keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Hulevedet Kouvolan Veden herrojen kintuille




Seuraava teksti on Kouvolan Veden sivulta. ”Vesi on arkinen ja niin itsestään selvä asia, että sitä ei huomaa muulloin kuin jos sitä ei enää tule - puhdasta, hyvälaatuista vettä.” Tätä Kouvolan Veden hienoa oivallusta voi käyttää sellaisenaan myös vanhenevan herraväestön eturauhasvaivoista kertovalla sivustolla kun sanan vesi vaihtaa sanaan kusi. Seuraava tarina voisi muuten pienellä aikataulun viilauksella olla ihan totta.

Laitakaupungin mies sai Kouvolan Vedeltä kirjeen jossa kerrottiin hulevesien maksullisuudesta ja viemäröintijärjestelmään liittymisestä. Mikä helvetin hulevesi, oli ensimmäinen hämmästynyt ajatus. Lukemalla kirjeen sisältö ei auennut parinkaan lukukerran jälkeen. Ei muuta kuin kaverilta kysymään neuvoa. Siellä istui naapurin mies lukien samaa kirjettä hiljaa itsekseen kiroillen. Yhdessä sitten muisteltiin muitakin Kouvolan Veden käsittämättömiä toilailuja vuosien varrella. Luultiin, että Mikko Isakowin lähtö saisi jotain järkeä näihin lotraajiin mutta entistä hullummaksi on puuhastelu  laitakaupungin miesten mielestä mennyt. Asiaa tutkittiin aikansa ja käytiin jopa tietokoneen avulla totuutta etsimässä. Samaa soopaa joka paikassa. Jossain luki, että viemärinkannet omalla kadulla ovat selvä merkki siitä, että hulevesijärjestelmään on liityttävä. Asiaa lähdettiin tutkimaan kadulle jossa ei ollut katuvaloja joten päältäajettavan ruohonleikkurin valoissa ja taskulampun avulla kilometrin verran kuraista sivutietä tutkittiin. Ei kannen kantta joten epätietoisuus jatkui. Seuraavana päivänä soitettiin Kouvolan Vedelle. Sielläkään ei tiedetty onko kadulla hulevesiviemäröinti vai ei. Lauantai-illan hämyssä asiaa tutkittiin uudestaan ja koska selvyyttä ei tullut, turvauduttiin hyväksi havaittuun suomalaiseen keinoon. Korkattiin Koskenkorva. Asia alkoi heti selvitä ja ensimmäisen pullon jälkeen todettiin, että nyt näytetään Kouvolan Vedelle hulevesien oikea paikka. Porukalla kustiin kotitalon nurkalle Kouvolan keskustan suuntaan ja kyllä nauratti niin perkeleesti.

Sitten saunottiin ja ehtoolla yhdeksän pintaan laitakaupungin poikamiesten mieleen muljahti, että pitäisiköhän lähteä sinne hulevesien keksijöitten kotikentälle tutkailemaan huleita ja vesirajoja. Vesirajoja tutkimaan, tiedä vaikka näkisi itse vesilaitoksenkin, toistelivat kaverukset innoissaan. Ja taas nauratti niin perkeleesti. Olivat näet lehdestä lukeneet, että joku paksu blondikin on virkistämässä keskustan yöelämää. Taksi pihaan ja räväkät ohjeet kuskille. Manskille asti kusirännin viereen niin näytetään niitä hulevesiä kaupunkilaisille oikein johdon kera.  Ja taas naurettiin niin perkeleesti. Taksi ei Manskille suostunut ajamaan ja rännikin oli jo peitetty joten laitakaupungin hulevedet laskettiin nyt keskuspuiston 3-hahmoisen  patsaan juuren. Patsaan hahmoja kuviteltiin vesilaitoksen herroiksi ja niinpä herrat Kyntäjä, Kotonen ja Mänttäri saivat huleet kintuilleen. Ja taas nauratti niin perkeleesti. Sitten keskustan valaistulle ladulle. Tomppa ja Holvi lievittivät janoa ja herrojen hulehöpötys nauratti kansaa mutta aiheutti parin jo kypsemmän ja huonokuuloisemman neidon parissa näennäistä paheksuntaa ja toisaalta herätti illan kuluessa myös varovaisia toiveita elämän pikku nautinnoista. Luulivat nimittäin huleen liittyvän jotenkin hieman lihallisempien ilojen harjoittamiseen.

Eivät jääneet huleherrat kuitenkaan ikäneitoja viihdyttämään sillä nyt oli tavoitteena hieman suurempi paisti. Puolen yön maissa iloiset kaverukset siirtyivät Club Encoren ystävällisen henkilökunnan hoiviin ja menivät heti suoraan baariin mimmejä vahtaamaan ja odottelemaan estraditaiteilija Tuksun sulokasta esiintymistä. Myöhään yöllä toinen herroista lähti hulehommiin ja toinen jäi baariin juttelemaan tyhmänoloisen h-kirjainta ihmeellisesti puheessaan käyttävän äijän kanssa. Hulemiehen palatessa paksu blondi oli juuri lavalla ja kertoi, että avaisi ranteensa jos olisi syntynyt Kouvolaan. Yleisö villiintyi pullukan älykkäästä herjasta ja suosiotaan osoittaakseen huuteli leikillisiä solvauksia ja heitteli portsareitten ulos raahaamalle janoiselle blondille lisää viinaa.  Show oli ohi tai niin ainakin luultiin. Köyhän miehen seksipommi palasi kuitenkin lavalle ns. apinan raivolla ja veti kappaleen Apinamies suorastaan sykähdyttävällä tavalla. Laitakaupungin miehet saivat tarpeekseen ja lähtivät tutun Sippolan miehen kanssa Kuumapalaan lihikselle ja sitten taksilla Sippolaan jatkoille. Matkalla Myllykoskelle asti haaveiltiin illan esiintyjästä jonka yhteistuumin todettiin soveltuvan parhaiten hetekahommiin mutta vain pimeässä. Ja taas naurettiin niin perkeleesti. Keltakankaan kohdalla uni armahti kolmikon mutta hetken päästä ryhmä heräsi taksin nopeaan jarrutukseen. Hulemiehet näkivät äijän ajavan lihavaa vaaleaa elikkoa vitsan kanssa takaa. Tuksu ja Arto Sippolassa, kajahti kolmesta suusta. Sikarekkahan se kuitenkin vain oli kyljellään ojassa. Pettymykseen korkattiin taas yksi Koskenkorva ja hulevedet laskettiin talon nurkalle Kouvolan keskustan valojen suuntaan Kymenlaakson laulua tapaillen. Ja taas naurettiin niin perkeleesti.

Jussi Untolahti




torstai 24. marraskuuta 2011

Karmein manaus


                                                 

Kiroileminen on taitolaji. Taiteilijaprofessori Veikko Sinisalo lienee ollut Suomen virallinen ykkönen mutta kyllä kiroilun jalon taidon osaavia loistavia amatöörejäkin löytyy. Nykynuorten huorittelun ja homottelun oppii jokainen mukula valitettavasti jo samalla kuin puhetaidonkin. Näitä homo-huora-vittu-mulkku hokijoita en kuitenkaan laske aidoiksi kiroilijoiksi. Kyseessä on pikemmin nuoruuden epävarmuuden esiin tuomaa itsensä tehostusta ja valitettavasti usein puheeseen tahtomattaan tarttuneita sanoja joita käytetään sitten myös ilkeään nimittelyyn.

Nimittelyä taas ei lasketa kiroilun jaloon taitoon. Nimittely on henkilökohtaisempaa ja usein loukkaavaksi tarkoitettua totista sanailua johon saattaa liittyä jopa katkeruuttakin. Miehistä käytettiin ennen kovia nimityksiä kuten sälli, hampuusi, pärinäpoika, katupoika, hunsvotti, lättähattu, naistennaurattaja ja auervaara.  Aisankannattaja oli outo sana ja se liitettiin meidän pikkukollien keskuudessa jotenkin isäntään ja renkiin. Jätkä, satamajätkä ja lentojätkä taas olivat ihan kelpoja nimiä alansa ammattilaisille. Uudempia haukkumanimiä olivat puli-ukko, tenukeppi, puistokemisti, metsien mies, nörtti, tv-sarja Hill Street Bluesista omittu rakinlöyhkä sekä erilaiset versiot peniksestä. Naisten kanssa oltiin hiukan varovaisempia ja ehkä jopa hienotunteisempia. Vähän vanhempi nimitys kokotti oli hieman outo kun taas hepsankeikka oli suorastaan riemastuttava kuten surinasussukin. Lintuihin näitä elämän sulostuttajia myös usein verrattiin. Kalkkunasta tullut kalkaani oli vähän rumempi ilmaus kuten kanakin. Hieman uljaammat kuten pulu, kurppa ja kotka herättivät myös negatiivista huomiota naisten keskuudessa. Kottarainen oli siinä ja siinä kuten myös harmaavarpunen. Papukaija viittasi puheripuliin mutta kyyhkyseni oli jo sallitun puolella. Kissa menettelee mutta nykyilmauksen, puuma, monet naiset kokevat loukkaavaksi. Miestä usein ansaitustikin kutsutaan siaksi mutta sillä nimellä saattaa silti olla miehiä yhdistävä ja rintaa kohottava gloriansa kuten myös pukilla. Lammas on paha nimitys ja kettukin hiukan negatiivinen. Leijona on kova juttu ja samaan kastiin lasketaan myös karju ja sonni. Jos taas naista sanoo lehmäksi, niin on todella heikoilla jäillä tai siellä ilottomassa selibaatissa. Huhu taas kertoo myös naisten käyttävän keskuudessaan varsin räväkkää kieltä meistä miehistä. Lieköhän on totta?

Voimasanojen valinta kertoo miehestä paljon. Puolihomon luutunsoittajan näköinen vakosamettihousuinen baskeripää voi täräyttää suustaan niinkin kaameita manauksia kuin pakana, hiivatti, hitsi, vitsi ja hui kamala. Edellä mainitut sopivat hyvin naisille kuten myös saakeli, hitto, jumankekka ja astetta kovempi perhana. Rantaruotsalainen Emsalö-Emäsalo alueelta vetäisee tiskiin kamalat jufenaut, fy fan, banne mej ja sjutton också. Tässä vaiheessa suomenkielinen purskahtaa nauruun ja meinaa kusta housuihinsa. Luutunsoittajan vähän vanhempi maripaitainen lajitoveri saattaa päräyttää ilmoille sanat pentele, samperi, jumankauta, halvattu, hiisi vieköön ja lempo soikoon. Humoristeilta löytyy jo enemmän mielikuvitusta vaativia yhdistelmiä kuten, voi hevonperse, voi kilinpillu, voi sianleuka ja Speden keksimä voihan rähmä tehostettuna kämmenen läjäytyksellä sanojan omaan otsaan. Naapurin otsaan läjäyttäminen taas saattaa aiheuttaa karkean puhetulvan ja peräkkäin juoksua. Näitä edellä mainittuja naurettavia ilmaisuja ei kukaan kunnon itsetunnolla varustettu kiroilija ikinä käytä edes daamiseurassa ellei sitten halua itselleen täydellisen nössön mainetta.

Aidon kirosanan ja oikeaoppisen kiroilun teho perustuu suomen kieleen, oikeaan aikaan, paikkaan, painotukseen ja ennen kaikkea sattuvan kirosanan valintaan.  Asiansa osaavan kiroilijan tunnistaa ensimmäisen sanan ensimmäisestä tavusta. Ensimmäistä tavua voimakkaasti painottaen ja r-kirjainta selvästi korostaen perkele on maailman kaunein ja tehokkain kirosana. Se korostaa myös voimakkaasti lausujan persoonaa ja antaa vakuuttavan kuvan kiroilijan tunteitten palosta kyseisessä tilanteessa. Kyllä siinä amatöörimäiset vitunhokijat lauletaan syvälle sinne kuuluisaan suohon ja kaiken maailman donnerwetterit ja bloody hellit kuulostavat enemmänkin naisten moottorimunakutsujen drinkkilistalta. Saatana ja helvetti oikein etupainoisesti tiuskaistuna tulevat seuraavina mutta kuitenkin selvästi jälkeen jääneinä. Kaikki kolme edellä mainittua kotimaista voimasanaa viittaavat selkeästi alakerran hiilihankohommiin ja niiden käyttö onkin suomenkielessä jo vahvaa perinnetietoa joka siirtyy alan miesten mukana isiltä pojille. Näitten sanojen lisäksi ei herrasmies oikein muita kirosanoja tarvitsekaan koska ns. alatyylin käyttäjät eivät todellakaan kuulu kiroilijoitten aateliin.

Väärän kirosanan valinnut onneton mies voi menettää uskottavuutensa, itsetuntonsa ja maineensa lopullisesti niin naisten, miesten kuin työnantajienkin keskuudessa. Mitäpä luulette tapahtuvan, jos karski metallimies hitsari epäonnistuneen hitsisauman jälkeen kovasti tuohtuneena pamauttaa suustaan karmeimman manauksensa, voi hitsin pimpula.

Jussi Untolahti


tiistai 22. marraskuuta 2011

Mallikkaat kuleksijat



Jurrikoiksihan meitä suomalaisia, varsinkin miehiä, usein sanotaan. Tosiasiassa me suomalaiset olemme kuitenkin sosiaalista ja seurankipeää kansaa. Ensimmäisillä etelän matkoillakin joku koko matkan ajan ylipirteänä ympäriinsä loikkinut maanikko aina keksi, että matkan jälkeen pitää Suomessa järjestää muisteluilta. Siellä sitten valokuvia katseltiin, sangria virtasi, sombreropäinen porukka söi paellaa, taustalla soi Eviva Espanja ja humalaisimmat esittivät flamencoa kastanjetit kolisten. Jos Suomessa kolme ihmistä tekee tai harrastaa samaa asiaa niin pian alkaa armoton pohtiminen, että minkä niminen seura tai yhdistys perustetaan. Hätäisimmät perustavat harrastusten perusteella jopa yrityksiä muitten ”kyssäkaalin ystävien” tai ”umpihankitarpojien” yllyttäminä. Huonostihan niille yrityksille kuitenkin valitettavan usein käy.

Joka kaupungissa ja monissa pienemmissäkin paikoissa on nykyään aktiivisten uramiesten valtakunnallisia yhdistyksiä kuten Reservinupseerit, Round Table, Leijonat, Rotaryt ja Vapaamuurarit. Jotkut Rotary-klubit ottavat jo naisiakin jäseniksi. Naisten järjestöjä ovat taas Soroptimistit, Zonta-järjestö, Martat, Suomen UN-Women eli entinen Unifem, jumppaseurat sekä monet miesjärjestöjen naistoimikunnat. Martat havittelevat jo miehiäkin jäsenikseen ja molemmat sukupuolet kelpaavat myös Autoliiton, 4-H kerhon ja Nuorkauppakamarin listoille. Uskokaa tai älkää mutta myös jäsenistöltään hyvinkin selkeästi rajatut järjestöt kuten Imetyksen Tuki Ry ja Insinöörien Rouvat Ry löytyy myös Suomesta. Poistuvia vaikuttajia alkavat olla kaikki sotaveteraanien, sotainvalidien, lottien ja sotaorpojen järjestöt.

Kouvolassakin moni harrastaa hieman erikoisempia asioita oikein seuran tai yhdistyksen puitteissa. Kouvolassa Olviretki, Kuusankoskella Ohrana ja Valkealassa Beer Team nimisten olutseurojen kokouksissa vaalitaan olutkulttuuria ja nautitaan kai oluttakin. Kymenlaakson viiniseura pyörittelee, nuuskii, maistelee, kurlaa ja sylkee erilaisia viinejä ja keskustelee niistä asiantuntevasti. Joku kuulemma nieleekin. Näissä seuroissa ei juovuta ja juoman laatu sekä sen erilaiset maut ja ominaisuudet ovat pääasiassa. Myös erilaisten makkaroitten ystävillä ja nauttijoilla on omat seuransa. Muistelen, että Kouvolassa oli aikoinaan myös läskisoosin saloihin perehtynyt yhdistys. Konut Tählet on nimensä mukaisesti tähtiä tarkkaileva yhdistys jolla on oma tähtitornikin Jaalassa ja Puukkojunkkarit eivät suinkaan hypi ”puukkohippasilla” vaan he vaalivat rauhanomaisissa merkeissä vanhaa puukkokulttuuria ja myös tekevät upeita puukkoja Kouvolan Kasarminmäellä. Jaalan Kädentaitajat Ry ei nimestään huolimatta ole mikään peräkammarin poikien yhdistys vaan keskittyy toiminnassaan lähinnä tekstiilitöitten tekoon ja perinteen säilyttämiseen. Myös erilaisia etunimiseuroja Suomessa löytyy ja kai niissäkin on jäseniä seutukunnaltamme. Ainakin ”vuoden Markku” valitaan Suomalainen Markku-liitto Ry nimisen yhdistyksen toimesta. Takavuosilta muistan myös Ylä-Mannerissa kokoontuneen älykköjen yhdistyksen nimeltään Kouvolan Vapaasti Ajattelevat Individualistit. Vaikka siellä oli jäsenenä monta nättiä mimmiä, niin siihen ei liitytty koska ei oikein osattu lausua edes yhdistyksen nimeä ja individualistin merkityskin taisi olla hiukan hakusessa.

Epävirallisissa seuroissa ja yhdistyksissä oli kuitenkin sitä jotain. Hurtti huumori ja mielikuvitus pääsevät silloin valloilleen. Elimäellä ja Korialla vaikutti aikoinaan hauskan herraseurueen matkusteluun painottunut yhdistys nimeltään Mallikkaat Kuleksijat. Patasaaren Raittiusyhdistys piti ”kuivia” kokouksiaan Liirin Kyöstin mökillä Saimaan Patasaaressa ja meillä hiukan nuoremmilla kolleillakin oli pari mojovaa yhdistystä. VSOP eli Vilhelmiina Sofian Osattomat Perilliset keskittyi konjakin ja loppuillasta jaloviinan nauttimiseen, aromilasista tietysti. VVY eli Vilpittömät Vitun Ystävät yritti taas harjoittaa toimintaansa usein juuri VSOP:n kokousten jälkeen. Molempien toiminta loppui pian koska VSOP:n toiminta oli meille kolleille tuiki kallista ja VVY:n toimintakertomukseen taas ei juurikaan saatu mitään kirjoitettavaa. Yhdistysten henki toki elää yhä voimakkaana entisten jäsenten keskuudessa. Puulaakisarjoissa pelasi Kymenrannan Pallo (KyrPa) ja Pilkanmaan Luistelijat (PilLu) aikana jolloin valtalehti käytti seuroista vain nimien lyhennyksiä taulukoissaan. Luistelijat johti sarjaa ja Pallo yritti tiukasti tavoittaa. Kolmantena olisi hyvin voinut olla vaikka Herstan Pesis.

Suomi on yhdistysten ja tapahtumien luvattu maa ja hyvin on pärjätty Kouvolan seudullakin. Tampere pisti silti vielä paremmaksi. Siellä oli aikoinaan iso naisten pyöräilytapahtuma nimeltään Likkojen Polkaisu. Muutti sitten nopeasti nimeään joten ei ehditty täältä asti mukaan.

Jussi Untolahti

lauantai 19. marraskuuta 2011

Ympäri korvia on tullut



Ainahan täältä Kouvolan seudulta on muualle lähdetty. Kuka mistäkin syystä ja välillä aseittenkin kanssa itäistä uhkaa vastaan. Niiden aika alkaa käydä vähiin joille olemme eniten kiitollisuuden velassa. Sotaan lähteneet ja itsenäisyytemme taanneet sotaveteraanit, sotainvalidit ja lotat alkavat pian olla vähissä ja sankarivainajat ovat olleet ikiunessa jo vuosikymmeniä. Niin tuttua oli Kouvolassa myöhemmin myös nuorten uho ja lähdön unelmointi, ”perkele ku mie koulust pääsen ni mie lähen täält enkä ikinä takas tuu”. Niin moni tekikin ja joku palasi mutta usea jäi sille tielle. Tätähän tapahtuu kaikissa kaupungeissa ja se on ihan normaalia. Mutta on täältä lähtenyt myös monta joiden lähtö on todella kirpaissut myös taloudellisesti.

Suurimmat menetykset on koettu UPM:n eli tutummin Kymin toimesta. Voikkaan tehtaan lopettaminen ja nyt juuri tapahtuva Myllykoski Oy:n alasajo ovat olleet Kouvolalle kovia iskuja. Inkeroisista ja Kuusankoskeltakin saattaa vielä tulla ikäviä uutisia. Metalliteollisuuden työpaikkoja on menetetty myös melko paljon. Toimintansa ovat seutukunnalla lopettaneet mm. Pelkosen Konepaja Oy, Savolan perheen konepaja Kopeta Oy ja konepaja Steka Oy. Kouvolan aikoinaan niin kukoistava tekstiiliteollisuus on hävinnyt lähes kokonaan. Kaitila Oy, Gefa Oy, Sinkkosen suvun Artella Oy, Kaukiaisten Kymen Sukka Oy, Mintop Oy, Pallopaita Oy ja Pulsan perheen Kouvolan Villa ovat kaikki poissa. Elintarviketeollisuuden tutut nimet Karjakunta/OK-Liha, Kymen Makkara Oy, Juho Manner Oy/LihaManner Oy ja viimeisenä Viisleipä Oy ovat myös heittäneet pyyhkeen kehään.

Isoja tavarataloja on myös poistunut monta. Marketkaupan edelläkävijä Supermarket Laaksonen, tavaratalo Heps, Oy Stockmann Ab, Centrum, Citysokos ja kovalla kohulla Kouvolaan tullut China-Center ovat osuutensa täällä tehneet loppuun. Rautakaupoista poissa ovat Renlund ja Teräs. Myös autoja ja apupaskaa myynyt Hankkija on historiaa. Tekstiilikaupan puolelta olemme menettäneet muutaman kovan nimen. Herrojen vaatekauppa Mr. Hokkanen, Mari Ahokkaan vetämä Asu-Valinta Oy, K-Vaatehuone ja aikoinaan niin suosittu Esa Pyötsiän johtama Valio-Asu ovat myös poissa. Hotelleista ovat hävinneet Valkealan Motelli/Hotelli Valkeala, Hotelli Kouvola, Hotelli Kymen Hovi, Hotelli Hospitz/Hilppa ja myös Hilloman lomakylä Hillosensalmella. Elektroniikkakaupan lähtijöitä ovat olleet ainakin Backmann, Viljanen, Laxivox, Markantalo ja viimeisenä Hirvox. Cumuluksen talostakin lähti muistaakseni joku iso elektroniikkamyymälä.

Lääninhallitus lähti läänimuutosten myötä ja Kotka vei meiltä poliisijohdon terävimmän pään ministeri Jyri Häkämiehen suosiollisella avustuksella. Sotilaspiirikin poistuu Kasarminmäeltä pian ja hälytyskeskukselle taitaa käydä samoin. Hovioikeus ja hallinto-oikeus ovat myös lähtöuhan alla ja Helsingin yliopistokin on täällä jo lähes historiaa joten ns. julkinen sektorikin on osuutensa tehnyt. Viimeisen haavan Kouvolan kylkeen veti sitten vielä Iitti joka päätti siirtyä pois Kymenlaaksosta Päijät-Hämeen helmoihin. Yksi kansanedustajakin menetettiin Savitaipaleelle mutta sitä en laske tappioksi. Se on sitä positiivista väestönmuutosta ainakin Kouvolan kannalta.

Käykö tässä kuten Anjalankosken teatterin uudessa näytelmässä ”Viimmiin sammuttaa valot”? No ei muuten käy! Tulijoitahan tänne Kouvolan seudulle on ollut vaikka kuinka paljon. Rakenne kyllä on muuttunut ja tulee vielä muuttumaan lisää sillä raskas teollisuus tuntuu nyt vaihtuvan kevyempään eli palveluihin ja kaupantekoon. Viime vuosikymmeninä raskaamman pään uudempia nimiä ovat olleet maakaasujätti Gasum Oy, parvekelasivalmistaja Lumon Oy, elintarviketehdas Kaslink Oy Korialla, Vaasan & Vaasan leipomo, Kausalan kuitukangastehdas Lacell Oy, Raskone Oy, ja lukuisat logistiikka-alan firmat Teholassa. Myös Poliisin tekniikkakeskus muutti Helsingistä Kouvolaan. Hotelleja on tullut vuosikymmenten saatossa muutama uusi lisää kuten Kouvolan Vaakuna, Kuusankosken Sommelo ja Inkeroisten Kantakievari ja Kouvolan Cumuluskin on kovasti tilojaan saneerannut. Uusistakin tulijoista huhutaan. Hotellien ohella ravintoloitten ketjut ovat myös kiitettävästi Kouvolan valloittaneet. Tutut nimet Mcdonald’s, Hessburger, Amarillo, Huviretki, Rosso ja Fransmanni ovat meitä kouvolalaisia jo pitkään ravinneet. Uusina kahvipaikkoina ja pikkusuolaisen myyjinä ovat tulleet myös Arnold’s, Picnic, Coffee House ja Subway. Elintarvikekauppaa on selkeästi piristänyt saksalainen Lidl ja halpahallien kärkijoukkoon ovat kiilanneet Robin Hood, Hongkong, Jysk ja Tiimari. Miesten Tiimariksi nimetyt Parolli ja Motonet ovat myös vahvasti mukana kaupanteossa ja Gigantti pyrkii viemään osuutensa elektroniikka kaupasta. Huonekalukaupan uusin tulija on Kuusankoskella oleva Masku. Varsinainen vetonaula Kouvolaan saatiin kun Tykkimäen huvipuisto avattiin ja odotukset Repoveden suuntaankin ovat suuret.

Tekstiilikaupan kärkinimet ovat vallanneet Kouvolan lujasti ja nopeasti. Dressman, H&M, Lindex, Aleksi 13, Halonen, KappAhl, Uusi Sokos, Vila ja Gina Tricot, jonka tv-mainoksessa koikkelehtii se upea pitkäjalkainen brassimimmi, ovat tuoneet mukanaan kovaa kilpailua Kouvolan aikaisempien putiikkien rinnalle. Urheilukaupan kovia nimiä ovat vuosia ollut Kari Tiaisen hurjasti laajentunut KT-Sport ja myös helsinkiläisen Topsport-ketjun Kouvolan myymälä, nyt tosin jonkinlaisena Outlet pisteenä.

Anttila, kävelykatu Manski ja Hansa-keskus rakennettiin, Kauppakeskus Manski uudistui, uusi Sokos tuli lisää ja Kauppakeskus Valtari odottelee uudistusta. Autokauppojahan Kouvolassa on aina ollut paljon ja nyt huhutaan myös uudesta suuresta autokaupasta joka ilmestyy nykyisen Citymarketin tiloihin. Ikeastakin tällä kovasti haaveillaan ja tonttikin on jo valmiiksi katsottu. Tähän kun vielä lisätään Osuuskauppa Ympäristön valtava Prisman laajennus ja viereen valmistuva huikea Tervaskankaan kauppakeskus johon tulee 90 putiikkia elokuvateattereineen ja ravintoloineen, niin hyvältähän tämä alkaa näyttää. Meille tulee vielä uusi ja uljas Ratamo-keskus hoitamaan terveyttämme ja aseman seudulle rakennetaan pian uusia tiloja kaupalle ja hotellille sekä Halkotori-Hankkija alueelle uusia asuntoja keskustaan haluaville. Kun vielä Kouvolan kaupunki alkaa suosia myös haja-asutusalueen tehokasta rakentamista ja ymmärtää sen, että kaikki eivät suinkaan halua asua keskellä kylää, niin hyvältä alkaa Kouvolan tulevaisuus kuulostaa.

Suunnittelusta ja yhteispelistähän tässä kaikki on kiinni. Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja ja hyvä suunnitelma on kaiken ydin. Yksinkertainen strategiakin voi olla tehokas. Näin sanoi myös eräs kouvolalainen ”häntäheikki” jolla oli vakuuttava ja tehokas menetelmä asiansa eteenpäin viemiseksi mahdollisimman tyydyttävään lopputulokseen. Kateelliset kaverit kyselivät neuvoja ja kaveri kertoi salaisuutensa. Kysyy daameilta aina heti ja suoraan. Eikös siinä saa aika lailla ympäri korvia, kyselivät kaverit. Kyllä saa, vastasi ”häntäheikki” mutta kyllä saa aika lailla naidakin.

Viedään siis yhteistä asiaa eteenpäin kukin omilla hyvillä keinoillamme.  Ei täältä kenenkään viimeisenä tarvitse niitä valoja sammuttaa vaan uskon, että uusi ja uljas Kouvola kulkee kaikesta huolimatta kohti parempaa tulevaisuutta.

Jussi Untolahti


perjantai 11. marraskuuta 2011

Huolii ja lottii




Entinen Kouvola oli muualla Suomessa yllättävän tuntematon paikka. Joissain tutkimuksissa ihmiset sijoittivat Kouvolan mm. Pohjanmaalle eli sekoittivat kaiketi Kokkolaan. Muuallekin Kouvolaa toki tarjottiin ja ilmeisesti syytä ei voi pelkästään laittaa koulujen kehnon maantieteen opetuksen piikkiin. Kouvola ei kuitenkaan ole ongelmansa kanssa yksin. Sijoittakaapa muuten itse kartalle vaikkapa Kirkkonummi, Vihti ja Raahe. Osuiko ihan kohdalleen? No, eipä se paljon lohduta vaikka muittenkin kaupunkien sijaintia on joskus vähän vaikea hahmottaa.

Kun uutta Kouvolaa valmisteltiin, niin hetkeksi päästiin valtakunnan parrasvaloihin. Sielläkin eniten nähty keskustelun muoto oli riitely kuntaliitoksen tarpeellisuudesta. Kun uusi Kouvola perustettiin, niin sen jälkeen tunnepohjaista keskustelua on käyty lähinnä talouden tilasta ja eniten kaiketi työntekijöitten ihmeellisen irtisanomissuojan tiimoilla. Joillekin on ollut jopa ylivoimaisen vaikea käsittää, että sen asian valitettavasti saneli laki eikä Kouvolan päättäjät. Pahoin pelkään, että keskustelu tulee jatkumaan vielä pari  seuraavaa vuotta. Seuraavien kunnallisvaalien jälkeen valtuusto saadaan oikeaan kokoon eli turhat täyte-edustajat saavat kylmästi kenkää ja päätösten tekeminen varmasti helpottuu. Ei silläkään tosin valtakunnalliseen julkisuuteen päästä. Hyvä uutinen harvoin ylittää uutiskynnyksen ainakaan isoin otsikoin.

Mutta on Kouvolan seutu aina silloin tällöin saanut valtakunnallistakin julkisuutta. Presidentti Urho Kekkosen vierailuja Orilammen majalla uutisoitiin aikoinaan näyttävästi. Joskus -60 luvulla erään huoltoaseman tiimoilta käyty ilotyttö-keskustelu pääsi myös valtakunnan lehtiin. Samoihin aikoihin iso juttu oli Kellomäessä sattunut junaonnettomuus jossa pari ihmistä menehtyikin ja valtakunnan lehdissä oli myös Tuohikotin lähellä sattunut outo kahden Triumph Heraldin nokkakolari jossa viisi ihmistä menehtyi, joukossa pari kouvolalaistakin. Kun Suomen ensimmäinen market-tyyppinen tavaratalo rakennettiin Kouvolan Tornionmäkeen, niin Supermarket Laaksonen toi runsaasti positiivista julkisuutta Kouvolaan. Siitä muodostui nähtävyys ja alueen asukkaitten lisäksi varsinkin itään päin ajavien mökkiläisten suosima ostospaikka. Kouvolasta alkoi kehittyä vireä kauppakaupunki ja samaa kehitystä jatkoi sitten hieman myöhemmin Osuuskauppa Ympäristö rakentamalla sen aikaisen mittapuun mukaan valtavan Sokos-Marketin. Nyt rakennettava Tervaskankaan ostoskeskus on laskettava samaan kastiin. Ilotytöistä, kuolemasta, Kekkosesta ja kaupankäynnistä siis aikoinaan Kouvola tunnettiin mutta silloin oli tapahtumiakin vähemmän ja ns. roskalehdistö omine maksettuine tähtineen puuttui lähes täysin.

Näillä eväillä mentiinkin sitten pitkään. Kun Valkealan kunnan luottamusmiehet päättivät liittyä Kouvolaan ja sitten muotovirheen takia äänestivät uudestaan ja pitivät kunnan itsenäisenä, päästiin taas yli uutiskynnyksen. Ohitustiekään ei näivettänyt Kouvolan keskustaa kuten kovasti pelättiin. Huonolta tosin välillä näytti mutta sitten kävelykatu Manski ja Juhani Pousin voimakkaasti ajama kauppakeskus Hansa pelastivat keskustan ja toivat jonkun verran positiivista julkisuuttakin Kouvolalle. Tykkimäen huvipuiston perustaminen oli kova juttu ja siitä muodostuikin ehkäpä parhaiten tunnettu ja vetovoimaisin kohde Kouvolassa. Seuraavaksi valtakunnalliseen julkisuuteen päästiin iloisissa merkeissä kun ilotytöt valtasivat Valkealan Motellin. Siinä niitä hieman kulahtaneen näköisiä rakkauden ammattilaisia istuskeli jakkaroilla sen rivitalosiiven edessä ja autoja ja traktoreita oli piha piukassa. Kävin siellä minäkin, tosin vain katsomassa, sisään en sentään uskaltautunut. Mutta julkisuus oli lehtiä ja televisiota myöten taattua. Sittemmin itänaapurin hutsut muistaakseni harjoittivat haaraliikettään myös Lapinjärvellä ja Jaalassa.

Syksyllä 2000 oltiin taas vahvasti otsikoissa. Valkealan kaatopaikalla loppui rotilta eväät. Tuhansia rottia lähti nälän ajamina liikkeelle ja vaelsi kohti Valkealan kirkonkylää. Nykyisen ABC-aseman pihalla vilisti rottia satamäärin. TV haastatteli valkealalaisia ja eräs r-vikainen isäntäkin pääsi kertomaan mielipiteensä. Valmetiin nojaillut isäntä muisteli Motellin aikoja ja sanoi, että ”enne ol Valkealas lunsaast huolii, ny on vaan lottii”. TV valitettavasti sensuroi hienon ja totuuden mukaisen lausunnon. Ampuja Juha Hirvi voitti samaan aikaan hopeaa Sydneyn olympialaisissa ja kun Kouvolan Sanomissa oli iso kuva hänestä kivääreineen, niin 5-vuotias veljenpoikani Niki totesi, että ”kato, rotantappaja Valkealast”. No, sinne päin!

Mutta vielä noustiin yli valtakunnallisen uutisten tason ja komeasti. Kouvolan kova pyrkimys Kiinan suuntaan ja suuren Kiinan kaupallisen Euroopan portin perustaminen pieneen Kouvolaan kaikkine jälkiseuraamuksineen ei mennyt aivan kuten Strömsössä. Viisumiepäilyt, tehoratsiat, Valkealan sairaala, Pilvilinna, lainatakaukset jne. olivat jatkuvasti lehtien ja televisionkin uutisissa. Käräjiäkin asioista käydään ja kaupunginjohtaja Aimo Ahtia hieronut, hänen omien sanojensa mukaan, ”mörkömäinen kiinalainen” hierojakin oli esillä. Tämä herra ”Mörkö” ei kuitenkaan osannut käyttää hyväkseen saamaansa ilmaista mainosta Tuksujen ym. tuhkimoitten tapaan.  Pikkuhärskeillä mainostempuilla hän olisi varmasti ollut Kouvolan alueen suosituin mystinen hieroja Mr. Manual Magic.  Viime aikoina ovat mediassa olleet vahvasti esillä Voikkaan ja Myllykosken tehtaitten surulliset lopettamiset, surkuhupaisat hätäkeskus-sekoilut sekä armoton kiistely uuden sairaalan paikasta.

Laajempaa positiivista julkisuutta Kouvolan seudulle ovat tuoneet rautatiet, armeija, Tykkimäki, Repovesi, Utin helikopterit, Tervaskankaan kauppakeskus, Kävelykatu Manski ja Hansa-keskus sekä logistiikka-alueen vahva kehitys. Näitten ohi ovat kuitenkin selvästi ajaneet huorat, rotat, kiinalaiset, kuntaliitosriitelyt ja käsittämättömät alehintaiset kiinteistökaupat. Totuus on karu. Huono ja sensaatiomainen uutinen myy paremmin kuin hyvä.

Pääasia, että puhutaan, sanoi entinen gigolo!

Jussi Untolahti

perjantai 4. marraskuuta 2011

Olli, kädet ylös!


                                                     

Kotikaupunkimme Kouvola on nykyisessä laajuudessaan tuottanut monia hienoja urheilijoita. Muistellaanpa muutamaa vanhaa ja vähän uudempaakin sankaria. Kultavääpeli Ilmari Salminen voitti vuonna 1936 Berliinin olympialaisten kultamitalin 10 000 metrin juoksussa 0,2 sekunnin erolla ennen Kuusankosken Arvo Askolaa. Suomen kolmoisvoiton varmisti Volmari Iso-Hollo. Ilmari Salminen sai ansioistaan patsaan Ässä-tornin eteen mutta Arvo Askola kuuluu niihin Kouvolan seudun suuruuksiin jotka ovat hiljalleen painuneet unholaan suurelta yleisöltä ja varsinkin nuorisolta.

Heikki Hasu, olympiavoittaja vuonna 1948 St. Moritzissa yhdistetyssä ja vuonna 1952 Oslossa viestihiihdossa, on monille nuoremmille outo mies ja kovat mäkimiehet, vuoden 1956 Cortina d. Ampezzon olympialaisten hopeamitalisti Aulis Kallakorpi ja Holmenkollenin voittaja Topi Mattila, kuuluvat samaan kastiin. Mäkimiehistä muistan myös Kouvolan Hiihtoseuran Reijo Sorsan. Kansallisen tason hyppääjä jonka nimi kovasti nauratti meitä kolleja. ”Sorsa lentää” selostimme keskenämme katsomossa. Ihan kelpo mäkimies Reijo Sorsa kuitenkin oli. Muistan myös erään mäkimiehen josta vitsailtiin, että kuulutus meni jokaisessa kisassa jotenkin näin. ”Numero 27, Evert Mäyrä, Kainuun Hiihtoseura”. Evert hyppäsi, yleisö kohahti, kuuluttaja oli hetken hiljaa ja jatkoi, ”Mäkeä korjataan”. Nimi ja seura on tietysti keksitty. Pikaluistelussa Kouvolan kovin nimi oli -50 luvun lopulla ja -60 luvun alussa Suomen nuorten ehdottomaan kärkikaartiin kuulunut Kouvolan Poikien Reino ”Reiska” Niemelä. Reiskalla oli kaikki edellytykset ihan maailman huipulle mutta toisin kävi. Joku saattaa Reiskan muistaakin ihan muista ansioista. Calgaryn olympiakisojen hopeamitalistin jääkiekkoilija Timo Suden komea kääntölaukaus ja ura KooKoon, Tapparan sekä Suomen maajoukkueen riveissä muistetaan toki Kouvolassa vielä hyvin, tosin vain vanhemman kaartin toimesta.

Mestaripainija Herman Kare on jäänyt elämään Kouvolaan lähinnä nimeään kantavan painiturnauksen ansiosta. Monet kovat painimiehet, mm. Mauno Latosuo, Veikko Lavonen ja Ismo Kamesaki, muistetaan jo huonommin. Samoin olympiaedustajat, voimistelija Otto Kestola ja uimahyppääjä Pentti Koskinen. Melbournen vuoden 1956 olympialaisten voimistelun joukkuekilpailun pronssimitalisti Olavi Leimuvirta on lähes täysin unohdettu. Maantiepyöräilyssä Kouvolan naiset tekivät aikoinaan selvää jälkeä. Hannele Hurri, Irma Jussila, Ritva Mykkänen ja Asta Forssell voittivat vuosina 1962-1980 yhteensä 15 Suomen mestaruutta. Eipä siinä muille montaa mestaruutta jäänyt. Mutta onko kilpapyöräilijä Reijo Munne tuttu mies, hän kilpailee vieläkin ja on voittanut mm. monta ikämiesten Suomen mestaruutta. Jousiammunnan monikertainen Suomen mestari Risto Ylätalo Kaipiaisista saattaa olla monelle myös hieman tuntemattomampi suuruus. Räpyläuinnissa 44 Suomen mestaruutta saavuttaneen Ari Palven ura on toki kaikille hyvin tuttu. Vai onko?

Kouvolan yleisurheilijoista muistetaan ehkä parhaiten Moskovan vuoden 1980 olympialaisten kävijä ja moninkertainen kolmiloikan ja pituushypyn Suomen mestari Olli Pousi. Ollihan hyppäsi kolmiloikkaa peräti 16,82 ja se on kova tulos vielä tänäänkin. Yli 90 metriä keihästä nakannut Pentti Sinersaari muistetaan myös melko hyvin. Keihäänheittäjät Väinö Kuisma ja Antero Toivonen sekä juoksijat Harri Vesala, Marjo Lakka ja Terhi Tarkiainen ovat jo vähän vaikeampia muistaa samoin kuin kovat liki 20 metriä työntäneet kuulamörssärit Aulis Toivonen ja Antero Paljakka. Pikajuoksija Eeva Haimikin tunnetaan kai jo paremmin ”Anttilan raketin” Visa Hongiston äitinä. Vuoden 1948 Lontoon olympialaisten seiväshypyn hopeamitalisti Erkki Kataja lienee kaikkein huonoimmin tunnettu olympiasankarimme.

Moottoriurheilussakin Kouvolassa on menestytty. Vilho Hietanen voitti Jyväskylän suurajot Allardilla vuonna 1953 ja autokouluyrittäjä Jaana Pajula-Ihaksi oli naisten ralliautoilun Suomen mestari vuonna 1994 Opel Asconalla. Kirsi Ansas voitti naisten jokamies-luokan Suomen mestaruuden peräti 5 kertaa ja oli pari muuta kertaa mitaleilla. Vuoden 2011 rallicrossin Suomen mestaruuden voitti Valkealan Atro Määttä Ford Focuksella. Moottoripyöräilijät Timo Pohjola, Seppo Rossi, Jari Suhonen ja Juha Pakkanen ajoivat aikoinaan SM-mitaleille ja osa heistä loi kansainvälistäkin uraa. Jari Suhonen jopa kiersi melkoisen hyvällä menestyksellä Superbike-luokan MM-sarjaa. Moottoriveneilijät Kari ja Nanna Kaksonen ovat menestyneet hyvin avomeriveneitten kilpailuissa ja voittaneet jopa maailmanmestaruuden Off 3B luokassa vuonna 2006.

Kymmenissä muissakin lajeissa ja sarjoissa on Kouvolassa ollut aikojen saatossa paljon menestyneitä urheilijoita. Ei voi unohtaa mm.  joukkuepelejä, keilailua, suunnistusta ja ammuntaa. Aikoinaan Suomen mestaruus oli lajissa kuin lajissa kova ja arvostettu saavutus. Nykyään tarjonta on niin runsasta, että moni hieno suoritus jää monen lajin osalta vain melko pienen asiantuntijajoukon tietoisuuteen. Todelliseen kuuluisuuteen ja myös koviin ansioihin tarvitaan oikea laji ja maailmanlaajuinen menestys. Sitä sattuu aika harvan lajin ja urheilijan kohdalle. Menkääpä jonnekin ”maailman turuille” ja kysykää ihmisiltä, kuka on Sami ”Musti” Jauhojärvi tai vaikkapa Matti Nykänen. Voi olla, etteivät yllättäen heitä tunnekaan. Ari Vatasen, Mika Häkkisen, Kimi Räikkösen tai Jari Litmasen saattaisi joku jopa tietääkin.

Mutta kuka oli Aholan Olli? Annan pikku vinkin. Hän oli 210 cm pitkä kouvolalainen sähkömies. Niin juuri, sama mies joka pelasi koripalloa Kouvoissa muistaakseni joskus -60 luvun lopulla. Olli oli pituutensa vuoksi hyvä kaveri hyökkäyspään korinaluspelissä. Kun Olli ehti korin alle, niin valmentajan suusta kajahti varmuuden vuoksi huuto, ”Olli, kädet ylös”. Sitten takamiehet pelasivat pallon Ollille ja Olli pisti sen koriin. Helppoahan se oli kun sen osasi ja oli riittävän pitkä. Kuinka moni muuten voi rehellisesti sanoa, että muistaa Aholan Ollin?

Vain harvat suuret sankarit muistetaan aina, heti ja helposti. Muut menestyjät vaipuvat aikojen saatossa unohduksen rajan tuntumaan. Ketään ei sinne kuitenkaan aivan yksin ja unohduksiin jätetä. Saavutuksenne jäävät urheilun historiaan ja aina joskus me teitä lämmöllä muistelemme, niin nytkin.

Jussi Untolahti