Kokeneen poliitikon yksi hyvä ominaisuus on paksunahkaisuus. Kun nykyään meitä arvostelijoita riittää tuutin täydeltä, kiitos mm. Internetin ja sanomalehtien keskustelupalstojen, niin kyllä yhteiskunnan eteen töitä tekevät saavat kuulla toiminnastaan varmasti jopa liiankin paljon. Itse ovat kuitenkin toimiinsa ja luottamustehtäviinsä hakeneet, kuka vallanhimosta, kuka ihan hyvää hyvyyttään. Saattaahan siellä joku olla rahankin takia. Ennen vaaleja kaikki ehdokkaat pitävät äänestäjien palautetta ja yhteydenpitoa erittäin tärkeinä. Valinnan jälkeen saattaa linja kuitenkin muuttua. Jos ei jostain syystä enää valita luottamustehtäviin, niin silloinkin on hyvin erilaisia linjoja. Joku sivuuttaa asian olankohautuksella, joku katkerana etsii syyllisiä ja tekosyitä. Peiliin katsominen ja omien toimien tarkastelu usein unohtuu. Ottavatpa jotkut jopa yhteyttä meihin taustalta narisijoihin itse tai jopa lakeijansa avulla. Näin on käynyt minullekin.
Viime eduskuntavaalien alla kirjoitin että kaikki Kouvolan seudun istuvat kansanedustajat putoavat eduskunnasta. Olin väärässä, Sari Palm meni läpi ja komeasti. Persujen menestykseen en myöskään uskonut. Reijo Tossavainen onnistui kusetuksessaan täydellisesti ja Jari Lindström yllätti tuloksellaan ainakin minut. Mutta Markku Laukkaselle, Markku Pakkaselle ja Jari Larikalle tuli ns. noutaja. Muut kestivät kritiikkini ja oikeaan osuneen arvioni kuin miehet mutta Markku Laukkanen soitti minulle ja kyseli tarkoitusperiäni sekä erään kirjoitukseni yhtä lausetta. Olin nimittäin kirjoittanut Laukkasen pakonomaisesta itsensä kehumisesta joka johtaa huonoon tulokseen. Kouvolan Sanomissa oli Laukkasen yleisönosastokirjoitus muistaakseni jostain ministerivierailusta jonka otsikko oli komeasti, ”Minä sen tein”. Laukkanen oli halunnut tuoda osuutensa asiassa esiin koska KS:n juttu ei selvästi tuonut esiin hänen ansioitaan asiassa. Raflaavan otsikon oli kuitenkin Laukkasen mukaan keksinyt KS:n toimitus. Tässä asiassa uskon Laukkasta.
China Centerin tiimoilta kommentoin entisen Anjalankosken kaupunginvaltuutetun Hannu Haimin kirjoitusta ja myös hän otti minuun yhteyttä eilen puhelimitse. Kertoili illanvietoistaan Kiinan lähettiläiden kanssa ja lukuisista vierailuistaan Kiinan suurlähetystössä. Hän myös ihmetteli juttuni otsikkoa ”Kiinan lähettiläillä on ollut pokassa pitelemistä”. Otsikko ei kuitenkaan ollut minun keksimäni vaan Kouvolan Sanomien toimituksen ”roskajournalistien” tekele. Minä olin juttuni otsikoinut sanoin ”Kiina-ilmiö”. Myös jutun alkuosa oli poistettu kokonaan, kuten alkuperäisen jutun blogistani lukeneet varmasti huomasivat. Tällainen toiminta on muuten Kouvolan Sanomissa hyvin yleistä, joskaan ei moraalisesti hyväksyttävää. Minusta se myös loukkaa kirjoittajien oikeuksia. Nämä edellä mainitut yhteydenotot päättyivät asialliseen keskusteluun vaikka Hannu Haimi ehdottikin, että korjaisin mielipiteitäni KS:n Napakat-palstalla. Kieltäydyin jyrkästi ja pysyn edelleen kirjoitukseni takana. Napakat-palstalle en muuten ole koskaan kirjoittanut enkä kirjoita.
Kolmas yhteydenotto on kuitenkin kaikkein hauskin ja jopa dragikoominen. Takavuosina kirjoitin KS:n palstoilla Kouvolan Ydinkeskustan tilaisuudesta elokuvateatteri Kino-Kouvossa. Lähestyvät vaalit olivat tuoneet paikalle myös silloisen kansanedustajan Pekka Kuosmasen joka puolen tunnin kuluttua poistui paikalta kesken tilaisuuden. Oli siis tullut selkeästi ääniä kalastelemaan. Tämän myös lehdessä kerroin. Ei ottanut minuun yhteyttä kuitenkaan Pekka Kuosmanen eikä kukaan muukaan. Yhteyttä otti, silloin jo aika iäkkääseen isääni, Kuosmasen juoksupoika ja lakeija Olavi Hopia ja kyseli, että mitähän se sinun poikasi kirjoittelee negatiivisia asioita kansanedustaja Pekka Kuosmasesta. Olin silloin jo 50 v. äijä, joten eipä kai isäni enää toimiani valvonut. Toivottavasti Hopia toimi ihan omin valtuutuksin eikä Pekka Kuosmasen käskystä. Poliittisen toiminnan hienohipiäisyyden paikallinen peräreikä oli kuitenkin löytynyt.
Monet muut kritiikkini kohteeksi joutuneet, mm. takavuosien surullisen kuuluisa Ryhmä 16, joka yritti jarruttaa Kouvolan Manskin rakennusta ja koko keskustan kehitystä, sai kuulla kunniansa. Jäsenet, joita ryhmästä tunnen, morjestavat kuitenkin edelleen. Myös kritisoimani entinen kokoomuksen kansanedustaja Jari Larikka kesti kritiikin kuin mies ja siitä onkin hyvä ponnistaa eteenpäin, kunhan Persujen lumo hiipuu.
Itse en minua arvostelleille henkilöille soittele koskaan, enkä kyllä toivo, että minullekaan soitellaan. Hoidetaan asiat julkisilla palstoilla kirjallisesti ja ennen kaikkea omalla nimellä.
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti