maanantai 5. joulukuuta 2011

Trendipelle


Ainahan sitä kaikenlaista on harrastettu. Pikku kollina muitten poikien tapaan keräilin postimerkkejä, tikkuaskin etikettejä ja purukumipakkausten autonkuvia. Sumplivihkoilla niitä sitten vaihdettiin kavereitten kanssa. Urheilu oli aina vahvasti kuvioissa mukana. Pikaluistelua harrastin talvella ja jalkapalloa ja yleisurheilua kesällä ja syksyllä. Partiotoiminta ihan kilpailutasollakin kuului aikanaan myös harrastuksiin. Mopoilu ei nyt varsinaisesti ollut harrastus vaan liikkumistapa mutta pääosa ajosta oli turhaa eli harrastuksesta sekin kävi ja ympäri vuoden ajettiin keleistä riippumatta. Heti 18-vuotiaana ajokortin saatuani harrastuksiin tuli mukaan myös autourheilu. ST-ajoja aluksi, sitten rallin pariin kartturiksi ja lopulta mukaan jääratakisojen kiihkeään maailmaan. Myös sen aikaisia puistoralleja tuli ajettua. Samaan aikaan rinnalle tuli laskettelu. Liki 25 vuotta tuli rinteitä koluttua niin Suomessa kuin Alpeillakin. Varsinkin kesälomilla laskettelu Itävallan jäätiköillä oli todella mieluisaa puuhaa. Laskettelu loppui sitten kuin kanan lento vuoden 1994 kevääseen Tahkovuorella. Kahlasin laskettelusukset jalassa Tahkon edustalla olevan leveän jääalueen yli paksussa sohjossa ja vedessä. Kengät olivat täynnä vettä ja puhti kovan päivän jälkeen ihan lopussa. Päätös jotenkin kypsyi sohjossa kahlaamisen, uupumisen ja vitutuksen kera. Yli päästyäni tökkäsin sukset boksiin ja sanoin kavereille, että se oli sitten viimeinen kerta. Kävelin suoraan Tahkon baariin ja tempaisin hieman enemmän kuin kevyen iltapäiväkännin. Päätös on muuten pitänyt. Muutama vuosi oli sitten ihan harrastuksetonta eli 6-7 päivää viikossa töitä ja lauantai-iltaisin ikävän karkoitusta Kouvolan baareissa. Talvella 1998 elämä alkoi sitten olla liikaa samoissa uomissa joten jotain uutta alkoi itää ajatuksissa. Keväällä ostin moottoripyörän, Suzukin joka sittemmin vaihtui nykyiseen Bemariin. Elämä muuttui sikäli, että aloin pitää lomia vaikka yksityisyrittäjä olinkin. Veljeni Ollin kanssa ajetut pitkät ulkomaan matkat olivat monena kesänä ehkä elämän parasta aikaa. Ei ollut kiire, harvoin aamulla tiesi missä illalla päänsä tyynyyn kallistaa ja illat pitkine ruokailuineen olivat nautinnollisia. Oluttakin otettiin unilääkkeeksi. Käytiin ajamassa Nürburgringin kuuluisaa 22 km pitkää Nordschleifea jota sakemannit kutsuvat nimellä ”Grüne Hölle” eli ”Vihreä Helvetti”, nautittiin alppiteiden mutkista ja mahtavista maisemista sekä ihailtiin Adrianmeren upeita rantoja ja poikettiin San Marinossa. Elettiin täyttä ja huoletonta elämää.

Sitten talooni muutti kissa ja vuotta myöhemmin Satu. Elämä muuttui ulkoisesti reilut 50 vuotiaalle miehelle paremmin sopivaksi. Moottoripyörällä ajeltiin sitten Satun kanssa kahdestaan viikonloppumatkoja mutta yhden pitkän Euroopan reissun kävin vielä Ollin kanssa ajamassa. Sitten Olli siirtyi karavaanariksi ja veneilijäksi ja yhteiset matkat loppuivat siihen. Satun kanssa toki ajeltiin viikon parin reissuja Norjaan ja Lappiin. Pitkille Keski-Euroopan reissuille oli pakko lähteä autolla koska naisen kaikki varusteet eivät millään sopineet moottoripyörän laukkuihin. Se söi miestä varsinkin Alpeilla ja muilla makeilla mutkateillä. Nyt parina viime kesänä moottoripyörän käyttö on jäänyt melko vähäiseksi ja taas on alkanut itää päässä uusi ajatus. Saapa nähdä käykö samalla tavalla kuin laskettelun lopettaminen!

Mutta se on todella outoa, että olen useita vuosia tietämättäni harrastanut todellisen trendiaallon harjalla ratsastavaa täysin uutta extremelajia. Olen ollut runsaat 8 vuotta pois työelämästä ja koska Satun työ taas on hektistä ja päivät pitkiä, niin olen ominut itselleni ihan vapaaehtoisesti lähes kaikki talouden kotityöt. Ajatus on sikäli itsekäs, että näin varmistan meille edes jonkin verran yhteistä aikaa ja mahdollisuuden yhteisiin harrastuksiin. Pesen pyykit, siivoan, leivon, laitan ruokaa, tiskaan, hoitelen ostokset ja teen kaikki muutkin kodin pikkuhommat. Minä olen siis ns. trendipelle. Kouvolan Sanomat nimittäin kertoi tänään tv-sarja Ratulaa tehneen toimittaja Anu Harkin suomentaneen ja lanseeranneen Suomeen termin homing eli kotoilu. Kyseessä on kotirouvien normaaleille askareille keksitty oiva termi joka siirtää kotihommat ihan uuteen korkeaan arvoon. Kotoiluun kuuluvat olennaisesti myös kaikki minun edellä mainitut touhuni. Tosin moni naispuolinen trendipelle lisäksi vielä kutoo, neuloo, parsii, silittää sekä hoitaa lapset. Satu jo hyväntahtoisesti vinoili, että yhtä hyvin termi voisi kohdallani olla lojuilu, lepäily, makailu tai oleilu. Ehdotin vielä lisäksi ajattelua, haaveilua ja kaljoittelua.

Älkää arvon naiset kuitenkaan väkisin lanseeratko tätä uutta trendiä miehillenne. Kotoilua harrastavan trendipellen on itse saatava valita harrastuksensa, vaikka hiljaa ja hivuttamalla. Muistakaa kuitenkin, että jo hyvästä yrityksestäkin aloitteleva trendipelle kannattaa lämpimästi palkita. Enkä nyt tarkoita pipoa!

Jussi Untolahti


Ei kommentteja :