torstai 29. syyskuuta 2011

Vanha nainen hunningolla



Kun aikoinaan perjantaina heräsit herätyskellon helvetilliseen pirinään, pomppasit ylös, menit keittiöön, napsautit kahvinkeittimen päälle ja lueskelit Kouvolan Sanomia, niin kukaan ei tiennyt mitä teet ja missä olet. Kuteet niskaan ja töihin Seppälän Shellin kautta, tankkauksen maksoit suomen markoilla ja ajelit töihin. Teit työsi moitteettomasti ja menit sen jälkeen Laaksosen Supermarkettiin ja maksoit oluet ja muut ostoksesi taas markoilla. Illalla lämmitit saunan puukiukaan, otit muutaman oluen ja söit kiuasmakkaraa. Kaikkea vekkulia tuli siinä istuessa mieleen, joten parempaa päälle ja paikkurilla markalla keskustaan. Piipahdit ylä-Mannerissa, Popsiksessa tai Kisällissä ja menit sitten Saluunan kautta Red Cariin tai Kannukseen. Hauska ilta kului kaverien parissa yöseuraa pälyillen ja sitten yöllä portsarille lähtiessä markka kouraan. Jos käteistä rahaa ja varsinkin naisseuraa oli matkassa, niin raapaisit oikein mittarilla kotiin Tornionmäkeen. Jos vielä  pääsit kierroksen päätteeksi lakanoissasi onnenhetken kokemaan, niin olit juuri viettänyt lähes 24 tuntia jättämättä itsestäsi minkäänlaista jälkeä mihinkään, paitsi ehkä siihen lakanoissasi pyörineeseen upeaan Kouvolan neitoon. Aamulla veit kaunottaren autolla kotiin. Eihän siihen aikaan mitään aamukrapuloita tai ratsioita ollut. Kaikista tekemisistäsi ei siis tiennyt kukaan mitään. No, joku kaverisi ehkä, mutta nekään eivät muista tai välitä.

Nyt on kaikki toisin. Kun älypuhelin herättää sinut aamulla ja avaat tietokoneen niin molemmat alkavat välittää heti tietoa siitä mitä teet, mihin soitat, mitä luet koneelta, mitä kirjoitat, mistä tykkäät tai kenen tekemisiä kommentoit. Jopa tietokoneella kuuntelemasi musiikki tallentuu johonkin. Kun työmatkalla tankkaat auton, ostat kortonkeja ja maksat sitten kortilla, niin olet heti tallentunut lukuisten valvontakameroitten lisäksi myös bensaketjun ja bonuskorttien tietokoneelle. Työpaikkasi elektroninen valvonta tallentaa tulemisesi ja lähtemisesi. Päivän työsi tallentuu firman tietokoneelle, puhelin operaattorin tiedostoihin ja useitten valvontakameroitten muistiin. Kotimatkan kauppakäynti Prismassa, Alkossa ja apteekissa lähettää monipuolista dataa jo useisiin paikkoihin. Sitten kaiken lisäksi saat keskustassa pysäköintisakon ja ajat vielä ylinopeutta valvontakameraan. Taas tiedetään sekunnin tarkkuudella kuvien kera mitä olet tehnyt ja missä. Saunoa saat oluitten ja makkaroiden kera ihan rauhassa mutta kun sitten lähdet illalla bussilla keskustaan niin matkakortin leimaus jo tallentaa liikkeesi. Samoin tallentuvat pankkiautomaatilla nostot ja kapakoissa kortilla maksetut juomat. Loppuillasta sille neidolle ostetut siiderit tai lonkerot tallentuvat sekä kapakan että pankin tiedostoihin. Lisäksi olet neidon kanssa tallentunut lukuisten humalaisten ihmisten kamerakännyköitten muistikortille. Matkalla Mulligansista taksiin sinut on lisäksi seuralaisesi kanssa kuvannut jo monta valvontakameraa. Taksimatkan Tornionmäkeen tallentaa taksin turvakamera ja maksaessasi matkan, koska herrasmiehet tekee niin, johonkin tallentuu taas myös se, että taksissa olikin kaksi henkilöä. Siellä lakanoissa saat edelleen peuhata ihan salassa ellet nyt sitten itse kuvaa sessiota nauhalle. Aamulla et uskalla yöllä hieman rypistynyttä ikäneitoa autollasi kotiin viedä joten tilaat taksin. Puhelutietoihin tallentuu soittosi, taksidataan osoitteesi, se mihin kyyti viedään sekä taksin kameraan se onnesta myhäilevä neitonen. Muista vielä, ettet aamukrapulassa vahingossa jaa tietokoneesi kautta niitä yöllä kuvattuja onnenhetkiä kaikille tutuille, työkavereille ja asiakkaille.

Olet taas kerran touhunnut ihan normaalin poikamiehen perjantain kaikilla herkuilla mutta suurin osa tekemisistäsi on tallentunut kymmeniin tiedostoihin ja kameroihin. Tämähän on aivan hirveää, vai onko? Jos et ole mihinkään rikokseen osallistunut, ikäneidon aviorikosta ehkä lukuun ottamatta, niin eivät ne tiedot sieltä julkisuuteenkaan putkahda. Niin, ellet itse ryssinyt tietokoneesi kanssa.

Monet silti tietävät mitä olet tehnyt.
Jussi Untolahti




tiistai 27. syyskuuta 2011

Muutosten navakat tuulet puhaltavat Kouvolassa




Niin siinä sitten kävi, kuten uumoilinkin. Sairaalapäätös siirtyi taas ainakin kuukauden eteenpäin. Toisaalta on hyvä, että asiaa pohditaan tarkasti mutta nyt alkaa vaikuttaa siltä, että kyseessä on jonkin asteinen vastuunpakoilu. Poliittiset päättäjät ovat omasta jatkosta peloissaan jo nyt ja ovat näin halvauttaneet päätöksenteon koska kunnallisvaalit ovat vuoden päästä syksyllä 2012. Suuren ja mahtavan Kotkan ja Carean pelko myös vaikeuttaa päätöstä. Carean perustelutkin kuulostavat täysin haetuilta. Ennen herrojen edellistä Kiina-möhläilyä psykiatrinen sairaala oli Valkealassa ja toimi ihan hyvin. Nyt ei kuulemma toimi lainkaan jos uusi sairaala rakennetaan muualle kuin Sairaalanmäelle. Onkohan se muuten ihan realistinen mahdollisuus, että Carea kostotoimenpiteenä siirtäisi psykiatrisen sairaalan Kotkaan ja hylkäisi juuri rakennetut uudet tilat? Carea on selvästikin siirtynyt uhkailulinjalle ja mitä todennäköisimmin juuri Kotkan kaupungin ”hienovaraisen” ohjailun seurauksena.
Mielestäni Kotiharju on hyvä paikka sijainniltaan mutta kyllä se soinen maapohja epäilyttää tämmöistä maallikkoa. Sairaalan sijoituspaikasta on muutenkin käyty outoa vääntöä. Kuusankoskelaiset vetävät Sairaalanmäelle ja Puhjoon. Kouvolalaiset Kotiharjun suolle ja osalla onnettomista ei ole mitään kantaa. Kouvolan kaupunginhallituksen puheenjohtajan Jari Suomelan firma Rasto Oy rakentaa Tervaskankaan ostoskeskusta. Suomela myös kannatti sairaalan paikaksi aluksi Puhjoa Tervaskankaan vieressä mutta taipui sitten ilmeisesti ryhmäkurin takia vastentahtoisesti Kotiharjun suon kannalle. Nyt olisi mukava tietää, oliko Suomelan tarkoituksena sairaalan rakentamisella Puhjoon vilkastuttaa myös Tervaskaankaan uuden ostoskeskuksen toimintaa vai tietääkö rakennusalan ammattilainen meitä muita enemmän Kotiharjun suon huonoista puolista rakentamisen suhteen. Jos viimeksi mainitusta on kysymys, niin Jari Suomela on tehnyt suuren ja vakavan virheen. Onko ryhmäkuri tärkeämpää kuin verovarojen järkevä käyttö ja sen puolustaminen? Kunhan sijoituspäätös joskus saadaan aikaan niin sitten alkaa aivan varmasti jonkin asteinen valituskierros joka voi siirtää rakentamista vielä vuosia. Sillä välin Kuusankosken sairaalaa ei kannata kunnolla remontoida ja se tulee aiheuttamaan runsaasti ongelmia. Toivottavasti ei kuitenkaan hengenmenetyksiä. Tämä on karua tarinaa ja politiikan pelisääntöjen mukaan kukaan ei kanna vastuuta. Se on Kouvolassa jo useasti nähty.
Jotain hyvääkin aina välillä kuulee. Ministeri Päivi Räsänen (kd) saattaa ottaa aluehälytyskeskusten sijainnin uuteen käsittelyyn. On kuulemma ilmennyt uusia seikkoja asian suhteen. Tämä verhottu lausunto antaa ymmärtää, että jossain on annettu vääriä tietoja tässä Kouvolallekin hyvin tärkeässä asiassa. Ihmettelinkin aina, että tämän alueen edustajat eivät ole huomanneet tai halunneet huomata, että lähes kaikki hätäkeskukset edellinen ministeri Anne Holmlund (kok) halusi sijoittaa rannikolle. Paikkoina olivat Oulu, Vaasa, Pori, Turku ja lähellä merta oleva Kerava. Sisämaassa oli vain Kuopio. Kouvolasta pitäisi sitten tulla joku häirikköpuheluitten sietämistakeskus. Jos näin käy niin voin vain kuvitella työntekijöitten työmöraalin ja motivaation määrää. Meren rannalle sijoitettujen keskusten huono puoli on myös se, että siellä meren puolella ei yleensä ole juuri ketään. Pori ja Vaasa siis pois listalta ja Kouvola ja Tampere tilalle.  Saapa nähdä voittaako järki vai viekö politiikka päättäjiä tälläkin kertaa?
Jalkapallo on pelien kuningas ja nyt huolestuttaa se, että Myllykoski Oy:n lopettaminen on aiheuttanut lopullisen laman myös jo aiemminkin kehnosti pelanneelle Mypan joukkueelle. Huoli tulevaisuudesta heijastuu pelaajiin ja varmasti myös seuran toimihenkilöihin. Jotkut tahot esittivät vielä tähän samaan rytäkkään, että Mypan pelit pitäisi siirtää Kouvolaan rakennettavalle uudelle jalkapallostadionille. Hienoahan se hetken olisi, mutta siinä kävisi juuri niin, kuten nytkin tulee ilmeisesti käymään. Jalkapallo hiipuu Kouvolan alueella ja parin kolmen vuoden tähtäimellä ylimmän tason futista täällä ei enää valitettavasti pelata. Näinhän aikoinaan kävi Jämsänkoskellakin ja myös Valkeakosken Hakan suuruuden vuodet ovat ohi kun teollisuuden tuki loppui.
Kaikki kolme yllämainittua asiaa ovat tärkeitä Kouvolalle. Painivat toki keskenään hieman eri sarjoissa.
Jussi Untolahti





lauantai 24. syyskuuta 2011

Pikkupillut häipyivät


Hyvä ystäväni Mattilan Hanski, niin juuri, se Mersuja ja Bemareita Veholla myynyt autokaupan ammattilainen ja nykyinen yksityisyrittäjä, otti minuun yhteyttä ja kertoi nuorison vapaa-ajan vietosta ja häiriköinnistä talonsa vieressä Kotkankallion Halkotarhantiellä. Tunsin ongelman koska veljeni Ollin poika Niki myös viihtyy tällä mopopoikien suosimalla alueella eli ”Lainssilla” kuten pojat paikkaa kutsuvat. Ongelmia on ollut saman porukan kanssa runsaasti myös Kankaron K-kaupalla ja sen lähialueilla. Asian ydin kuitenkin lähtee kauempaa. Ensinnäkin näillä nuorilla ei ole kunnollista kokoontumispaikkaa missään, toiseksi vanhempien käsittämätön käytös ja hiljainen asian hyväksyminen ovat saaneet aikaan sen, että lähes kaikki mopot ja kevarit ovat laittomia ja nuorten ajokäytös liikenteessä on suorastaan törkeää. Olen seurannut ”herrojen ja neitien" ajokäytöstä aitiopaikalta eli omalla parvekkeella. Usein olen nähnyt kun Salpausselänkadun Teboilin pihasta lähdetään matalan rotvallin yli suoraan jalkakäytävälle ja siitä sitten suojatien kautta vastoin kaikkia sääntöjä väärään ajosuuntaan yli risteyksen kohti keskustaa. Eilen kun siivosimme Halkotarhantiellä poikien kokoontumispaikkaa niin siinäkin pari kolme ”älykääpiötä” kävi laittomilla vehkeillään esittelemässä ajotaitoaan keulimalla runsasta ylinopeutta käyttäen yleisellä tiealueella. Talkoisiin eivät toki osallistuneet.

Ehdotin runsas viikko sitten näille häiriköille veljenpoikani kautta, että voisivat ainakin siivota jälkensä siellä ”Lainssilla”. Yllätyksekseni niin myös tekivät. Viikko sitten sain viestin, että alue on siivottu poikien toimesta mutta roskat on kerätty sinne lastauslaiturin alle. Eihän niitä sieltä mopoilla mihinkään saakaan. Otin sitten yhteyttä kaupunkiin ja sain paikalle perjantaiksi 23.09. roskalavan ja runsaasti työvälineitä. Pojille sitten ilmoitin, että talkoot pidetään perjantaina klo 16.00 ja kerroin,  että mukaan on lupautunut myös muutamia Kouvolan Entiset Nuoret (KEN) Facebook-ryhmän jäseniä. Vastaus oli aika tylyä luettavaa, eipä juuri mikään siivoaminen paljon kiinnosta, me menemme mieluummin Muodin yöhön. Ilmoitin nulkeille, että siivoan alueen sitten yksin. Muutaman tunnin päästä poikien mieli muuttui. Tuli viesti veljenpojalta, että 5-6 kaveria on saatu mukaan talkoisiin.

Kun eilen sitten reilusti ennen neljää ajoin talkoopaikalle niin hämmästykseni oli suuri. Paikalla oli ainakin 20 nuorta herraa ja neitoa ja myös kymmenkunta KENiä ilmaantui talkoisiin. Mutta kun hommiin ruvettiin niin osa herroista ja kaikki ns. ”pikkupillut” hyppäsivät ajopeliensä päälle ja häipyivät kuin flatus Saharaan. Semmoista oli siis etenkin nuorten vastuuntunnottomien misukoitten suhtautuminen talkoisiin ja myös roskaamiseen. Paikalle jäi kuitenkin liki 10 nuorta poikaa ja saman verran KENejä.  Niinpä hommat sitten käynnistettiin ja myös loppuun saatettiin. Jälki oli hyvää ja Kouvolan Sanomatkin kävi paikalla ja teki jutun nuorten ongelmista tämän päivän lehteen. Talkoolaiset varsinkin ja ehkäpä pojatkin olivat tyytyväisiä tehtyyn projektiin.

Mitä tästä opimme? Tuskinpa mitään sillä epäilen, että samanlainen vastuuttomuus jatkuu edelleen ja paikka on viikon päästä valitettavasti samassa kunnossa kuin ennen siivousta. Nuorison käytökseen ei voi vaikuttaa kuin se, että poikien ja varsinkin vastuutaan nopeasti paenneitten hienohelmaisten ”pikkutuksujen” vanhemmat puuttuvat kovalla kädellä jälkikasvunsa häiritsevään ja laittomaan toimintaan erityisesti mopojen ja kevareitten virittämisen osalta. Veikkaan muuten, että eivät puutu. Varovainen arvioni on, että yli 80 % näistä nuorten kulkupeleistä on laittomia ja suurin osa vielä vanhempien hiljaa hyväksymiä virityksiä. Poliisikin on voimaton resurssipulansa takia ongelman edessä.

Jussilan Raulin tarjoamat talkookahvit ja pullat sitten nautittiin urakan päälle ja samalla ihmeteltiin KENien kanssa sitäkin, miksi nämä häiriköt kokoontuvat sinne ”Lainssille". Mattilan Hanski sen sitten hyvin ilmaisi. Eihän ne nuoret uskalla tämmöistä laitonta ja häiritsevää touhua harrastaa keskustassa eikä myöskään kenenkään kodin lähellä.

Kerran on nyt nuorison jäljet siivottu, toista kertaa en sitä enää tee. Hoitakoon kaupunki ja viranomaiset ongelman lopputyön. Mielestäni vastuu tästä häiriköinnistä ja roskaamisesta on kuitenkin suurelta osin myös näitten nuorten vanhemmilla jotka sulkevat silmänsä ja sallivat laittomuudet ja häiritsevän käytöksen.

Jussi Untolahti


perjantai 16. syyskuuta 2011

Roosan vittu haisee hyvälle

Huumori on taitolaji, varsinkin poliittinen huumori. Jos vaikkapa Paavo Lipponen olisi ilmoittanut, että ainoat keinot Kreikan talouden korjaamiseen ovat sotilasjuntta ja panssarit kadulle, niin kaikki olisivat luulleet, että Paavosta on tullut yllättäen täysin vanhuudenhöperö ukko. Kukaan ei olisi ajatellut, että Paavo vain laskee hurttia ”demari” huumoria. Kun vastaavan lausunnon antaa Persujen äkkiväärä kansanedustaja Jussi ”Juntta” Halla-aho, niin se taas meidän tavallisten junttien pitäisi heti ymmärtää älykkääksi huumoriksi. Se on aivan liikaa vaadittu Suomen kansalta, saati Persujen omilta äänestäjiltä. Halla-aho sai heti puolustajia omista riveistään. Kotkalainen kansanedustaja Juho ”Pahkasika” Eerola ilmoitti heti, että lausunto oli suorastaan säkenöivää pahkasikamaista älykköhuumoria siviilipalvelusmies ”Juntta” Halla-aholta. Toinen töhelö, savitaipaleen Reijo ”Tietämätön” Tossavainenkin oli sitä mieltä, että Halla-aho vain vitsaili, tosin vähän harkitsemattomasti. Tossavaiselle tosin mietin toistakin lisänimeä, ”Leikkisä”, miehen taannoisen A-Studion esiintymisen jälkeen. Suureksi humoristiksi osoittautunut ”Leikkisä” Tossavainen totesi hersyvään ja leikilliseen tyyliinsä televisiossa saatuaan kyselyssä eteensä liian vaikeita kysymyksiä, että ”en mie lähe tämmösii leikkeihin mukaan”. Katsokaapa Yle-Areenalta 12.09 esitetty Tossavaisen riemastuttava esiintyminen. Siinä oli housut kintuissa yllätetyltä mieheltä jämäkkä lausunto. Pääasia kuitenkin on, ettei ehtinyt siinä Kouvolaa mollaamaan. Jari Lindström oli siis vaalipiirimme ainoa jämäkkä Persu joka tuomitsi ”Juntan” lausunnon ja jopa vaati sanktiota. Onneksi Kouvolaa edustaa Arkadianmäellä juuri Jari Lindström eikä ”Pahkasika” Eerola tai ”Leikkisä” Tossavainen.

Eduskunnassa huumorin viljely onkin sitten tarkkaa touhua. Parlamentissa näet vallitsee kirjoittamaton sääntö, että ketään ei saa kutsua valehtelijaksi. Siellä sitä sitten puhujapöntöstä lasketellaan kansalle ja eduskunnalle täyttä soopaa komein sanakääntein ja kovin ilmaisu, jota arvostelussa voi käyttää, on muunneltu totuus. Paavo Lipposenkin hurtiksi huumoriksi tarkoitettu letkaus Mauri Pekkarisen peruukista sai kohtuuttomat mittasuhteet. Ongelmia näitten humoristien kanssa on ollut muutenkin. Yksi veltto pelle halusi istua salissa hattu päässä ja sekin sallittiin. Veikko Vennamon huumori pelästytti porukan niin, että Veikko kannettiin vahtimestarien toimesta salista ulos kai parikin kertaa. Kauhean paheksunnan varsinkin eduskunnan siveitten kristillisten piireissä aiheutti lyhyessä mustassa nahkahameessa eli ns. roiskeläpässä esiintyneen kansanedustaja Roosa Meriläisen rintanappi jossa luki vanha tamperelainen totuus ”Vittu haisee hyvälle”. Paheksujat eivät vain tienneet, että siinä Roosan rintanapissa sen vitun hajua vekkulit tamperelaiset vertasivat Tapolan mustaan makkaraan. Käyttöyhteystuotteita toki ovat ja huhuhan kertoi siihen aikaan, että itse Mervi polki mustan raakamassan sopivaksi vyötäröään myöten makkarapaljussa alasti tarpoen. Eduskunnassa seksi on siis nykyään kokonaan kielletty viipyileviä katseita myöten. Äijäparat miettivätkin nyt mihin katselisivat jos sutjakoita naisia on edes lähietäisyydellä. Puhemies Riitta Uosukaisen kirjassaan tekemiä seksipaljastuksia paheksuivat aikoinaan monet eduskunnan nutturapäät ja äijät taas miettivät päänsä puhki päästäkseen kokemaan sen hurmion ja loiskeen Uosukaisen vesisängyssä. Tasan eivät menneet huumorin tahi onnen hetket.

Minusta huumori on mukavaa ja naseva tilannehuumori on parasta. Yhteiskoulussa opettajamme Jaakko ”Jaska” Nieminen oli mustan tilannehuumorin vakava mestari. Jaska kysyi kerran yllättäen ystävältäni Karvosen Pekalta selitystä johonkin fysiikan ilmiöön. Pekka touhusi jotain aivan muuta, mutta kuuli nimensä sanottavan, pomppasi pystyyn ja yritti pelastaa tilanteen sanomalla, että kyllä minä sen tiedän mutta en nyt juuri muista. Jaska huokaisi syvään, istahti tuoliinsa, mietti hetken ja sanoi sitten, että nyt on tapahtunut valtava vahinko. Kaksi tietää selityksen tähän ilmiöön, Jumala ja Karvonen. Jumala ei kerro ja Karvonen ei muista.

Karvonen ei muistanut mutta kansa muistaa, Halla-aho!

Jussi Untolahti

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kuvia, perkele


                                                   Lago di Garda Italia

Minua ovat aina kiinnostaneet autourheilu, moottoripyöräily ja tietysti vähän rauhallisemmat matkailu sekä luonto. Selkeät ukkolajit kuten golf, tennis, sauvakävely, uinti, petanque, kyykkä ja mölkky ovat saaneet jäädä muitten huoleksi. En ole koskaan ollut kiinnostunut myöskään valokuvaamisesta.  Matkoilla on silti aina kulkenut mukana joku digipokkari tai vastaava härveli mutta itse kuvaus on jäänyt lähes täysin Satun huoleksi. Kuvat ovat olleet kuitenkin mieluisia muistoja hienoilta retkiltä vaikka niitä on yleensä ollutkin aika vähän. Tammikuussa 2010 sitten ostin pitkän harkinnan jälkeen kunnollisen Canonin järjestelmäkameran ja silloin kaikki yllättäen muuttui. Minusta tuli yhtäkkiä innokas valokuvaaja. Pian piti ostaa jo pitkä objektiivikin, että saa kuvia hieman kauempaa ja seuraava hankinta oli sitten kameranjalusta tarkempia otoksia varten. Sopivat vermeet olivat siis läjässä mutta nyt ei ollut kuin yksi iso ongelma. Puuttui se taito ottaa niitä hienoja kuvia. Pikku juttu luulin, luin joitain oppaitakin ja katselin muitten otoksia sekä KENin sivuilla olleita hienoja kuvia. Niin, ja kuvasin paljon. Hyvällä tuurilla tuli joitain ihan hienojakin kuvia mutta suurin osa oli ns. ”sutta ja sekundaa”. Nykyään on kuitenkin hienoa kun kuvia voi katsella tietokoneella ja niitä ei tarvitse kehittää. Surkeat otokset voi myös poistaa välittömästi kun taas paremmat voi sitten tallentaa koneelle tai lisämuistiin. Sen huomasin pian, että kuvaaminen ja kriittinen suhtautuminen omiin kuviin ovat sitä parasta oppia.


                                                      Talvinen Verla

Kuvannut olen sitten auto- ja motskarimatkoilla, eräretkillä, kävely- ja fillarilenkeillä Kouvolassa, venereissuilla, melontaretkillä, perhejuhlissa, monissa tapahtumissa ja jopa parvekkeella kotona. Poliisiksikin minua on kuvausmatkoilla luultu. Olin kuvaamassa kouvolalaisia mopo-poikia tuolla eräällä teollisuusalueella kun pojat suljetulla pihalla esittivät todella hienoa taitoajoa mopoillaan. Joku porukasta epäili, että olen moottoripyörällä liikkuva siviilipukuinen poliisi. Tapahtuman järjestänyt veljenpoikani Niki joutui tunnustamaan, että kuvaaja on setäni Jussi. Mahtoi poikaa sedän käytös hävettää. Olen myös skannannut tietokoneelle melkoisen määrän vanhoja valokuvia. Kun selvisi, että veljenpoikani Niki ei tiennyt edes isovanhempiensa aikaisemmista vaiheista oikeastaan mitään, niin mielessä alkoi itää ajatus sukumme elämästä kertovasta kuvakirjasta. Käytin kuvakirjan tekoon Ifolorin selkeää ohjelmaa ja niitä on sitten tähän mennessä syntynytkin jo kolme kappaletta, yksi sukumme historiasta ja kaksi veljeni Ollin perheen tärkeistä tapahtumista. Muutamista matkoista on myös jo kirja suunnitteilla, samoin kuin Satun suvun vaiheista. Myös omakohtaisiin kokemuksiin perustuva autoista ja moottoripyöristä kertova kuvakirja on väikkynyt mielessä.

                                          
                                               Ruuhkainen kanava Puolassa

Nykyään kamera on lähes aina mukana joko repussa, motskarin takalaukussa tai auton takakontissa. Jokaiselta retkeltä tulee lisää kuvia mutta suurin osa niistä joutuu kyllä deletoinnin uhriksi. Omaan galleriaan päätyy toki osa ja joitain olen julkaissut myös KENin sivuilla sekä Picasan verkkosivuilla olevassa julkisessa galleriassani. Kun kameran ja lisälaitteet ostin niin kehuin Satulle, että yksi hyvä kuva riittää ja kameran hinta on tienattu. Ei ole vielä sattunut kohdalle mutta huominen voi kaiken muuttaa.

torstai 1. syyskuuta 2011

Kymppitonni kasassa


                                                        Sen kunniaksi

Ensimmäisen kerran kirjoitin julkisesti Kouvolan Sanomien Lukijalta-palstalle joskus -90 luvun puolivälin paikkeilla. Yritin kovistella Kouvolan päättäjiä ja virkamiehiä ja jopa luulin, että asioihin voi kirjoittelulla vaikuttaa. Välillä toki kirjoittelin myös hyvin positiivisessa hengessä minulle niin tärkeän kotikaupunkini Kouvolan ja myös sen lähiseutujen asioista. Ehdottelin Kimolan kanavaan sulkua ja Keskuspuistoa Kotiharjun suolle. Joskus myös tölvin niitä ”Suomen turhin kaupunki” teeman levittäjiä ja nimesin heidät jopa ihmispolojen alimpaan kastiin. Samaan paikkaan toivottelin myös koko ”Kouvostoliitto” touhun ja kauhistelin muistomerkkiä jossa sankarivainajien nimet on sijoitettu torson kulkusten ja ahterin alle.  Samaa mieltä olen muuten kaikista kolmesta vieläkin. Nyt kymmenien lehtikirjoitusteni jälkeen olen kuitenkin huomannut, että hyödytöntähän se on ollut. Mulkun maineenkin tässä on tietyissä piireissä saanut. Se ei tosin haittaa, omasta mielestä kuitenkin hymyilevän kapineen maineen. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, on siis pelin henki nykyään, niin kunnallispolitiikassa kuin myös liike- elämässä. Katsokaa vaikka UPM:n ja Nordean touhuja. Kouvolan Sanomiin kirjoittelua olen vähentänyt huomattavasti koska en pidä lehden tavasta lyhentää kirjoituksia ja muuttaa otsikoita. Samasta asiasta ovat minulle valittaneet myös mm. entinen kansanedustaja Markku Laukkanen ja entinen Anjalankosken valtuutettu Hannu Haimi. Lisäksi Kouvolan Sanomien nettipalstalta olen nykyään yrittänyt pysyä poissa koska siellä vallitseva sensuuri ja kirjoittajien kohtelu ei ole tasapuolista kaikkia kohtaan.

Vuoden 2010 huhtikuun viimeisenä päivänä perustin Facebook-ryhmä KENin ja yritin sitten sitä kautta levittää positiivista henkeä uuteen Kouvolaan. Ryhmän suosio, keskustelun innokkuus ja mahtavaksi paisunut valokuvakokoelma ovat olleet hämmentäviä asioita. Samoin asian tiimoilta syntyneet uudet ihmissuhteet ja monien vanhojen suhteitten lämpeneminen ovat olleet upeita kokemuksia. KEN-Gaala vajaa vuosi sitten Kouvolan Vaakunassa oli suuri menestys ja uusia juhlia onkin kovasti kyselty. Suunnitelmia on mutta keskeneräisistä projekteista on turha etukäteen huudella joten odotellaan nyt rauhassa. Kerron heti kun on lyödä faktaa pöytään. KEN elää ja sen lupaan, että viimeistä lukua asiassa ei ole vielä kirjoitettu.

Koska ihmisessä usein piilee ns. Jekyll ja Hyde ilmiö niin viime keväänä myös se perusmulkku luonteeni nosti päätään, siis noin kuvainnollisesti. Minua alkoi kiinnostaa oman blogin perustaminen kun lueskelin mm. muutaman muun KENin ansioituneita blogeja. Minua kiinnosti kirjoittaa johonkin niin hyvästä kuin pahastakin.  Maaliskuun puolivälissä sitten kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni ”Kouvolasta kotoisin” palstalla. Aiheena taisi silloin olla politiikka ja lähestyvät vaalit. Henkireiäksi ja ajankuluksi sitä kirjoittamista itselleni tavoittelin ja haaveilin muutamasta kymmenestä lukijasta. Palstalle olen sittemmin kirjoitellut monestakin aiheesta. Vanhat nuoruuden ajan kapakat on käyty uudestaan, haukuttu Tossavainen useaankin otteeseen, muisteltu jo poistuneita yrityksiä, kerrottu lapsuudesta Papinkujalla, ostettu kortsuja puoliksi salaa, puhuttu uskonnosta, autoista, entisen ajan kaipuusta ja naureskeltu kaksois-sukunimille. Osa on ollut sitä positiivista Jussia mutta paljon on  ollut myös kritiikkiä päättäjiä, politiikkoja ja joskus jopa yrityksiä ja palveluitakin kohtaan. Pääosin olen kuitenkin ainakin yrittänyt kirjoittaa ns. ”pilke silmäkulmassa” mutta onhan se joskus ollut hieman totisempaakin puuhaa.

Eniten minua on kuitenkin hämmästyttänyt ”Kouvolasta kotoisin” blogin lukijamäärät. Kävijälaskurin seuraaminen on vetänyt miehen nöyräksi ja hämmästys on ylittänyt innostuksen. Tänäänkin laskuri naputtaa vääjäämättä eteenpäin ja lukijamäärä ylittää 10 000 lukijan huikean määrän. Yritän jatkossakin saada aikaan tarinoita jotka edes jotenkin liittyvät minulle niin tärkeään Kouvolaan.

Teille lukijoille suuri kiitos ja nöyrä kumarrus!

 Jussi Untolahti (KEN)