keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kouvolasta Toreille ja Turuille

Suomessa saa menestyä ja sitä saa juhliakin. Mutta julkista kännäilyä ei näköjään voittajille suoda. Kansan ja ministerinkin paheksuntaa tuli aika pian ja se antoi Leijonille selvän vinkin. Toiminta oli huonoa esimerkkiä junioreille. Mestaruus on hieno juttu mutta känniläisten örvellys ei. Toki pitää muistaa että pelaajat sentään selviytyivät juhlapaikalle ja lavalle ihan omin voimin. Johtoportaan miehillä oli vaikeampaa jo lentokentällä. Jumalaisimman suorituksen esitti valmentaja Pasi Nurminen joka saapui kuin Paavi. Nurminen talutettiin koneesta alas ja sitten hän suuteli antaumuksella maata. Timo Jutilan nilkka taas tulehtui juuri ennen nousua Kauppatorin lavalle. Eihän sitä nyt tulehtuneella nilkalla lavalle pääse.

Totuus lienee kuitenkin se, että edellinen ilta venyi koko joukkueelta väkisinkin pitkään. Peli loppui myöhään, pitkä kausi päättyi siihen ja mestaruus oli heillekin suuri yllätys. Juhlinta hallilla ja hotellissa kesti varmasti aamuun. Sitten lähdettiin väsyneinä kiireesti lentokentälle ja kotiin Suomeen ja torille. Tässähän se suurin virhe tehtiin. Koko joukkue olisi pitänyt viedä aamulla vaikka johonkin kylpylään ja jatkaa juhlia hieman rauhallisemmin vielä yhden päivän ajan Bratislavassa. Sitten kunnon yöunet ja vasta seuraavana päivänä Helsinkiin ja Kauppatorille. Pahin örvellys olisi jäänyt sille tielleen ja juhlissa kaikki olisi mennyt hyvin. Television kautta nähtynä se Kauppatorin touhu näytti varmasti vielä pahemmalta kuin paikanpäällä. Tilaisuus näytti lähinnä lasten juhlinnalta ja maalattujen naamojen huutamiselta. Musiikkivalinnat olivat suorastaan naurettavat. Aluksi lavalla hyppi ja huusi joukko täysin tuntemattomia resupekkoja ja lopullisesti tunnelman yritti tappaa Vesa-Matti Loiri ylitaiteellisella käsien taivuttelullaan. Esitystä ei varmasti kuullut kukaan paikalla olijoista. Saku Kuosmasen pakollinen Finlandia oli toki melkoisen komeaa kuultavaa taas kerran. Juontajien kuittailut pelaajille ja joukkueen johdolle olivat kai hauskoja mutta ehkä nekin olisi voinut jättää väliin. Varsinkin sen joukkueen pelipaitaan pukeutuneen huutavan pellen maininta Leo Komarovin sukunimestä ja sen mukaisesti puuttuvasta verokirjasta oli jo joittenkin mielestä lähellä rasistista loukkausta. Komarovia asia toki onneksi vain nauratti. Maamme-laulu jäi muuten kokonaan kuulematta, se olisi varmasti kaikunut komeasti Helsingin illassa 100 000 ihmisen laulamana.

Ei meillä täällä Kymenlaaksossa olla sen huonompia. Osaa ne maakuntamme ns. taiteilijatkin viinan kanssa tyriä. Seuraavasta asiasta kertoi tämän aamun Kouvolan Sanomat toimittaja Henna Mäkelinin tarinassa. Kymenlaakson kulttuuriväki matkusti viime viikonloppuna maakuntamme edustajina junalla Kotkasta Kouvolan kautta Euroopan kulttuuripääkaupunkiin Turkuun esittelemään alueemme kulttuuria ja taiteilijoita. Turun Rautatieasemalta lähteneessä ja Vähätorille menneessä kulkueessa hoiperteli joitakin alueemme humaltuneita taiteilijoita ja muutamat Kymenlaaksolaiset ”kultturellit” nuoret miehet haistattelivat äänekkäästi kulkuetta katselleille turkulaisille ja "kehuivat" samalla Kouvolaa. Moni turkulainen kuulemma pahoitti mielensä ja herrojen esitys oli varmasti todella hyvää mainosta Kouvolalle. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää ketkä ja minkä ryhmän edustajat siellä haistattelivat Kouvolaa maailmankartalle. Viina on viisasten juoma mutta hyvin se menee vähän tyhmempäänkin päähän on nyt kymenlaaksolaisten toimesta todistettu todeksi.

Minua Leijonien huima meno ei häirinnyt ja jos olisin itse ollut joukkueen jäsen, olisin varmasti ollut samassa kunnossa kuin muutkin. Huono juhlijahan minä jo tietysti tässä iässä olen ja toinen päivä peräkkäin olisi varmasti ottanut koville. Olisi saattanut minultakin nilkka tulehtua.

Jussi Untolahti


Ei kommentteja :