Lihis kahel nakil

         

Kouvolan ensimmäinen ”pienimuotoinen lihajalostemyymiö”, josta olen kuullut, oli Jalmari ”Jallu” Kyttälän käsivoimin työnnettävä nakkikioski. Tarinoitten mukaan Jallu myi herkullisia tuotteitaan ainakin kauppatorilla ja jossain siinä Seppälän talon kulmilla. Kioskiaan Jallu säilytti kuulemma silloisen Valtakadun varrella olleen Yhdyspankin takapihalla. Onhan niitä muitakin myyjiä toki saattanut Kouvolassa olla ennen Jallua.

Omat kokemukseni alkoivat -60 alkupuolella Kymen Lukon aukiolla Kankaan Koulun aidan vieressä olleen perinteisen nakkikioskin, tai kuten vaarini sanoi nakkiputkan, asiakkaana. Jos rahaa oli jäljellä luikkarin soittoillan kuuman mehun jälkeen, niin siitä ostettiin aina piirakoita tai nakkeja kotimatkalla Papinkujalle. Valikoima oli siihen aikaan runsas, suomi-makkaraa, nakkeja, lihapiirakoita ja omenapiirakoita. Saattoi olla myös jotain lenkkimakkaraa. Mausteina oli sinappia ja ketsuppia. Kioskia piti mukava ja leveyssuunnassa hyvin isokokoinen nainen joka meille kolleille antoi aina välillä vähän ylimääräistäkin eli niitä kuuluisia ”halenneit”. Aamulla kouluun mennessä aina varmistettiin, että täti oli vielä mahtunut kioskista ulos. Oltiin siis omasta mielestä jopa pieniä humoristeja. Kun sitten talvella 1966 muutimme Pikku-Palomäelle, niin vakiopaikaksi muodostui teatterin edessä ollut kuuluisa Jennyn nakkikioski. Samanlainen pieni myymälä kuin tuo edellinenkin ja myyjänä mukava Jenny. Ja ”halenneit” sai Jennyltäkin. Vastaavanlaisia kioskeja oli Kouvolassa silloin useita. Niilo Kivirannan kioski oli siinä Mutterin kulmalla ja muistaakseni myös Kellomäessä oli samanlainen nakkiputka. Jostain on syöpynyt mieleen myös Tornionmäen vesitornin luona ollut nakkikioski jota piti liehuvatukkainen mies. Olikohan myös siinä Seitsemän männyn puiston vieressä nakkari, Kuumapalan edeltäjä? Lähiseudulla oli vastaavia nakkiputkia ainakin Kuusaalla, Korialla ja Voikkaalla. Varmasti myös Anjalassa, Myllykoskella ja Inkeroisissa mutta sinne asti meidän kollien matka harvemmin vei.

Kun alettiin mopoilla ja vihdoin autoilla liikkua laajemmalla alueella, tuli vakiopaikaksi legendaarinen Nipan Grilli. Nipa muonitti niin poliisit kuin palokunnankin ja toimi korottomana pankkina monille tilapäisesti rahattomille kulmakunnan nuorille. Velkansa takaisin maksaminen oli tietysti kunnia asia ja se edisti myös asiakassuhteen molemminpuolista jatkumista. Näihin aikoihin alettiin kuitenkin hitaasti mutta varmasti tulla perinteisen yhden myyjän nakkikioskin tien päähän. Kioskiaan laajensi myös Nipa ja tuotevalikoima kasvoi kasvamistaan. Tuli lisää mausteita, salaatit ja mm. se kuuluisa ”Torkkarilainen”, katajansavumakkaraa sisältänyt herkkupala. Samoin rakensi isomman grillin Niilo Kiviranta siihen Mutterin takana olevalle parkkipaikalle. Hataran Make perusti Vauhti-Nakin Kaunisnurmen R-Kioskin viereen ja sitten Teuvo Toivokoski ison grillin siihen Anttilaa vastapäätä eli nykyisen ”Anttilan Macin”. Hansan taloon ilmestyi Hansa-Grilli joka oli kuuluisa hyvästä kanahampurilaisestaan. Kahdessakin kohtaa toiminut Mannerin Yöpala ja portieerien kruunamaton kuningas Jorma Hirvonen ovat varmasti jääneet kaikkien siihen aikaan Kouvolan yössä liikkuneiden mieleen. Kossilan Eijan kuuluisa Kuumapala Cumulusta vastapäätä ravitsee meitä vieläkin, tosin hieman eri paikassa.

Näillä pärjättiin vuosia pitkälle eteenpäin. Sitten tuli kai ensimmäinen Kebab-kioski. Olikohan siinä Hansassa Huoltokadun puolella? Se oli jotain uutta ja ihmeellistä. Myös muita uutuuksia alkoi tulla Kouvolaan. Go Inn, Rosso ja muutama muu avasivat tietä pizzojen maailmaan. Sitten vuosi 1994 muutti taas tilanteen kokonaan. Kellomäen Unionin tontille avattiin Kouvolan ensimmäinen Mcdonald’s. Sitten tulivat Hesburger, Rolls ja monta muuta. Tavaraa alettiin myydä ulos  kertakäyttöpakkauksissa ja siitä lähtien jälki valtavine roskamäärineen on kaupungissamme ollut  sen mukaista. Mutta ei se tähän jäänyt. Nyt samoilla apajilla ovat kilpailemassa myös Picnic, Arnolds, Subway, FiestaTex Mex sekä kymmenet pizza/kebabpisteet pizzatakseineen. Vielä tuli silti jotain uutta. Jossain vaiheessa parina viime kesänä törmäsin kesäyönä Manskilla pienistä kärryistä Hot Dogeja myyvään kaveriin. Kyllä maistui muuten hodari kuppilaillan jälkeen hyvältä. Toivottavasti kaveri on siellä ensi kesänäkin herkkujaan myymässä.

Pienet nakkikioskit ovat jo aikoja sitten kadonneet. Samoin pääosin pienet grillit. Nipan Grilli ja Anttilan Mac ovat toki jäljellä. Kuumapala Eija & Helena on kai ainoa joka on yhä alkuperäisillä omistajilla. Kaupankäynti on jo suurelta osin siirtynyt isompiin kansainvälisten ketjujen yksikköihin, osuuskaupan pisteisiin tai Koti-Pizza tyyppisiin paikkoihin. Oma lukunsa ovat sitten vielä tiuhaan omistajia vaihtavat pienet pizza- ja kebabmyymälät kotiinkuljetuspalveluineen.

Kyllä se valinta vuonna 1964 helmikuussa Kankaan koulun kulmilla oli silti paljon helpompaa. ”Lihis kahel nakil” ja taas elämä hymyili pikkukolleille.

Jussi Untolahti

Ralli se on mun rattoni

                          Tapio Pallasoja-Jussi Untolahti Volvo 122 S Group 2

Nuorena kollina kuulin autokilpailuja harrastaneelta vaariltani tarinoita KK-Auto Oy:n omistajasta Vilho Hietasesta joka vuonna 1953 Olof Hixenin kanssa voitti ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana kouvolalaisena Sorateiden Grand Prixin eli Jyväskylän Suurajot komealla Allardillaan. Kovin moni ei muuten muista, että tuohon aikaan myös toinen kouvolalainen autokauppias, Kouvolan Auto Oy:n Eino Lairila parinaan Olavi Luoma, sijoittui Vauxhallilla vuoden 1951 kilpailussa komeasti kahdeksannelle sijalle. Kovia juttuja aikoinaan mutta eivät ne vielä sitä moottoriurheilun paloa pikkupoikaan sytyttäneet. Kai se on niin, kuten noissa naisjutuissakin, muitten tarinat eivät riitä, nähdä ja kokea pitää ihan itse. Aikoinaan -60 luvun alkupuolella ralliautoilun Suomen mestari ja Monte Carlon 6. vuonna 1961, Esko Keinänen, kuului perheemme läheisiin tuttaviin ja sitä kautta se kai sitten lähti. Kesällä 1964 isäni vei minut katsomaan elämäni ensimmäistä rallia. Saimaa-rallin erikoiskoe ajettiin Utissa kesäpaikkamme lähellä ns. Karhulanjärven lenkillä. Se muutti nuoren 13 vuotta vanhan kollin ajatusmaailman kokonaan uuteen kuosiin. Sivuluisussa hurjaa vauhtia edenneet ralliautot olivat mielestäni maailman hienoin näky. Sen jälkeen oli enää kaksi kunnon urheilulajia, ralli ja jalkapallo.

Niihin aikoihin Kouvolan kovin rallikuski oli tietysti Raimo ”Rampe” Kossila, ehdotonta Suomen kärkikaartia ja kansainvälisestikin tunnettu nimi. Rampen alla kulkivat kovaa ainakin Volvo, VW, Plymouth Valiant, Datsun ja Mosse. Hiukan myöhemmin kaupunkimme rallimiesten kaartiin liittyi toki muitakin. Valkealan sairaalan lääkäri Seppo Utriainen ajoi todella kovaa Volvolla ja jopa Saabin tallin autollakin aivan kansalliseen kärkeen ja kilpaili myös ulkomailla. Aina Opeleihin luottanut Jarmo Paavola oli parhaimmillaan SM-rallien kärkijoukossa varsinkin punaisella ykkösryhmän Opel Kadett Rallyellaan. Sittemmin Paavola toimi myös nopean lahtelaisen Volvo kuljettajan Pentti Sinkkilän kartanlukijana mm. Jyväskylän Suurajoissa. Haasmaan kauppiasveljekset Hannu ja Eero ajoivat nopealla Vauxhall Viva 2300 Magnumilla. Kauppias Jorma Rossi kilpaili Sunbeam Avengerilla aivan ryhmänsä kärkisijoilla tavoitellen jopa SM-mitaleita. Sen aikaisessa Juniori-Cupissa kärkisijoille sijoittuivat Kouvolan seudun pojista ainakin Markku Hatara Fiatilla, Kaipiaisten Tapio Pallasoja Volvolla ja Datsunilla sekä Jorma Pekkanen joka voitti koko junnusarjan vuonna 1979 muistaakseni Fiatilla. Jorman urahan jatkui sitten aivan viime vuosiin asti mm. Nissan Micralla ja harvinaisella MG ZR 160 autolla. Fordeilla ja ainakin Sunbeam Impillä ja Avengerilla ajanut Olli Gardemeister tunnettiin myös noihin aikoihin nopeana ralliautoilijana joka hätyytteli kansallista kärkeä myös Jyväskylän Suurajoissa.

Vuodelta 1975 muistan hauskan tarinan päättäväisistä ja rohkeista miehistä. Kouvolan pojat Heikki Hartikainen ja Mikko Parjanne ottivat kielitaitoisina miehinä yhteyttä silloisen Itä-Saksan ylpeyden  Wartburgin tehdastalliin ja pyysivät autoa Jyväskylän Suurajoihin kesälle 1975. Siihen aikaan oli monella tallilla käsitys, että Jyväskylässä pärjäävät yleensä parhaiten suomalaiset kuskit. Poikien suureksi yllätykseksi tehdas ilmoitti, että heille on tallipaikka ja auto varattu kilpailua varten. Pojille tuli hiukan kiire sillä etuvetoisella ralliautolla Heikki ei ollut aiemmin ajanut lainkaan. Jostain he ostivat vanhan 2-tahti Saabin jolla perehtyivät etuvedon saloihin. Kilpailussa heidän kohtalokseen tuli muistaakseni kuitenkin keskeytys. Myöhemmin pari osallistui Jyväskylän kisaan mm. harvinaisella B-ryhmän Citroen Visa Trophee rallihirmulla.

Vuonna 1993 sitten Kouvolassa rävähti ja tuon vuoden Kouvola-Rallin muistaa moni alan harrastaja ikuisesti. Yleinen luokka oli jo Vaakunassa kertaamassa hurjaa ajoaan kun yllättäen tuloslaskennasta alkoi tulla tietoa, että joku elämänsä ensimmäistä rallia ajava B-juniori vetelee erikoiskoe toisensa jälkeen kilpailun nopeimpia aikoja. Nelivetoisilla ralliautoilla ajelleet isot pojat naureskelivat aluksi ja kertoivat, että kyseessä täytyy olla kellovirhe. Ei muuten ollut. Takaa tuli isä-Ollin vanhalla kaksivetoisella Opel Asconalla juuri ajokortin saanut Toni Gardemeister ja pesi koko porukan. Kartturina istui autokauppias Rolf Hedman. Kouvolan seudun toistaiseksi kirkkain rallitähti oli uransa alussa. Sittemmin Tonin tie vei Timo Jouhkin manageroimana moniin tehdastalleihin. Ainakin Nissan, Seat, Mitsubishi, Ford, Skoda ja Suzuki olivat ajokkeina. Kartturina istui 10 kautta vuodesta 1994 lähtien Valkealan poika, rakennustarvikekauppias Paavo Lukander. Ensimmäisessä WRC-autolla ajetussa MM-rallissa vuonna 1999 Uudessa-Seelannissa Toni ja Paavo olivat heti kolmansina ja tulevaisuus näytti ruusuiselta. Nopeudesta menestys ei ollut kiinni mutta monien lähinnä Tonista riippumattomien tapahtumien takia ura ei noussut tavoitteena olleeseen maailmanmestaruuteen asti mutta jatkui kuitenkin pitkään mm. oman Skoda-tallin puitteissa huippukilpailuissa ympäri Eurooppaa.

Silloin -60 ja -70 luvuilla autourheilua saattoi vielä harrastaa lähes vakioautoilla joita myös jonkin verran käytettiin ihan siviililiikenteessäkin. Varsinkin jäärata-ajot olivat silloin suosittu tapa lähteä autourheilun pariin. Kouvolan seudulla olikin tuolloin paljon harrastajia.  Tunnettuja nimiä olivat Kuusankosken Pertti ”Pepe” Vesanen ja Ford Cortina Lotus, autokoulun omistaja Martti Lahti hienolla BMW 2002 TI autollaan, autoalanyrittäjä Asko Hartikainen isolla Plymouth Valiant Commandolla, virittäjävelho Mauno Lusenius Mini Cooperilla, autokauppias Kyösti ”Kykä” Liiri Minillä, Kossilan Liikenteen Juhani Kossila Volvo 544 mallilla, Vaaramaan VW-piirimyynnin Raemaan veljekset Timo ja Raimo tuulennopeilla VW Okra autoillaan, Kouvolan Villan pomo Pekka Pulsa VW:n ja Fiatin puikoissa ja autokorjaamon omistaneet Suhosen veljekset Urho, Toivo ja Lauri Fiateilla ja Simcoilla. Myös Tuohikotin Taistot Kolhonen ja Lantta tunnettiin alan kovina harrastajina. Sokerin pohjalla olivat hienot kisat varsinkin silloin kun Kotkan kova kaarti saapui tänne ajamaan.  Liikenneneuvos Onni Vilkkaan Mersu, Porsche ja BMW  olivat myös Jari Vilkkaan käytössä. Tapio Rainio Opelilla ja Saabilla, Nuuttilan Opel-kaarti Esko, Eero ja Esa, VW -virittäjä Aarre Huusari sekä Haminan Kalle ja Marjatta Mäkelä nopealla BMW:llä kuuluivat myös mieluisiin ja odotettuihin vieraisiin.

Hienointa seurattavaa ovat edelleen jalkapallo ja ennen kaikkea ralliautoilu. Muistot elävät ja ajatukset vaeltavat aina silloin tällöin näihin upeisiin vuosiin mutta kuten laulussa sanotaan, ei aika mennyt koskaan palaa. Nauttia niistä ajoista silti yhä saa ja parasta se on yksin, illan hämyssä ja parin viinilasillisen jälkeen. Ajatus ikään kuin liitää.

Jussi Untolahti

Kouvolan kaunottaret ja kollit

Meitä Papinkujan kolleja ei -60 luvun puolivälissä ajanut luonto puuhun kuten sitä niin kuuluisaa tikanpoikaa. Naapuruston isompien veijareitten hurjat naisjutut sen sijaan toimivat oivana esiopetuksena ja opastuksena tulevaan elämään ja yhteiseloon myös naisten kanssa. Kaukaa ihailtuja kauniita naisia alkoi yllättäen ilmestyä myös meidän keskenkasvuisten kollien elämään. Tässä tarinassa jokunen muistiini syöpynyt seutukuntamme kaunotar tuolta jo muutamien vuosien takaa.

Nuorena kuulin usein kun vanhempi kaarti kertoili tarinoita tarunhohtoisesta kaunottaresta Armi Kuuselasta joka Helsingin Olympiavuonna 1952 voitti Miss Universum tittelin ja oli näin maailman kaunein nainen. Kouvolaan Armi liittyy siinä suhteessa, että Armin managerina toimi kouvolalainen kulttuurihenkilö T. Kalervo Keranto. Kun Armi sitten avioitui Virgilio Hilarion kanssa ja muutti Filippiineille kirjoitti Keranto asiasta kirjan ”Kaunotar katoaa Kauko-itään”. Silloin huhuttiin, että Kerannolla olisi ollut myös omia suunnitelmia Armin tulevaisuuden varalle. Harmi ettei T. Kalervo onnistunut Armia hurmaamaan. Saattaisi neito asua vieläkin Kouvolassa.

Ensimmäisen ja Kouvolassa silloin melkoisen julkisuuden saaneen tapahtuman muistan vuodelta 1964. Silloin Suomen kauneimmaksi naiseksi ja Miss Suomeksi valittiin Kouvolan oma tyttö Sirpa Suosmaa. Aivan ihmeellisen kaunis nainen jonka sisar oli vielä samassa koulussa kuin minä. Sirpankin sitten mallin työt veivät Helsingin suuntaan ja muistelen, että Ikla Oy:n tekstiilifirma omistajineen liittyi jotenkin jopa Sirpan perhe-elämään. Pari vuotta myöhemmin vuoden 1966 Miss Skandinavia kisoissa rävähti sitten uudestaan. Miss Suomi kisoissa 1965 mukana ollut Eija Häkkinen pääsi mukaan Miss Skandinavia kisoihin ja voitti ensimmäisen perintöprinsessan tittelin. Kun Eija sitten vielä meni naimisiin tunnetun kouvolalaisen ralliautoilijan Raimo ”Rampe” Kossilan kanssa, niin voitte vain arvailla meidän kollien kaukaisen ihailun määrää.  Kouvolassa oli nyt ihan oma pidetty ja ihailtu superpari. Eijan voi muuten nykyisin bongata kuuluisan grilli Kuumapalan myyntitiskin takaa. Kolmas sen ajan ihailtu kaunotar oli vaateliike Seppälä Oy:n Liisa Seppälä joka sittemmin heilasteli ja avioitui itse Dannyn eli Ilkka Lipsasen kanssa. Dannyn komeaa Mersua me kollit kytättiin silloin Kouvolassa tarkkaan. Helsinkiin ja sittemmin Ruotsiin vei Liisankin tie ja nykyäänhän Liisa Lipsanen omistaa Ruotsissa komean Mauritzbergin linnan joka toimii myös hotellina.

Kouvolan seudun kaunotarten kavalkadi ei kuitenkaan päättynyt tähän. Vuonna 1972 Miss Suomi kisojen finaalissa oli mukana Kausalan tyttö, upea Annika Nieminen. Annikan tie vei sittemmin Kotkaan ja tekstiilikaupan pariin. Pari vuotta myöhemmin seutukunnan tyttöjä oli mukana parikin kappaletta. Miss Suomeksi valittiin 1974 Inkeroisten Johanna Raunio joka sittemmin tuli tutuksi niin mallina kuin myös näyttelijänä mm. Filippiineillä ja sitten myös kotimaassa suositussa Salatut elämät sarjassa. Kouvolasta siis lähti tämäkin upea mimmi ja taitaa nykyään asua Lahdessa. Samana vuonna kisoissa oli mukana myös toinen Kouvolan tyttö, Seppälän muusikkoveljesten Joken ja Jaken sisar Liisa Seppälä. Meidän kollien mielenkiintoa lisäsi vielä se, että Liisa oli usein nähty niin ylä-Mannerissa kuin Kouvolan yöelämässäkin. Liisan kavaljeerina missitanssiaisissa oli muuten hyvä ystäväni ja koulutoverini, Kouvolan poika Eero Tammila, sittemmin Finnairin aluepomona Aasiassa pitkän työuran tehnyt mies. Oltiin me muut kollit kateellisia Eerolle vaikka tuskinpa meillä olisi kantti riittänyt lähteä niin hienoihin juhliin. Liisa Seppälä lähti sitten Kouvolasta aina Ranskaan asti ja meni siellä naimisiinkin ja käyttää nykyään nimeä Liisa Seppälä-Cohen. Noihin aikoihin meidän kollien suuri suosikki oli myös pirteä kouvolalainen kaunotar Kirsti ”Kikka” Jussila joka tuli tunnetuksi television make-up mainoksen räväkkänä hahmona. Olikohan se meikkisarja nimeltään Jane Hellen? Kikan voi muuten tavata nykyään Kouvolan Pohjola-pankin sijoituspuolella. Ihailtuna Paula-tyttönä taas oli 1977-1980 upea Maisa Venäläinen joka piti pitkään Kouvola-talon kahviota ja siirtyi sitten hänkin Kotkaan. Sapokan Cafe-Maisassa hänet voi kohdata edelleen.

Vuoden 1978 Miss Suomi Seija Paakkola ei ole Kouvolasta kotoisin mutta liittyy kuitenkin kotikaupunkiimme pienen mutkan kautta. Armin ja Dannyn innoittamana Seija Paakkola ja Pepe Willberg muodostivat pienen aikaa vastaavanlaisen lauluduon. Yhteistyö ei kestänyt pitkään mutta muusikkona samoissa piireissä ollut Kouvolan poika Jakke Seppälä, niin juuri, sen Liisa Seppälä-Cohenin veli, valloitti Seijan ja he myös avioituivat ja saivat yhteisen tyttärenkin 1984.

Taitava ja kaunis näyttelijä-ravintoloitsija Satu Silvo on myös Kouvolan neitoja. Parikymmentä elokuvaa ja varmaan liki saman verran tv-sarjoja ovat tehneet Satun tunnetuksi koko maassa. Hieman yllättäen törmäsin jokunen vuosi sitten myös erääseen toiseen Kouvolan kaunottareen, tosin vain tv:n kautta. Kouluajoilta ja ylä-Manneristakin tuttu upea Virve Larimo esiintyi pitkän aikaa suositussa tv-sarjassa Kotikatu tuuraten Karin Luotolan roolissa vakavasti sairastunutta Anitta Niemeä. Tarkasti tuli Kotikatua silloin seurattua. Myös toinen seutukunnan kaunotar on tuttu monista elokuvista ja tv-sarjoista. Näyttelijä Lotta Lehtikari on ollut näkyvästi esillä muun muassa tv-sarjoissa Karjalan kunnailla ja Helppo elämä. 

Pari kaunista Kouvolan mimmiä on myös televisiotyö vienyt mennessään. Joskus Kouvolan Sanomissakin työskennellyt upea Salla Paajanen on nykyään toimittajana YLE:n ajankohtaistoimituksen ohjelmassa Ajankohtainen kakkonen. Toinen tumma kaunotar Sari Valtanen (os. Loikala) taas toimii MTV 3 viihdeohjelmien vastaavana tuottajana. Sarin tuottamia ohjelmia ovat ainakin mm. Huuma ja Tanssii Tähtien Kanssa.

Näistä edellä mainituista kaunottarista Kouvolassa vaikuttaa enää pari kappaletta. Ulkomailla on ainakin kolme, Kotkakin vei pari upeaa mimmiä. Lahti, Tampere ja varsinkin Helsingin seutu ovat myös saaneet nauttia kouvolalaisesta naiskauneudesta.

Vientiä on ollut!

Jussi Untolahti