tiistai 31. toukokuuta 2011

Pitkä kuuma kesä


Toukokuun viimeinen päivä oli pienenä poikana suurta juhlaa. Suvivirsi kajautettiin täydellä volyymilla vanhassa kirkon näköisessä kirkossa Sakaristonmäellä ja sitten alkoi kesäloma. Saman päivänä lähdettiin sitten isovanhempien kanssa Uttiin Haukkajärven Vennanniemeen kesänviettoon ja siellä oltiin koko kesä aina syyskuun alkuun asti. Silloinhan koulujen lomakin kesti vielä kokonaiset 3 kuukautta. Illalla päivää vielä juhlistettiin veljeni Ollin syntymäpäiväjuhlilla jotka sattuivat aina samalle päivälle. Kesäparatiisi oli juhlavasti avattu ja taas alkoi yksi elämysten kesä. Silloin ei muistaakseni kesäisin edes satanut.

Utti, Haukkajärvi ja vieressä ollut armeijan harjoitusalue olivat parasta mitä pikkujätkät pystyivät kuvittelemaan. Armeija järjestikin meille paljon ohjelmaa. Oli sotaharjoituksia joissa nähtiin panssarivaunuja, syöksyveneitä, sotakoiria, lentokoneita ja laskuvarjohyppyjä jopa Haukkajärveen. Myös isoisäni järjesti meille ahkerasti kaikenlaisia hommia. Jos ei muuta ollut, niin sitten korjattiin mökkitietä porukalla. Kaupassa käytiin Utin lentokentän vieressä Osuuskauppa Jykevän myymälässä. Kauppapäivät olivat juhlahetkiä. Aina saatiin jäätelöt ja jos lentokentällä oli toimintaa, niin sinne mentiin katselemaan lentokoneita. Kiire ei meitä piinannut.

Isoisäni, tai kuten meillä sanottiin muffa, oli vanhanajan toiminnan mies jolla oli ihan oma käsitys laeista ja pykälistä. Eräänä kesänä muffa oli päättänyt rakentaa tilalleen yhden mökin lisää jo kahden olemassa olevan mökin lisäksi. Siinä ei mitään rakennuslupia kyselty, muffa oli sitä mieltä että omalla maallaan saa tehdä mitä haluaa. Inkerilästä ostettiin sitten vanha hirsitalo joka siirrettiin Vennaan ja pystytettiin tarvittavin muutoksin uudestaan. Ei sen mökin lupia kukaan koskaan kysellyt ja muffalla oli jo vastaus valmiinakin. Siinähän se vanha talo on ollut vuosikymmeniä, mitä nyt vähän korjattiin. Seuraavana kesänä rantaan rakennettiin valaistu majakka että pimeällä oli helpompi tulla veneellä kotilaituriin. Jotenkin muistan että aina siellä rakennettiin jotain.

Muffan ”joustava” suhtautuminen lakiin tuli selkeästi esiin monella tavalla. Hinaajan Väinölän vetämästä Enso-Gutzeitin tukkilautasta irronneita irtotukkeja hinattiin veneellä kotirantaan ja niistä tehtiin polttopuita. Irtotukkien kyttäys olikin meille pikkupojille hauskaa puuhaa. Kalastaa saimme tietysti ilman mitään lupia ja lisäksi hän oli sitä mieltä että jokaisen pitää mahdollisimman paljon selvitä itse asioistaan. Kun meidät Ollin kanssa oli ilmoitettu järven toisella puolella olevaan uimakouluun, niin sinne meitä ei suinkaan viety autolla. Muffa oli juuri ostanut uuden moottoriveneen jolla hän oli opettanut myös minut ajamaan. Hän ilmoitti että pojat menevät sitten itse uimakouluun moottoriveneellä pelastusliivit päällä. Nythän moisesta vastuuttomuudesta saisi varmaan linnaa mutta silloin ei kukaan asiaa ihmetellyt. Äitini tosin oli kuulemma kysellyt, että kuinka kaksi uimataidotonta mukulaa voi ajella yksin veneellä. Muffa totesi että uimakouluunhan ne ovat menossa joten kai ne osaavat uida ainakin jo kotimatkalla. Niin sitten tehtiin ja hyvinhän se sujui. Entisenä suojeluskuntamajurina muffa tunsi kaikki armeijan miehet ja kun Utin harjoitusalue rajoittui omiin maihin, niin niitä armeijan maita sai myös hänen mielestään käyttää kuin omiaan. Lähinnä se tarkoitti sitä että sillä alueella saimme Ollin kanssa ajella muffan autoilla niin paljon kuin halusimme. Asfalttitielle meno oli kuitenkin kielletty. Voitte uskoa että kyllä me pojat autoilla ajelimme ja paljon.

Isovanhempani kuolivat -60 luvun puolivälin jälkeen ja siihen loppuivat hienot Utin kesät. Mopolla kävin usein mökillä mutta muuten käyttö jäi vähiin. Kun sain ajokortin vuonna 1968, mökille tuli käyttöä enemmänkin mutta se oli kuitenkin lähes yksin minun käytössä. Joskus ennen -70 luvun puoliväliä Venna sitten myytiin Kymenlaakson Osuusmeijerille henkilökunnan virkistyskäyttöön. Minä ehdin siitä Utin paratiisista nauttia lähes 25 vuotta. Niitä kesiä en unohda koskaan.

Jussi Untolahti






maanantai 30. toukokuuta 2011

Elämä tarvitsee unelmia



Liikuntatapahtumat ovat nykyään suosittuja. Naisten kymppi Helsingissä veti viikko sitten mukaan liki 20 000 juoksijaa ja kävelijää. Kouvolassa lauantaina juostu 10-Nainen tapahtumasai liikkeelle n. 1600 iloista liikunnan harrastajaa ja mukana oli monta KENiä niin reitillä kuin reitin varrellakin. Osa Kouvolan aktiivisista liikkujista oli vielä samaan aikaan Tukholman maratonilla.

Tukholman 33. maratonin juoksi lauantaina maaliin liki 15 500 osallistujaa. Maaliin asti juoksi myös 5545 suomalaista joista jokainen omalla esiintymisellään varmasti muistutti rakkaita naapureita 1-6 lukemista ja Bratislavan illasta. Kouvolalaisia tuli maalilinjan yli 81 kappaletta, ainakin postinumeroiden mukaan. Jos muualla asuvat Kouvolan entiset nuoret lasketaan mukaan, niin luku on varmaan yli 100.

Kilpailun kärkeen juoksivat Afrikan huimat menijät hyvillä noin 2.14.00 ajoilla. Paras ruotsalaisen nimen omaava oli kymmenes ja paras suomalainen oli sijalle 17 ajalla 2.28.04 juossut Marko Vaittinen. Yhdistetyn moninkertainen arvokisavoittaja Hannu Manninen muuten juoksi maaliin ajalla 2.57.12 ja oli sijalla 256 eli varsin kova suoritus. Naisten sarjan 4. oli ajalla 2.41.21 Suomen Leena Puotiniemi. Kaikki edellä mainitut ovat toki päätoimisia urheilijoita. Todelliset harrastajat ja juoksun varsinaiset sankarit tulevat näitten huippujen takana. He toteuttavat unelmaansa itse itseään vastaan aikatavoitteilla tai ilman, yksin tai porukalla. Varsinaisena päämääränä on enemmänkin liikunnan ilo ja maali kuin huippuaika. Aikaa silti jokainen mittaa ja varmasti parannus edelliseen suoritukseen on mukavaa mutta jonkun minuutin hitaampikin aika ei suinkaan masenna. Maaliin pääsy on aina henkilökohtainen voitto ja tuo mukanaan varmasti hienon hyvänolon tunteen, ainakin kun hetki maaliintulosta on kulunut.

Mikä sitten saa ihmisen lähtemään maratonille esimerkiksi Tukholmaan tai vaikkapa New Yorkiin? Voisihan sitä juosta Kouvolasta 21 kilometriä Orilammen suuntaan ja takaisin. Siinähän se sitten olisi eikä maksa mitään. Se unelmien toteuttaminen ei nyt vaan kuitenkaan toimi ihan niin. Ihmisillä on suuria unelmia ja tavoitteita joitten eteen tehdään enemmän tai vähemmän töitä vuoden mittaan ja sitten koko homma kruunataan jollain hienolla tavalla. Yksi lähtee Milanoon La Scalaan katsomaan oopperaa, toinen Monacon F-1 kisoihin, motoristit taas menevät Hollannin Asseniin RR kisoja katsomaan. Joku painuu Lappiin vaeltamaan tai kalaan ja lintubongari makaa viikon ulkoluodolla ja kyttää kurppia. Edellä mainittuihin pääsee mukaan rahalla ja jonkinlaisella normaalilla yleiskunnolla sekä voimakkaalla sisäisellä palolla joka vaatii unelmien toteutusta edes kerran elämässä. Assenin matkaan tarvitaan vähän perslihaksiakin. Maratonille taas ei lähdetä ilman ahkeraa harjoittelua. Se on yleensä pitkä projekti joka sitten kruunataan siellä unelmien maratonkisassa joka ei useinkaan ole mikään Käyrälammen ympärijuoksu. Siihen uhrataan aikaa ja varojakin jonkun verran. Usein lähdetään porukalla ja mukana on huoltojoukkoja ja kannustajia eli kyseessä on pelkän juoksun lisäksi myös hieno sosiaalinen tapahtuma. Hyvin usein se ei jää tähän yhteen kertaan vaan unelmat elävät elämäänsä ja saavat ihmiset innostumaan yhä uusiin koetuksiin.

Kouvolasta Tukholman maratonille osallistui siis liki 100 juoksijaa. Median edustajina olivat mukana ainakin Kouvolan Sanomien toimittaja Katariina Hakaniemi (4.47.54) ja Kymenlaakson radion päällikkö Vesa Grekula (4.29.42). Poliisin edustajana mukana oli Liikkuvan poliisin ylikomisario Jari Strengell (4.38.38) ja Ympäristön ravintolapuolen toimialajohtaja KEN Apa Salmi (3.49.14) testasi myös kuntoaan tulevia vielä huimempia koitoksia varten. Naisten sarjassa KEN Jaana Suuronen (4.40.53) paineli myös matkan todella hyvää vauhtia ja vielä komea KEN-paita päällä. Myös KEN Jukka Vähäuski pisteli maaliin ajassa 4.09.02.

Jaana Suuronen oli sijalla 2413 ja sijalla 2630 oli Katariina Hakaniemi. Uskon että neidot eivät juostessaan paljon sijoituksia miettineet. Sykemittarista varmaan seurattiin että syke pysyy oikealla tasolla ja sitten lopussa tultiin sen verran kovaa kuin rahkeissa oli varaa. Molemmat nimittäin paransivat sijoitustaan huimasti 30 kilometrin jälkeen. Voimienjako ja huolto toimivat siis loistavasti.

Kuulostaako maraton helpolta? Kokeilkaapa vaikka ensi lauantaina kävellä Kouvolasta Utin ABC:lle ja takaisin. Siinä tulee hiukan yli puolet maratonin matkasta. Hurjimmat voivat kokeilla hölkätä.

Viime lauantaina moni toteutti liikunnallisen unelmansa. Onnea heille!

Jussi Untolahti

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Vakavia miehiä ja hymyileviä naisia


Tällä hymyllä ei pärjää

Luin juuri äsken tehdystä uudesta tutkimuksesta joka selvitti millaisia miehiä ja naisia pidetään seksikkäinä. Tutkimuksen mukaan vakavat miehet ovat seksikkäitä ja hymyilevät herrat näyttävät naismaisilta. Tyhjännaurajat nyt on aina tiedetty selkeiksi häviäjiksi tällä rintamalla, mutta nyt on hymyilevätkin miehet sitten pantu pannaan. Vastaavasti nätisti hymyilevä nainen on saman tutkimuksen mukaan selvästi seksikkäämpi ja vetovoimaisempi kuin kohtalokkaan näköinen nirppanokka. Täytyypä lähteä tekemään vertaileva tutkimus ensimmäisenä lämpimänä kesäviikonloppuna kaupungin terasseille. Näinköhän kohtaan tuimailmeisiä herroja ja hymyileviä naisia?

Tutkimuksia on monenlaisia, tärkeitä ja vähemmän tärkeitä. Vanhan läänijaon aikoina Kymen lääninhallitus teki tässä takavuosina, kun kännykät alkoivat yleistyä, laajan ja kattavan vertailevan tutkimuksen kännykän ja lankapuhelimen käyttökuluista. Kännykkä oli nimittäin siihen aikaan vielä vähän semmoinen juppien lelu, toisin kuin nykyään. Halusivat kai tällä tutkimuksellaan myöskin hillitä kännyköitten ostointoa. Saatanallisen muutaman kuukauden raatamisen jälkeen tutkimuksen tulokset sitten julkaistiin ja jopa Kouvolan Sanomat teki asiasta ison jutun. Lääninhallituksen virkamiehet olivat tulleet perusteellisen työ tuloksena siihen johtopäätökseen että kännykällä soittaminen oli huomattavasti kalliimpaa kuin lankapuhelimesta soittaminen. Totta oli tutkimuksen jokainen sana. Kännykän käyttö oli siihen aikaan sen verran kallista, että tuloksen nyt vain tiesi jokainen puhelinta yleensäkin käyttävä jo etukäteen ja hinnastoistakin se selkeästi selvisi. Nykyäänhän niistä puhelinten ja puhelujen hinnoista ja määräaikaisista kytkysopimuksista ei ota selvää pirukaan ja nuoriso ei edes lankapuhelinta tunne.

Työvoimaministeriökin teetti aikoinaan laajan tutkimuksen Lapin alueen työttömyyden pikaisesta poistamisesta. Runsaan vuoden asiaa suurella joukolla pohdittuaan ministeriön herrat julkaisivat monta sataa sivua käsittäneen laajan selonteon asiasta. Kaikki olettivat että nyt ovat Lapin työttömyysongelmat ratkaistu. Eivät muuten olleet, nimittäin tämän pitkän, kalliin ja laajan tutkimuksen tuloksen olisi voinut kiteyttää hyvinkin yhteen lauseeseen. Lapin alueelle on luotava lisää työpaikkoja tai sitten alueen asukkaitten on muutettava etelään töihin. Totta oli tämänkin tutkimuksen lopullinen ja yllättävä tulos. Veronmaksajat taas maksoivat molemmat edellä mainitut tutkimukset. Välillä tulee mieleen että kannattaisikohan joskus kysyä asiaa ensin joltain ihan täysipäiseltä kansalaiselta ja jos tämä ei tiedä, niin sitten voisi ehkä alkaa miettiä vaikkapa tutkimuksen tekoa.

Kaverini teki tässä taannoin eräänä juhannuksena nopean, tarkoin harkitun ja täysin oikeaan osuneen tutkimuksen. Kuunneltiin radiosta juhannuspäivänä aattoillan hukkuneitten käsittämätöntä määrää. Kaverini tuli siihen tulokseen että jäätelön syönti lisää hukkumiskuolemia. Perusteli väitteensä sillä että kesällä myydään enemmän jäätelöä kuin talvella ja kesällä siten myös hukkuu enemmän ihmisiä kuin talvella. Se oli siinä, eikä tutkimus maksanut valtiolle mitään. Päinvastoin, sillä saihan valtio meiltä juhannuksen aikana melko runsaasti verotuloja mm. alkoholiveron muodossa.

Naama vakavaksi ja baanalle!

Jussi Untolahti

perjantai 20. toukokuuta 2011

Tuhon tietä kuljen

Kävin tänään sitten ajamassa kesän ensimmäisen ja samalla viimeisen lenkin moottoripyörällä. Hieno muutaman tunnin vauhdikas lenkki jonka kruunasi jokaisen kevään pakollinen avajaisseremonia, ajelun päätteeksi kahvit ja muna-anjovisvoileipä Iitin kirkolla kesäkahvilassa. Oli hyvä, mukava ja hieman haikeakin olo istuskella siinä auringon paisteessa ja muistella niitä monia upeita kevään ensilenkkejä. Kioski oli vielä kiinni joten jäätelöt jäivät siis tänä kesänä syömättä. Ajelun jälkeen pesin pyörän, vahasin sen sekä peittelin tarkasti uudella kaksivärisellä peitteellä ja tankkikin jäi melkein puolilleen uutta ja tuoretta polttoainetta. Se oli sitten tämä maallinen vaellus siinä jos uskomme erästä amerikkalaista pastoria ja miksi emme uskoisi miestä joka on antanut nimensä kaikki tulet kestävälle grillimakkarallekin.

Lauantaina alkaa nimittäin viisi kuukautta kestävä kaaoksen aikakausi, jonka päätteeksi planeettamme tuhoutuu täysin, näin ainakin uskoo 89-vuotias pastori Harold Camping. Tuho käynnistyy lauantaina alkavalla maanjäristyksellä, joka ravistelee koko maapalloa. Uskovaisilla ei kuitenkaan ole kuulemma mitään hätää, sillä he nousevat taivaaseen ennen kuin tilanne maan päällä käy tukalaksi. Muita odottaa ikuisuus helvetin tulissa. Linjaani en enää muuta koska en erityisemmin arvosta näitä takinkääntäjiä. Siellä helvetissä sitten tapaan muitakin ”syntisäkkejä” ja yhdessä jatketaan manalan bakkanaaleja.

Camping on laskenut maailmanlopun päivämäärän Raamatun ennustusten pohjalta laatimansa matemaattisen kaavan avulla. Itse asiassa maailman piti Campingin alkuperäisten laskelmien mukaan tuhoutua jo syyskuun 6. päivä vuonna 1994. Munille meni silloin Haroldin maailmanloppu. Tällä kertaa laskelmia on korjattu ja Camping on niin vakuuttunut niiden pitävyydestä, että hän on seuraajineen mainostanut loppua näyttävästi ympäri koko maailmaa muun muassa monissa joukkoliikennevälineissä ja lehdissä. Yhdysvalloissa Campingin ennustuksesta innostuneet skeptikot ovat järjestämässä useita juhlia, joissa maailmanloppu otetaan vastaan asiaankuuluvalla juhlallisella tavalla.

Niin teen minäkin. Pistin runsaasti olutta ja valkoviiniä kylmään odottamaan elon viimeistä iltaa. Palanpainikkeeksi hankin erilaisia makkaroita ja italiansalaattia, Haroldin kunniaksi myös Camping merkkisiä jauhomakkaroita joita sitten heittelen parvekkeelta variksille ja puluille ( linnuille ). Kevytversiot jätin tällä kertaa ostamatta. Helvetissä ovat kuulemma lihavat muotia. Illan juhlinnan aloitan harjoittelemalla helvetissä kekkalointia saunomalla normaalia kuumemmassa saunassa ja vastapainoksi nautin kylmää olutta, Tallinnasta tuotua Sakua. Löylyjen välissä sitten kajauttelen parvekkeella äänekkäästi vanhaa hienoa tangoa ”Tuhon tietä kuljen”. Saunan jälkeen siirryn itse Bacchuksen, traagisen taiteen, päihtyneen hurmion ja hedelmällisyyden jumalan seuraan ja avaan pullon jumalaista valkoviiniä. Bacchuksen parissa elän elämäni vielä kerran uudestaan ja uudestaan päihtyen viinistä ja eletystä hienosta elämästä. Koen ilot ja surut, voitot ja tappiot. Muistelen tapaamiani upeita ihmisiä, tekemiäni matkoja ja toteutuneita unelmia. Suren niin monia aiemmin poistuneita ystäviä, päättyneitä ihmissuhteita ja toteutumatta jääneitä unelmia. Valmistaudun ikuiseen kärvennykseen.

Koska suunta on siis selvästi alaspäin, oman helvettini voisin kuvitella vaikka seuraavanlaiseksi.

Minä heräsin silkkityynyjen päältä,
salit hohteli kullasta, loisteli jäältä,
ja naisia, paljaita sieltä täältä,
minun vuoteeni tanssien ympäröi,
ja nurkassa piru pianoa löi.

Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä, mikä paikka tää,
ei tunnu tää elämältä, ei myöskään ikävältä,
onko naisia nää". "On naisia on",
piru rähinöi ja mielettömästi pianoa löi.

Minun mainen haluni heräsi silloin,
sitä tuntenut olin jo monin illoin,
ja piru-herralta kysyin: "näitä lempiä saako".
"Saa, lempiä saa", piru rähinöi ja aivan hurjasti pianoa löi.

Vein naisista kauneimman vuoteellein,
 kädet kauniit kiertyivät kaulallein.
Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
 mutta arvatkaas veljet mitä,
sillä ei ollutkaan sitä,
ja nurkassa piru pianoa löi.

Minun ruumiini himosta kihelmöi,
luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
"Kuinka olla näin voikaan".
"Ei helvetti tää muuten oiskaan",
piru rähinöi ja kuin mieletön hyppi ja pianoa löi.
( Uuno Kailas )

Huomenna aamulla sitten herään siihen alkavaan maailmanlopun vapinaan. Telluksemme loppu on siis käsillä. Vai onko sittenkään?

Jussi Untolahti

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kouvolasta Toreille ja Turuille

Suomessa saa menestyä ja sitä saa juhliakin. Mutta julkista kännäilyä ei näköjään voittajille suoda. Kansan ja ministerinkin paheksuntaa tuli aika pian ja se antoi Leijonille selvän vinkin. Toiminta oli huonoa esimerkkiä junioreille. Mestaruus on hieno juttu mutta känniläisten örvellys ei. Toki pitää muistaa että pelaajat sentään selviytyivät juhlapaikalle ja lavalle ihan omin voimin. Johtoportaan miehillä oli vaikeampaa jo lentokentällä. Jumalaisimman suorituksen esitti valmentaja Pasi Nurminen joka saapui kuin Paavi. Nurminen talutettiin koneesta alas ja sitten hän suuteli antaumuksella maata. Timo Jutilan nilkka taas tulehtui juuri ennen nousua Kauppatorin lavalle. Eihän sitä nyt tulehtuneella nilkalla lavalle pääse.

Totuus lienee kuitenkin se, että edellinen ilta venyi koko joukkueelta väkisinkin pitkään. Peli loppui myöhään, pitkä kausi päättyi siihen ja mestaruus oli heillekin suuri yllätys. Juhlinta hallilla ja hotellissa kesti varmasti aamuun. Sitten lähdettiin väsyneinä kiireesti lentokentälle ja kotiin Suomeen ja torille. Tässähän se suurin virhe tehtiin. Koko joukkue olisi pitänyt viedä aamulla vaikka johonkin kylpylään ja jatkaa juhlia hieman rauhallisemmin vielä yhden päivän ajan Bratislavassa. Sitten kunnon yöunet ja vasta seuraavana päivänä Helsinkiin ja Kauppatorille. Pahin örvellys olisi jäänyt sille tielleen ja juhlissa kaikki olisi mennyt hyvin. Television kautta nähtynä se Kauppatorin touhu näytti varmasti vielä pahemmalta kuin paikanpäällä. Tilaisuus näytti lähinnä lasten juhlinnalta ja maalattujen naamojen huutamiselta. Musiikkivalinnat olivat suorastaan naurettavat. Aluksi lavalla hyppi ja huusi joukko täysin tuntemattomia resupekkoja ja lopullisesti tunnelman yritti tappaa Vesa-Matti Loiri ylitaiteellisella käsien taivuttelullaan. Esitystä ei varmasti kuullut kukaan paikalla olijoista. Saku Kuosmasen pakollinen Finlandia oli toki melkoisen komeaa kuultavaa taas kerran. Juontajien kuittailut pelaajille ja joukkueen johdolle olivat kai hauskoja mutta ehkä nekin olisi voinut jättää väliin. Varsinkin sen joukkueen pelipaitaan pukeutuneen huutavan pellen maininta Leo Komarovin sukunimestä ja sen mukaisesti puuttuvasta verokirjasta oli jo joittenkin mielestä lähellä rasistista loukkausta. Komarovia asia toki onneksi vain nauratti. Maamme-laulu jäi muuten kokonaan kuulematta, se olisi varmasti kaikunut komeasti Helsingin illassa 100 000 ihmisen laulamana.

Ei meillä täällä Kymenlaaksossa olla sen huonompia. Osaa ne maakuntamme ns. taiteilijatkin viinan kanssa tyriä. Seuraavasta asiasta kertoi tämän aamun Kouvolan Sanomat toimittaja Henna Mäkelinin tarinassa. Kymenlaakson kulttuuriväki matkusti viime viikonloppuna maakuntamme edustajina junalla Kotkasta Kouvolan kautta Euroopan kulttuuripääkaupunkiin Turkuun esittelemään alueemme kulttuuria ja taiteilijoita. Turun Rautatieasemalta lähteneessä ja Vähätorille menneessä kulkueessa hoiperteli joitakin alueemme humaltuneita taiteilijoita ja muutamat Kymenlaaksolaiset ”kultturellit” nuoret miehet haistattelivat äänekkäästi kulkuetta katselleille turkulaisille ja "kehuivat" samalla Kouvolaa. Moni turkulainen kuulemma pahoitti mielensä ja herrojen esitys oli varmasti todella hyvää mainosta Kouvolalle. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää ketkä ja minkä ryhmän edustajat siellä haistattelivat Kouvolaa maailmankartalle. Viina on viisasten juoma mutta hyvin se menee vähän tyhmempäänkin päähän on nyt kymenlaaksolaisten toimesta todistettu todeksi.

Minua Leijonien huima meno ei häirinnyt ja jos olisin itse ollut joukkueen jäsen, olisin varmasti ollut samassa kunnossa kuin muutkin. Huono juhlijahan minä jo tietysti tässä iässä olen ja toinen päivä peräkkäin olisi varmasti ottanut koville. Olisi saattanut minultakin nilkka tulehtua.

Jussi Untolahti


perjantai 13. toukokuuta 2011

Lokki kiveen


Muutettiin tammikuun alussa uuteen asuntoon keskelle Kouvolaa. Viikon päästä muutosta kaikki alkoi olla kunnossa. Pahimmat pelot eivät kuitenkaan toteutuneet, yllättävän vähän uutta piti hankkia, yksi hyllystö, säilytyslaatikoita, pesukone ja telkkari sentään ostettiin. Parvekekalusteet toki kaipaavat vielä pientä lisäystä. Jotain vanhaa ajettiin myös kaatopaikalle tai miten se nyt nykyään sanotaan, jäteasemalle.

Keittiössä syntyi ainoa ongelma. Siellä on monta valopistettä ja minusta ne riittivät hyvin. Satu oli jyrkästi eri mieltä. Keittiöön pitää kuulemma saada joku halvatun Lokki kattoon roikkumaan. Kaikki oli ihan hyvin kunnes näin sen Lokin ja varsinkin hintalapun. Muovisesta valaisimesta 350 €, kyllä lähti paineet, siis veren, nousuun. Satu lohdutti että se Lokki on usein Anttilassa tarjouksessa hintaan 249 €, siis halvalla? Katselin ja ehdottelin mielestäni vastaavia lyhtyjä, hintaluokka noin 50 - 60 €, mutta eipä kelvanneet. Viime viikolla oli sitten Anttilassa se saamarin Lokki taas tarjouksessa, nyt hintaan 199 €. Yritin pitää lehteäkin piilossa mutta joku hemmetin naisten salaliitto täytyy olla kyseessä koska ensin asiasta huomautti äitini, sitten sen ilmoituksen huomasi Satu ja viimeisenä peliin puuttui kohtalo eli anoppi. Ilmoitti puhelimella että haluaa ostaa sen Lokin Satulle syntymäpäivälahjaksi ja pyysi vielä Satua hankkimaan itse valaisimen. Antaa sitten rahat myöhemmin, niin kuin tekikin.

Kolme minuuttia puhelun jälkeen ulko-ovi kolahti ja vartin päästä isossa laatikossa lymyillyt Lokki oli lehahtanut Anttilasta meidän olohuoneeseen. Rakennussarjahan sekin oli, eihän nykyään mitään saa kokonaisena. Koska olin alun perin ollut kyseisen Lokin hankintaa vastaan, suhteellisen napakkaa vastarintaa jopa, niin en nytkään puuttunut alkaneen projektin hoitoon. Satu sen sitten kasasi ja kokoon saikin vieläpä melko näppärästi. Mutta katossa olikin yllättäen talon ainoa ns. sokeripala ja Lokissa tietysti pistotulppa. Lisäksi se sokeripala koukkuineen oli tietysti ihan väärässä paikassa. Puhiseva Lokin omistaja säntäsi lamppukauppaan. Tuloksena oli välikappale ja metrin verran sähköjohtoa. Satu näpräsi netin ohjeitten avulla sen lisäjohdon siihen välikappaleeseen kiinni ja nyt puuttui enää uuden kiinnityskoukun proppaus kattoon ja välijohdon liittäminen siihen sokeripalaan. Veljeni Olli kutsuttiin apuun koska hänellä on kaikki mahdolliset traktoria pienemmät työkoneet ja työkalut.

Tänään aamulla Satu lähti palaveriin Kasarminmäelle ja Olli saapui koneineen. Projekti siirtyi miesten hoteisiin. Uuden koukun paikka mitattiin tarkkaan ja sitten porattiin todella kovaan kiviseen kattoon reikä proppua ja koukkua varten. Pääkatkaisijasta pantiin varoiksi kaikki virrat poikki ja sitten se Satun tekemä välijohto liitettiin siihen sokeripalaan. Pistotulppa paikoilleen ja lyhty koukkuun roikkumaan, Lokki oli paikkansa löytänyt ja oli valon juhlan aika. Pääkatkaisijasta virrat päälle ja sitten katkaisijasta Lokki tulille. Vaan eipä syttynyt vaikka oli oikein energialampulla varustettu. Vaihdoimme uuden lampun mutta sama tulos. Tutkittiin sitten vielä, että kaikki liitokset olivat varmasti paikoillaan ja kiristetty kunnolla. Pimeänä pysyi Lokki. Viimeiseksi päätettiin tutkia se Satun tekemä välijohto. Netin ohjeilla tehty homma oli ohjeitten mukaan täydellisesti toteutettu. Ohjeissa ei vain ollut sanottu että johdon päistä pitää kuoria sitä eristemuovia pois jotta sähkö kulkee. Johdot olivat siis napakasti oikeilla paikoillaan mutta kun se sähkö ei muovin läpi kulje eli netin ohjeisiin ei siis voi aina täysin luottaa. Poistimme Ollin kanssa eristeen ja kasasimme homman uudestaan. Johan innostui Lokki palamaan. Olli antoi pitempään liitossa olleen miehen vakaan neuvon. Älä puhu koko hommasta Satulle mitään, kun on huomenna ne yhteiset juhlatkin. Päätin noudattaa neuvoa.

Nyt on Lokki katossa valaisemassa meidän lintukotoa mutta kun on jo tämä kesä. Eihän sitä tarvitse vasta kuin syksyllä. Uutuudenviehätys voi olla silloin jo ohi.

Jussi Untolahti




keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Vesi alkaa Porista

Suomen kieli on hyvin kaunis ja monitahoinen ja joskus jopa erittäin hauska. Mietitäänpä tällä kertaa esimerkiksi kuntien ja kaupunkien nimiä. Naiset panevat aina paremmaksi, löytyyhän kuntien joukosta Aura, Inari, Loviisa Kaarina ja Salla. Joukkoon voi vielä hieman vapaasti tulkiten laskea myös Kristiinankaupungin ja sekä Maarianhaminan. Maarian kuntakin oli aikoinaan. Herrat jäävät nyt paitsioon sillä luettelosta löytyy vain Sauvo, Simo ja Soini sekä vapaan tulkinnan mukaan myös ruotsinkielinen kaupunki Jakobstad. Enon kuntakin poistui äskettäin kuntaluettelosta. Enossahan oli aikoinaan tietysti ravintola jonka nimi oli Enon Vene. Sanonta, tippui kuin eno veneestä, lienee saanut alkunsa juuri sieltä Pohjois-Karjalasta. Entisistä kunnista löytyy myös muutama muu hauska nimi kuten Tiukka, Kirvu ja Pohja.

Käskymuotoja kuntien nimistä löytyy jopa kolme, Kaavi, Kisko ja Sauvo. Eläimiä on oikeastaan yllättävän vähän, vain kolme kappaletta eli Kotka, Perho ja Sulkava ja miksei myös Kouvola ja entinen Karhulakin. Käyttöesineitä tai työkaluja ahkerien suomalaisten kunniaksi on sitten useampiakin, Aura, Hanko, Kannus, Perho ja papillinen Liperi. Ikäviäkin nimiä löytyy muutama, Varkaus sekä Kolari ja olihan aikaisemmin myös itsenäinen Lemun kunta. Monikossa olevan nimen on valinnut vain yksi suuruudenhullu kunta eli Virrat ja ihmisen osiin on luottanut pelkästään Valtimo, hyvä ettei kuitenkaan Laskimo tai Suoli. Suomen lyhyin kunnannimi on muuten Ii ja pisin Kristiinankaupunki.

Nykyisin niin muodikkaita kaksoisnimiäkin on muutama mielikuvitukseton kunta ottanut itselleen. Mänttä-Vilppula ja Nummi-Pusula kuulostavat lähinnä koomisilta. Pusunummi olisi ollut kova juttu. Länsi-Turunmaa on täysin teennäinen nimi mutta Yli-Ii vanhana nimenä toki menettelee. Vanhoja mutta vielä aika tuntemattomia nimiä ovat ottaneet käyttöön kuntien yhdistyessä entinen Toijalan-Viialan seutu joka on nyt Akaa ja Sastamala joka paremmin tunnettiin Vammalan seutuna. Liekö siksi että aiemminhan ”pilkkakirveet” kutsuivat Vammalaa ruotsinkielisellä nimellä Invaliditet.

Ruotsinkielisissä nimissä on myös muutama ”helmi”. Pyhtää-Pyttis ja Lohja-Lojo naurattivat aikanaan meitä pikkukundeja kovasti. Kehä 3 varressa oli muuten aikanaan hauska tienviitta jossa luki Kuusikko-Sexan. Lähes yhä hauska nimi kuin se nuorena poikamiehenä haaveilemani kesämökin paikka Ristiinan Astuvansalmen rannalla. Hauska on myös Vantaa-Vanda jonka asukkaita vanha kielinero Ahti Karjalainen tervehti ruotsinkielisessä puheessaan sanoilla ”God dag, kärä vandalerna”. Pelkkä s-kirjainkin sanan loppuun tekee komiaa. Lahti-Lahtis, Virrat-Virdois, Enontekiö-Enontekis, Ikaalinen-Ikalis ja Joroinen-Jorois. Kouvola on kuitenkin Kenstad eikä Kouvolas. Suomen tihein BMW-kanta on kuulemma kunnassa jonka nimi on Paimio-Pemar.

Maailmalla selviä suomenkielisiä paikkoja löytyy paljon mm. Usassa ja Kanadassa. On niitä muutama maakin maailmassa jolla on selvä suomenkielinen nimi. Peru, Malta, Oman, Nauru, Samoa, Papua ja vähän suomalaisemmin tulkiten myöskin Norja, Puola, Turkki, Peru ja Korea.

Tiesittekö muuten että Helsingin seudulla on ollut sekä Kulosaaren että Haagan kunnat. Seinäjokea olen kuullut kutsuttavan, ilmeisesti epävirallisella, ruotsinkielisellä nimellä Östermyra joka viittaa kaupungin alueella olevaan komeaan Östermyran kartanoon. Mutta mikähän tunnettu kunta on ruotsinkieliseltä nimeltään Etseri?

Loppuun vielä pieni pakkoruotsin poikanen. Vatten börjar från Björneborg eli vesi alkaa porista.

Jussi Untolahti

maanantai 2. toukokuuta 2011

Aarno ja Osama


Suomen ensimmäinen terroriteko oli kai Eugen Schaumanin tekemä kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murha vuonna 1904. Schauman sai teostaan jonkinlaisen sädekehän päänsä päälle ja tekoa pidettiin hyvin isänmaallisena. Tarina kertoo, että joskus -70 luvun alussa Schaumanin sukukokoukseen Helsingin Säätytalolle asteli kepin kanssa hyvin arvokkaan näköinen vanha rouva, hän koputti kepillään lattiaan ja sanoi kovalla äänellä, näin monta Schaumania koolla ja Kekkonen elää. Myös ministeri Heikki Ritavuoren murhaa vuonna 1922 pidettiin jonkinlaisena terroritekona. Samaan kastiin laskettiin Lapuan liikkeenkin suorittamat tihutyöt, pahoinpitelyt, kidnappaukset ja jopa 4 murhaa. Lapsuuden ajalta en juurikaan mitään hirmutekoja muista. Jotain kuitenkin. YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld kuoli lento-onnettomuudessa 1961 Kongossa varsin hämärissä olosuhteissa. Myöhemmin on jopa puhuttu että hänet surmattiin vasta onnettomuuden jälkeen ampumalla. Silloin 10-vuotiaan pikkupojan elämää nämä uutiset eivät kuitenkaan kauan hetkauttaneet. Vasta John F. Kennydyn murha 1963 Dallasissa avasi silmät. Maailma voi olla sittenkin paha paikka. Sitten tulivat Robert Kennedyn ja Martin Luther Kingin murhat. Paha maailma oli kuitenkin silloin jotenkin niin kaukana Kouvolasta. Joskus -70 luvun alkupuolella Punaisen Armeijakunnan eli  Baader-Meinhoff ryhmän terroriteot Saksassa alkoivat syöpyä paremmin mieliin koska niissä surmattiin useita tunnettuja Saksan talouselämän johtomiehiä ja heidän autonkuljettajiaan ja muitakin täysin syyttömiä henkilöitä. Hampurissa -80 luvun alussa näkemäni räjäytetty pankki oli hurja näky ja toistaiseksi elämäni toinen yhteys näihin terroritekoihin. Myöhemmin kuulin, että sekin taisi olla vain hieman toheloitten pankkirosvojen tekosia mutta kyllä Hampurissa silloin ihmiset tosissaan epäilivät tapausta terroristien varojen hankinnaksi. Irlannin IRA:n touhuja myös seurattiin jo silloin Suomessakin tarkkaan. Vuonna 1981 olin Irlannin Dublinissa samaan aikaan kun vangittu IRA:n terroristi Bobby Sands kuoli nälkälakkoon Belfastin vankilassa ja kyllä silloiset melko hurjat mielenosoitukset jättivät lähtemättömän jäljen nuoren miehen mieleen.

Suomessa elettiin vielä rauhallista aikaa kunnes 1978 oululainen merkonomi Aarno Lamminparras astui lyhyeksi aikaa parrasvaloihin. Aarno kaappasi Finnairin Caravelle-lentokoneen Helsingin ja Oulun välillä. Koneessa olivat matkustajina mm. laulaja Monica Aspelund ja musiikkimies Aarno ”Arska” Raninen. Kaappauksen aikana kone kävi jopa Amsterdamissa asti ja lopulta kaappaus päättyi kuitenkin onnellisesti ja Lamminparras pidätettiin Oulussa. Aarno Lamminparras tuomittiin 7 vuodeksi linnaan ja puolet istuttuaan hän vapautui ja muutti sittemmin uuden nimen turvin Ruotsiin jossa elää edelleenkin. Lamminparras oli hetken aikaa Suomen kuuluisin mies ja merkonomin titteli Suomen nauretuin. Olisikohan korostettu koulutusta noin paljon jos kaveri olisi ollut vaikka hortonomi. Muistaakseni myös toinen lentokonekaappaus sivusi Suomea kun joku vanäläinen kaapattu kone poikkesi myös Helsinki-Vantaan kentällä. Vuonna 2002 Petri Gerdtin tekemä Myyrmannin räjäytys surmasi 7 henkilöä mutta sitä pidettiin enemmän yhden henkilön omien vaikeuksien huipentumana kuin terroritekona. Suomessa on siis kautta vuosien eletty terrorismin suhteen melkoisen turvallista elämää.

Kymmenen vuotta sitten 11.9.2001 kansainvälinen terrorismi sai uudet kasvot. World Trade Centerin ja myös Pentagonin osin tuhonneet Al-Qaida järjestön lentokoneilla tekemät terrori-iskut vaativat yli 3000 syyttömän ihmisen hengen. Terrorismi oli astunut paraatiovesta sisään Amerikan mantereelle.  Miljoonat ihmiset seurasivat television välityksellä torneista hyppivien ihmisten epätoivoista loppua ja viimein myös tornien sortumista. Saudi-Arabialaisesta miljonääristä Osama bin Ladenista tuli hetkessä maailman tunnetuin ja vihatuin terroristi sekä etsityin henkilö. Mies katosi USAn joukoilta Tora Boran vuoristossa Afganistanissa loppuvuodesta 2001 ja siitä alkoi kiihkeä lähes kymmenen vuotta kestänyt takaa-ajo. Tänään etsintä sitten loppui kun Osama bin Laden löydettiin ja hänet sekä ainakin muutama muu terroristi surmattiin. Saivat siis ansionsa mukaan mutta ei se terrorismia mihinkään lopeta. Nyt on Al-Qaidan hurja uhkaus päällä Euroopassakin. Hehän juuri lupasivat räjäyttää johonkin Euroopan suurkaupunkiin kätketyn ydinpommin jos Osama bin Laden surmataan.

Kouvolassa on saatu elää melko rauhassa. Terrorismistä ei ole tietoakaan ja täällä harvat tihutyöt ovat kohdistuneen lähinnä eräitten ruokapaikkojen ikkunoitten rikkomiseen ja paikkojen töhrintään sekä jopa uhkailuihin. Humalaisten pikkunilkkien älyttömiä uhoamisia ja päähänpistoja. Silti näistäkin teoista on ollut suurta surua, pelkoa ja murhetta niille yrittäjille joihin teot ovat kohdistuneet. Vanhan mallin mukainen jalkapuu Manskilla voisi olla näille Kouvolan tihutöitten tekijöille oiva ja opettava rangaistus.

Kun kyseessä on näinkin kuuluisa terroristi kuin Osama bin Laden, niin hänen kuolemastaan kertovissa uutisissa elää aina se pieni epäilyksen siemen. Onko kuollut terroristi sittenkään Osama bin Laden? Huhut lähtevät varmasti liikkeelle ja mies nähdään vielä monta kertaa maailmalla. Kuulin jo, että Savitaipaleella, siellä luomuviljelijä Elviksen naapurissa, Osama omistaa pienen vaatimattoman hiekkakuopan ja muutaman hehtaarin peltoa. Liittyi kuulemma Persujen Savitaipaleen osastoonkin kun kuuli Reijo Tossavaiselta että nyt on tulossa iso jytky. Hengenpitimikseen Osama tekee  pienimuotoista sora-ja multakauppaa avolava Hi Acen ja peräkärryn toimiessa firman kuljetuskalustona. Mummoille Mustaa Multaa lukee palavasilmäisen miehen auton kyljessä.

Nyt toivotaan hartaasti että se ydinpommi jossain Euroopan suurkaupungissa on vain terroristien uhittelua.

Jussi Untolahti