaista purtavaa tarjoavia paikkoja. Nuorisolle on burgereita ja pizzaa, löytyy kiinalaista ruokaa ja monenlaista muuta herkkua. Olin autolla joten olutpaikkoja en havainnut. Täytyy mennä joku päivä fillarilla tutkimaan asiaa.

Putiikkeja on moneen makuun kaikilta aloilta ja ainoastaan autokauppa taitaa puuttua. Selkeästi näki myös, että moni firma pelaa nyt varman päälle ja on aluksi avannut uuden pisteen Veturiin ja jättänyt vanhan vielä Kouvolan keskustaan. Tulevaisuudessa tulee varmasti käymään niin, että toinen sitten lopetetaan ja veikkaanpa, että se keskustan liike joutuu lakkautettavien listoille. Veturi on nimittäin niin vakuuttava esitys, että keskustan näivettyminen vaikuttaa hyvin uhkaavalta. Mutta vaikuttaa se muuallekin. Prisma joutuu myös totisen paikan eteen sillä sen muitten liikkeiden muodostama kauppakatu vaikuttaa todella aneemiselta Veturin viihtyisien tilojen rinnalla. Mitäpä Prisma sitten tekee? Nyt menee arvailujen puolelle mutta menköön. Osuuskaupalla on rahaa ja se vastaa varmasti Veturin haasteeseen. Prisman edellinen remontti ja uudelleen järjestelyt menivät ns. munille ja nykytilanteen huomioon ottaen hukkaan. Siitä on pakko rakentaa Veturin vertainen kauppakeskus ja tilaahan siellä on laajentaa länteen päin vaikka millä mitalla. Siitähän se sitten Kouvolassa huuto alkaa kun näitä jättejä on siellä kaksi rinnakkain keskustan ulkopuolella.

Kun edellinen on tehty, niin Kouvolan keskusta hiljenee ja sinne ei jää montaakaan isoa yritystä parin ruokakaupan lisäksi. Ei se ydinkeskusta kuitenkaan kuole. Se elpyy mutta miten? Taas menee arvailun puolelle ja mielikuvitus pääsee liitoon. Keskustasta tulee suuri iltaelämän keskus. Katettu kävelykatu Manski täyttyy pubeista, ruokaravintoloista, teemaravintoloista ja pikku palveluja tarjoavista yrityksistä sekä muista vapaa-ajan palveluja tuottavista paikoista. Tekno jumputtaa, kantri soi, karaoke raikaa, jazzin syke kuuluu uuteen elämään ja rokki elävöittää Kouvolan yötä. Keskustaan keskittyy lisäksi kampaamoita, partureita, elokuvateattereita, erilaisia hieromalaitoksia, tatutointi- ja lävistysfirmoja, meikkipalveluita, uhkapelifirmoja, antiikkikauppoja, divareita, etnisiä ruokakauppoja jne. Sivukujilla on sitten vähän hurjempaakin toimintaa, huumekauppaa, seksin myyntiä ja pikavippejä tarjoavia toimistoja sekä muuta hämärää bisnestä tekevää porukkaa. Poliisikin perustaa keskustaan pienen palvelukeskuksen putkineen hulvatonta iltaelämää hillitsemään ja laittomuuksia karsimaan. Näin Kouvolasta tulee Suomen kuuluisin iltaelämän keskus ja varsinkin hotellitoiminta kokee hurja elpymisen ja yksi uusi hotellikin rakennetaan.

Suuri muutos on Kouvolassa edessä ja edelliset arviot ovat totta viimeistään 10 vuoden sisällä. Siellä minäkin sitten reilut 70 mittarissa istun Manskilla olutta hörppimässä sekä jazzia ja kantria kuuntelemassa. Harmi, että Kari Tapio on kuollut.

Jussi Untolahti

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

KooKoon vahvistus katsomossa


Kookoo aloittaa Mestiskauden tänään ja tavoitteet ja odotukset ovat taas kovat. Paljon pelaajia lähti muualle ja uusia on hankittu tilalle. Jääkiekko on nykyään pelkkää bisnestä ja seurojen omistajat ja johtohenkilöt ovat kovien taloudellisten paineitten alla. Sponsorisopimukset on toki tehty mutta nyt ollaan siinä tilanteessa, että yleisö pitää saada viihtymään hallissa. Viime kaudella siihen riitti hyvä jääkiekon pelaaminen ja kohtuullinen menestys.

Nyt taidetaan olla toisella linjalla. Yleisömagneetiksi on hankittu kaksi vuotta pelaamatta ollut ylipainoinen Matt Nickerson, joka jo harjoitusotteluissa sai 4 pelirangaistusta ja aloittaa siis kauden vahvistaen Kookoota kahden pelin ajan katsomosta käsin. Jotenkin tulee mieleen, että mitäpä jos seuran johto ja valmentajat ovat olleet tämän takana ja toivoneet Nickersonilta tiettyä käytöstä julkisuuden saamiseksi ja vastustajan pelottelun merkeissä. Homma sattui vain KooKoon julkisuuden tavoittelun kannalta pahaan rakoon kun Jokerien Semir Ben-Amor pani paremmaksi hakkaamalla tajutonta Ville Peltosta vielä jään pinnassakin. Matt Nickerson tunnetaan lähinnä negatiivisista asioista kuten SM-Liigan yhden kauden jäähyennätyksestä ja väkivallasta myös jään ulkopuolella. Tämä KooKoon vahvistus sai Ässissä pelatessaan mm. kolmen ottelun pelikiellon lokakuussa 2007 pelatun ottelun jälkeen ja vielä pelikiellossa ollessaan viiden ottelun lisärangaistuksen. Nickerson nimittäin kävi fyysisesti kiinni Ilveksen puolustajaan pukukoppikäytävällä ottelun jälkeen. Lisäksi Ässät sai 10 000 euron sakot pelikiellossa olevan pelaajan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. Luulisi, että mies on oppinut jo jotain.

Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Harjoitusotteluiden 4 pelirangaistusta kertovat karua kieltään keskenkuntoisen vahvistuksen asenteesta. Median kautta on myös luettu mielenkiintoisia juttuja herran ajatuksista jääkiekon viime aikojen tapahtumista. Matt Nickerson sanoi olevansa jonkinlainen suojelija kentällä ja oli myös iloinen, että häntä pelätään. Samoin typerästi jäällä ja sen ulkopuolella itsekin käyttäytynyt Nickerson kertoi, että ei hyväksy poliisin puuttumista HIFK-Jokerit ottelun tapahtumiin. Sanoi vielä, että "We can police ourselves" eli jotakuinkin niin, että selvitämme itse asiat. Nyrkein ja tappelemalla ilmeisesti. Yle-Kymenlaakson radiotoimittajakin ihmetteli Nickersonin lausuntoa ja sanoi, että jos Ville Peltosen käsittämätön pahoinpitely olisi tapahtunut Kotkassa nakkikioskilla, niin siitä olisi tullut vankeutta. Toivotaan, että nämä Nickersonin typerät lausunnot ovat vain surkeaa yritystä pitää yllä kovan pojan kyseenalaista imagoa.

Eniten minua huolestuttaa näitten Ben-Amorien ja Nickersonien kaltaisten väkivaltaisten pelaajien vaikutus jääkiekon junioripelaajiin. Tyhmä yleisö hurraa kaukalon väkivallalle ja junnut siinä mukana. Eräs junnuvalmentaja kertoi tänään radiossa karua juttua harjoituksista jossa alle 10-vuotiaat junnut jo pudottelivat hanskoja jäähän. Vastuu tästä on tietysti omistajilla, seurojen johdolla ja valmentajilla. Junnujen osalta myös vanhemmilla. Saattaa jopa käydä niin, että pikkupoikia siirtyy yhä enemmän jalkapallon pariin. Odotan mielenkiinnolla kuinka monta pelirangaistusta KooKoon pelottavaksi vahvistukseksi hankittu Matt Nickerson kauden aikana hankkii vai olivatko harjoitusottelut vain seuran johdon määräämää julkisuuden hankkimista.

Jääkiekkolegenda Lalli Partinen tuomitsi kaukaloväkivallan ja sanoi, että eihän nyrkkeilyotteluakaan keskeytetä välillä ja ryhdytä pelaamaan jääkiekkoa. Tämän oman elämänsä kiekkopoliisin kannattaisi ehkä miettiä Lallin sanomaa.

Jussi Untolahti

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Eiköhän se ole sitten siinä


Poistan aina joskus kommentteja ja kuvia KENin sivulta ja välillä myös "opastan" jäseniä. Ajoittain joudun myös perustelemaan, miksi näin teen, joten tässä vähän taustaa ja muutama syykin. KEN lähti liikkeelle vappuna 2010 melkoisen huimasti. Kuukaudessa tuli 1700 jäsentä, paljon valokuvia ja runsaasti positiivista keskustelua sekä mieltä kohottavaa Kouvola-henkeä. Myös media huomioi positiivisen Kouvola-liikkeen. Jo silloin kumpusi esiin ajatus KEN-Gaalasta joka huipentui sitten Vaakunaan lokakuun alussa. Nyt on toinenkin Gaala juhlittu ja ajatukset kolmannesta ovat kristallin kirkkaat.

Matkan varrella on KENin pesään luikerrellut "kärttyisiä kyitä". Ensimmäinen häirikkö oli nimellä "Minna Nikula" esiintynyt henkilö, joka saattoi hyvinkin olla kulkusilla varustettu riippakelli. Häntä häiritsivät tietyt kuvat, kuvien käyttöoikeudet ja myös se, että erään hallituspuolueen kannattajien kakarat olivat häntä pienenä kiusanneet. Ihan tasapainossa oleva henkilö ei siis näitä tarinoita kirjoittanut. Muutaman räväkän vastauksen saatuaan "Minna" luopui jäsenyydestä eikä ainakaan samoin tarinoin ole KENiin palannut.

Toinen tapaus oli hieman surkuhupaisa. Itseään media-alan ammattilaiseksi kutsuva henkilö ärsyyntyi kun hänen älypuhelimeensa alkoi tulvia sähköposteja KENin sivulta. Väitti, että minä täytin hänen puhelimensa pakkosyötetyillä joukkoviesteillä. Kun vastasin, että minun viestini eivät sinun puhelintasi täytä, olin kuulemma tyly ihminen. Siinä muuten osui kyllä ihan oikeaan. Syynä olivat kuitenkin hänen omat liian avoimet asetukset niin Facebookissa kuin puhelimessakin. Tajuttuaan syyn tämä media-alan ammattilainen poistui KENistä jonnekin muualla haavojaan nuolemaan. Tänään sitten löytyi toinen vastaava valittaja joka ei osaa säätää Facebook-asetuksiaan kohdalleen.

Seuraava hengen jättiläinen oli väittämänsä mukaan korkeakoulun käynyt it-guru. Hän ilmoitti KENin sivuilla menevänsä eduskuntaan sitoutumattomien listoilta. Huomautin, että täällä ei vaalimainontaa tehdä ja niinpä guru suomalaiskansalliseen tapaan käski haistaa vitun. Kun sanoin juuri siihen koko poikamiesvuosieni ajan aktiivisesti pyrkineeni ja kerroin vielä, että lauseen alussa sana "vittu" kirjoitetaan isolla kirjaimella, haistatteli uudestaan. Tämäkin neropatti on häipynyt KENistä ja hänestä minua jopa varoitettiin koska kaveri on häiriköinyt muillakin verkkosivuilla.

Syksyllä 2010 oli sitten lähellä, ettei jouduttu käräjille. Eräs KEN kirjoitti todella harmittoman tekstin erään valokuvan kommentiksi. Kyse oli kahdesta sanasta ja tuon ilmaisun käyttö pahoitti erään henkilön mielen ja niinpä sitten kolahti oikein asianajotoimistolta sekä kirjoittajalle että minulle 10 000 euron vahingonkorvausvaatimus kunnianloukkauksesta. Minä selvisin asiasta pitkän kirjelmän ja selkeän lainsäädännön avulla sillä Facebook-ryhmän vetäjä ei ole vastuussa jäsenien kirjoittelusta, vaan jokainen vastaa omista teksteistään. Tämä kannattaa kaikkien huomioida suvuille kirjoittaessaan. Kommentin kirjoittajasta tehtiin rikosilmoitus ja asia on kai vieläkin kesken. Tuomiota siitä ei mikään järjissään oleva oikeusaste voi antaa.

Varomattomasti kirjoitteli eräs toinenkin KEN. Kertoi outoja juttuja -60 luvulta eräästä kouvolalaisesta yrityksestä. Poistin jutut mutta sitten tämä henkilö lähetteli ikäviä viestejä kyseisen yrittäjän tyttärelle 50 vuotta sitten muka tapahtuneista asioista. Myös minä sain runsaasti omituisia viestejä ja minun käsitys- ja ymmärtämiskykyni hän totesi kovin rajalliseksi. Totta puhui, en ymmärtänyt hänen ajatuksenjuoksustaan kuin "ja" sanat. Haistatteluun tämä "sivistynyt" henkilö ei toki alentunut. Vastaavia viestejä sain muuten häneltä jälleen elokuun alussa.

Joitain liian avoimia viestejä olen myös joutunut KENistä poistamaan koska niissä on puhuttu ihmisten kuolemista, itsemurhista, pedofiliasta ja pahoinpitelyistä. Joitain henkilöitä on haukuttu myös sadisteiksi ja natseiksi. Samoin lähti sivuilta muutama räväkkä kännikuva. Kirjoittajat ovat hyvin ymmärtäneet poistot ja mitään jälkikirjoittelua ei ole ilmennyt. Kaikki edellä mainitsemani pikkujutut sivuutin hurtilla huumorilla.

Ennen tämän kesän Gaalaa KENin sivulla alkanut keskustelu ja herjaaminen illan bändeistä sen sijaan jotenkin satutti. Gaalan sponsorien bändivalinnat eivät olleet kaikkien mieleen ja ikävä kirjoittelu loukkasi varmasti myös näitä yrittäjiä. Katkeroituneet "kriitikot" vaativat paikallisia esiintyjiä Gaalaan mutta eivätpä poloiset tienneet, että Uudet Tuulet lauluyhtye ja Kaikko Band sekä Markku Purho ovat Kouvolasta. Tarkistelin kirjoittajien taustoja ja tulin siihen tulokseen, että kyseessä oli joukko tusinamuusikoita jotka olisivat halunneet tulla Gaalaan soittelemaan kymmenen hengen kaljakuppiloihin sopivia amatöörirallatuksiaan. Nimimerkki "Veli Palsternakka" taas totesi Gaalan olevan vain kuseskelua, oksentelua ja tamponeja? sekä kirjoitti mielipiteenään sanan "Tuubaa" ainakin viisi kertaa Gaalan viestiketjuihin.  Minua alkoi ns. vituttaa ja kirjoitin seuraavan vastineen:

 "Ihmisen älyllisen ajattelun äärirajat ovat nyt lähellä. Siksi ajattelin perustaa KENiin oman superälykköjen osaston, KEN-Mensan. Itseoikeutettu puheenjohtaja on tuossa ylempänä sykähdyttävän "Tuubaa" kommentin kirjoittanut Veli Palsternakka. Palsternakka on osoittanut aivan ihmeellistä oikeinkirjoitustaitoa ja käsittämätöntä verbaalista lahjakkuutta kirjoittamalla mm. vaikean sanan "Tuubaa" täysin oikein ainakin viisi kertaa tänne KEN-Gaalaa koskeviin viestiketjuihin. Odottelen Velin seuraavaa älyn rajoja koettelevaa soitinvalintaa jännityksestä täristen".

Tämän jälkeen herra Palsternakka ei ole sivulle kirjoittanut.

Samanlainen keskustelu alkoi 22.08.2012 kun ryhdyin selvittämään miksi Taiteiden Yö 2012 ohjelmasta oli vaivihkaa poistunut Junnu ja Pikkutakit bändin esiintyminen. Lähinnä halusin, että pettynyt yleisö tietää, onko syy bändin, kaupungin kulttuuritoimiston vai jonkun kolmannen tahon. Kukaan ei ole vielä totuutta kertonut. Minä sen tiedän mutta en kerro. Tästä selvityksestäni kimpaantuneena eräs itseään kymmenien keikkojen järjestäjäksi kutsunut herra huuteli minulle "jumalautaa" ja sanoi, että ei artisteilta voi vaatia selvitystä poissaolosta ja sen syistä. Eivät ne nyt niin saatanan suuria herroja ole soittajatkaan, saati kulttuuritoimiston väki, ettei veronmaksajille voi totuutta kertoa. Sama herra kymmenien keikkojen järjestäjä totesi myös vakaana ammattimiehen mielipiteenään, että musikantit saavat olla ympäripäissään ja jopa väärissä paikoissa. Lopetin keskustelun musikanttien työmoraalista lyhyeen ja poistin kaikki kommentit.

Tähän kun lisätään vielä ihmeellisten yksityisviestien lähettäjät, "cuckuluuruu" viestien kirjoittajat ja ns. "nokittelijat" sekä pikkuvittuilijat, niin alkaa hurja joukko olla kasassa. Viimeinen "kamelin" selän katkaissut heinänkorsi oli tämä erään 146 sähköpostia 109 kommentin viestiketjusta saaneen KENin kirjoitus jossa hän moitti KENiä ja minua asiasta jonka syynä ovat hänen omat puhelimen tai Facebookin yksityisasetukset ja hän vaati jopa lisää ohjeistamista ja ilmeisesti myös valvontaa KENin sivuille. Minulla ei ole resursseja eikä haluakaan istua 24 tuntia vuorokaudessa tietokoneen ääressä vahtimassa mitä kukin KENiin kirjoittaa.  Meitä KENejä on kohta 3400 joten tämä edellä mainittu "hurja joukko" edustaa silti reilusti alle yhtä prosenttia jäsenmäärästä. Heistäkin 3 on poistunut KENin jäsenluettelosta ja yhden poistin omista kavereistani. Nyt alkaa tuntua siltä, että eiköhän tämä ole tässä. Pieni ryhmä on nimittäin aiheuttanut sen, että sivujen valvonta, viestien poistaminen ja aiheettomien vittuilujen kuunteleminen alkaa olla liian työlästä. Toisaalta taas Teidän kaikkien muitten kanssa homma toimii hienosti ja yhteistyö on ollut todella mukavaa ja antoisaa. Vuoden päästä saavutan eläkeiän ja nyt joku muu saa KENin sivut hoitoonsa. Kini Laine voisi olla kova juttu. Huonoihin käsiin en KENiä jätä. Toisena vaihtoehtona on se, että lopetan sivut ja poistan ryhmän Facebookista. Se tuntuu juuri nyt  melkoisen houkuttelevalta vaihtoehdolta. Minä jatkan edelleen vain blogin kirjoittelua ja siirryn ikäiselleni herralle sopivan uuden harrastuksen pariin.

James Bondia vapaasti siteeraten kerron tälle "hurjalle joukolle", että jatkuva negatiivisuus vaikuttaa aivoihin ja tekee ihmisen tyhmäksi, helvetin tyhmäksi!

Jussi Untolahti (KEN)

perjantai 31. elokuuta 2012

Munaton mies




Kun Papinkujan kolli pienenä käskettiin ruokakauppaan ostoksille, niin silloin menin Saveniuksen kauppaan joka oli siinä Savonkadun ja Salpausselänkadun kulmassa nykyisen Lääninpuiston alueella. Kauppa oli jaettu kahteen osaan siten, että maitotuotteet sai oikealta puolelta ja muut tavarat vasemmalta puolelta. Myyjät ja rouva Savenius olivat tiskin takana ja heille annettiin mummon kotona kirjoittama ostoslista. Rouva ja puotipuksut latoivat tavarat isoon kassiin ja sitten ostokset maksettiin. Monet käyttivät myös ns. vastakirjaa johon ostokset merkittiin ja sitten kerran kuussa maksettiin. Kaupassa käynti oli silloin helppoa koska ei juurikaan tarvinnut valita eri tuotemerkkien välillä. Tosin eipä niitä paljon eri vaihtoehtoja ollutkaan, kauraryynikin oli kauraryyniä. Leipä oli hapanleipää, ranskanleipää, hiivaleipää, ohraleipää ja näkkileipää. Maito ostettiin maitokannuun ja lisäksi oli piimää sekä kai jotain viiliä. Voita oli tasan yhtä lajia kuten kananmuniakin. Muistelen, että Hartolan meijerin voita siihen aikaan kehuttiin paremmaksi kuin muita mutta sitä ei Saveniuksen kaupasta saanut. Makkaroina oli lauantai, sipulitee ja berliini sekä lenkkiä ja suomimakkaraa. Muistelen, että oli myös jotain Hampparin käyrää. Juustoa oli pari lajia ja sitä ostettiiin harvoin. Perunat, marjat, omenat ja mansikat viljeltiin silloin mökillä Utissa itse joten niitä ei useinkaan tarvinnut talven aikana ostaa. Jauhelihat ja muut lihatuotteet haettiin Lasipalatsista Lehtisen lihakaupasta tai Kauppahallista. Myös torilla asioitiin mummon kanssa ahkeraan sillä siihen aikaan siellä sai vielä myydä myös lihaa ja kalaa. Silakkaa tosin hienot ihmiset ostivat kuulemma vain kissalle. Helppoa oli ostaminen silloin eikä mistään kulutushysteriasta ollut tietoakaan.

Nyt on kaikki toisin. Semmoiselle ihmiselle joka on huono tekemään päätöksiä, kauppareissu on painajainen. Monta puhisevaa äijää olen puodeissa nähnyt, kun rouva tekee valintaa kymmenen samanlaisen sämpyläpussin välillä tai puristelee appelsiineja niin, että neste lentää. Kurkkujen valintaa ei kaino kestä katsella. Esimerkiksi perunoita on aivan liian montaa eri laatua, uusia, vanhoja, jauhoisia, jauhotonta, pestyä, multaista ja pussiin pakattua. Hedelmiä on niin maan tuhottomasti. Osa semmoisia, ettei nimeä osaa lausua. Ei siellä kaupassa tosin ketään olekaan, jolle sen nimen lausuisi. Leipää on monta hyllyllistä ja monen väristä. Karppaajille vielä omat laatunsa. Väristäkään ei enää tunnista kun ruisleipääkin on vaaleana. Lukutaidottomat ovat lirissä. Leikkeleitä on kymmenien metrien tiski täynnä eri laatuja ja vielä ovat perkeleet keksineet ilkeyttään ruveta pakkaamaan niitä erikokoisiin pakkauksiin 20-50 gramman välein. Joissakin vielä muka kaupantekijäisinä + 20 grammaa. Tutki siinä sitten hintoja. Seuraava hyllykkö on täynnä grillimakkaroita. Niitten sisään on tungettu erilaisia juustoja, chiliä, pekonia, valkosipulia ja joihinkin jopa lihaakin yli 100 % kokonaispainosta. Siihen vielä sitten lisäksi kevyt-versiot, nakit napsauksella tai ilman, bratwurstit, habanerot, krakovanmakkarat, mustat makkarat ja ryynimakkarat palvilla tai ilman. Vihanneksia on pakastettuna ja ilman enemmän kuin laki sallii kuten myös mausteita ym. sörsseleitä. Mätämaito ostokset jätän suosiolla Satun hommaksi. Oluen osto taas on helppoa, Pirkkaa 24-pack kärryyn ja menoksi. Oivariini vauhdissa kyytiin ja sitten sille epätietoisuuden suolle.

Seuraavien tuotteiden oston vaikeudesta olen kirjoittanut ennenkin. Maailman ruminta eläintä sika-nautaa eli nötköttiä on toki tarjolla mutta aito lehmää ei ole. Se on joko nautaa, raavasta tai jopa kuollessaan muuttunut häräksi. Sika on porsasta tai possua rypsillä, viljalla tai ilman. Erilailla marinoituja en edes vilkaise. Kana on muuttunut kananpojaksi, broileriksi, kukoksi tai jopa Nuggetiksi tai Hornetiksi ja lammas on karitsaa. Pässiä ei taida sentään olla tarjolla. Olisiko hommissaan treenannut itsensä liian sitkeäksi syödä? Pässin kiveksiä jotkut herkkusuut kuulemma nauttivat. Makaroneista eli hienosti pastasta ei ota selvää kukaan. On pitkää, lyhyttä, miniä ja kymmeniä eri muotoja linnunpesästä lähtien sekä jopa useita eri värejä. Samalta kaikki kuitenkin maistuvat.
 
Eniten kuitenkin mietityttävät kananmunat. Ne ovat yksi selvittämätön viidakko vaikka värejä ei olekaan kuin kaksi. Niitä löytyy ainakin seuraavat laadut; orsi, virike, luomu, lattia, vapaa, omega, camelina, extra, aito, kultamuna ja makumuna. Lista kuulostaa enemmänkin gigolon CV:ltä. Lisäksi on myös onnellisen kanan pyöräyttämät munat. Mitähän helvetin virikkeitä niille kanoille on muuten järjestetty? Leluja, pelejä, ehkäpä superviriili kukko vai kannustaako munakonsulentti kanoja huutelemalla, että muna päivässä pitää kirveen loitolla. Entäs sitten ne onnelliset kanat. Onkohan se jotenkin tutkittu milloin se kana sen onnenhetken kokee? Onko se kukon saapuessa, ennen vai jälkeen munimisen vai riemastuuko se ihan vaan siitä ettei nykyisen tehotuotannon seurauksena vieläkään perse revennyt? Viipottaa sitten onnellisesti potpottaen ympäri kanalaa ja esittelee ehjää ahteriaan.

Kuten varmaan arvaatte, olen lähdössä kauppaan. Munia en osta.

Jussi Untolahti

tiistai 21. elokuuta 2012

Kouvolan Taiteiden Yö 2012




Kouvolan Taiteiden Yö rävähtää käyntiin taas perjantaina 24.08 lähes koko keskustan alueella. Ohjelmaa on huimasti ja varmasti moneen makuun. Taiteiden yön  avaa vihdoinkin oikea kouvolalainen henkilö eli Jari Larikka ja herra Tossavainen on muisto vain. Kouvola-talolla mainio runoilija Heli Laaksonen esiintyy nauruhermoja kutkuttavine murrerunoineen ja ulkonäyttämöllä kuullaan kuorolaulua. Päälavalla aloittaa Jari Uutela esittäen mies ja kitara esityksensä.  Heti perään lavalle nousee Liisa & Dem Babies joka esiintyy Junnu ja Pikkutakit ryhmän tilalla. Tämän jälkeen nähdään lavalla vielä Arttu Wiskari ja koko Kouvola-talon seutu on muutenkin täynnä iloista toimintaa.

Hotelli Vaakunan ravintola Aulan terassilla on ainakin Kouvolan mieskuoro ja rautatieasemalla ravintola Columbian yleisöä viihdyttää itse Ari "Klemmari" Klem. Kävelykatu Manskilla Coffee Housen valtaa jazz ja upea Tuuli Arola trio ja Holvin edessä soi rautalanka ja The Secrets. Rytmikatissa jytää Murheenlaakso ja KENien virallisessa kesäkahvilassa Allun Torikahvilassa on pitkä Torioke jatkuen myöhään iltaan. Ravintola O'len terassilla musisoi trubaduuri ja tarjolla on mm. herkullista paellaa. Lisäksi koko kävelykatu Manski on Herkkujen Basaari joten ei meitä ainakaan nälkä ja jano piinaa.

Kaiken tämän lisäksi kulttuuria ja muuta mukavaa tuo esiin myös Kouvolan teatteri ja todellisen kulttuuripläjäyksen tarjoaa Kouvolan kirjasto. Kerrankin kirjastossa ei tarvitse olla hiljaa sillä pääkirjastossa laulattaa Semi-duo Taiteiden yön kulkijoita. Kirjaston takana parkkipaikalla taas on Hard Book Cafe jossa kirjojen lisäksi raikaa musiikki josta vastaavat Dj Sinto & Rising Sound.

Tähän kun vielä lisätään sirkusta, tanssia, hienoja asuja ja iloista mieltä niin hyvinhän se menee. Paitsi ettei mene. Seuraavana päivänä alkaa taas se tavallinen itku ja marina. Pääosin tämä pettyneitten nimettömien joukko kanavoi pahan olonsa Kouvolan Sanomien surullisen kuuluisan Napakat palstan kautta. Saatan olla ilon pilaaja mutta paljastan jo etukäteen mistä asioista ne "totuuden torvet" taas valittavat. Näin se Napakoissa menee.

Nuoriso rällää mopoilla ja örveltää kännissä. "Kuritus kunniaan"

Persiljat pestiin kusirännissä ja Manski on oksennusten vallassa. "Ajattelija Alakylältä"

Äijät turisi terassilla ja tuijotteli nuoria minihameisia tyttöjä. "Ikäneito Iitistä"

Kamala tungos Manskilla, ei läpi päässyt. "Ainainen möykkä häiritsee"

Kouvolassa ei ikinä tapahdu mitään. "Minä pysyn Valkealassa"

Lisää poliiseja Manskille.:-))) "Rotary-aukion pojat"

Kamalaa musiikkia. "Sebbo Sibelius"

Ei mitään kunnollista syötävää tarjolla. "Gunilla Gourmet"

Nää vitun eläkeläisbailut on siis ihan perseest. "Acne Anjalasta"

Taiteesta ei tietoakaan. "Kultivoitunut Kuusankoskelta"

Olipa hauska Taiteiden Yö. "KEN Kouvolasta"

Kylmää makkaraa ja lämmintä kaljaa. "Omat eväät mukaan"

Karmeet hinnat. "Kahvi maksoi ennen 5 markkaa"

Mummot tuijotti niin vitust. "16 lävistystä"

Manski täynnä rihkamanmyyjiä. "Kirpputorin omistaja"

Kuppilat täynnä ryyppääviä ihmisiä. "Raitis Ravikylästä"

Kaupunki tuhlasi taas älyttömyyksiin. "Palveluja Puhjoon"

Meille ei päässyt bussilla enää klo 03.00 aamulla. "Puistosta herännyt"

Järjestäjät vittu hoi! Kouvola-talolt joutui siis niinku kävelee Manskille. "Karmee matka"

Missä se inhoittava itsensäpaljastaja piileskeli? "Mummo Jaakonpuistosta"


Uskon ja tiedän, että minulla on silti hauskaa.

Jussi Untolahti (KEN)








maanantai 30. heinäkuuta 2012

Taashan myö Kouvolas ja Kaalas tavattii

                                                   
                                                   
Viime syksynä KEN-Gaalan 2012 järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Esko "Lalli" Lavonen (KEN)  oli taas tapansa mukaan asioita pähkäillyt ja ehdotti minulle Kesä-Gaalan 2012 tapahtumapaikaksi  Tykkimäen huvipuistoa. Ajatus kuulosti heti hyvältä ja paikka suorastaan loistavalta. Alustavasti otettiin sitten yhteyttä edellisen Gaalan pääjärjestäjään, Osuuskauppa Ympäristön toimialajohtaja Arttu Salmeen (KEN) sekä Tykkimäen huvipuiston toimitusjohtaja Sakari Pasaseen (KEN). Molemmat näyttivät heti vihreää valoa suunnitelmalle ja siitähän se lähti kuin Ahti kulmahuoneesta. Uudenvuoden aattona pähkäiltiin asiaa ensimmäisen kerran porukalla ja lyötiin lukkoon Gaalan päälinjat. Lalli sai tehtäväkseen hoitaa ensimmäisen bändin joksi sitten valikoitui huikean hienoa musiikkia Gaalassa esittänyt Lauluyhtye Uudet Tuulet ja Kaikko Band. Apa Salmi hankki toiseksi bändiksi Tero Vaaran ja Mamban. Vielä kun mukaan saatiin mestaritaikuri ja moottoriturpa Markku Purho (KEN) kavereineen niin baletti alkoi olla valmis. Kuluista lupautuivat vastaamaan Osuuskauppa Ympäristö ja Tykkimäen huvipuisto jotka myös saivat tapahtuman kaikki  lipputulot ja myyntituotot, sillä  Kouvolan Entiset Nuoret (KEN) Facebook-ryhmähän on tunnetusti täysin rahaa käsittelemätön yhteisö.

Talven ja kevään aikana tapahtuman järjestelyt etenivät sujuvasti ammattilaisten hoitamina ja me Lallin kanssa seurasimme menoa tyytyväisinä myhäillen. Hyvissä ajoi ennen Gaalaa sitten taas kokoonnuttiin ja mukaan liittyi myös Tykkimäen Raveliinin ravintolapäällikkö Hanna Ruokola. Nyt lyötiin lukkoon loput asiat kuten esim. tarkat aikataulut, julisteet, ruokailut, alkoholitarjoilut, pääsyliput, jatkot kaupungilla ja kuljetukset Tykkimäkeen ja takaisin. Tykkimäki ja Sakari Pasanen lupautuivat vielä ottamaan taloudellisen vastuun linja-autojen lisävuorojen takuumaksuista ja Hannu Laurila lupasi tuoda paikalle tarvittavan bussikaluston. Kävin vielä pari kertaa Tykkimäessä tutustumassa systeemeihin eli katsomassa mm. Popedaa ja juomassa kaljaa. Mitään muuta huomautettavaa en havainnut paitsi, että KENit tuntien pyysin ulkoravintolaa kolminkertaistamaan oluen myyntipisteet ja kylmäkaapit.  Pyyntöni osui kohdalleen ja Gaalassa kylmää juotavaa riittikin kohtuullisin jonotusajoin. KEN-Gaala 2012 alkoi olla huipennusta vailla. 

KENin Faceboook-sivuilla käytiin varsinkin viimeisellä viikolla kiivasta keskustelua Gaalasta ja tunnelma alkoi tiivistyä. Tunsi oikein kuinka kuume nousee. Lauantaina kävin päivällä kuvaamassa Sakaristonmäen entisiä nuoria ja kuuntelemassa huikeita tarinoita mm. kiljun teosta. Illan suussa lähdimme sitten jo ennen viittä Satun kanssa fillareilla Tykkimäkeen kamerat ja vehkeet mukana. Lalli Lavosen kanssa nautimme Raveliinissa maittava buffet-ruokailun oluitten kera ja sitten ryhdyttiin jännittämään, tuleeko sitä porukka vai ei. Tulihan sitä ja paljon tulikin. Ensin täyttyi olutravintola ja sitten Huvilavetti. Alkoi hiukan olo helpottua. Satu painui kaikkia halvatun härveleitä testaamaan Loop Fighterista lähtien ja minä ryhdyin kuvaamaan Gaalaan tulijoita. Ei siitä kuvaamisesta meinannut tulla mitään koska koko ajan tapasin entisiä ja uusia tuttavia ja juttua riitti puolin ja toisin. Ainakin sata halausta sain ja välillä oli naama punaisena huulipunasta. Varmaan ilmeestä näki, että viihdyin loistavasti sillä oluen juontikin meinasi unohtua. Markku Purho veti kavereineen hienon alkushown ja sitten pääsivät vauhtiin illan loistavat bändit. Varsinkin Lauluyhtye Uudet Tuulet ja Kaikko Band hämmästyttivät monet kuulijat loistavalla musisoinnillaan ja Mamba taas sai eritoten mimmit jammailemaan vauhdikkaasti. Suurin  menestys oli kuitenkin olutravintolalla joka oli koko illan ääriään myöten täynnä juhlivia KENejä. Jälleen tapaamisten riemu oli suuri,  juttu luisti, nauru raikui ja juomat maistuivat. Ilmeistä näki, että porukka nautti lämpimästä  illasta, musiikista  ja ennen kaikkea toisistaan. 

Kymmenen pinnassa kaikki oli sitten Tykkimäen osalta ohi ja ulos purkautui tyytyväistä väkeä tosin erään "turvamiehen" mielestä hieman liian hitaasti. Bussit, yksityisautot, Sanin Jannen Renault Dauphine ja  fillarit toivat väkeä keskustaan ja Old Tomin terassi oli pian täynnä kuin se kuuluisa Turusen pyssy. Jarru on vauhdin surma sanoi entinen Papinkujan kolli ja huima meno jatkuikin Anton (KEN) hyvässä huomassa aina kello kahteen asti. Hurjimmat jatkoivat vielä Vaakunaan ja osa jäi sitten nopeasti nousseen ukonilman jalkoihin. Olipa eräältä juhlivalta neidolta varastettu fillarista satulakin. Meno oli kuulemma ollut komeaa ilman istuinta. Juuri sateen ja ukkosen alta ehdittiin sitten kotiin ja meillä vielä pikku yömyssyt nautittiin parin KENin kanssa. Hauska ilta oli huipennuksensa saanut ja seuraava aamu alkoi hiukan pelottaa. Jäätelöllä ja Kouvolan lakritsilla siitäkin selvittiin.

Kiitos järjestäjille ja ennen kaikkea kaikille Gaalassa olleille sekä hengessä mukana eläneille. Minä nautin hienosta illasta, teistä kaikista ja Gaalan tunnelmasta. Tämä kyllä kannustaa taas miettimään jotain uutta KEN-tapahtumaa.

Jussi Untolahti

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kouvolan Tykkimäessä tavataan!


Perustin Kouvolan Entiset Nuoret (KEN) Facebook-ryhmän 30.04.2010 ja ensimmäisen KEN-Gaalan suunnittelu käynnistyi jo toukokuussa jäsenten kiivaitten vaatimusten perusteella. Varsinaiseen vauhtiin päästiin kun  Esko ”Lalli” Lavonen ilmoittautui yllättäen vapaaehtoiseksi ja sittemmin kantoi myös päävastuun Gaalan ohjelmasta ja esiintyjistä. Timo Härkonen suunnitteli ilmaiseksi KENin hienon logon ja sponsoreita alkoi ilmestyä kuin tyhjästä Sami Malmbergin Studio-Optarin ehtiessä ensimmäisenä. Sen jälkeen kortensa kekoon kantoivat täysin pyytämättä vielä 8 muuta KENin yrittäjäjäsentä, Nipan Grilli, Tietopetri Oy, Hius-ja Kauneussalonki Lehtomäki, Risto Peltolan leipomo Oy, Tilikievari Ky, Kaskilehto Ky, Kuvaportti Ky ja hotelli Vaakuna. Rahaa kertyi yhteensä huikeat 2530 euroa ja niillä hankittiin 2000 kpl ilmaisia tarroja ja rintanappeja. Lallin, Timon, Samin ja muitten asiaa edistäneitten hyvien ihmisten vapaaehtoinen apu veti mielen nöyräksi.

KEN-Gaalan järjestelyt etenivät vauhdikkaasti ja heti alusta lähtien Apa Salmi ja Sokos Hotelli Kouvolan Vaakuna lupasivat ottaa vastuun Gaalaan liittyvistä huomattavista kuluista. Ihan alussa meillä oli Lalli Lavosen ja  Apa Salmen kanssa suuruudenhullu tavoite saada jopa 400 juhlijaa lokakuun 2010 suureen KEN-huipennukseen. Sekin arvio meni pahasti pieleen, KENeja tuli paikalle 800 henkeä. Kouvolan oma poika Mika Saukkonen juonsi illan, Henkka Hyppönen hoiti Dj-hommat yhdessä Dj Hurugurun kanssa ja juhlivia entisiä Kouvolan nuoria viihdyttivät Lalli Lavosen järjestämät loistavat esiintyjät. Lähes kaikki esiintyivät vielä talkoohengessä Lallin hyvien suhteitten ansiosta ja loput kustansi sitten Sokos Hotelli Kouvolan Vaakuna.

Nyt ollaan toisen KEN-Gaalan porteilla. Tällä kertaa mukaan lähtivät Gaalaa kustantamaan jälleen Osuuskauppa Ympäristö toimialajohtaja Arttu Salmen johdolla ja uutena mukaan saatiin hienot puitteet tarjoava Tykkimäen huvipuisto ja toimitusjohtaja Sakari Pasanen. Sponsorit olivat siis valmiina ja yhdessä he kustantavat illan esiintyjät. Mestaritaikuri ja moottoriturpa Markku Purho (KEN) juontaa illan taattuun tyyliinsä. Lauteille nousee ensin 12-henkinen Motown-ryhmä lauluyhtye Uudet Tuulet ja Kaikko Bänd sekä sitten Tero Vaara ja Mamba. Saattaapa siellä olla pientä yllätysohjelmaakin illan kuluessa. Tässä vaiheessa mukaan on epävirallisesti ilmoittautunut jo noin 450 henkeä ja kun siihen lisätään avecit, kaverit ja muut mukaan tulijat niin Tykkimäki on lauantaina piukassa iloisesti juhlivaa väkeä. Kun juhlat Tykkimäessä kymmenen korvilla päättyvät niin sitten me siirrymme Kouvolan keskustan terasseille ja kuppiloihin. Virallisina jatkopaikkoina ovat Pub Old Tom, Amarillo, Coffee House ja hotelli Vaakuna. Siellä sitten jatketaan hauskanpitoa pikkutunneille asti.

Kouvolalaisille suosittelen Tykkimäkeen saapumista fillareilla tai jopa kävellen. Testasin fillarointia ja paluu Tykkimäestä muutaman oluen jälkeen vei noin vartin. Gaalan jälkeen toki taksitkin kulkevat ja Laurilan Hannu on luvannut ajaa muutaman ylimääräisen bussivuoron 21.30-22.30 huitteilla. Autoilla tulevat voivat toki napata autonsa täyteen KENeja kohti Kouvolan keskustaa ja illan jatkobileitä. Yhteispelillä kaikki sujuu.

Tykkimäessä tavataan!

Jussi Untolahti


lauantai 7. heinäkuuta 2012

Partanen Pärnussa




Pari kertaa olen pysähtynyt pitkän retken jälkeen lepäilemään Viron kesäpääkaupungin Pärnun upeille rannoille, viihtyisille kujille ja ennen kaikkea elämää pursuaville terasseille. Pärnu on kohta myös suomalaisten kesäpääkaupunki sillä suomea kuulee joka paikassa ja palvelukin pelaa hyvin myös suomeksi. Tosin tälläkin kertaa tapasin taas pari nuorta tarjoilijatyttöä jotka mieluummin puhuivat englantia. Pienenä vinkkinä Pärnuun menijöille, kylän parhaat pizzat ja kylmät oluet saa Steffanilta mutta paikka on niin suosittu, että sinne on aina jonoa. Pärnussa kohtasin myös Partasen.

Ensimmäisen kerran tapasin Partasen moottoripyöräreissulla muutama vuosi sitten Lapissa hotelli Inarin terassilla helteisenä heinäkuun iltana. Partanen, lapin mies, tosin junan tuoma, motoristi, puikulaperunan viljelijä, poromies, patologinen valehtelija mutta ennen kaikkea loistava seuramies ja tarinankertoja luojan armosta saapui hotellin terassille kumisaappaat jalassa, jätti ne rappusille ja tepsutteli sitten kuppilaan harmaat villasukat jalassa. Iski heti kiinni Satun kylkeen ja en ehtinyt baarista oluita hakea kun Partanen oli jo Satua pyydellyt emännäksi tilalleen ja lupaillut parempaa elämää pohjoisen taikayössä. Sitten alkoi tulla tarinaa. Meille ja muillekin paikalla olleille motoristeille Partanen kertoi olevansa ainoa motoristi joka on ajanut Ivalosta Utsjoelle 125 cc moottoripyörällä alle tunnissa. Matkaa on 175 km ja pyörän huippunopeus 125 km/h. Kaamasen kohdalla ennätysajossa oli tiellä nyppylän takana seisonut Lapin suurin poro. Partanen ei ehtinyt väistää mutta ei vauhtiakaan hiljentänyt vaan painui matalaksi pyörän päälle ja hujautti poron alitse. Utsjoella piti kuulemma Uulan Säästöstä (paikalliset kutsuvat liikettä Uulan Ryöstöksi) ostaa uusi kypärä sillä vanha siinä alitse ajossa halkesi kun poron pallit kolahtivat kovalla voimalla kypärän etuosaan.

Pari vuotta myöhemmin eräänä helteisenä heinäkuun ehtoona istuskelin Nidan kylän rantakadulla Klaipedan kaupungin edustalla olevalla pitkällä niemimaalla, Kuurin kynnäksellä. Viereiset penkit oli vallannut ryhmä Pielaveden Metsästysseuran ja Marttojen kesäretkeläisiä. Yhtäkkiä merestä nousi uimari, ukko kuin Saimaan norppa, joka hetken puuskutti, ravisteli vettä tukastaan ja aloitti silmät martoille vilkkuen sujuvan tarinoinnin jota pielavetiset ja myös minä kuuntelimme henkeä pidätellen. Jumalauta, sehän on Partanen, välähti samalla hetkellä. Partanen kertoi olleensa edellisenä iltana paikallisessa kuppilassa ja josta oli sitten iskenyt nätin tytön joka asui kuitenkin mantereen puolella Klaipedan kaupungissa. Viimeisellä lautalla oli sitten menty kaupunkiin ja tytön asunnolle öisten ilojen pariin. Aamulla Partanen oli herännyt Klaipedan sataman laidalla heinikosta ja yllään oli ollut vain nytkin jalassa olleet Jockeyn kalsarit. Kaikki muu oli ryöstetty. Oli kuulemma ollut hetken pikku pohdinnan aika. Toimen miehenä Partanen  oli tehnyt nopean tilannekatsauksen ja kun rahaa ei ollut lauttalippuun eikä kielitaitoakaan, oli Partanen päättänyt uida takaisin Nidaan noin 3 km matkan. Hyvin oli kuulemma mennyt, mitä nyt yhdelle konttilaivalle piti nyrkkiä heristää kun meinasi päälle ajaa. Tarina kerrottiin sittemmin jopa Pielaveden paikallislehdessä ja Martat kuulemma suunnittelevat jo kesäretkeä Inariin. Äijät rasvailevat aseitaan.

Taas kului aikaa pari vuotta mutta sitten Pärnussa erään sivukadun iloisessa kuppilassa kuulin jälleen tutun äänen joka kertoi huimaa tarinaa tällä kertaa Köyliön sekakuoron jäsenille. Partanenhan se siinä taas tarinoi uskomattomasta elämästään ja sekakuoro kantoi mallasta pöytään ihan pielavetisten tahtiin. Partanen oli tullut Pärnuun lomalle ja saitana miehenä ottanut huoneen hieman sivummalla olleesta halvahkosta hotellista. Huoneessa oli oikein parvekekin, tosin törkyisen sisäpihan puolella. Henkilökunta oli varoittanut Partasta menemästä parvekkeelle koska rakenteet olivat heikot. Lapin mieshän ei usko ennen kuin kokeilee. Partanen oli koittanut parveketta ensin yhdellä jalalla, sitten kahdella ja lopulta mennyt sinne kokonaan. Hyvin oli kuulemma kestänyt, ei näitten eestiläisten juttuihin ollut näemmä luottamista, tuumi Partanen. Seuraavaksi hän oli raahannut hotellin käytävältä ison nahkaisen laiskanlinnan parvekkeelle ja tehnyt lapinmiehen mukaisen moukun, olutlasi täyteen vodkaa ja hieman vissyä päälle. Sitten parvekkeelle istumaan ja nauttimaan eliksiiristä ja lämpimästä, hämyisestä Pärnun illasta. Hyvin kestivät rakenteet, hetken. Ensimmäisen vodkasiemaisun jälkeen parvekkeen kiinnikkeet nimittäin antoivat periksi ja koko parveke kera Partasen putosi parin kerroksen verran alla olleen vanhan kanalan katolle ja saman tien siitä myös läpi. Helvetinmoisen mustan pölyn laskeuduttua Partanen istui edelleen laiskanlinnassa naama mustana ja vaatteet pahnojen ja pölyn peitossa. Vodkalasista ei ollut läikkynyt pisaraakaan ja rauhallisena miehenä Partanen siemaili moukun loppuun, puisteli pahnat vaatteistaan ja meni naama noessa kysymään vastaanotosta huoneen vara-avainta kun oli kuulemma avain jäänyt kiireessä huoneen pöydälle. Rapuissa vastaan tulleelle siivoojalle oli vielä sanonut, että kolmannen kerroksen parveke saattaa vaatia lakaisua, tosin se on nyt helppo putsata ihan maantasalla.

Odotan mielenkiinnolla neljättä kohtaamistamme, kyllä se sieltä tulee tarinoineen.

Jussi Untolahti

torstai 7. kesäkuuta 2012

Totuuden henki




Toiseksi suosituin virsi kouluaikoina oli "Totuuden henki johda sinä meitä". Selvä ykkönen oli tietysti  "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen" sillä silloin hellittivät koulun ikeet ja alkoi pitkä ja kuuma kesä. En tiedä mihin se totuuden henki johdatteli mutta nykyään sitä ainakin Kouvolassa tarvittaisiin kipeästi. Väärän ja valheellisen tiedon levittäminen ja ihmeellisten väittämien eläminen alkaa nimittäin välillä voimakkaasti kyrsiä. Lähetin tänään ao. viestin Kouvolan Sanomien päätoimittaja Erja Yläjärvelle ja jään mielenkiinnolla odottamaan kantaako alueen suurin aviisi vastuunsa ja tekee puolueettoman ja koko totuuden kertovan jutun josta kaikki kuntalaiset hyötyvät, päättäjätkin. Ei haittaa vaikka sattuu sanoi Mertarannan Antsakin.

Arvoisa päätoimittaja Erja Yläjärvi!

Viimeisten vuosien aikana Kouvolan seutu on ollut melkoisten myllerrysten ja muutosten kourissa. Uuden Kouvolan synnyn myötä Kouvolassa puhutaan ja levitetään myös täysin väärää ja jopa suorastaan valheellista tietoa suuren kuntaliitoksen aiheuttamista negatiivisista muutoksista. Kaikki muutokset on pantu uuden Kouvolan syyksi riippumatta siitä onko palveluitten tarjoaja tai vähentäjä ollut kunnan laitos tai aivan yksityinen yritys. Pankit, postit, kaupat, myymäläautot, linja-autoreitit, junareitit, koulut, kirjastot, lastentarhat, terveyskeskukset, neuvolat ja monet muut palvelut tai niitten muutokset on niputettu yhteen ja samaan muottiin ja kaiken pahan on aiheuttanut vain ja ainoastaaan Kouvolan kaupunki. Jopa yksityisen rahan investoinnit on kyseenalaistettu hyvänä esimerkkinä kovaakin kritiikkiä saanut Tervaskankaan uusi ostoskeskus jonka vaikutusta keskustan kaupankäyntiin emme tosin vielä edes tiedä.

Kouvolan Sanomien surullinen "Napakat-palsta" on eräs valheellisen ja väärän tiedon vankka levittäjä. Täysin väärien uskomusten lisäksi palstalla mellastavat myös selkeät provokaattorit jotka saavat sitten itseään "tyhmemmät " henkilöt yltymään toinen toistaan hullumpiin mielipiteisiin. On liian helppoa ja jopa halpamaista arvostella nimimerkin takaa saati tahallaan levittää väärää tietoa. Samaa toki tapahtuu myös yleisönosastokirjoituksissa ja tavallisen kuntalaisen on nykyään täysin mahdotonta saada selville koko totuutta kunnan toiminnasta ja rahan käytöstä varsinkin kun kunnan omat päättäjätkin kirjoittavat niin tavattoman eri lailla meidän yhteisistä asioista ja veroeurojen käytöstä.

Alueen suurimpana mielipidevaikuttajana Kouvolan Sanomilla on nyt mielestäni selkeä vastuunkannon aika. Ehdotankin, että teette johonkin sunnuntain numeroon koko aukeaman jutun uuden Kouvolan synnyn jälkeen tapahtuneista negatiivista ja positiivisista asioista. En suinkaan pyri neuvomaan ammattilaisia mutta näin tavallisen kuntalaisen näkökulmasta olisi komeaa nähdä kattava tarina jaoteltuna eri alojen mukaan. Talous, sairaanhoito, tekninen ala, politiikka, kunnan lopetetut, muuttuneet ja uudet palvelut, yritysten vähentyneet tai lisääntyneet palvelut, matkailu, totuus Carean laskutuksesta jne. Myös valtiovallan tekemät palvelujen karsinnat ja lisäykset Kouvolan alueella voisi hyvin ottaa esiin. Luettelostani varmaan puuttuu vielä useitakin mielenkiintoisia esiin otettavia aiheita. Samoin jutussa joku ammattilaisenne voisi arvioida mitä tapahtuu verotuloille, henkilöstölle ja taloudelle kun viiden vuoden karanteeniaika menee umpeen ja kaupungin työntekijöitten määrää voidaan tarkastella ja ilmeisesti myös vähentää. Poliitikkojen ja kaupungin johtajiston mielipiteet voisi ihan hyvin jättää kokonaan pois. Ne me jo tiedetään ja se on kuitenkin tyhjänpäiväistä asioitten pyörittelyä josta kukaan ei ymmärrä mitään ja joka päättyy vain heidän keskinäiseen riitelyynsä. Jutun aihe olisi laaja mutta lehtenne tiedoilla ja ammattitaidolla sen tekeminen ei varmasti ole ylivoimaista. Näin tekisitte todellisen palveluksen tietämättömille kuntalaisille ja jutun myötä moni mielipaha ja hampaitten kiristely jäisi historiaan.

Tämä kirje on avoin ja julkaisen sen myös blogissani Kouvolasta Kotoisin osoitteessa www.jussiuntolahti.blogspot.com sekä myös Kouvolan Entiset Nuoret (KEN) Facebook-sivustolla. Jään mielenkiinnolla odottamaan laajaa artikkelianne Kouvolan entisistä, nykyisistä ja tulevista näkymistä.  Kaikenkattavan Kouvolasta kertovan jutun otsikko voisi olla vaikka "Totuus uudesta Kouvolasta".

Ystävällisin terveisin!

Jussi Untolahti (KEN)

torstai 31. toukokuuta 2012

Kaunis kuin aamunkoitto



Papinkujan kollin kavereilla oli ihmeellisiä lempinimiä. Häyhän perheen lapsista kolme oli saanut oudot lisänimet, Seppo oli "Nöönö", Juha oli "Vihti" ja Kristiina taas "Piukku" ja naapurissa asui myös sittemmin hyvänä kiekkoilijana Kouvolassa tunnettu Pertti "Pepe" Kuisma eli "Pooki". Papinkuja, kasarmialue ja Putkinotko eli Röörikanjoni muodostivat kolme erillistä aluetta. Röörikanjonin joukkoja johti aikoinaan Kiviluoteen Harri eli "Happi". Koulukavereillakin oli erikoisia lempinimiä kuten Sahasen "Neevi", Saarisen "Silli" ja Pellin "Igor".

Joka kylässä on nykyään Karhun "Nalle", Turusen "Pyssy", Tammen "Taisto" ja Lumpeen "Sonja". Niin oli Kouvolassakin mutta oli niitä monia muitakin. Suurin osa nimistä oli kavereitten keksimiä loistavasti henkilöä kuvaavia neronleimauksia ja saattoipa "huikallakin" olla joskus osuutta asiaan. Jotkut nimet olivat hieman ivallisia ja taisipa joku jopa keksiä itselleenkin hyvän ja mieluisan lisänimen. Yleensä niitä lisänimiä saivat erikoiset, kauniit, persoonalliset, hauskat, jurot, saamattomat, häntäheikit, iloluontoiset tai muuten selkeästi muusta porukasta eroavat henkilöt. Kateudellakin saattoi olla näppinsä pelissä. Peruskansa sai pysyä sillä Kake, Hellu, Repa ja Mallu linjalla.

Valio-Asun myymäläpäällikkö Esa "Pöväri" Pyötsiä esitteli usein itsensä nimellä "Wärtsilä" ja hänen isänsä tunnettiin "Nappulana". Kalle Raski oli persoona josta olisi luullut sikiävän monta hauskaa nimeä mutta muistan ainoastaan jopa hieman kunnioitustakin herättävän nimen "vihainen nuori mies". Autokauppias ja "vapaaherra" Kyösti Liirillä niitä nimiä sitten oli vaikka muille jakaa sillä mieshän tunnettiin hyvin nimillä "Kykä", "Eno" ja "Ahkera". Kyöstin taloudellisesti turvatulle ja työtä välttelevälle elämäntyylille pikkuisen kateelliset kaverit antoivat tuon viimeisen nimen ja "Liirin  Ahkera" onkin yksi parhaista lisänimistä mitä olen koskaan kuullut. Ei se Kyösti siitä muuten ollut lainkaan pahoillaan. Myös monet ammatit antoivat hyviä lisä- tai kutsumanimiä. Elimäen miehistä kellokauppias Kalliola oli "Kelloseppä" tai "Seppä" ja Lahtosen "Pera" oli "Sahanomistaja", Kouvolan Sanomien valokuvaaja Mattila oli "Kuvaaja",  kuusaalainen nuohooja oli "Sutari" ja Kouvolassa heilastellutta iskelmätähti Einiä kutsuttiin "Laulajaksi".

Legendaarinen Mannerin baari, Speden Saluuna ja ravintola Kultainen Kannus olivat myös monen lempinimen ja tarinan kehtoja. Korian poika Petri Salo keksi kaverilleen Anttosen Erkille kokonaan uuden identiteetin. Sen jälkeen kaikki  tunsivat Erkin nimellä "kansanedustaja Kauko Kutvonen" ja moni luuli sen myös olevan oikea nimi ja ammattikin. Toimittaja Heikki Somppi oli "Simo" ja veljensä Hannu oli "Engberg" koska muistutti kovasti ulkonäöltään erästä herra Engbergiä. Herra Engbergiä taas sanottiin "Oikeaksi Engbergiksi". Basisti, yrittäjä Matti Viitala tunnettiin nimillä "De Gaulle" ja "Sibelius" ja Kallion Jussi oli "Pinocchio" koska nenä punoitti heti jos otti hiukankin kuppia. Autokauppias Jarmo "Jakke" Paavola tunnettiin nimillä "Paavonen", "Jappe Jäyhä" ja "Nuori Vänrikki". Viimeksi mainittu tuli siitä, että Boris Grahnin kanssa Jarmolla  oli usein pientä leikkisää sanailua. Boris oli  ylioppilas ja Jarmo oli taas RUK:n käynyt joten "Jakke" aloitti usein tarinan sanoilla "nuorena vänrikkinä" kun taas Boris sanoilla "nuorena ylioppilaana" ja muilla oli hauskaa kahden loistavan verbaalikon tarinointia kuunnellessaan.

 Suvuissa kulkeneita nimiä myös käytettiin, Nurmisen Lasse oli isänsä mukaan "Asseri" ja Suuntalan Ari setänsä mukaan "Arttu". Ulkonäkökin antoi aihetta nimiin. Poikien suuri suosikki, nätti, hiljainen ja hieman ujo Irma Tukia oli "Äänetön voittaja" ja kaverinsa hieman räväkämpi mimmi sai lisänimen "Kiroilija". Huumorikin kukki, sukunimen Sorsa omaava  neito oli tietysti "Halvdykare" ja naisasioissa mukava mutta hieman saamaton veijari oli "Iskijä Mohair Sam" kuuluisan musiikkikappaleen mukaan. Rannan Pekka oli "Härski" ja Tammilan Eerolle nimen  "Öykäle" keksi muistaakseni Liirin Jukka. Saluunasta ja Kannuksesta moni muistaa hauskat herrat Pertti "Kuohapää" Halosen, Jussi "Mönö" Kossilan ja Mauri "Mölö" Lavenin.  Joillekin neitosille oli annettu hieman huimiakin nimiä. Oli räväkkä "Keppi", nätit sisarukset "Tiku ja Taku", ehtoisa "Egghawk", ponnahteleva "Goldie" ja muodokas "Keuhkolaajentuma". Ainakin näin jälkeenpäin ajatellen nimet kai kuvastivat enemmänkin niiden keksijöitten arvomaailmaa. Seuraavat taitavat mennä samaan kastiin. Moni muistaa Kouvolassa ja Kuusankoskella esitteitä kassikaupalla keräilleen pitkän kaverin. Hän oli saanut Kymillä töissä ollessaan lempinimen "Colorado-kuoriainen" koska oli kova poika syömään perunoita. Natsoja keräillyt harmiton "Hemuli" oli myös tuttu näky Kouvolan kaduilla samoin kuin "Piikkiparta" niminen alkoholisoitunut herrasmies. Urheilijoissa oli myös muutama hyvä nimi. Kaipiaisten kova futari Erkki Ylätalo oli "Roska", mäkimies Jouko Greijula oli "Mäkikotka", keihäänheittäjä Väinö Kuisma oli "Vanttu" ja kiekkoilija Timo Susi oli "Sutta" Näyttelijä Hannu Virolainen oli "Ulkomaan Hannu" mutta muistatteko, että Yrjö Parjannetta sanottiin pienenä myös "Sepän Jurkaksi". Olikohan nimi enne?

Hiukan nuorempi polvi ei päässyt yhtään helpommalla. Upealla Opel Gt:llä ajellut Pekka Lairila oli "Nakki" ja Volvo P1800 mallilla eli "Pyhimys Volvolla" ajellut  Juha "Sanni" Seppälä oli "Teemäen Templar". Muutama upea mimmi oli myös saanut selkeän miehen nimen. Olivat kai niin hyviä "jätkiä". Paavolan Kaija oli "Roope", Lehtosen Tarja oli "Take" ja Väyrysen Virve oli "Ville. Vähän surkeampi tapaus oli eräs veijari joka oli kutsunut vaimoaan "Muruksi". Vuosien saatossa "Muru" nimi oli siirtynyt keksijänsä nimeksi koska vaimo ei enää mitenkään muistuttanut murua. Täysin tossun alle jääneestä "Murusta" sanottiin, että hän ei ollut ikinä sanonut vastaan vaimolleen. Eräs "Murun" kaveri kertoi kuitenkin ihan toista. "Muru" oli mennyt sängyn alle piiloon hurjistunutta emäntäänsä joka oli komentanut häntä pois sieltä. "Muru" tiesi, että pyylevä emäntä ei sängyn alle mahdu, keräsi kaiken rohkeutensa ja huusi, että en varmasti tule. Olihan siellä Kouvolassa monta muutakin persoonaa. Kaupungilla kulkivat silloin mm. "Joensuun Elli", "Keksijä Kunto", "Älykkö Esko", "Raato Rällä", "Kuppa Kaisa", "Jäykkä", "Yökylmä", "Yksikätinen", "Kavaltaja", "Lonely Rider", "Klenkka", "Panosaurus" ja moni moni muu.

Siihen aikaan oli tapana muotoilla hyviä ja hauskoja mainoslauseita kavereille  ja firmoille. Poikien on täytynyt tykätä lujasti kaveristaan kun keksivät hänelle seuraavan mainoslauseen naisen iskemistä varten. Kaverin käskettiin esitellä itsensä neidoille lauseella; "Timo Roitto, kaunis kuin aamunkoitto".

Nimi ei miestä pahenna ja tarkoitus pyhittää keinot!

Jussi Untolahti

perjantai 18. toukokuuta 2012

KEN-Gaala Kouvolan Tykkimäessä


Joskus aina miettii, että eiköhän tämänikäisen äijän pitäisi oikeastaan viettää rauhallista elämää vaikka pilkillä, asuntovaunulla, mökillä, yhteislaulutilaisuuksissa, ikäasemalla, lemmenlaivaristeilyllä tai bussimatkoilla vaikka Tuuriin tai Temppeliaukion kirkkoon. Ja vitut, mentävä on ja välillä vähän lujaakin. Milloin moottoripyörällä, milloin autolla, milloin Finnairilla, pääasia, että pääsee johonkin missä ei ole ennen käynyt. Minua eivät kiinnosta itäiset kaukomaat, kurjuuden katselu, diktatuurit, arabien ökyrakennelmat, Venäjän ihmeelliset systeemit ja lait eikä muutkaan yhteiskuntajärjestykseltään hunningolla olevat maat ja mannut. Minä olen Eurooppa-mies. Alpit, Dolomiitit, Tatra-vuoret, isot järvet Italiassa, suuret joet kuten Tonava ja Rein, Adrian meren rannat, Välimeri, vanhat kaupungit kuppiloineen, nouseva entinen Itä-Eurooppa ja pikkuvaltiot kuten San Marino, Liechtenstein, Andorra ja Luxembourg. Norjakin vuonoineen ja vuorineen käy. Näissä maisemissa minä alan elää, ajatus liitää ja tulee semmoinen rento olo, kiire häviää ja tulevaisuus ei huolestuta pätkääkään. Sinne johonkin Alppien rinteille sen tuhkankin saa sitten aikanaan roiskaista.

Mutta ei sekään riitä. Sitä on silti jostain syystä sotkeutunut moneen muuhunkin asiaan ja sitten  pitää vielä kirjoitella lehtiin, blogiin ja myös KENiin eli Kouvolan Entiset Nuoret Facebook-sivustoon. Hetken mielijohde ja täydellinen sattuma johtivat KENin perustamiseen ja siihen missä nyt ollaan. Ensimmäinen KEN-Gaala järjestettiin Sokos Hotelli Vaakunassa lokakuussa 2010 ja suuren työn KEN-Gaalan eteen tehneen Esko "Lalli" Lavosen kanssa haaveilimme hurjissa unelmissamme sinne jopa 400 osallistujaa mutta väkeä oli jopa 800 henkeä. Nyt on sitten edessä toinen KEN-Gaala. Lauantaina tulevan heinäkuun 28. päivä sitten rävähtää Kouvolassa ja Tykkimäessä. Kavereitten tapaaminen ja tuttujen väijyminen aloitetaan tietysti jo perjantai ehtoona Kouvolan terasseilla ja kuppiloissa. Lauantaina on sitten hyvää aikaa viedä lapsia ja lapsenlapsia Tykkimäkeen ja sitten iltapäivällä jo alkaakin KENejä kasaantua kaupungille valmistautumaan illan menoihin. Minä aloitan Old Tomista. Paljonkohan sitä väkeä muuten tulee Tykkimäkeen, veikkaan, että yli 1500 koska jäseniäkin on jo liki 3200.

Ohjelma Tykkimäen huvipuistossa alkaa klo 18.00 ja koko tapahtuman juontaa mestaritaikuri ja moottoriturpa Markku Purho. Kello 18.00 lauteille nousee 12-henkinen Hannu Kaikko & Uudet Tuulet bändi joka soittaa huikeaa Motown-musiikkia ja ohjelmistossa on valtava kavalkadi KENien nuoruuden ajan huippumusaa. Klo 20.00 esiin astuu Tero Vaara & Mamba ja vetää tunnetuimmat biisinsä aina kello 22.00 asti. Saattaapa illan aikana olla joku yllätyskin luvassa. Alueella palvelee yleisöä useampikin ravintola joten nälkä ja jano ei meitä varmasti piinaa. Tämän jälkeen siirrytään takaisin Kouvolan keskustan terasseille ja kuppiloihin. Old Tom, Amarillo, Coffee House ja Sokos Hotelli Vaakunan ravintolat ja terassi tulevat varmasti olemaan piukassa juhlivia KENejä.

Lippuja saa ostaa Tykkimäen portilta normaalin systeemin mukaan ja Gaalaan ovat tervetulleitta kaikki, myös ne jotka eivät ole KENin jäseniä joten aveceja ja kavereita mukaan. Päivällä ostetulla rannekkeella pääsee myös iltajuhlaan ja KEN-Gaalan lippu maksaa perushintaisena 17 €. Tykkimäen nettisivut www.tykkimaki.fi kertovat muut hinnat ja majoituksia voi alkaa varailla vaikka heti Sokos Hotelli Vaakunasta puh. 020 1234 650 varauskoodilla "KEN-Gaala". Huoneita on varattu 50 kpl ja tarjous on voimassa 06.07.2012 asti. Hinnat ovat seuraavat; 1 hh 74 € S-etukortilla/ 83 € ilman S-etukorttia ja 2 hh 89 € S-etukortilla/ 98 € ilman S-etukorttia. Infoa tulee KENeille myös viestinä Facebookin kautta.

Koko lystin esiintyjineen kustantaa Tykkimäen Huvipuisto ja Osuuskauppa Ympäristö joten heille suuri kiitos jo etukäteen.

Tykkimäessä tavataan, hauskaa on varmasti!

Jussi Untolahti